Suomen urheilu 2011
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2011 käsittelee vuoden 2011 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kaisa Mäkäräinen | Ampumahiihto |
| 2. | Matti Heikkinen | Maastohiihto |
| 3. | Miesten jääkiekon MM-maajoukkue | Jääkiekko |
| 4. | Robert Helenius | Nyrkkeily |
| 5. | Mikael Granlund | Jääkiekko |
| 6. | Aino-Kaisa Saarinen | Maastohiihto |
| 7. | Enni Rukajärvi | Lumilautailu |
| 8. | Juha Salminen | Moottoripyöräurheilu |
| 9. | Leo-Pekka Tähti | Yleisurheilu |
| 10. | Minna Kauppi | Suunnistus |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden valmentajaksi valittiin jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen.[1]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–20.2. Garmisch-Partenkirchenissä, Saksassa Tanja Poutiainen sijoittui pujottelussa kuudenneksi, Andreas Romar superalppiyhdistetyssä yhdeksänneksi ja Marcus Sandell suurpujottelussa kymmenenneksi.[2]
- Maailmancupissa 2010–2011 Tanja Poutiainen sijoittui yhteispisteissä seitsemänneksi. Pujottelucupissa hän oli toinen ja suurpujottelucupissa kolmas.[3]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–13.3. Hanty-Mansijskissa, Venäjällä Kaisa Mäkäräinen voitti takaa-ajokilpailussa ensimmäisenä suomalaisnaisena ampumahiihdon maailmanmestaruuden. Lisäksi hän saavutti hopeaa sprintissä ja sijoittui neljänneksi yhteislähtökilpailussa.[4]
- Maailmancupissa 2010–2011 Kaisa Mäkäräinen voitti ensimmäisenä suomalaisena naisten kokonaiskilpailun.[5]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Fordilla ajanut Mikko Hirvonen sijoittui toiseksi, hänen tallitoverinsa Jari-Matti Latvala neljänneksi ja Citroënilla ajanut Kimi Räikkönen kymmenenneksi. Kauden aikana ajetuista 13 osakilpailusta Hirvonen voitti kauden avanneen Ruotsin rallin ja Australian rallin sekä Latvala kauden päättäneen Walesin rallin. Heinäkuun lopulla ajetun Suomen rallin voitti maailmanmestari, Ranskan Sébastien Loeb.[6]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Heikki Kovalainen ylsi parhaimmillaan 13:nneksi Monzassa ajetussa Italian Grand Prix'ssä eikä päässyt MM-pisteille.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi uuden päävalmentajansa Mixu Paatelaisen johdolla vuoden 2011 aikana kuusi EM-karsintaottelua: joukkue voitti vieraissa San Marinon 0–1 ja kotikentällä Moldovan 4–1, pelasi vieraskentällä Unkarin kanssa tasan 0–0 ja hävisi vieraskentällä Ruotsille 5–0 sekä kotikentällä Alankomaille 0–2 ja Ruotsille 1–2.[8]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai turkulainen FC Inter ja pronssille sijoittui JJK Jyväskylä.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti PK-35 Vantaa, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui espoolainen FC Honka.[10]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–25.4. Zürichissä ja Winterthurissa, Sveitsissä Suomi saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Venäjän jatkoajalla 3–2.[11]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 29.4.–15.5. Bratislavassa ja Košicessa, Slovakiassa Suomi voitti toisen maailmanmestaruutensa. Joukkue voitti puolivälierissä Norjan 4–1, välierissä Venäjän 3–0 Mikael Granlundin ilmaveivimaalin jäädessä voittomaaliksi sekä loppuottelussa Ruotsin 6–1. Jarkko Immonen oli kisojen paras maalintekijä ja pistemies ja hänet valittiin ainoana suomalaisena kisojen tähdistökentälliseen. Maalivahti Petri Vehanen oli torjuntatilaston ykkönen. Joukkueen kapteeni oli Mikko Koivu ja päävalmentaja Jukka Jalonen.[12]
- Boston Bruinsin kakkosmaalivahdista Tuukka Raskista tuli kaikkien aikojen yhdeksäs suomalainen Stanley Cup -voittaja, kun hänen joukkueensa voitti 15.6. päättyneissä Stanley Cupin loppuotteluissa Sami Salon edustaman Vancouver Canucksin voitoin 4–3.[13]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, joka voitti loppuotteluissa Espoon Bluesin voitoin 4–0. Pronssille sijoittui Rauman Lukko.[14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Hämeenlinnan Pallokerho, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[15]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–23.1. La Molinassa ja Barcelonassa, Espanjassa Enni Rukajärvi voitti kultaa slopestylessa ja Petja Piiroinen big airissa. Pronssille ylsivät Markus Malin lumikourussa ja Ville Paumola slopestylessa.[16]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen voitti kultaa Enduro 1 -luokassa ja Mika Ahola Enduro 3 -luokassa. Lisäksi Enduro 1:ssä Eero Remes saavutti hopeaa ja Matti Seistola pronssia.[17]
- Enduron joukkuemaailmanmestaruudesta kilpailtiin 8.–13.8. Kotkassa ja Suomi voitti mestaruuden joukkueella Eero Remes, Matti Seistola, Juha Salminen, Jari Mattila, Valtteri Salonen ja Marko Tarkkala.[18]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Mika Kallio sijoittui Moto2-luokan yhteispisteissä 16:nneksi ja Niklas Ajo 125-kuutioisten luokassa 21:nneksi.[19]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ammattinyrkkeilijä Robert Helenius voitti WBO- ja WBA-liittojen raskaan sarjan Intercontinental-titteliotteluissa 2.4. Hallessa nigerialaisen Samuel Peterin ja 27.8. Erfurtissa valkovenäläisen Sjarhei Ljah’ovitšin. Helenius nousi syyskuussa WBO-liiton listalla maailmanmestari Volodymyr Klytškon ykköshaastajaksi, ja 3.12. Helsingissä hän nousi Euroopan-mestariksi voittamalla britti Dereck Chisoran tuomariäänin 2–1.[20]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 22.–23.1. Heerenveenissä, Alankomaissa Pekka Koskela sijoittui yhteispisteissä 14:nneksi.[21]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 10.–13.3. Inzellissä, Saksassa Mika Poutala sijoittui 500 metrillä neljänneksi ja Pekka Koskela 1 000 metrillä seitsemänneksi.[22]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.2.–6.3. Oslossa, Norjassa Suomi oli mitalitilastossa viides yhdellä kulta-, yhdellä hopea- ja kahdella pronssimitalillaan. Matti Heikkinen voitti kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa, Aino-Kaisa Saarinen ja Krista Lähteenmäki saavuttivat hopeaa perinteisen hiihtotavan sprinttiviestissä ja Saarinen sai pronssia 10 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa sekä Pirjo Murasen, Riitta-Liisa Roposen ja Lähteenmäen kanssa viestissä.[23]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–11.12. St. Gallenissa, Sveitsissä Karo Kuussaaren valmentama Suomi saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa Ruotsille 2–4. Suomalaisista Tiia Ukkonen valittiin tähdistökentälliseen.[24]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Salibandyseura Viikingit, hopeaa sai Seinäjoen Peliveljet ja pronssille sijoittui Espoon Oilers.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran tamperelainen Classic, hopeaa sai lappeenrantalainen NST ja pronssille sijoittui nurmijärveläinen SB-Pro.[26]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 13.–20.8. La Féclaz'ssa ja Chambéryssa, Ranskassa Suomen naisten viestijoukkue Anni-Maija Fincke, Merja Rantanen ja Minna Kauppi voitti kultaa. Pasi Ikonen saavutti hopeaa pitkällä matkalla. Kauppi sijoittui neljänneksi keskimatkalla, Fincke kuudenneksi sprintissä ja pitkällä matkalla sekä Rantanen kahdeksanneksi keskimatkalla ja pitkällä matkalla.[27]
- Maailmancupin yhteispisteissä Minna Kauppi sijoittui toiseksi, Pasi Ikonen kuudenneksi ja Merja Rantanen kahdeksanneksi.[28]
- Tiomila-viestissä 30.4.–1.5. Botkyrkassa, Ruotsissa miesten viestin voitti Kalevan Rasti ja naisten viestin Tampereen Pyrintö.[29]
- Jukolan viesti kilpailtiin 18.–19.6. Virolahdella. Kalevan Rasti sijoittui toiseksi ja Delta kolmanneksi norjalaisseura Halden SK:n, johon kuului myös suomalainen Mats Haldin, voittamassa miesten viestissä. Tampereen Pyrintö oli toinen ruotsalaisseura Domnarvets GoIF:n voittamassa Venlojen viestissä.[30]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 24.4.–1.5. Moskovassa, Venäjällä Kiira Korpi sijoittui naisten yksinluistelussa yhdeksänneksi ja Juulia Turkkila 20:nneksi.[31]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 24.–30.1. Bernissä, Sveitsissä lyhytohjelman jälkeen naisten kilpailua johtanut Kiira Korpi saavutti pronssia ja Juulia Turkkila sijoittui 15:nneksi.[32]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 27.8.–4.9. Daegussa, Etelä-Koreassa Suomella oli 12 urheilijan joukkue ja parhaat saavutukset olivat keihäänheitossa Antti Ruuskasen ja moukarinheitossa Olli-Pekka Karjalaisen yhdeksännet sijat.[33]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–6.3. Pariisissa, Ranskassa Minna Nikkanen sijoittui seiväshypyssä neljänneksi parannettuaan sisäratojen Suomen-ennätystä ensin karsinnassa tuloksiin 445, 450 ja 455 sekä loppukilpailussa tulokseen 460.[34]
- Parayleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa 21.–30.1. Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa Leo-Pekka Tähti voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 100 metrin pyörätuolikelauksen T54-luokassa.[35]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 33. Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-575-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2012, s. 20
- ↑ Siukonen 2012, s. 55–56, 58–59, 185–186
- ↑ Siukonen 2012, s. 72, 186
- ↑ Siukonen 2012, s. 64, 67, 69, 188
- ↑ Siukonen 2012, s. 72–73, 189
- ↑ Siukonen 2012, s. 58, 123, 149, 168, 243
- ↑ Siukonen 2012, s. 242–243
- ↑ Siukonen 2012, s. 77, 102–103, 141, 146, 157, 160, 212
- ↑ Siukonen 2012, s. 164, 212
- ↑ Siukonen 2012, s. 160–161, 213
- ↑ Siukonen 2012, s. 221
- ↑ Siukonen 2012, s. 91, 94–95, 218–219
- ↑ Siukonen 2012, s. 105–106, 219
- ↑ Siukonen 2012, s. 83–84, 220
- ↑ Siukonen 2012, s. 77, 222
- ↑ Siukonen 2012, s. 42–44, 237
- ↑ Siukonen 2012, s. 156, 245
- ↑ Siukonen 2012, s. 127, 130, 245
- ↑ Siukonen 2012, s. 244–245
- ↑ Siukonen 2012, s. 16,78, 135, 152, 174
- ↑ Siukonen 2012, s. 46, 255
- ↑ Siukonen 2012, s. 69–70, 256
- ↑ Siukonen 2012, s. 203–204
- ↑ Siukonen 2012, s. 178, 268
- ↑ Siukonen 2012, s. 83, 268–269
- ↑ Siukonen 2012, s. 83–84, 268–269
- ↑ Siukonen 2012, s. 131–132, 275
- ↑ Siukonen 2012, s. 156–157, 275
- ↑ Siukonen 2012, s. 87–88, 276
- ↑ Siukonen 2012, s. 106–107, 276
- ↑ Siukonen 2012, s. 87, 280
- ↑ Siukonen 2012, s. 47, 280
- ↑ Siukonen 2012, s. 145, 300–303
- ↑ Siukonen 2012, s. 67–68, 304
- ↑ Siukonen 2012, s. 44, 46