Saksan 3. vuoristodivisioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
3. vuoristodivisioona
Toiminnassa 1938–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Rooli vuoristojoukot
Osa joukkoa Heer (Wehrmacht)
Koko divisioona
Sodat ja taistelut toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Eduard Dietl

Saksan 3. vuoristodivisioona (saks. 3.Gebirgs-Division) oli Itävallan Graziin sijoitettu Saksan maavoimien yhtymä. Se oli lähes koko toisen maailmansodan etulinjassa lukuun ottamatta Norjan suojaamisessa olo aikaa 1940-1941.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen Wehrkreis XVIII perusti 1. huhtikuuta 1938 Grazissa aiemmasta Itävallan maavoimien 5. ja 7. divisioonista Saksan maavoimien 3. vuoristodivisioonan.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1939 divisioona osallistui Puolan valtaukseen osana Etelän armeijaryhmän 14. armeijaa, mutta se siirrettiin jo ennen sotatoimien päättymistä Ranskan vastaiselle rajalle. Vuonna 1940 divisioona osallistui Norjan valtaukseen, jolloin vuoristorykmentti 138 valtasi Trondheimin ja divisioonan loppuosa Narvikin. Divisioona kävi 9. huhtikuuta alkaen pitkällisen taistelun kaupungin ja sataman hallinnasta ollen jo lähes luovuttamassa ennen kuin liittoutuneet vetäytyivät alueelta kesäkuussa Ranskan puolustuksen romahdettua.[1]

Divisioona siirrettiin 1941 Lappiin, jossa se osallistui kesäkuussa operaatio Hopeaketussa hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Se kuitenkin epäonnistui tavoitteessaan vallata Murmansk. Divisioona palasi täydennettäväksi Saksaan, mutta vuoristojääkärirykmentti 139 jäi Suomeen. Divisioona palasi Norjaan 1942, missä se oli armeijan reservinä.[1][2]

Divisioona siirrettiin elokuussa itärintamalle, jossa se oli pohjoisen armeijaryhmän reservinä Leningradin lähistöllä osallistuen kaupungin piiritykseen. Divisioona siirrettiin marraskuussa Etelän armeijaryhmään, joka oli vaarassa romahtaa Volgalla kärsityn tappion seurauksena. Divisioona osallistui Stalingradin saarron purku yrityksiin. Vuosina 1943-1944 divisioona kärsi suuria tappioita taistellessan Donetskissa, Miusissa, Melitopolissa ja Nikopolin sillanpäässä. Elokuussa se joutui taistelemaan etenevää puna-armeijaa ja selustassa hyökkäävää Romanian armeijaa vastaan. Kärsittyään raskaita tappioita divisioonan jäänteet peräytyivät Karpaattien itäosiin. Sodan lopun divisioona taisteli Unkarissa ja Slovakiassa, kunnes se lopulta antautui puna-armeijalle Ylä-Sleesiassa Deutsch-Brodissa nykyisessä Tsekissä toukokuussa 1945 osana 1. panssariarmeijaa.[3]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonankomentajina olivat[2]:

  • kenraaliluutnantti Eduard Dietl perustamisesta - 14. kesäkuuta 1940)
  • kenraaliluutnantti Julius Ringel 14. kesäkuuta- 23. lokakuuta 1940
  • kenraaliluutnantti Hans Kreysing 23. lokakuuta 1940- 8. elokuuta 1943
  • eversti Mönch 8.-10. elokuuta 1943
  • kenraaliluutnantti Egbert Picker 10.-26. elokuuta 1943
  • kenraalimajuri Siegfried Rasp 26. elokuuta - 10. syyskuuta 1943
  • kenraaliluutnantti Egbert Picker 10.-29. syyskuuta 1943
  • kenraaliluutnantti August Wittmann 29. syyskuuta 1943 - 3. heinäkuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Paul Klatt 3. heinäkuuta 1944 - antautumiseen 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitcham, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume Two: 291st-999th Infantry Divisions, Named Infantry Divisions, and Special Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3437-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mitcham, Samuel W Jr. s. 265
  2. a b Lexikon der Wehrmacht
  3. Mitcham, Samuel W Jr. s. 265-266