Sorsanputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sorsanputki
Sium latifolium Prague 2012 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Sorsanputket Sium
Laji: latifolium
Kaksiosainen nimi
Sium latifolium
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sorsanputki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sorsanputki Commonsissa

Sorsanputki (Sium latifolium) on Euroopassa ja Siperiassa tavattava myrkyllinen sarjakukkainen kasvi. Suomessa laji on äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji.[1][2][3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen sorsanputki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, särmikäs ja kalju. Uposlehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä ja hyvin kapealiuskaisia. Ilmalehdet ovat kaksi- tai kolmeparisia, lehdykät 5–10 cm soikeita tai puikeita ja sahalaitaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia. Pääsarjan suojuksen lehdet ovat isoja ja lehtimäisiä. Kukkien teriöt ovat valkoisia. Sorsanputki kukkii heinä-elokuussa.[4] Sorsanputki leviää sekä siemenistä että rönsyistä.[5]

Sorsanputki on erittäin myrkyllinen putkikasvi.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorsanputken levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski- ja Itä-Euroopan kautta aina Länsi-Siperiaan saakka. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan ja Kaukasukselle, pohjoisessa Britteinsaarille, Etelä-Ruotsiiin, Etelä-Suomeen ja Venäjän Karjalaan.[6]

Suomessa sorsanputkea on tavattu vain muutamassa paikassa etelärannikolla. Näistä vakituisia kasvupaikkoja on ollut ilmeisesti vain kaksi: Uudenkaupungin Sirppujoen alajuoksulla sekä Haminan Vehkalahden Summanjoen suulla ja läheisissä merenlahdissa. Lajia tavataan enää vain Haminan kasvupaikalla, ja siksi se on Suomessa erityisesti suojeltava laji.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorsanputki kasvaa matalassa vedessä, mieluiten hitaasti virtaavien jokien suojaisissa, savipohjaisissa lahdekkeissa sekä jokisuilla suojaisilla paikoilla murtovedessä. Se viihtyy myös runsasravinteisissa järvissä ja pienvesissä. Kasvupaikoiltaan sorsanputki on ravinteisuuden osalta varsin vaatelias. Suomessa lajia uhkaa lähinnä laiton kerääminen. Kasvupaikkoja on tuhoutunut myös vesistöjen ruoppaamisen yhteydessä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uotila, Pertti: Sorsanputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 248.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 5.7.2009.
  2. a b Ympäristö.fi: Julkaisu Suomen Ympäristö 271 Suomen uhanalaisia lajeja: sorsanputki (Sium latifolium) ja juurtokaisla (Scirpus radicans) Viitattu 5.7.2009.
  3. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 201. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 319.
  5. a b Uotila 1997, s. 248.
  6. Den virtuella floran: Vattenmärke (ruots.) Viitattu 5.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]