Suolakekasvit
| Suolakekasvit | |
|---|---|
 Merisuolake (Triglochin maritima) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: |
Suolakekasvit Juncaginaceae Rich. |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Suolakekasvit (Juncaginaceae) on Alismatales-lahkoon kuuluva yksisirkkaisheimo, jossa on kolme sukua ja 15 lajia. Niitä esiintyy lähes kaikkialla maapallolla, mutta erityisesti merenrannoilla.[1]
Suolakekasvit ovat kosteikkoruohoja, joilla on enemmän tai vähemmän yksipintaiset lehdet ja vanallinen, terttumainen tai tähkämäinen kukinto. Kukan kaikki osat ovat erilehtisiä.[1]
Suomessa esiintyy kaksi suolakekasveihin kuuluvaa lajia: hentosuolake (Triglochin palustris) ja merisuolake (Triglochin maritima).
Morfologisia ja anatomisia tuntomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvullisten varsien kärkikasvusolukot ovat ainakin joillakin suolakekasveilla kahtia jakautuvia. Varressa on sisäketto (endodermi) tai se puuttuu. Ilmaraot voivat olla tetrasyyttisiä, so. apusoluja on neljä ja niistä kaksi on samansuuntaisia kuin huulisolut, kaksi poikittaista. Lehtiasento on kierteinen, ja lehdet ovat enemmän tai vähemmän yksipintaisia (unifasiaalisia), harvoin lehdet sijaitsevat kahdessa rivissä ja ovat syrjittäisiä (isobifasiaalisia). Toisinaan kasvit ovat sekasopuisia (polygaamisia), so. niillä on sekä yksi- että kaksineuvoisia kukkia. Tavallisesti kukat ovat perällisiä ja suojuslehdettömiä. Kukkalehtien lukumäärä kussakin kiehkurassa vaihtelee yhdestä neljään, ja joskus kukat ovat vastakohtaisia. Kehälehtiä on yhdestä neljään tai jopa kuusi, toisinaan ne puuttuvat. Heteitä on kolmesta kahdeksaan. Emilehtiä on joko yksi tai kolmesta kymmeneen heikosti yhteen kasvaneina. Fertiilit emit sijaitsevat kohdakkain sisempien kehälehtien kanssa. Emin luotti on pensselimäinen. Kussakin emissä on pohjaistukassa yksi tai muutama siemenaihe, jossa on neljästä kuuteen solukerrosta käsittävä laitasolukko. Hedelmä on joko lohkohedelmämäinen tai pähkylämäinen, joskus koukullinen tai siivellinen; kehälehtien jäänteet voivat olla pysyviä. Siemenkuoren eksotesta ja endotegmen -kerroksissa on pintakelmu eli kutikula. Siemenessä voi olla valkuainen (endospermi). Alkiossa on lyhyt ja paksu varsimainen osa (hypokotyyli) ja sivulla sijaitseva sirkkajuuri. Suolakekasvien kromosomiluku on n = 6, 8, 15 jne.[2]
Suvussa Lilaea esiintyy maitiaisputkia. Suolakkeilla (Triglochin) on lehdissään kielekkeet. Tetroncium-lajit ovat kaksikotisia, emi- ja hedekukat sijaitsevat eri yksilöissä; niiden istukkatyyppi on parietaalinen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website: Juncaginaceae (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Suolakekasvit (Juncaginaceae)
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Suolakekasvit (Juncaginaceae)
- ITIS: Juncaginaceae (englanniksi)
- Flora of China: Juncaginaceae (englanniksi)
|