Erkki Penttilä
Erkki Eino Antero Penttilä (14. kesäkuuta 1932 Nurmo – 19. huhtikuuta 2005 Nurmo)[1] oli suomalainen vapaapainija ja olympiamitalisti Melbournen kisoista 1956.[2]
Lukuisten painijaesikuvien keskuudessa Nurmossa kasvanut[3] Erkki Penttilä kilpaili ensi kerran 10-vuotiaana. Vuonna 1948 hänet palkittiin siitä, että hän oli Etelä-Pohjanmaan painijoista selättänyt eniten vastustajia. Seuraavina vuosina vapaapainista tuli hänen ehdoton ykköslajinsa, ja vuonna 1949 hän toimi Paavo Pihlajamäen harjoitusvastustajana tämän valmentautuessa vapaapainin EM-kilpailuihin. Suomen Painiliitto kustansi 1950-luvun alussa maahan turkkilaisia valmentajia avustamaan vapaapainivalmennuksessa, ja Tauno Jaskarin kanssa Penttilä harjoitteli tuota painimuotoa ahkerasti.[4]
Penttilä oli Suomen painijoukkueen varamiehenä vapaapainin 73-kiloisten sarjaan Helsingin olympiakisoissa 1952. Vuonna 1953 hän saavutti 67 kilon sarjassa SM-hopeaa hävittyään Väinö Hakkaraiselle pistein 1–2. Vuonna 1954 Penttilä voitti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa, osallistui Tokiossa ensi kertaa MM-kilpailuihin ja voitti kahden vuoden takaisen olympiavoittajan ja Tokion kisojen MM-hopeamitalistin, ruotsalaisen Olle Anderbergin.[5]
Vuonna 1956 Suomen painijoukkue matkusti Melbournen olympiakisoihin kolme viikkoa ennen kilpailujen alkua. Penttilä otteli 62 kilon sarjassa ja saavutti aluksi kaksi pistevoittoa mutta hävisi sitten pisteillä Belgian Joseph Mewisille. Ottelussaan neljän vuoden takaisten olympialaisten hopeamitalistia, Iranin Nasser Givechia vastaan Penttilä katkaisi vasemman kämmenluunsa kaatuessaan neljän minuutin painin jälkeen mutta jatkoi ottelua ja voitti tuomariäänin 2–1. Enempiin otteluihin Penttilä ei enää kyennyt mutta saavutetut voitot riittivät pronssimitaliin Japanin Shōzō Sasaharan ja Belgian Mewisin takana. Lehdet ylistivät Penttilää erityisesti turkkilaisilta opituista "purevista jalkasaksista" mattopainissa.[6]
Istanbulin MM-kilpailuissa 1957 Penttilä sijoittui neljänneksi ja kaksi vuotta myöhemmin Teheranin MM-kilpailuissa kuudenneksi.[6] Rooman olympiakisoissa 1960 hän jäi 15:nneksi.[2] Vuoden 1965 MM-kisoissa hän paini 70 kilon sarjassa mutta ei menestynyt, kuten ei myöskään uransa ainoissa EM-kilpailuissa vuonna 1966.[6]
Seuratasolla Penttilä edusti Nurmon Jymyä ja voitti Suomen mestaruuden kaksitoista kertaa.[2] Viimeisen kerran hän kilpaili vuonna 1967.[7] Hän toimi 1960-luvulla parin lyhyen jakson ajan Suomen vapaapainimaajoukkueen valmentajana.[2][7] Hän toimi viljelijänä Nurmon Penttilänkylässä ja kasvatti broilereita ja sikoja.[3] Myöhemmin hän muutti asumaan Floridaan.[2]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- olympiapronssia Melbournessa 1956, 15:s Roomassa 1960 (sarja 62 kg) [2]
- MM-kisoissa neljäs Istanbulissa 1957 ja kuudes Istanbulissa 1959 [2]
- SM-kultaa 1954–1961 (sarja 67 kg), 1962–1964 ja 1966 (sarja 70 kg) [2]
- SM-hopeaa 1953 (sarja 67 kg) ja 1965 (sarja 70 kg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Polsa, Pertti: ”Nurmon kanafarmari”, Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, 3. osa, s. 672–676. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat - Suomen olympiaedustajat 1906-2000, s. 246. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.