Suomen urheilu 1956
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1956 käsittelee vuoden 1956 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Antti Hyvärinen | Mäkihyppy |
| 2. | Kyösti Lehtonen | Paini |
| 3. | Veikko Hakulinen | Hiihto |
| 4. | Voitto Hellsten | Yleisurheilu |
| 5. | Rauno Mäkinen | Paini |
| 6. | Pentti Linnosvuo | Ammunta |
| 7. | Olavi Mannonen | Nykyaikainen viisiottelu |
| 8. | Aulis Kallakorpi | Mäkihyppy |
| 9. | Jorma Valkama | Yleisurheilu |
| 10. | Veikko Karvonen | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Siiri Rantanen | Hiihto |
| 2. | Mirja Hietamies-Eteläpää | Hiihto |
| 3. | Sirkka Polkunen | Hiihto |
| 4. | Impi Hartikainen | Jousiammunta |
| 5. | Hilkka Hakola | Koripallo |
| 6. | Sanna Kiero | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Penna Tervo kuoli auto-onnettomuudessa 26.2. Tuusulassa kiiruhtaessaan Helsinkiin katsomaan pikaluistelun Euroopan-mestaruuskilpailujen 10 000 metrin kilpailua.[2]
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cortina d'Ampezzon talviolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, kolme hopeaa sekä yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kolmas.[3]
- Melbournen kesäolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, yhden hopean sekä 11 pronssia.[4]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cortina d’Ampezzon talviolympialaisten alppihiihtokilpailuissa paras suomalaissaavutus oli Kalevi Häkkisen 23. sija syöksylaskussa.[5]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisten ampumakilpailuissa Suomi saavutti kaksi mitalia. Pentti Linnosvuo voitti kultaa vapaapistooliammunnassa ja Vilho Ylönen pronssia vapaakiväärillä.[6]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajot kilpailtiin kuudennen kerran ja voittajaksi ajoi Osmo Kalpala.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi kuusi virallista maaottelua. Ainoan voittonsa joukkue sai kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla Islannista maalein 2–1, ja elokuussa Oslossa ottelu Norjaa vastaan päättyi tasapeliin 1–1. Suomen viidestä maalista KIF:n Olli Forsgrén teki neljä: Islanti-ottelun kahden ja Norja-ottelun yhden maalin lisäksi yhden Englantia vastaan.[8][9]
- Suomen-mestaruuden voitti Kuopion Palloseura, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui helsinkiläinen KIF.[10]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, joka voitti Hämeenlinnan Tarmon ensimmäisessä loppuottelussa kotonaan 7–2 ja toisessa ottelussa vieraskentällä 3–9. Pronssille sijoittui tamperelaisseura Tappara.[11][12]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Helsingissä Ruotsille 2–3 ja Moskovassa Neuvostoliitolle 4–2.[13]
- Suomen-mestaruuden voitti Oulun Palloseura, hopeaa sai Käpylän Urheilu-Veikot ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.[14]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti yhdeksännen peräkkäisen kerran Pantterit, hopeaa sai Sörnäisten NMKY ja pronssille sijoittui Helsingin Jyry.[15][16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Visa, hopeaa sai Tampereen Pyrintö ja pronssille sijoittui Lahden Koripalloilijat.[17]
Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisten melontakilpailuissa paras suomalaissaavutus oli Thorvald Strömbergin neljäs sija kajakkiyksiköiden 10 000 metrillä.[18]
Nykyaikainen viisiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisten henkilökohtaisessa kilpailussa Olavi Mannonen saavutti hopeaa ja Wäinö Korhonen pronssia. Joukkuekilpailussa Mannonen, Korhonen ja Berndt Katter saavuttivat pronssia.[19][20]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisissa Pentti Hämäläinen saavutti pronssia höyhensarjassa eli alle 57-kiloisten painoluokassa.[21]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisten painikilpailuissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia ja kaksi pronssia. Rauno Mäkinen ja Kyösti Lehtonen voittivat kultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa; molempien kultamitali varmistui Suomen itsenäisyyspäivänä. Erkki Penttilä ja Taisto Kangasniemi saavuttivat vapaapainissa pronssia.[22]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Toivo Salonen saavutti pronssia 1 500 metrillä ja sijoittui viidenneksi 500 metrillä. Juhani Järvinen sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi.[23]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–5.2. Kvarnsvedenissä, Ruotsissa Iiris Sihvonen sijoittui parhaana ei-neuvostoliittolaisena yhteispisteissä kuudenneksi.[24]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 25.–26.2. Helsingissä. Juhani Järvinen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi ja Toivo Salonen kahdeksanneksi. Yksittäisillä matkoilla Salonen oli kolmanneksi nopein 500 ja 1 500 metrillä.[2]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Veikko Hakulinen voitti kultaa 30 kilometrin hiihdossa ja saavutti hopeaa 50 kilometrillä sekä August Kiurun, Jorma Kortelaisen ja Arvo Viitasen kanssa 4 × 10 kilometrin viestissä. Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen voittivat kultaa 3 × 5 kilometrin viestihiihdossa. Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat mäkihypyssä kaksoisvoiton. Yhdistetyssä paras suomalainen oli neljänneksi sijoittunut Paavo Korhonen.[25]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla Eino Kirjonen ja Aulis Kallakorpi jakoivat Oberstdorfin osakilpailun voiton, ja Garmisch-Partenkirchenissä Hemmo Silvennoinen voitti ja Kirjonen sijoittui toiseksi. Tämän jälkeen suomalaiset jättivät mäkiviikon kesken ja palasivat kotimaahansa valmistautumaan olympialaisiin.[26][27]
- Holmenkollenin kisoissa Arvo Viitanen voitti 50 kilometrin hiihdon ja Antti Hyvärinen mäkihypyn.[28]
- Salpausselän kisoissa Kalevi Hämäläinen voitti 18 kilometrin ja Eero Kolehmainen 50 kilometrin hiihdon sekä Hemmo Silvennoinen mäkihypyn.[29]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisissa Toimi Pitkänen, Veli Lehtelä, Reino Poutanen, Kauko Hänninen ja Matti Niemi saavuttivat pronssia perämiehellisessä nelosessa.[30]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Bledissä, Jugoslaviassa Pitkänen, Lehtelä, Poutanen, Hänninen ja Niemi voittivat kultaa perämiehellisessä nelosessa.[31][32]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Kalle Tuulos sijoittui miesten yksinluistelussa 15:nneksi.[33]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melbournen kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti kolme pronssimitalia: Voitto Hellsten 400 metrin juoksussa, Veikko Karvonen maratonilla ja Jorma Valkama pituushypyssä. Ainutkertaisesti Suomella ei ollut miesten keihäänheitossa yhtään edustajaa.[34]
- Soini Nikkinen teki 24.6. Kuhmoisissa keihäänheiton maailmanennätyksen 83,56 m, joka kesti ennätyksenä vain kuusi päivää.[35][36]
- Eeles Landström hyppäsi 23.9. Hampurissa seiväshypyn Euroopan-ennätyksen 451 cm.[37]
- Antti Viskari juoksi 21.10. Lappeenrannassa 30 000 metrin maailmanennätyksen 1.35.03,6.[35]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 52. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ a b Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
- ↑ Arponen, s. 420
- ↑ Arponen, s. 172
- ↑ Arponen, s. 421–422
- ↑ Arponen, s. 171, 181–182
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 164–165. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Suomen jääkiekkomuseo - tilastot, SM-mitalijoukkueet 1928-> urheilumuseo.fi. Arkistoitu 29.9.2018.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32, 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 8.10.2018.
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Arponen, s. 181
- ↑ Pihlaja, s. 449–450
- ↑ Arponen, s. 183
- ↑ Arponen, s. 177
- ↑ Arponen, s. 171, 176
- ↑ Arponen, s. 422
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
- ↑ Arponen, s. 420–421
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
- ↑ Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia, s. 156–158. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 161. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 163. Otava, 1970.
- ↑ Arponen, s. 180–181
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 339. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 661
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 66. Otava, 1970.
- ↑ Arponen, s. 171
- ↑ a b Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 491. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.