Gremlins 2 – uusi pesue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gremlins 2 – uusi pesue
Gremlins 2: The New Batch
Gremlins two the new batch.jpg
Ohjaaja Joe Dante
Käsikirjoittaja Charles S. Haas
Tuottaja Michael Finnell
Steven Spielberg
Rick Baker
Säveltäjä Jerry Goldsmith
Kuvaaja John Hora
Leikkaaja Kent Beyda
Pääosat Zach Galligan
Phoebe Cates
John Glover
Robert Prosky
Christopher Lee
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 15. kesäkuuta 1990
Suomen lippu 6. heinäkuuta 1990
Kesto 106 min.
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 50 miljoonaa USD
Tuotto 41 482 207 USD
Edeltäjä Riiviöt
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Gremlins 2 – uusi pesue (alkuperäiseltä nimeltään Gremlins 2: The New Batch) on yhdysvaltalainen vuonna 1990 ensi-iltansa saanut kauhukomedia. Se on jatko-osa edelliselle Riiviöt-elokuvalle.

Ohjaaja Joe Dante halusi jatko-osan olevan ensimmäistä elokuvaa kevyempi ja anarkistisempi. Elokuva on suurelta osin itseironinen ja parodioi jatko-osia yleensä. Se sisältää lukuisia viittauksia muihin elokuviin, kuten Ramboon, Batmaniin ja Oopperan kummitukseen. Elokuva myös satirisoi ihmisten kasvavaa riippuvuutta teknologiasta ja tavallisten ihmisten osaa suurten yhtiöiden puristuksessa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäisestä elokuvasta tutut päähenkilöt Billy Peltzer ja hänen mielitiettynsä Kate ovat muuttaneet entisestä pikkukaupungistaan New Yorkiin. Molemmat työskentelevät ökyrikkaan mediamogulin Daniel Clampin omistamassa huipputeknistyneessä yhtiössä. Billy saa selville, että hänen tuntemansa pienen, hyväntahtoisen mogwai-otuksen Gizmon entinen omistaja on kuollut, Gizmo on vangittu ja tuotu Billyn työpaikan laboratorioon.

Billy pelastaa Gizmon ja piilottaa tämän pöytälaatikkoonsa. Billyn poissa ollessa Gizmon päälle kaatuu vahingossa vettä, vapauttaen täten tämän pahansuovat sukulaisriiviöt, jotka pakottavat Gizmon lukkojen taa saadakseen temmeltää rauhassa. Niihin pätevät edelleen ensimmäisen elokuvan asettamat säännöt: ne ovat herkkiä kirkkaalle valolle, niitä ei saa kastella eikä syöttää keskiyön jälkeen.

Billy on tällä välin pyytänyt Katea hakemaan Gizmon ja viemään tämän mukanaan heidän kotiinsa. Kate palaa Billyn työpöydän luokse, mutta ottaakin erehdyksessä mukaan yhden ilkeistä riiviöistä. Billyn palattua kotiin pariskunta ymmärtää erheensä ja arvaa, että Gizmon muut sukulaiset juoksentelevat myös vapaina. He päättävät palata työpaikalleen. Tällä välin Futtermanit, Billyn ja Katen entiset naapurit, saapuvat kaupunkiin turistimatkalle. Heilläkin on ikäviä muistoja riiviöitten ensimmäisestä hyökkäyksestä, ja Billy ja Kate yrittävät aluksi salata uuden pesueen Futtermaneilta.

Gizmon sukulaiset aiheuttavat tuhojaan Clampin rakennuksessa. Syötyään keskiyön jälkeen ne koteloituvat ja kuoriuduttuaan olioista on tullut entistä limaisempia, vaarallisempia ja ilkeämpiä. Pahanteon yhteydessä nämäkin otukset kastuvat sadettimien lauettua. Seurauksena on, että riiviöitä syntyy ennennäkemätön määrä, jokainen edellistä rumempi ja sadistisempi.

Billyn ystävä Fred, joka ansaitsee leipänsä lastenohjelmien vampyyriasuisena juontajana, haaveilee uutisankkurin urasta. Riiviöiden vallattua televisiostudion, Fred ymmärtää tilaisuutensa tulleen, värvää innokkaan japanilaisen turistin kameramiehekseen ja ryhtyy raportoimaan hirviöiden edesottamuksia ulkomaailmalle.

Billy, Gizmo, Kate, Futtermanit sekä Billyn esimiehet (mukaan lukien johtaja Clamp) ryhtyvät taistoon olioita vastaan. Koska riiviöt inhoavat auringonvaloa, he keksivät suunnitelman, jossa rakennuksen etuseinä peitetään valtavalla yötä esittävällä mustalla kankaalla. Näin oliot uskovat yön koittaneen ja luulevat voivansa turvallisin mielin paeta kaduille mellastamaan. Kun kaikki riiviöt ovat kokoontuneet aulaan, kangas vedetään alas niin, että auringonvalo pääsee tulvimaan sisään ikkunoista.

Suunnitelmaan tulee muitenkin mutka matkaan, kun aurinko piiloutuu h-hetkellä pilven taa. Ukkosen uhkaava jyrinä ennustaa, että jos riiviöt nyt pääsevät pakenemaan ulos, ne kastuvat sateessa eikä niiden lisääntymistä pitele enää mikään.

Billy kuitenkin keksii avata paloletkun rakennuksen sisällä, kastella riiviöt perinpohjaisesti ja sitten lähettää voimakkaan sähköiskun koko lauman keskuuteen ennen kuin nämä pääsevät jälleen lisääntymään. Sähköistetyt riiviöt sulavat epämääräiseksi mönjäksi.

Nähtyään millaista tuhoa riiviöt saivat aikaan hänen tekniikan ihmetalossaan, johtaja Clamp on valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä aivan toisenlaisen projektin parissa. Hän löytää luonnoksen, jonka Billy on piirtänyt vanhasta kotikaupungistaan ja päättää seuraavaksi rakentaa samanlaisen rauhaisan pikkukylän, Billy neuvonantajanaan. Fred ja hänen kuvaajansa palkataan kokemuksensa perusteella oikeiksi reporttereiksi. Futtermanit ovat saavuttaneet mielenrauhan kohdattuaan pelkonsa toistamiseen ja voivat palata kotiin hyvillä mielin. Riiviöistä ovat jäljellä ainoastaan Gizmo sekä naispuolinen riiviö, joka on ihastunut rakennuksen turvapäällikköön, herra Forsteriin. Elokuva päättyy vihjaukseen, että Forster ei loppujen lopuksi pidäkään kyseistä riiviötä kovin hirviömäisenä ja on jopa valmis avioon tämän kanssa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Päärooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Zach Galligan  … Billy Peltzer  
 Phoebe Cates  … Kate Beringer-Peltzer  
 John Glover  … Daniel Clamp  
 Robert Prosky  … Fred, Billyn uutisankkuriksi ryhtyvä ystävä  
 Robert Picardo  … Forster, turvapäällikkö  
 Haviland Morris  … Marla Bloodstone, Billyn esimies  
 Christopher Lee  … tohtori Catheter, laboratorion johtaja  
 Dick Miller  … Murray Futterman  
 Jackie Joseph  … Sheila Futterman  
 Gedde Watanabe  … Katsuji, Fredin kameramies  
 Keye Luke  … herra Wing, Gizmon entinen omistaja  

Videopeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tehtiin videopeli, joka julkaistiin Nintendo Entertainment System- ja GameBoy-konsoleille.