Merisuolake
| Merisuolake | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Merisuolake saksalaisessa kasviossa | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Triglochin maritima L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Merisuolake (Triglochin maritima) on merenrannoilla kasvava monivuotinen suolakekasvien (Juncaginaceae) heimoon kuuluva ruoho.
Sisällysluettelo |
Lajikuvaus [muokkaa]
Lajin monivuotinen juurakko kasvattaa maanpinnalta ruusukkeen pystyjä tasasoukkia (1–3 mm) lehtiä. Kasvin korkeus on 30:stä jopa 70:een senttimetriin. Laji muistuttaa hentosuolaketta (Triglochin palustris), mutta on tätä isompi. Samoilla kasvupaikoilla esiintyy myös samantapainen meriratamo (Plantago maritima).
Merisuolake kukkii pitkään, keskikesästä syksyyn asti. Vaatimattomat, alle puoli senttiä leveät kukat ovat pitkässä tertussa, joka kohoaa lehtiruusuketta korkeammalle. Kuusilukuisesta kukasta kehittyy kuusilohkoinen lohkohedelmä.
Elinympäristö [muokkaa]
Merisuolake kasvaa merenrannoilla lähellä rantaviivaa, laji suosii erityisesti rantaniittyjä. Suomessa lajia tavataan yleisenä kaikilla merenrannoilla, Kuusamossa letoilla.
Käyttö [muokkaa]
Merisuolakkeen möyheä verso on karjan suosimaa ravintoa rantaniityillä, onpa sitä käytetty keitettynä ihmisravinnoksikin Pohjanmeren rannoilla.
Lähteet [muokkaa]
- Väänänen, Heikki ja Kurtto, Arto (toim.): Uusi värikuvakasvio, s. 177. 5. painos. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-15608-6.
- LuontoPortti: merisuolake