Kultasakaali
Tätä sivua ei ole | Kultasakaali | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Canis aureus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Kultasakaalin levinneisyys. | ||||||||||||||||||||||||
| Alalajit [2] | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Kultasakaali Wikispeciesissä |
Kultasakaali[3][4] eli sakaali[5] (Canis aureus) on suhteellisen pienikokoinen ja hoikka koiraeläinlaji. Sen nimestä käytetään joskus myös kirjoitusasuja šakaali tai shakaali, mutta näitä muotoja pidetään vanhentuneina. Sakaali on kaikkiruokainen, ja sillä on pitkät terävät kulmahampaat sekä hyvin kehittyneet raateluhampaat, jotka pystyvät lävistämään sitkeän nahan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Kultasakaalin korkeus on 40 senttimetriä ja sen ruumiin pituus on 85–105 senttimetriä[5]. Häntä on 20–24 cm mittainen.[5] Sakaalit painavat noin 7–13 kilogrammaa,[5] naaraiden ollessa pienempiä kuin urokset.
Kuten useimmat koiraeläimet, sakaalit ovat notkealihaksisia, pitkäjalkaisia juoksijoita, joilla on pitkä häntä. Kultasakaalin turkki on perusväriltään kellertävän punertava. Turkin kuviointi voi vaihdella iän, esiintymisalueen ja vuodenajan mukaan, mutta yleensä turkki on tummempi talvella kuin kesällä. Karvat ovat kärjestä ruskeita.[3]
Kultasakaaleilla on suuret, pystyt korvat ja moni-ilmeinen korva-, häntä- ja kuonoasentojen valikoima. Lisäksi ne voivat äännellä haukahdellen, muristen, kiljuen tai susien tapaan ulvoen.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Canis-suvun sakaaleista kultasakaalin levinneisyys on laajin, Pohjois- ja Itä-Afrikasta aina Myanmarille asti. Euroopassa kultasakaaleja esiintyy Kreikassa ja muualla Balkanin niemimaalla. Muita sakaalilajeja tavataan vain Afrikassa. Kultasakaalin tyypillistä elinympäristöä ovat kuivat savannit.[3]
[muokkaa] Elintavat
Yhdessä metsästämisellä on kultasakaaleille suuri merkitys: sakaalipari saalistaa kolme kertaa tehokkaammin kuin yksinäinen sakaali. Sakaaliparin on havaittu onnistuvan saalistamaan thomsoningasellin vasoja. Sakaalit kuljettavat mahoissaan ruokaa oksennettavaksi pennuilleen tai imettävälle emolle. Ne myös kätkevät ruokaa.
Sekä uros- että naarassakaalit saavuttavat sukukypsyyden 11 kuukauden iässä, mutta eivät välttämättä heti ala lisääntyä. Kultasakaali synnyttää vuosittain yhden poikueen, jossa on 4–6 pentua[5]. Jotkut nuoret jäävät apureiksi auttamaan vanhempiaan seuraavan pesueen hoidossa. Kultasakaali voi eläää 12–14-vuotiaaksi[5].
[muokkaa] Ravinto
Sakaalit käyttävät hyvin monipuolista ravintoa. Ne syövät hedelmiä, selkärangattomia, matelijoita, lintuja, sammakkoeläimiä, jyrsijöitä sekä haaskoja.
[muokkaa] Alalajit
Sakaalin alalajksi määritelty Canis aureus lupaster polveutuu vuonna 2011 julkaistujen dna-analyysien perusteella eteläaasialaisesta harmaasudesta (Canis lupus) eikä kultasakaalista. C. a. lupasterin sukulaisuussuhteista on kiistelty 1800-luvulta lähtien.[6][7]
[muokkaa] Muita sakaalilajeja
Sakaalit ovat osa koiraeläinten heimon koirien (Canis) sukua. Muita sakaalilajeja ovat vaippasakaali (C. mesomelas) ja juovasakaali (C. adustus). Aiemmin myös etiopiansusi eli simieninsakaali (C. simensis) luettiin sakaaleihin, mutta nykytiedon mukaan se on läheisempää sukua sudelle ja kojootille.
[muokkaa] Lähteet
- Golden jackal www.canids.org
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Canis aureus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson & Reeder: Canis aureus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 20.04.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Macdonald, David: Nisäkkäät 1, s. 56. Maailman eläimet -sarjan 1. osa. Suom. Nurminen, Matti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ Kauhala, Kaarina: Koiran villit sukulaiset, s. 240. Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23728-0.
- ↑ a b c d e f Laukkanen, A.-M.; Virtanen, M.: Koko perheen eläinkirja, s. 78. (Toinen painos). Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
- ↑ Lyhyesti, Helsingin Sanomat, 1.2.2011 sivu B 4
- ↑ The Cryptic African Wolf: Canis aureus lupaster Is Not a Golden Jackal and Is Not Endemic to Egypt, Plosone.org, viitattu 1.2.2011
