Hulk Hogan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hulk Hogan
Hulk Hogan astumassa kehään 80-luvun lopulla.
Hulk Hogan astumassa kehään 80-luvun lopulla.
Syntymäaika 11. elokuuta 1953 (ikä 60)
Syntymäpaikka Flag of the United States.svg Augusta, Georgia
Aktiivisena 1977–
Oikea nimi Terry Gene Bollea
Ammatti showpainija
näyttelijä
kitaristi
Puoliso Linda Hogan (1983–2009)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Hulk Hogan (oikealta nimeltään Terry Gene Bollea[1], s. 11. elokuuta 1953 Augusta, Georgia[1]) on yhdysvaltalainen showpainija ja näyttelijä. Häntä pidetään yleisesti kaikkien aikojen suurimpana painitähtenä. Hogan on voittanut urallaan 12 maailmanmestaruutta: kuusi WWE:ssä ja kuusi WCW:ssä. Hän on myös voittanut yhden WWE-joukkuemestaruuden Edgen kanssa. Hoganin ansioihin kuuluu lisäksi Royal Rumblen voitto vuosina 1990 ja 1991. WWE Hall of Fameen hänet nimettiin vuonna 2005.

Hoganin kooksi ilmoitettiin vuosien 1970–1990 aikana 203 senttimetriä ja 134–145 kilogrammaa. Nykyään Hogan on 193 cm ja 137 kg. Pituutta on lyhentänyt useat polvi- ja selkäleikkaukset sekä pahentunut skolioosi.

Showpainiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Hulkamaniaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Hulk Hoganin tavaramerkeistä on paidan repiminen kehään tultuaan.

Hulk Hogan aloitti showpainiuransa vuonna 1977. Hänet koulutti Hiro Matsuda. Kun Hogan ja Matsuda tapasivat ensimmäisen kerran, Matsuda mursi Hoganin jalan. Tämä johtui siitä, että painijat muodostivat näihin aikoihin hyvin sulkeutuneen piirin, joka varjeli lajinsa salaisuuksia, eikä ketä tahansa uskallettu päästää mukaan. Hogan oli kuitenkin sinnikäs, ja palasi aina takaisinlähde?. Hulk Hogan valmistui vuonna 1980 North Carolina Central University:stä kauppatieteiden maisteriksi. Ensimmäisen ottelunsa Hogan otteli 25. elokuuta 1977 Don Serranoa vastaan. Hogan oli tällöin niin sanottu heel ja käytti nimeä Super Destroyer. Joulukuussa 1979 Sterling Golden -nimen alla Hogan voitti NWA South Eastern Heavyweight -tittelin.

Hogan debytoi vuonna 1980 World Wide Wrestling Federationissa, joka oli World Wrestling Federationin (nyk. World Wrestling Entertainment) edeltäjä. WWwF:n puikoissa oli Vince McMahon Sr, nykyisen Vince McMahonin isä. Vince piti Hoganin suuresta koosta, ja antoi tälle nimen Hulk Hogan. Freddie Blassie manageroi Hogania. Hogan kävi tuolloin legendaarisimmat ottelunsa André the Giantia vastaan. Hogan joutui myöhemmin jättämään WWWF:n, sillä Vince McMahon Sr ei pitänyt Hoganin päätöksestä näytellä Rocky 3 -elokuvassalähde?. Hogan paini tällöin muun muassa Japanissa, voittaen IWPG World Heavyweight -tittelin. Hogan paini myös USA:n puolella American Wrestling Associationissa, jossa hän oli ensin heel, mutta Verne Gagnen oli pakko kääntää hänestä face, sillä yleisö hurrasi hänellelähde?.

Hulkamania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Wrestling Federation: Hulkamanian aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hogan jakamassa nimikirjoituksia faneilleen.

Hogan palasi vuoden 1983 loppupuolella World Wrestling Federationiin, ollen nyt face. Hogan julisti, että Hulkamanian aika on tullut, 24. tammikuuta 1984 Hogan voitti ensimmäisen WWF mestaruutensa The Iron Sheikiltä. Hogan oli mestarina seuraavat 4 vuotta, puolustaen mestaruuttaan mm. mr. Wonderfullia, Roddy Piperia ja André the Giantia vastaan. Hogan hävisi mestaruutensa 4 vuoden kauden jälkeen Andrelle. Kun Randy Savage oli voittanut mestaruuden, Hogan liittoutui tämän kanssa ja muodosti MegaPowers-joukkueen. Kun tiimi hajosi, Hogan voitti mestaruutensa takaisin vuoden 1989 WrestleManiassa. Hogan piti vyötään jälleen vuoden, kunnes hävisi sen Ultimate Warriorille vuoden 1990 WrestleManiassa. Hogan suunnitteli tällöin painijauransa lopettamista.

Kuitenkin vuonna 1991 Hogan voitti Royal Rumble -ottelun ja meni Wrestlemaniaan ottelemaan USA:lle selkänsä kääntänyttä Sgt.Slaughteria vastaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä olihan Persianlahden sota menossa. Kaikkien yhdysvaltalaisten sankari, Hulk Hogan voitti jälleen mestaruuden. Nyt Hogan piti mestaruuttaan Survivor Seriesiin asti, jolloin Undertaker kaappasi Paul Bearerin avustuksella vyön, mutta voitti sen takaisin viikon päästä pidetyssä Tuesday in Texas -tapahtumassa. Vyö kuitenkin julistettiin avoimeksi ottelun sekavuuden takia ja se pistettiin peliin vuoden 1992 Royal Rumble -otteluun, jonka voitti Ric Flair. Hogan kohtasi Wrestlemaniassa Sidin ja katosi sen jälkeen kehästä pitkäksi aikaa.

Hogan palasi WWF'n vuonna 1993 auttamaan ystäväänsä Brutus Beefcakea, kun Money INC oli hyökännyt tämän kimppuun. Wrestlemaniassa Hogan ja Beefcake kohtasivat Money INCin joukkuemestaruudesta, mutta Hogan ja Beefcake diskattiin. Myöhemmin samana iltana Hogan protestoi tuomarin päätöstä julistaa Yokozuna mestaruusottelussaan Bret Harttia vastaan voittajaksi ja päätyi itse kehään Yokozunaa vastaan. Hogan voitti tämän muutamassa sekunnissa ja vei mestaruuden viidennen kerran urallaan. Hulk Hogan hävisi vyön takaisin Yokozunalle kuukautta myöhemmin King of The Ring -PPV:ssä. Tällöin myös otteluihin vaikutti Hoganin hyvän kaverin Andre the Giantin kuolema, koska oli ystävöitynyt Andren kanssa.

World Championship Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Hogan lähti WWF:stä ja suunnitteli painiuransa lopettamista. Hän näytteli tuolloin elokuvissa. 1994 hän kuitenkin palasi painin pariin WCW:sa, otellen Ric Flairia vastaan. Vuonna 1996 Hulk Hogan yhdisti voimansa kahden WWF:stä lähteneen miehen, Scott Hallin ja Kevin Nashin kanssa, jolloin syntyi nWo (new World order). 1999 Hogan jätti nWo:n taakseen ja otti takaisin vanhan punakeltaisen asunsa.

Vuonna 2000 Hulk Hogan lähti WCW:stä voitettuaan WCW:n mestaruuden. Vince Russo antoi potkut ja Hogan lähti yli vuoden kestäneelle lomalle, johon oli syynä mm. huonokuntoinen polvi. Hulk Hogan palasi kehään vuoden 2001 lopulla XWF-promootiossa, jossa hän otteli Mr. Perfectiä vastaan. XWF oli lyhyt aikainen, eikä Hogankaan siellä kauan viihtynyt.

World Wrestling Entertainment[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 alussa Hulk Hogan solmi sopimuksen WWE:n kanssa, ja liittyi jälleen nWo:hon. Hogan kohtasi The Rockin WrestleMania X-8:ssa häviten kyseisen ottelun. Hogan otti takaisin keltapunaisen asunsa ja voitti WWE:n mestaruuden Triple H:lta Backlashissä vuonna 2002. Hogan puolusti mestaruuttaan mm. Chris Jerichoa ja Ric Flairia vastaan. Hogan hävisi mestaruutensa kuukauden mestaruuskauden jälkeen Judgement Dayssa Undertakerille. Tämän jälkeen Hogan feudasi (kahden painijan välinen vihanpito) Kurt Anglen kanssa. Angle ja Hogan kohtasivat King of The Ringissä ottelussa, jonka lopussa Hogan luovutti WWE:n mukaan ensimmäistä kertaa urallaan. Todellisuudessa Hogan oli luovuttanut jo kerran aiemmin WCW Nitrossa Lex Luger:lle WCW mestaruusottelussa.

Hogan voitti Edgen kanssa joukkuemestaruuden Amerikan itsenäisyyspäivänä esitetyssä Smackdownissa!, jossa nämä kaksi voittivat hallitsevat mestarit Billyn ja Chuckin. He hävisivät joukkuemestaruuden Vengeancessa Christianille ja Lance Stormille.

Vengeancen jälkeen Hogan otteli The Rockin kanssa Christiania ja Stormia vastaan joukkuemestaruudesta, mutta Brock Lesnar sekaantui otteluun ja teki Hoganille F5-likkeensä aiheuttaen diskauksen Christianille ja Stormille (mestaruus ei vaihdu diskauksella). Lesnar ja Hogan kohtasivat erään Smackdownin! pääottelussa, jossa Lesnar tuhosi Hoganin ja lähetti tämän lomailemaan. Lomallaan Hogan kirjoitti mm. elämäkertaansa "Hollywood Hulk Hogan".

Hoganin oli alun perin tarkoitus palata lomaltaan jo vuoden 2002 marraskuussa Survivor Seriesiin ottelemaan Brock Lesnaria vastaan WWE:n mestaruudesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin ottelun lopetus. Hogan olisi halunnut voittaa mestaruuden vielä kerran urallaan, kun taas Vince McMahon halusi Hoganin häviävän. Lopulta Hogan ja Vince sopivat, että Hogan palaa vasta vuoden vaihteen jälkeen. Myöhemmin "Off the record"-ohjelmassa Hulkster kertoi, että hänellä ei olisi ollut ongelmaa hävitä Lesnarille, mutta koska hän on sen jo kerran tehnyt olisi hän mielestään menettäny suuren osan uskottavuuttaan, jos hän palaisi vain Lesnarin uudelleen tuhottavaksi.

Vuoden 2003 alussa Hogan palasi pieneltä tauoltaan kehistä alkaen vihoitella Vince McMahonin kanssa ja Hogan haastoi McMahonin otteluun No Way Out-PPV:hen. McMahon kuitenkin määräsi myös paluun tekevän The Rockin ottelemaan Hogania vastaan No Way Outissa. The Rock oli nyt heel ja voitti No Way Outissa Vince McMahonin salajuonella.

Kyseisen ottelun lopussa, kun Hogan sai iskettyä leg droppinsa ja aloitti The Rockin selättämisen yhtäkkiä valot pimenivät. Kun valot tulivat takaisin makasi tuomari tajuttomana kehässä ja tämän vieressä oli terästuoli. Vince McMahon käveli rampille näytellen hämmästynyttä ja Hogan syytti eleillään McMahonia tapahtuneesta. Silloin "tajuttomana" ollut tuomari (joka oli oikeastaan Ohio Valleyssa koulutettavana ollut painija, Sylvan Grenier) siirsi tuolin The Rockille, joka oli vironnut. Rock löi Hogania tuolilla päähän ja sai tämän vuotamaan verta. The Rock voitti ottelun tehtyään Hoganille vielä Rock Bottomin. Rock, McMahon ja Grenier tuulettivat kolmistaan kehässä ja kun The Rock ja Grenier poistuivat päätti McMahon vielä morkata Hogania ja heitti pukunsa pois. Tämän alta paljastui punainen Hulkamania-paita, jota oli kuitenkin hieman tärvelty. Etupuolen "Watc'ha gonna do?"-sloganin päälle oli kirjoitettu "nothing" ja selkäpuolen "brother"-sanan päälle "sucks". Vince poseerasi Hoganin tapaan repien sitten paitansa Hoganin tyyliin. Vince heitti paidan riekaleet Hogania päin ja sylkäisi vielä ennen lähtöään tämän päälle.

Vince ja Hogan lopulta kohtasivat WrestleMania XIX:ssa. Ottelussa oli panoksena Hoganin ura. Ottelu oli verinen, mutta kaikista haasteista huolimatta Hogan selätti McMahonin ja pelasti uransa. Seuraavassa Smackdownissa häviöstä katkera Vince kuitenkin hyllytti Hoganin.

New Japan Pro Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan oli lähes heti puheissa New Japan Pro Wrestlingin kanssa, sillä hän halusi otella Masahiro Chonoa vastaan.

Hulk Hogan kohtasi Masahiro Chonon NJPW-promootiossa Japanissa marraskuussa 2003. Ottelu oli erikoinen, sillä se oli Hoganin ensimmäinen ottelu Japanissa 10 vuoteen ja Hoganilla oli pitkäaikainen manageri sekä ystävä, Jimmy Hart, kehänlaidalla. Hogan voitti ottelun ja palasi onnistuneesti Japaniin. Ottelun jälkeen TNA:n Jeff Jarrett hyökkäsi Hoganin kimppuun, koska tämä kertoi haluavansa voittaa NWA World Heavyweight-mestaruuden. Hoganin piti asettua vuoden 2004 alussa Jarrettia vastaan NWA World Heavyweight-mestaruudesta, mutta Hoganin polvi sekä lonkka olivat jälleen hajalla ja suunnitelmat muuttuivat.

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 ajan Hogan piti taukoa painimisesta johtuen operoidusta polvesta ja lonkkaproteesista. Hän auttoi tytärtään Brookea tämän laulajauran kanssa ja esiintyi Smackdownin 5-vuotislähetyksessä videon kautta kertoen lempihetkestään Smackdown!-ohjelmassa, joka oli joukkuemestaruuden voittaminen Edgen kanssa. Vuoden 2005 alussa Hulk Hogan kuulutettiin WWE:n legendojen Hall of Fameen. Tähän Hogan liitettiin juhlallisessa seremonioissa iltaa ennen WrestleMania XXI:tä.

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WrestleMania XXI:ssa Muhammad Hassan ja hänen managerinsa Khosrow Daivari hyökkäsivät Eugenen kimppuun, jolloin "Real American" alkoi soida ja Hulk Hogan saapui pelastamaan Eugenen. Hogan löylytti "pahikset" ja tuttuun tapaansa poseerasi yleisölle monta minuuttia.

Eräässä RAW:ssa Shawn Michaels asettui polvilleen kameran eteen ja pyysi Hulk Hogania joukkuekaverikseen Backlashiin sekä Hassania että Daivaria vastaan. Seuraavassa RAW:ssa Hogan tuli ja pelasti Michaelsin sekä Hassanilta että Daivarilta. Backlashissa Hulk Hogan ja Shawn Michels kohtasivat Hassanin ja Daivarin joukkueottelussa, jonka he voittivat tunnelmallisen matsin jälkeen, jossa ei kuitenkaan nähty Hoganin leg droppia, sillä hänen lonkkansa oli ollut huonona ja Hogan pelkäsi loukkaavansa itsensä. Hogan kuitenkin kertoi ottelevansa uusia otteluja, jos hänen lonkkansa vain kestäisi Backlashin ottelun.

Tämän jälkeen Hulk Hogan osallistui "mysteerisenä partnerina" John Cenan ja Shawn Michaelsin rinnalle kohtaamaan Chris Jerichon, Christianin ja Tyson Tomkon. Hulk Hogan vaihdettiin lopussa kehään ja Hogan hoiteli miehet ja sai lopulta tehtyä legendaarisen Leg Droppinsa Tyson Tomkolle tuoden näin voiton joukkueelleensa.

Hogan kehässä Brutus Beefcaken kanssa.

Viikko tämän jälkeen Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, Hulk Hogan tuli vieraaksi RAW:n "Talk Show"-segmenttiin Carlito's Cabanaan, jossa oli tarkoitus mainostaa Hulk Hoganin reality show’ta "Hogan Know's Best" -sarjaa. Pian Carlito kuitenkin sanoi Hoganille haluavansa harrastaa seksiä tämän tyttären Brooke Hoganin kanssa. Hogan pöyristyi ja löi Carliton kanvesiin. Silloin Kurt Angle tuli pitämään seuraa ja sanoi haluavansa pistää "Brooken luovuttamaan" milloin Hogan hyökkäsi myös Kurt Anglen kimppuun Carliton hyökätessä kuitenkin takaa päin. "HBK" Shawn Michaels tuli kuitenkin pelastamaan Hoganin. Myöhemmin samana iltana nähtiin Tag Team-ottelu Shawn Michaels ja Hulk Hogan vs Carlito ja Kurt Angle, jonka Hogan ja Michaels voittivatkin. Ottelun jälkeen Michaels kuitenkin kääntyi Hogania vastaan iskien Sweet Chin Music-potkunsa ja antamalla haasteen Hoganille SummerSlamiin.

"Ikoni" vastaan "Legenda"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi viikkoa tämän jälkeen Hulk Hogan hyväksyi haasteen, jonka jälkeen nähtiin kahtena viikkona kuinka Michaels pyrki nolaamaan Hulk Hogania mm. imitoimalla tämän esiintymistä Larry King keskusteluohjelmassa.

Tämän jälkeen RAW:han järjestettiin Hoganille ja Michaelsille "face to face"-kohtaaminen, jossa molemmille valvojana toimiva Jerry "The King" Lawler esitti kysymyksiä. Shawn kuitenkin keskeytti jokaisen Hoganille osoitetun kysymyksen kunnes Hogan sai tarpeekseen ja sanoi suorat sanat, joka johti tappeluun.

SummerSlamissa Hogan ja Michaels kohtasivat 21 minuuttia kestäneessä ottelussa. Sen aikana nähtiin mm. Hogan lyömässä Shawnia vatsaan, Michaels nolaamassa Hogania, Hogan Body Slammaamassa Michaelsia selostuspöytään ja Shawnin pistävän Hoganin vuotamaan verta. Ottelun lopussa Hulk Hogan kuitenkin tuttuun tapaansa Hulk-Uppassi, iski Big Bootin ja pudotti legendaarisen Leg Dropin Michaelsin kaulaan. Hulk Hogan oli jälleen voittanut yhden ottelun. Ottelun jälkeen Hulk Hogan ja Shawn Michaels kättelivät.

Haaste Stone Cold Steve Austinille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. lokakuuta 2005 Hogan oli erikoisvieraana WWE RAW Homecomingissa. Legendaarinen Mean Gene Okerlund haastatteli Hogania kysyen tältä, mitä Hoganille on vuorossa seuraavaksi. Hogan puhui ensin hieman aiemmista suurista matseistaan (mm. Bodyslammistaan Andre The Giantille ja ottelusta The Rockia vastaan) ja kysyi sitten hulkamaanikoilta mitä nämä tekisivät, jos Hulk Hogan kohtaisi Stone Cold Steve Austinin ottelussa. Hoganin ja Austinin kohtaamista ei ilmeisesti kuitenkaan nähdä, sillä Austin ei ole kykenevä ottelemaan Hogania vastaan niskavaivan vuoksi.

Stone Cold Steve Austin vs Hulk Hogan on ottelu, josta fanit ovat puhuneet 1990 luvun loppupuolelta lähtien samaan tapaan, kuin aikoinaan puhuttiin Hoganin ja Flairin kohtaamisesta, joka lopulta toteutuikin. Hogan on toistuvasti haastatteluissa ilmaissut halunsa työskennellä Austinin kanssa, mutta jokin on jatkuvasti ollut esteenä. Vuonna 2002, kun Hogan palasi World Wrestling Entertainmentiin oli olemassa suunnitelmia Hogan vs Austin-kohtaamiselle ja siitä nähtiinkin pientä vihiä, mutta Austin lähti WWE:stä saman vuoden keväällä ja palasi vasta vuoden 2003 helmikuussa. Tällöin Hogan oli jälleen kiinnostunut ottelemaan Austinia vastaan, mutta Austin lopetti tällöin uransa painijana ja siirtyi non-wrestler-rooliin sekä Hogan jätti WWE:n samana kesänä taakseen.

Huhut alkoivat jälleen Hoganin ryhdyttyä tekemään satunnaisia esiintymisiä WWE :ssä vuonna 2005, ja Austin itsekin väläytteli mahdollisuutta hänen ja Hoganin välisestä ottelusta, sanoen, että voisi otella vielä yhden ottelun. Monet fanit innostuivat, kun Hogan WWE RAW Homecomingissa haastoi Austinin. Monet fanit olettivat Austinin ja Hoganin ottavan yhteen WrestleMania 22 tapahtumassa, mutta tähän ei päästy sopimusongelmien jälkeen. WWE'n kerrotaan tarjoneen Austinille todella suurta summaa, ilmeisesti reilusti 100 000 dollarin ylitse pääsevää summaa, joka on yhdeltä ottelulta valtavasti, mutta Austin ei vieläkään lämmennyt ajatukselle.

Legend vs. Legend Killer[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan esiintyi 15. heinäkuuta 2006 pidetyssä Saturday Nights Main Event-televisiotapahtumassa. Hogan esiintyi yhdessä tyttärensä Brooke Hoganin kanssa kehässä promoamassa, kunnes jo muutamia viikkoja Hoganista ja tämän tyttärestä promonnut Randy Orton saapui kehään antaen samalla Brookelle ruusun ja esitti Hoganille haasteen SummerSlammiin, jonka Hogan ilmoitti miesten kätellessä hyväksyvänsä. Myöhemmin backstagella Ortonin flirttaillessa Brooken kanssa Hulk puuttui tilanteeseen sanoen kohtaavansa Ortonin SummerSlammissa, jolloin Orton lähti. Hulk käski Brooken autoon, mutta kävellessään auton taakse Orton teki lopetusliikkeensä RKO:n Hoganille ja tämän pää jysähti auton takaluukkuun. Maanantain RAW:ssa Orton promotti siitä kuinka Hulkamania tulee kukistumaan SummerSlammissa ja kuinka ei koskaan käyttäisi hyväkseen Hoganin Brooke-tytärtä.

Hogan reagoi promoon ja kaikkeen muuhunkin saapumalla paikalle seuraavan viikon RAW-ohjelmaan. Hogan kertoi kohdaneensa Ortonin perheen ennenkin, kun hän otteli Randyn isää Bob Orton Jr:ää vastaan 1980-luvulla. Hogan sanoi, että Orton ei tiedä mitä kunnioitus on ja sen hän tulee oppimaan SummerSlammissa. Ortonia, joka pysytteli visusti kehän ulkopuolella ei kuitenkaan juuri SummerSlam kiinnostanut, vaan hän puhui Brookesta enemmän ja sanoi, että haluaa Brooken näkevän, kuinka "The Legend Killer" tappaa Hulkamanian. Hogan kehotti tämän seurauksena Ortonia tulemaan kehään ja hoitamaan homman nyt. Orton näytteli tulevansa kehää, mutta Hoganin lähestyessä köysiä perääntyi. Pian kuitenkin Jerry Lawler, RAW:n selostajatiimin kommentaattori ja showpainilegenda, tarttui Ortoniin heittäen tämän kehään. Hogan hulkuppasi Ortoniin, mutta kun Hogan yritti iskeä big bootin Orton livahti ulos kehästä.

Myöhemmin saman viikon loppupuolella alkoi kohu Hoganin mahdollisesta polvivammasta. Magneettikuvauksissa polvesta löydettiin vain lievä repeämä, joka ei vaatinut leikkausta. 9. elokuuta WWE.com uutisoi, että polvivamma ei estä Hoganin osallistumista SummerSlamiin.[2]

SummerSlam-PPV:ssä Hogan voitti Randy Ortonin tehtyään tälle legendaarisen leg droppinsa.

Hogan lopettaa työskentelyn Vince McMahonin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hogan ja Vince McMahon suunnittelivat pitkään Hoganin ottelevan Wrestlemania 23 PPV:ssä Big Show'ta vastaan. Ottelun oli tarkoitus herättää nostalgiaa, sillä Wrestlemania 23 aikoihin tulisi 20 vuotta kuluneeksi siitä, kun Hogan bodyslammasi toista jättiläistä Andre the Gianttia. Suunnitelmat kuitenkin sotkeentuivat, sillä kun Hogan oli Bubba the Sponge radio show’ssa, soitti eräs WWE:n työntekijä tälle ja kertoi listan vuonna 2007 Hall of Fameen liitettävistä painijoista. Työntekijä ei kuitenkaan tiennyt puhuvansa radioon ja kaikki nimet vuosivat julkisuuteen. Tämän jälkeen Vince McMahon peruutti kaikki suunnitelmat Hoganista Wrestlemaniaan ja hänen kerrotaan vannoneen ettei enää koskaan työskentele Hulk Hoganin kanssa. McMahon kuitenkin rauhoittui hieman kuultuaan, että Hogan oli humalassa esiintyessään Bubba the Spongessa.

Hulk Hogan kuitenkin esiintyi joulukuussa 2007 RAW'n 15-vuotisjuhlalähetyksessä. Hogan pelasti Hornswogglen Great Khalin kynsistä ja promosi American Gladiators ohjelmasta, jossa Hulk toimii juontajana.

Memphis Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan alkoi esiintyä Memphis wrestlingin tiedotustilaisuuksissa ja erinäisissä haastatteluissa. Hänen ja [[ huhtikuuta käytävään Clash of the Legends-tapahtumaan. Kuitenkin, kun Vince McMahon kuuli Lawlerin aikovan otella Hogania vastaan kielsi McMahon Lawlerin ja monen muun WWE-tähden osallistumisen kyseiseen tapahtumaan. Vince jopa yritti perua tapahtuman tarjoamalla Memphisin promoottorille isoa tukkua rahaa, mutta ei onnistunut. Lawlerin tilalle Hogania vastaan ilmoitettiinkin Paul Wight painianimeltään Big Show. Hogan ja Wight kohtaavat toisensa Clash of The Legends-tapahtumassa, ja ottelua markkinoidaan sloganilla "ottelu jota Wrestlemania ei pystynyt toteuttamaan".

Ottelu kesti noin 12 minuuttia, ja se toimi tapahtuman Main Eventtinä. Ottelu oli käytännössä uusinta Hoganin ja Andren vastaavasta ottelusta. Matsin lopussa Hogan body slammasi Wightin, teki tälle legendaarisen leg droppinsa ja selätti tämän. Video aiheesta.

Oma promootio: Hulk Hogan's Celebrity Championship Wrestling ja TNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Benoitin ja hänen perheensä murha-tragedian jälkeen Hulk Hogan on väläytellyt mediassa mahdollisuutta oman promootion perustamiselle. Hogan vihjasi, että hänellä on jokin uniikki idea ja että hänellä olisi käytännössä jo televisiosopimus valmiina. Hogan ja Eric Bischoff ovat suunnitteilla, mutta Hogan tahtoisi esiintyä WrestleMania 24 -tapahtumassa, mutta Vince McMahonin kuultua omasta promootiosta, Hulk Hogan ei näillä näkymin ole esiintymässä WrestleManiassa.

Kun Hogan sai CCW:n aluilleen, hän antoi CCW:n mestaruuden entiselle WWE:n painijalle Rob Van Damille. 29.10.2009 Hogan solmi Total Nonstop Action Wrestlinging (TNA) kanssa sopimuksen jonka mukaan Hogan jatkaa painimista TNA:ssa. Ennen TNA-debyyttiä Hogan aloitti "Hulkamania: Let The Battle Begin" -kiertueen jossa paini Hoganin lisäksi monta muuta entistä WWE:n tähteä, mm. Umaga, Lance Cade, Scotty 2 Hotty, Colin Delay, Balls Mahoney, Brian Kendrick, Paul London, RVD (Rob Van Dam) ja Ric Flair.

Merkitys showpainille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hoganin karismaattinen persoonallisuus auttoi häntä saavuttamaan kuuluisuutta jo ennen Hulkamanian tuloa. Rocky III elokuva nosti Hogania pinnalle ja hänestä puhuttiin paljon. Hoganin liityttyä takaisin World Wrestling Federationiin, Vince McMahon tiesi mistä vivuista nykiä ja sai Hoganin voittamaan mestaruuden. Yhdessä McMahon ja Hogan keksivät showpainille aivan uusia ulottuvuuksia: Sarjakuvamaisempia hahmoja ja oheistuotteita, kuten t-paitoja. Sisääntulomusiikitkin yleistyivät kaikille painijoille ja rahaa virtasi yhä enemmän. Heidän suurin keksintönsä oli kuitenkin WrestleMania, showpainin oma Super Bowl.

Hoganin suosio pieneni 1990 luvun alussa ja tämän sekä hieman McMahonin kanssa kylmenneiden välien takia Hogan ei uusinut sopimustaan vuonna 1993, vaan lähti tekemään elokuvia. Hoganin liityttyä vuonna 1994 World Championship Wrestlingin riveihin oli hänen suosionsa yhä melko heikkoa, joka johti vuonna 1995 siihen, että Hogan teki vain satunnaisi esiintymisiä World Championship Wrestlingin ohjelmistoissa. Kuitenkin uudet tuulet alkoivat puhaltaa, kun vuonna 1996 Hogan ja WCW:n tuon aikainen headbooker Eric Bischoff keksivät idean Hoganista heelinä ja lopulta saivat idean nWo:sta. nWo, jota Hogan alussa johti oli menestys. WCW Nitro voitti WWF RAW:n pitkään katsojaluvuissa.

Hogania pidetään nykyään yleisesti miehenä, joka nosti WWF:n maailmankartalle ja on ollut tähtenä pidempään kuin kukaan muu showpainija koskaan.

Hulk Hoganin urasta on julkaistu DVD vuonna 2002, "Hulk Still Rules". Vuonna 2006 julkaistiin kattava kolmen levyn kokoelmaboksi "Hulk Hogan – The Ultimate Anthology", jossa on Hoganin parhaat 22 ottelua kolmen vuosikymmenen ajalta Gene Okerlundin ja Jimmy Hartin esitteleminä. Joissakin maissa boksi sisältää yhden bonuslevyn, jossa on vielä kuusi ottelua lisää.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogania on kritisoitu kovasti "pukuhuonepolitikoinnista". Huhut kertovat, että Hogan olisi mm. kiristänyt WWF-mestaruusottelun Yokozunaa vastaan vuonna 1993 uhkaamalla peruvansa esiintymisensä koko tapahtumassa. Hoganin kerrotaan tehneen paljon itsekkäitä tekoja backstagella 1980- ja 1990-luvuilla, mutta ilmeisesti hän on rauhoittunut 2000-luvullalähde?.

Hoganin painityyli on vuosien mittaan yksinkertaistunut ja häntä on kritisoitu painitaidoiltaan huonoksi. Hogan oli kyllä aikoinaan erittäin taitava kokoisekseen mieheksi mikä ilmeni mm. hänen Japanissa käydyistä otteluistaan. Hogan kuitenkin yksinkertaisti tyyliään, johtuen heikosta polvestalähde?. Toisaalta Hoganin ei tarvinnut eikä tarvitse tehdä kummoisia liikkeitä saadakseen yleisöä puolelleen. Hulk Hoganin tapauksessa on kyse enemmän hyvän show’n luomisesta ja yleisön sytyttämisestä, kuin hienon painin saavuttamisesta. Hulk Hogan on tehnyt juuri sopimuksen TNA:n kanssa ja toivoo fanejen tulevan enemmän TNA:han.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terry Bollea meni naimisiin 18. joulukuuta 1983 Linda Claridgen (s. 24. elokuuta 1959) kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta: tytär Brooke Hogan (s. 5. toukokuuta 1988) ja poika Nick Hogan (s. 27. heinäkuuta 1990). Vuoden 2007 loppupuolella Claridge haki eroa miehestään ja seurustelee nykyään huomattavasti nuoremman henkilön kanssa kanssa.lähde? Hulk Hogan avioitui Jennifer McDanielin kanssa Floridassa joulukuussa 2010.lähde?

Hoganien elämästä kuvattiin vuosina 2005–2007 neljä kautta tosi-tv-sarjaa Hogan Knows Best (suom. Hurjat Hoganit). Vuodesta 2008 lähtien on kuvattu enemmän Brooke Hoganin elämään keskittyvää spinoff-sarjaa Brooke Knows Best.

Lopetusliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atomic Leg Drop

Mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • NWA South-Eastern Heavyweight Champion x 2
  • AWA World Heavyweight Champion x 2
  • IWGP heavyweight Champion
  • WCW World Heavyweight Champion x 7 (seitsemäs mestaruusvoitto on kiisteltyn kohteena, koska Vince Russo väitti Hoganin selätettyä hallitsevan mestarin Jeff Jarrettin, että Hoganin voittama mestaruus oli ainoastaan "Hulk Hogan memorial belt" ja näin ollen arvoton.)
  • WWE Champion x 6
  • WWE Undisputed Champion
  • WWE World Tag Team Champion [w/ Edge]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hulk Hogan, Hollywood Hulk Hogan. Simon and Schuster, 2002 ISBN 0743475569.
  • Hulk Hogan ja Mark Dagostino, My Life Outside the Ring. St. Martin's. 2009 ISBN 0312588895

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiikerinsilmä – Rocky III (1982) - Thunderlips
  • Rajatonta voimaa (1989) - Rip
  • Gremlins 2 – uusi pesue (1990) - cameo-rooli
  • Commando – kotien puolesta (1991) - Shep Ramsey
  • Ääliö lapsenvahtina (1993) - Sean Armstong
  • Thunder in Paradise (1993) - R.J. "Hurricane" Spencer
  • Spy Hard – lupa läikyttää (1996)
  • The Secret Agent Club (1996) - Ray Chase
  • Santa with Muscles (1996) - Blake
  • The Ultimate Weapon (1997) - Cutter
  • Shadow Warriors: Assault on Devil`s Island (1997) - Mike McBride
  • McCinsey's Island (1998) - Joe McGrai
  • Kolme ninjaa pistää tuulemaan (1998) - Dave Dragon
  • Shadow Warriors II: Assault on death mountain (1999) - Mike McBride
  • McCinsey's Island (1999) - Joe McGrai
  • Muppetit avaruudesta (1999) - cameo-rooli
  • Little Hercules in 3-D (2006) - Zeus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Biography for Hulk Hogan IMDb. Viitattu 24.6.2010. (englanniksi)
  2. Tello, Graig: It's on 9.8.2006. World Wrestling Entertainment. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hulk Hogan.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Hulk Hogan -sitaatteja.