Thomas Hunt Morgan
| Thomas Hunt Morgan | |
|---|---|
 Thomas Hunt Morgan 1891 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. syyskuuta 1866 Lexington, Kentucky |
| Kuollut | 4. joulukuuta 1945 (79 vuotta) Pasadena, Kalifornia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Kentuckyn yliopisto |
| Instituutti | Johns Hopkinsin yliopisto |
| Oppilaat | Hermann Joseph Muller ja Alfred Sturtevant |
| Tutkimusalue | perinnöllisyys |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1933)Copleyn mitali (1939) |
 Nimikirjoitus |
|
Thomas Hunt Morgan (25. syyskuuta 1866 Lexington, Kentucky – 4. joulukuuta 1945 Pasadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen perinnöllisyystieteilijä ja embryologi. Hän kehitti ensimmäiset geenikartat ja oli mutaatiotutkimuksen uranuurtaja.[1]
Thomas Hunt Morganille myönnettiin vuonna 1933 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto banaanikärpästen genetiikkaan kohdistuneista tutkimuksista. Muita hänelle myönnettyjä tunnustuksia ovat Lontoon Royal Societyn kunniajäsenyys vuonna 1919 sekä samaisen seuran Darwin-mitali 1924 ja Copley-mitali 1939. Hän toimi myös puheenjohtajana tiedeseuroissa ja kokouksissa, Yhdysvaltain kansallisessa tiedeakatemiassa 1927–1931, American Association for the Advancement of Sciencesissa (AAAS) 1930 ja Sixth International Congress of Genetics, Ithaca, New York, 1932.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas Hunt Morgan syntyi Lexingtonissa Kentuckyssä Charlton Hunt Morganille ja Ellen Key Howard Morganille.[2] Morgan valmistui Kentuckyn yliopistosta 1886 ja lopputyönsä jälkeen hän jatkoi tutkimuksiaan Kentuckyn yliopistossa ja sen jälkeen Baltimoressa Johns Hopkinsin yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1890.[3]
Morganin tutkijanura käsittää kolme ajanjaksoa. Aluksi hän työskenteli Bryn Mawr Collegessa 1891–1904. Sen jälkeen hän siirtyi kokeellisen eläintieteen professoriksi Columbian yliopistoon, jossa hän työskenteli 1904–1928. Hänen tutkijanuransa viimeiseksi vaiheeksi jäi toimiminen professorina ja laitoksen johtajana Kalifornian teknologisessa instituutissa Pasadenassa 1928–1945.
Morgan suhtautui vielä 1900-luvun alussa uudelleen löydettyihin Gregor Mendelin perinnöllisyystieteellisiin ajatuksiin varsin kriittisesti. Columbian yliopistossa työskennellessään hän kiinnostui perinnöllisyystieteen ja evoluution mekanismeista. Hän valitsi tutkimustensa kohteeksi banaanikärpäsen, joiden parissa hän alkoi työskennellä noin 1908. Valinta osoittautui hyväksi, ja Morgan ryhmineen edistyi perinnöllisyystieteellisissä tutkimuksissaan suurin harppauksin. Hänestä tuli samalla Mendelin ajatusten kannattaja.[1]
Morganin kokeellinen mutaatiotutkimus antoi varmemman pohjan sen aikaiselle vielä varsin spekulatiiviselle evoluutioteorialle. Morgan ei suinkaan tehnyt tutkimuksia yksin, vaan hänen ympärilleen muodostui ryhmä maineikkaita biologeja, kuten Calvin Bridges, Hermann Joseph Muller ja Alfred Sturtevant.[1] Muller sai myöhemmin Nobelin 1946 röntgensäteiden aiheuttamista mutaatioista.[3] Ryhmä oli myös ensimmäinen kuuluisaksi tullut koulukunta genetiikan alalla.lähde?
Morgan teki monia kokeita banaanikärpäsillä ja löysi muun muassa 1910 banaanikärpäsen ensimmäisen mutantin, whiten, joka muutti kärpäsen silmät valkoisiksi. Morgan paikallisti mutatoituneen geenin banaanikärpäsen X-kromosomiin, todistaen samalla, että geenit sijaitsevat kromosomeissa. Näin Morgan vahvisti kokeissaan kromosomien ja perinnöllisyyden yhteyden. Hän osoitti myös miten yksi koiraan kromosomi poikkeaa naaraan kromosomista, ja että yksilön sukupuoli ja siihen kytkeytyneet ominaisuudet määräytyvät juuri sen kromosomin mukaan. Morgan ryhmineen osoitti kromosomissa olevan suuren joukon geenejä, jotka ovat lineaarisesti järjestäytyneet kromosomeihin. Morganin tutkijaryhmä myös päätteli sen, että mitä kauempana geenit sijaitsivat kromosomissa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä niiden välisellä alueella tapahtui crossing-over eli tekijäinvaihto.
Thomas Hunt Morganin ja hänen koulukuntansa ansiota oli, että perinnöllisyystiede vakiintui biologisen tutkimuksen itsenäiseksi osa-alueeksi. Vuonna 1926 hän julkaisi geeniteorian (The Theory of the Gene), joka pohjautui pitkälti Mendelin keksimiin periytymissääntöihin.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Development of the Frog's Egg: An Introduction to Experimental Embryology, New York: Macmillan, 1897
- Regeneration Columbia University Biological Series, New York: Macmillan, 1901
- Evolution and Adaptation, New York: Macmillan, 1903
- Experimental Zoology, New York: Macmillan, 1907
- Heredity and Sex, New York: Columbia University Press, 1913
- The Mechanism of Mendelian Heredity, with A.H. Sturtevant, H.J. Mueller and C.B. Bridges, New York:Henry Holt, 1915. Julkaistu uudelleen 1923.
- A Critique of the Theory of Evolution, Princeton NJ: Princeton University Press, 1916
- Sex-linked Inheritance in Drosophila with C.B. Bridges, Washington DC: Carnegie Institution, 1916
- The Genetic and the Operative Evidence of Relating to Secondary Sexual Characterisitcs, Washington DC: Carnegie Institution, 1919
- The Physical Basis of Heredity Monographs on Experimental Biology, Philadelphia: J.B. Lippincott, 1919
- Some Possible Bearings of Genetics on Pathology, Lancaster PA: New Era Printing Co., 1922
- The Third-Chromosome Group of Mutant Characters of Drosophila melanogaster, with C.B. Bridges, Washington DC: Carnegie Institution, 1923
- Laboratory Directions for and Elementary Course in Genetics, with H.J. Mueller, A.H. Sturtevant and C.B. Bridges, New York: Henry Holt, 1923
- Human Inheritance, Pittsburgh: University of Pittsburgh School of Medicine, 1924
- Evolution and Genetics, Princeton NJ: Princeton University Press, 1925
- The Theory of the Gene, New Haven: Yale University Press, 1926
- Genetics and the Physiology of Development, Woods Hole: Marine Biological Laboratory, 1926
- Experimental Embryology, New York: Columbia University Press, 1927
- What is Darwinism?, New York: W.H. Norton, 1929
- The Scientific Basis of Evolution, New York: W.H. Norton, 1932
- Embryology and Genetics, New York: Columbia University Press, 1934
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Senttimorgan (cM), Thomas Hunt Morganin kunniaksi nimetty perinnöllisyystieteen yksikkö
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Garland Edward Allen: Thomas Hunt Morgan Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.12.2019.
- ↑ A.H.Sturtevant: Thomas Hunt Morgan National Academy of Science Online. Viitattu 7.12.2019.
- ↑ a b Thomas H. Morgan – Biographical (From Nobel Lectures, Physiology or Medicine 1922-1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam) Nobelprize.org. 1965. Viitattu 7.12.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Petter Portin: Periytymisen kromosomiteoria satavuotias Tieteessä Tapahtuu. 2004. Viitattu 7.12.2019.
- Thomas Hunt Morgan 1866 – 1945 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Thomas H. Morgan – The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1933 (englanniksi)
- THOMAS HUNT MORGAN AT COLUMBIA UNIVERSITY (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- MSN Encarta: Thomas Hunt Morgan (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) [vanhentunut linkki]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thomas Hunt Morgan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
