Tagajõgi

Tagajõgi
Maat	Viro
Maakunnat	Itä-Virumaa, Länsi-Virumaa
Kunnat	Alutagusen kunta, Vinnin kunta
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Narvanjoen vesistöalue
Valuma-alue	Rannapungerja jõen valuma-alue
Pinta-ala	256,6 km²
Pääuoman osuudet	Liivoja, Mustasoo, Tudulinna jõgi
Yhtyy	Rannapungerja jõgi (12,7 km joensuusta)
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Tudu järv
	59.1644°N, 26.7750°E
Laskupaikka	Rannapungerja jõgi, Tudulinna
	59.0214°N, 27.1042°E
Sivu-uomat	Kaukvere jõgi, Kruusoja
Taajamat	Oonurme, Tagajõe, Tudulinna
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	81,2 m mpy.
Laskukorkeus	30,5 m mpy.
Korkeusero	50,7 m
Pituus	43,8 km
Keskileveys	4 m
Kaltevuus	1,16 m/km
Keskiylivirtaama	45 – 50 m³/s
Keskivirtaama	1,8 – 2,3 m³/s
Keskialivirtaama	0,02 – 0,03 m³/s
Muuta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Tagajõgi on Virossa Länsi-Virumaalla Vinnissä ja Itä-Virumaalla Alutagusessa virtaava 44 kilometriä pitkä Rannapungerja jõen pisin sivujoki . Se virtaa koko matkallansa Alutagasen alangolla .

Nimitys

Joen yläjuoksulla sitä kutsutaan Liivojaksi, keskijuoksulla Mustasooksi ja alajuoksulla Tudulinna jõeksi.

Joen kulku

Joen yläjuoksu on harvaan asuttua metsäaluetta ja sen alajuoksu on tiheästi asuttua viljelyaluetta. Joki saa alkunsa ojasta, joka on kaivettu alkamaan Tudu järvestä. Järvi kuuluu Järvsoohon, joka on osa Tudusoon soidensuojelualuetta. Liivaojan osuus on monin paikoin suoraksi kaivettua ojaa, vaikka se lopuksi saa virrata luontaisessa uomassaan Oonurme ojan yhtymäkohtaan saakka. Alempana siihen yhtyy Muraka raban (suo) lähellä Kaukvere jõgi. Tagajõen laakso on vanha ja leveä. Sen pohjalla olevassa hiekassa ja lietteessä joki tekee meanderimaisia mutkia. Tämä ilmiö jatkuu täältä joensuuhun asti.

Tudulinnasta Pungerjajõgeen asti on joen uoma kaivautunut syvälle hiekkamaahan. Samalla on jokilaakso levittäytynyt puoli kilometriä leveäksi. Tulvatasanko on paikoin kymmenen metriä syvä. Tagajõgi yhtyy pääuomaansa Rannapungerja jõegeen 12,7 kilometriä ennen sen laskua Peipsijärveen.

Luontoarvoja

Alueen lähteiden vähyydestä ja metsämaiden ojittamisesta on ollut kesäisin seurauksena ylä- ja keskijuoksun vedenvähyys. Näin kävi vuoden 1997 kuumana kesänä, jolloin keskijuoksun joenpohja kuivui ja yläjuoksulla joki kutistui joenpohjalle erillisiksi lammikoiksi. Näillä osuuksilla on joki menettänyt luontaisen kalastonsa ja esimerkiksi harjus ei viihdy enää joessa. Kesäisin voi virtaama olla 0,02–0,03 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Huhtikuusta kesäkuun puoliväliin, jolloin lumet sulavat ja niiden vesi virtaa metsäojia pitkin nopeasti jokeen, voi veden virtaama olla 45–50 m³/s.

Vesi sisältää runsaasti humusta, joka värjää sen tummanruskeaksi. Sivujoen pääsaastuttajat ovat olleet Tudulinnan kauppala ja joen molemmilla puolilla toimineet metsäyritykset sekä myös eläintuotantoyritykset. Viimeksi mainitut yritykset ovat pienentäneet päästöjään ja joen nykytilaa kuvataan hyväksi. Eliökartoituksissa on havaittu lajitasolla seuraavaa: putkilokasveja esiintyy 17 lajia, joen pohjaeliöistä on yläjuoksulla 20 taksonia ja keskijuoksulla 38 taksonia. Vesikasveja tavataan eniten ylä- ja keskijuoksulla, ja alajuoksulla niitä on vähän. Niitä ovat esimerkiksi sarjarimpi, viiltosara, järvikorte, järvikaisla, isovesitähti, sorsimo (Glyceria plicata), sorsanputki ja sarjarimpi. Joessa viihtyy hyvin yleisenä ulpukka. Pieneliöistä yleisin on purokatka, jota syö erityisesti purotaimen mielellään. Joessa elää myös vuollejokisimpukka, joka myös lisääntyy joessa. Jokirapua ei enää esiinny. Sen vahva, 1800-luvun lopussa elänyt, kanta on menehtynyt muutaman kerran. Viimeksi se katosi rapuruton takia 1960-luvulla, eikä sitä ole enää löytynyt Tagajõesta. Kalalajien kartoitukset tuottivat vuonna 1988 ja 1997 seuraavia kalalajeja: hauki, särki, turpa, säyne, mutu, kivennuoliainen, rantanuoliainen, made, ahven, turpa, kiiski, kivisimppu, seipi, kymmenpiikki ja pikkunahkiainen. Ympäristön metsissä elää metso, teeri, kurki, sääksi, pikkukiljukotka ja mustahaikara, sekä saukko, majava, piisami, lento-orava, susi ja karhu.

Alajuoksun jokilaakso Tudulinnasta alaspäin muodostaa mielenkiintoisen alueen. Joki on uurtanut itsensä yli kymmenen metrin syvyyteen ja hiekan joukossa on paljon orgaanista ainesta kuten ruohoa, puiden lehtiä ja oksia. Hiekasta pilkistää näkyviin puun runkoja ja kaivuutöiden lomassa on tehty havaintoja puunrungoista jopa hiekka- ja savimaakerrosten rajalla. Siellä on puurunkojen joukossa on paljon tammipuun runkoja.

Historiaa

Tagajõella on toiminut keskiajalla ja uudella ajalla useita vesimyllyjä. Esikerkiksi L. A. Mellinin kartalla vuodelta 1796 toimi Tudulinnassa vesimylly. Vielä viime vuosisadan keskivaiheella joki oli hyvä tukkipuiden uittamiseen Peipsijärven rantaan. Maailmansotien välisinä vuosina sijaitsi Rannapungerja jõen suulla satama, josta liikennöitiin Peipsijärven muihin satamiin.

Valuma-alue, sivu-uomia ja järviä

Valuma-alue

Tagajõen valuma-alueen pinta-ala on 256,6 neliökilometriä, joka muodostaa 43 % Rannapungerja jõen valuma-alueesta. Tagajõen sivujoista Kruusojan valuma-alueen osaksi tulee 32 % ja Kaukavere jõen 22 %. Tagajõgi on eteläisin Rannapungerjan sivuhaaroista ja sen eteläpuolella sijaitsee Avijõen sekä joidenkin pienien ojien valuma-alueet. Lännessä virtaavat Kunda jõgi ja sen sivuhaarat, joiden yhteinen vedenjakaja vastaa Tagajõen valuma-alueeseen. Vastaavasti pohjoisessa sijaitsee Purtse jõen valuma-alue. Vedenjakaja-alueelle voidaan myös sijoittaa suuri Muraka raba, jonka itäpuolelle virtaa jo Rannapungerjaan yhtyvä Härjaoja.

Sivu-uomia

Tagajõen suurimpia sivu-uomia on lueteltu seuraavassa taulukossa.

yhtyy Tagajõgeen (km suusta)	Nimi	Pituus (km)	Valuma-alue (km²)	Lähde
7	Kruusoja	26	81
23	Kaukvere jõgi	21	57
28	Oonurme oja	7	10
29	Mustasoo oja	6	8

Järviä

Lähdejärven Tudu järven lisäksi valima-alueella sijaitsee lukuisasti suolampareita ja muutama nimetön tekolampi tai -järvi.

Lähteet

• Marvet, Ann (toimittaja) & Tuvi, Eva-Liis & Feršel, Anne-Ly: Hoiualadega jõed Virumaal 1. Keskkonnaamet, 2010. ISBN 978-9949-9057-3-7. Teoksen verkkoversio (PDF). (viroksi)