Wäinö Korhonen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Olavi Mannonen, Lars Hall ja Wäinö Korhonen. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nykyaikainen viisiottelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Melbourne 1956 | yksilökilpailu | |
| Pronssia |
Melbourne 1956 | joukkuekilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Tukholma 1957 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Hershey 1959 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
Aldershot 1958 | joukkuekilpailu | |
Wäinö Kalevi Korhonen (21. joulukuuta 1926 Jääski – 13. joulukuuta 2018 Lohja[1]) oli suomalainen nykyaikainen viisiottelija ja olympiamitalisti.
Korhonen aloitti viisiottelun vuonna 1949 ja saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa kaksi vuotta myöhemmin. Hän osallistui lajissa olympialaisiin Melbournessa 1956, kuusiin MM-kilpailuihin sekä 16 kertaa SM-kilpailuihin. Hän voitti Melbournessa pronssia sekä henkilökohtaisesta että joukkuekilpailusta. MM-kilpailuissa Korhonen sijoittui henkilökohtaisissa kilpailuissa parhaimmillaan neljänneksi ja voitti joukkuekilpailussa kahdesti hopeaa ja kerran pronssia. SM-mitaleita hän voitti kymmenen, viimeisen vuonna 1967. Uransa jälkeen Korhonen toimi aktiivisesti lajin parissa muun muassa valmentamalla Veikko Salmista.[2]
Korhonen edusti Suomea Melbournen olympialaisissa myös miekkailussa kalvassa. Hän voitti SM-mitaleita viisiottelun ja miekkailun lisäksi uinnissa ja vesipallossa. Lisäksi hän kilpaili jääpallossa, keilailussa, koripallossa, pesäpallossa sekä ralliautoilussa.[2][3]
Korhonen toimi myös elokuva- ja panimoaloilla, kaupan eri alueilla, metsurina ja pesuloitsijana. Hän toimi miekkailuliiton hallituksessa, autourheilujärjestö AKK:n pääsihteerinä 1960–1964 ja Trans-Meri Oy:n myyntijohtajana 1973–1990, minkä jälkeen jäi eläkkeelle. Hän oli aktiivinen myös elokuvamaailmassa ja oli mukana kuudessa elokuvassa ja yli 50 radiokuunnelmassa.[3][2]
Wäinö Korhonen sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2008.[2]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaksi olympiapronssia Melbourne 1956 (nykyaikainen viisiottelu henkilökohtainen ja joukkuekilpailu)
- MM-hopeaa Tukholma 1957 ja Hershey 1959 (joukkuekilpailu)
- MM-pronssia Aldershot 1958 (joukkuekilpailu)
- MM-kisoissa henkilökohtaisessa kilpailussa neljäs 1957 ja yhdeksäs 1962 (11. 1954[4], 19. 1955, 23. 1958 ja 10. 1959)
- SM-kisoissa kultaa[3] 1954, 1955, 1962, hopeaa 1957, 1962 ja pronssia 1951, 1959, 1961, 1964, 1967
- Vuoden viisiottelija Suomessa 1954, 1957 ja 1962
- Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Santanen, Pekka; Kockberg, Taru: Wäinö Kalevi Korhonen In Memoriam 20.12.2018. Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto. Viitattu 21.12.2018.
- ↑ a b c d Viisiottelun olympiamitalisti. (Korhosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa) Helsingin Sanomat, 13.1.2019, s. C21.
- ↑ a b c Karapalo, Antero: Viisiottelija ylitti rajoja. Helsingin Sanomat, 21.12.1996. Helsingin Sanomat. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 350. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
