WWE

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
WWE, Inc.
World Wrestling Entertainmentin logo.svg
Tietoja:
Perustettu: 1952
Tyylilaji: Sports Entertainment
Pääkonttori: Stamford, Connecticut, Yhdysvallat
Perustajat: Roderick McMahon ja Toots Mondt
Omistaja: Vince McMahon/Vincent Kennedy McMahon
Entiset nimet: NWA: Capitol Wrestling Federation
World Wide Wrestling Federation
World Wrestling Federation
Kotisivu: WWE.com

WWE, Inc. on yhdysvaltalainen showpainiorganisaatio, joka aloitti toimintansa itsenäisesti vuonna 1963 nimellä World Wide Wrestling Federation (WWWF) erottuaan johtavasta painiliigasta National Wrestling Alliancesta (NWA) Vincent J. McMahonin johdolla. Tätä ennen WWE tunnettiin nimellä NWA: Capitol Wrestling Federation (NWA: CWF). Vuonna 2005 World Wrestling Entertainment muutti pääkonttorinsa Connecticutin osavaltion Stamford-kaupunkiin.

WWWF:n nousukausi alkoi 1970-luvun lopulla, ja yhdistys muutti nimensä World Wrestling Federationiksi. Pörssiin yhtiö kirjautui vuonna 1999 nimellä World Wrestling Federation Entertainment (WWFE). Vuonna 2002 yhtiön nimi muuttui jälleen toiseksi, tällä kertaa World Wrestling Entertainmentiksi (WWE) Maailman luonnonsäätiön (World Wide Fund for Nature) nostaman syytteen johdosta. Vuonna 2011 nimi yksinkertaistettiin pelkäksi "WWE":ksi

WWE esittää joka viikko viittä viikoittaista showpainiohjelmaa. Maanantaisin esitetään suorana Monday Night RAW, tiistaisin WWE NXT, keskiviikkoisin WWE Main Event, torstaisin WWE Superstars ja perjantaisin nähdään tiistaisin nauhoitettava Friday Night SmackDown!. Vuonna 2002 RAW ja SmackDown erotettiin toisistaan siten, että molemmat ohjelmat saivat omat painijansa ja mestaruutensa. Tätä ennen RAW'ssa ja SmackDownissa nähtiin samoja painijoita ja juonikuvioita. Vuonna 2006 WWE lisäsi ECW-nimisen ohjelman viikottaislähetyksiinsä, mutta ECW:n tuottaminen lopetettiin vuonna 2010, ja sen tilalle luotiin uusi, NXT-niminen ohjelma. Saippuaoopperamaiset juonet ovat tärkeä osa WWE:n tuotantoa, koska juonet luovat konflikteja painijoiden välille. Näytellyt juoniosuudet vievät nykyisin huomattavan ajan ohjelma-ajasta siinä missä varsinainen paini oli aiemmin etusijalla.

WWE esittää joka kuukausi maksu-tv-lähetyksen, joka toimii kuukauden kliimaksina. Maksu-tv-lähetyksissä otellaan merkittävimmät ottelut ja niissä painijoiden väliset riidat kulminoituvat. Merkittävin maksu-tv-lähetyksistä on maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa esitettävä, 26 vuoden historian omaava WrestleMania; toisia merkittäviä tapahtumia ovat elokuinen SummerSlam, marraskuinen Survivor Series sekä vuoden ensimmäinen maksu-tv-lähetys, Royal Rumble. Maksu-tv-lähetykset esitetään kaapeli-tv-verkossa, ja lähetykset maksavat noin 20–50 dollaria. Maksu-tv-lähetyksiä voi tilata katsottavaksi ns. Pay-Per-View-kertamaksulla maissa, joissa tätä tekniikkaa käytetään. Showpainin suosion myötä on alettu julkaista monia siihen liittyviä elokuvia ja konsolipelejä. Yksi merkittävimmistä WWE:n projekteista oli amerikkalaisen jalkapallon sarja XFL. XFL perustettiin vuonna 2001, ja sen mainostettiin olevan NFL:n rajumpi versio. Aluksi XFL:n katsojaluvut olivat valtavia, jopa WWE:n omia ohjelmia suurempia, mutta kiinnostus kuitenkin lopahti nopeasti; monet katsojat epäilivät XFL:n otteluiden olevan ennalta sovittuja. Ensimmäisen kauden päätyttyä televisioyhtiö NBC vetäytyi hankkeesta, ja myöhemmin McMahon hylkäsi hankkeen. Tappioita hankkeesta tuli n. 70 miljoonaa dollaria.

World Wrestling Entertainment Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä WWE on vieraillut neljästi, Turussa kerran. Nämä vierailut eivät kuitenkaan päätyneet televisioon, koska vierailut olivat televisionauhoitusten sijaan ns. house show -tapahtumia, jotka eivät päädy televisioon.

NWA: Capitol Wrestling Federation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roderick James "Jess" McMahon – Vincent Kennedy McMahonin isoisä ja nyrkkeilypromoottori – oli promotoimassa hänen tunnetuinta järjestämäänsä nyrkkeilyottelua Jess Willardin ja Jack Johnsonin välillä vuonna 1915. Kymmenen vuotta myöhemmin – joulukuussa 1925 – Jess liittoutui Tex Rickardin kanssa promotoimaan nyrkkeilyotteluita New Yorkissa sijaitsevaan Madison Square Gardeniin. Tätä ennen McMahonilla oli kokemusta myös konserttien järjestämisestä.

Samaan aikaan entisellä painijalla ja silloisella promoottorilla Joseph Raymond "Toots" Mondtilla oli idea laajentaa showpaini pienistä halleista isoille areenoille. Hän myös ajatteli nostaa showpainin tasoa pelkästä painimisesta enemmän viihdyttävämpään suuntaan. Lopulta hän ajatteli, että hänen ideansa voisi toimia New Yorkissa ja hän ottikin yhteyttä moneen promoottoriin, joista yksi oli Jess McMahon.

McMahon perusti Capitol Wrestling Federation -nimisen showpainiorganisaation yhdessä Mondtin kanssa vuonna 1952. Se liittyi vuonna 1953 National Wrestling Allianceen. Samana vuonna Vincent James McMahon – Vince K. McMahonin isä ja Jess McMahonin poika – otti Jessen paikan NWA: CWF:ssä. Yksi tämän ajan suurimmista CWF:n tähdistä oli nimeltään Antonio Rocca.

Vince McMahonin ja Toots Mondtin yhteistyö oli saumatonta, ja pian he hallitsivatkin 70 % kaikesta NWA:n bookkauksesta. Tämä yhteistyö oli showpainin nousun alku.

NWA: CWF sai ohjelmapaikan WTTG Channel 5:ltä vuonna 1956.

World Wide Wrestling Federation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä merkkejä CWF:n eroamisesta NWA:n alaisuudesta nähtiin vuonna 1963 "The Nature Boy" Buddy Rogersin ollessa NWA World Heavyweight -mestarina. Rogers toimi Vince J. McMahonin ja Toots Mondtin bookkauksen alaisena. NWA ei pitänyt McMahonin ja Mondtin toiminnasta, koska he antoivat Rogersin painia myös Yhdysvaltojen itärannikon ulkopuolella.

Lopulta CWF erosi NWA:sta ja muutti nimensä World Wide Wrestling Federationiksi. McMahon ja Mondt olisivat halunneet pitää Rogersin vielä maailmanmestarina, mutta Rogers ei halunnut uhrata 25 000 dollaria, jotka olivat panttina vyön pidosta NWA:n nimissä.

Huhtikuussa 1963 Rogers julistettiin ensimmäiseksi WWWF:n World Heavyweight -mestariksi turnauksessa, joka järjestettiin Rio de Janeirossa. Hän kuitenkin hävisi vyön kuukautta myöhemmin Bruno Sammartinolle. Ottelua ennen Rogers kärsi sydänkohtauksen.

Samana vuonna Toots Mondt jätti yhtiön syystä, joka jäi epäselväksi. On esitetty arveluita, että hän olisi halunnut tai joutunut eläkkeelle.

Vuonna 1971 WWWF liittyi uudelleen NWA:han. WWWF:n World Heavyweight -mestaruusvyö muuttui liittymisen myötä WWWF Heavyweight -nimiseksi vyöksi.

World Wrestling Federation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWWF lyhensi nimensä World Wrestling Federationiksi vuonna 1979. Nimenmuutoksen myötä WWF muutti maailmanmestaruusvyönsä nimen takaisin alkuperäiseen muotoonsa eli WWF World Heavyweight -mestaruudeksi.

Vincent Kennedy McMahon perusti TitanSports Inc. -nimisen yhtiön vuonna 1980 ja osti WWF:n isältään parin vuoden kuluttua. Vince J. McMahon oli saavuttanut WWF:lle jo johtavan aseman itärannikon showpainibisneksessä, minkä vuoksi Vince McMahon halusi laajentaa WWF:n toimintaa ympäri Yhdysvaltoja. Vince myös muutti WWF:n tyylisuuntausta urheilullisesta painista enemmän viihdeohjelman tyylisempään ns. Sports Entertainment -tyyliin (urheiluviihde).

Vuonna 1982 WWF erosi NWA:sta jälleen kerran.

Heti tositoimiin päästyään Vince alkoi lähettää promonauhoja TV-kanaville ympäri Yhdysvaltoja, mikä raivostutti muita promoottoreita, koska WWF ei pysynyt omalla alueellaan eli itärannikolla. Kaiken lisäksi Coliseum Video alkoi myydä WWF:n tapahtumia videoilla ympäri Yhdysvaltoja. Näin ollen Vince rikkoi kirjoittamattomia sääntöjä alettuaan myydä tuotteitaan muillakin kuin WWF:lle määrätyillä alueilla. Saamillaan rahoilla Vince pahensi asioita lisäämällä muun muassa mainostusta, TV-sopimuksia ja videoiden tuotantoa. Pian kaikki promootiot ympäri maailmaa kilpailivat vain ja ainoastaan WWF:ää vastaan.

Useissa haastatteluissa Vince McMahonin isä, Vince J. McMahon, varoitteli poikaansa, mutta Vince ei varoituksista välittänyt. Hän jatkoikin suuruudenhulluuttaan lähettämällä WWF:n kiertueelle ympäri Yhdysvaltoja. Kiertue ei kuitenkaan kaatanut WWF:ää, vaikka sitä epäiltiin.

Vince ei kuitenkaan tästä laantunut, vaan aikoi järjestää showpainin oman "Super Bowlin", WrestleManian. Supershow't eivät olleet kuitenkaan mitään uutta showpainibisneksessä; NWA oli järjestänyt jo ennen WrestleManiaa valtavia StarrCade-tapahtumia. Myös WWF itse oli järjestänyt suuria tapahtumia pesäpalloareenoilla aikoinaan. Vincellä oli kuitenkin tarkoituksena järjestää WrestleMania entistä isommassa mittakaavassa ja hakea näin uusia katsojia WWF:lle.

Ensimmäisessä WrestleManiassa esiintyivät WWF:n perusrivistön lisäksi muun muassa Mr. T ja Muhammad Ali. Myös Hulk Hogan otteli tapahtumassa.

CBS piti WrestleManiasta ja solmi tämän vuoksi TV-sopimuksen WWF-piirretystä, jota kutsuttiin nimellä "Rock N' Wrestling Connection". Näin ollen WWF onnistui WrestleManialla tavoitteessaan kerätä itselleen entistä enemmän huomiota ja suosiota. WWE onkin järjestänyt WrestleMania-tapahtumia vuodesta 1985 aina nykyvuoteen saakka.

Kultaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WrestleManian jälkeen Vince McMahonin bisnes alkoi sujua toden teolla. WWF keräsi katsojia ja pääomaa ja nosti vapaapainibisneksen uusiin ulottuvuuksiin. WWF:n suosiota nosti erityisesti Hulk Hogan, joka lienee kaikkien aikojen tunnetuin showpainija. Kultaisina vuosina WWF:n tyylisuuntaus perustui enemmän erilaisiin, sarjakuvamaisiin hahmoihin kuin urheilullisiin painisuorituksiin.

Ongelmia ja kohuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWF:n suosio alkoi laskea 1990-luvun puolivälissä.

Vuonna 1994 painijoiden steroidien käyttö tuli yleiseen tietoisuuteen, ja WWF:n suosio romahti todellisesti. Lisäksi WWF:ssä syntyi kohu seksuaalisesta ahdistelusta. Oikeudenkäynnit maksoivat yhtiölle useita miljoonia, ja WWF oli pudonnut alemmaksi kuin koskaan. McMahon yritti säästää rahaa ja joutui alentamaan painijoiden palkkioita, mikä osaltaan johti useiden painijoiden loikkaamiseen nousevaan, kilpailevaan federaatioon, World Championship Wrestlingiin.

Monday Night Wars[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Bischoffin johtama World Championship Wrestling oli jatkanut Jim Crockett Promotionsin perinnettä sen jälkeen, kun Ted Turner oli ostanut sen. WWF:n ollessa vaikeuksissa vuonna 1994 kahmi WCW useita WWF:stä lähteneitä painijoita, kuten Hulk Hoganin, Randy Savagen ja Lex Lugerin. Myöhemmin WCW onnistui nappaamaan talliinsa myös Scott Hallin ja Kevin Nashin, jotka tunnettiin WWF:ssä nimillä Razor Ramon ja Diesel.

Vuonna 1995 Bischoff sai ohjelmapaikan maanantai-illaksi Turnerin omalle TNT-kanavalle, ja ohjelman nimeksi tuli Monday Night Nitro. Show oli sijoitettu täsmälleen samaan aikaan WWF:n Monday Night RAW'n kanssa. WCW:n tähtivoiman ja uuden new World order -ryhmän avulla WCW voitti WWF:n katsojaluvuissa monta viikkoa peräkkäin.

Vince vastasi tuleen tulella ja alkoi panostaa uusiin, nouseviin supertähtiin. Samalla WCW:hen loikanneiden supertähtien varjoon jääneet pitkäaikaiset WWF-painijat – kuten Bret Hart ja Shawn Michaels – saivat nauttia huikeasta noususta urallaan. Yleisö alkoi kiinnostua jälleen WWF:stä, koska huomattiin sen painijoiden olevan WCW:n vastaavia taitavampia. Painin tasoerosta huolimatta WWF menetti rahaa nopeasti, sillä WCW:n paremmat ja koukuttavammat juonikuviot vetivät katsojia puoleensa.

The Montreal Screwjob[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomari Earl Hebner käskee soittamaan kelloa vaikkei Bret Hart luovuta.

WCW:n ja WWF:n kiista nousi uudelle asteelle vuonna 1996, kun WCW tarjosi WWF:n ykköstähdelle, Bret "The Hitman" Hartille, kolmen vuoden mittaista yhdeksän miljoonan dollarin sopimusta. Vince McMahon vastasi tähän pitemmälä mutta vähemmän rahakkaalla sopimuksella, minkä lisäksi Bret Hart sai oikeuden osallistua luovasti käsikirjoitustiimin työhön. Hart hyväksyi Vincen sopimuksen ja jäi WWF:ään. Muutaman kuukauden kuluttua kävi kuitenkin ilmi, ettei Vince McMahon voinutkaan maksaa Hartin sopimusta. Silloin WCW tarjosi Hartille uutta sopimusta, jonka Hart tällä kertaa hyväksyi. Hart lupasi esiintyä WCW:ssä jo vuoden 1997 puolella.

Asiassa oli kuitenkin pieni mutka: Hart oli nimittäin WWF:n World Heavyweight -mestari. Vince pelkäsi Hartin loikkaavan WCW:hen WWF:n mestaruusvyön kanssa, kuten entinen WWF:n Women's-mestari, Alundra Blayze, oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin. Bret kuitenkin lupasi olla tekemättä Blayzen tempausta, mutta Vince ei uskaltanut luottaa hänen sanaansa.

Juonikuvion mukaan Bret Hart ja Shawn Michaels olivat olleet riidoissa jo pitemmän aikaa, ja riidan huipennus oli tarkoitus nähdä vuoden 1997 Survivor Seriesissä, joka käytiin Montrealissa, Kanadassa – Bret Hartin kotimaassa. Bret ajatteli käyttää hyväkseen sopimustaan ja ilmoitti olevansa haluton menettämään mestaruuttaan kotimaassaan. Sen sijaan Hart olisi hävinnyt tai luovuttanut mestaruuden pois heti seuraavan päivän RAW'ssa. Vince McMahon päätti kuitenkin turvautua salajuoneen.

Ottelun loppupuolella Shawn Michaels lukitsi Bret Hartin hänen omaan lopetusliikkeeseensä, Sharpshooteriin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Bret Hartin oli tarkoitus kääntää liike omakseen, mutta sen sijaan tuomari Earl Hebner huitoikin käsiään ottelun loppumisen merkiksi. Kehän laidalla ottelua seuraamassa ollut Vince McMahon käski kehäkellon soittajan soittaa kelloa, vaikkei Hart ollut missään vaiheessa luovuttanut. Michaels pakeni paikalta tuomari Hebnerin saattelemana vyö kädessään karkuun, McMahonia Hart ehti sylkäistä naamalle ennen poistumistaan paikalta. Salajuonesta suivaantuneena Hart rikkoi 20 000 dollarin edestä arvokkaita kehävarusteita. Show'n loputtua Hart tavoitti vielä Vince McMahonin kulissien takana ja löi tätä huhupuheiden mukaan suoraan naamaan. Seuraavana päivänä Hart siirtyi WCW:n leipiin.

Tämä tapahtuma tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä "Montreal Screwjob". Se oli käännekohta WCW:n ja WWF:n kiistassa. Tapahtuman myötä Vince McMahon sai itselleen "ilkeän Mr. McMahonin" leiman. Sittemmin hän alkoi esiintyä juonikuvioissa pahana diktaattorina, joka taistelee kaikin keinon hyviä vastaan.

Attitude[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Austin vs McMahon oli yksi ikimuistoisimmista WWF-feudeista.

Muutaman kuukauden kuluttua Montreal Screwjobista McMahon ja WWF:n pääkirjoittaja, Vince Russo, toivat WWF:ään enemmän "attitudea" (asennetta) kulttifederaatio Extreme Championship Wrestlingin tapaan. Muutoksen myötä WWF sai uuden logon, ja yhtiön uudeksi päätähdeksi nousi Stone Cold Steve Austin.

Austin toimi pahiksena King of the Ring 1996 -tapahtumassa, mutta sai sen voitettuaan vahvan fanituen taakseen. Teksasilainen juntti -hahmollaan varustautunut Austin käännettiin fanien suosiosta "hyväksi hahmoksi" vuoden 1997 WrestleManiassa. Austinin uuden sankarihahmon sinetöi ajautuminen riitaan ilkeän Vince McMahonin kanssa. McMahonin ja Austinin riidasta muodostuikin yksi kaikkien aikojen ikimuistoisimmista WWF-feudeista.

Attitude-aikajakson tärkeimpinä kohtina pidetään vuoden 1998 WrestleManiaa. Ammattinyrkkeilijä Mike Tyson toimi tuomarina Steve Austinin ja Shawn Michaelsin välisessä WWF Championship -ottelussa, joka toimi kyseisen WrestleManian pääotteluna. Ottelussa Tysonin piti olla WWF:n mestarina olleen Shawn Michaelsin puolella, mutta Tyson kuitenkin laski nopeasti kolmeen Austinin selätettyä yleisön vihaaman Michaelsin. Täten Austin voitti ensimmäisen WWF:n mestaruutensa. Ottelun jälkeen Michaels ja Tyson väittelivät siitä, mitä Tyson oli tehnyt. Pian Tyson löi Michaelsin kanveesiin ja juhli Austinin kanssa tämän mestaruusvoittoa. Hienon tapahtuman jälkeen WWF oli silti häviöllä katsojaluvuissa. Kuukauden kuluttua Monday Night RAW oli kuitenkin jo ohittanut WCW:n Monday Night Nitron katsojaluvuissa. Attitude-aikakaudella WWF tarjosi aikaisempaa mielenkiintoisempaa viihdettä lisäämällä ohjelmiin paljon rankkoja erikoisottelumuotoja, joista tunnetuimmiksi nousivat TLC- (Tables, Ladders and Chairs) ja Hell in a Cell -ottelut. Attitude-aikakaudella erikoisotteluita nähtiin huomattavasti useammin kuin esimerkiksi nykypäivänä.

Vuoden 1998 lopussa The Rockista muodostui uusi katsojien suosikki. The Rockista tulikin yksi vapaapainihistorian suosituimmista supertähdistä. Myös esimerkiksi Mick Foley ja Triple H nousivat näihin aikoihin yleisön suosioon. Triple H:n tapauksessa suosioonnousua helpotti se, että hänen uudelleenmuodostamansa D-Generation X -ryhmä oli katsojien mielestä mielenkiintoisempi ryhmä kuin WCW:n new World order. Näin ollen WWF voitti WCW:n katsojalukukiistassa ja jäi pysyvästi showpainin johtavaksi promootioksi.

WWF:n tyylinmuutos synnytti kuitenkin kehujen lisäksi myös paljon kritiikkiä. Monet perheet kielsivät pienimpiä lapsiaan katselemasta WWF:ää rajun materiaalin vuoksi. Parents Television Council -yhdistys teki boikotointikampanjan WWF:ää vastaan, mutta se ei onnistunut niin hyvin kuin järjestö oli toivonut. WWF kuitenkin sai uudella tyylillään enemmän katsojia kuin mitä se WCW:lle menetti.

Owen Hartin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Ross kertoo katsojille suorassa lähetyksessä Owen Hartin menehtyneen.

Bret Hartin veljen, Owen Hartin, oli tarkoitus otella "The Blue Blazer" -hahmossaan Over the Edge 1999 -maksu-tv-lähetyksessä Kansasissa Missourin osavaltiossa WWF Intercontinental -mestaruudesta The Godfatherin kanssa 23. toukokuuta vuonna 1999. Käsikirjoituksen mukaan Owenin oli tarkoitus voittaa kyseinen ottelu.

Owenin sisääntulon tapahtui vaijerilla. Suunnitelman mukaan Hartin oli tarkoitus liukua Kemper Arenan kattorakenteista aina kehään asti, mutta jokin meni pieleen kesken matkan. Owenin vaijerit pettivät, jolloin hän syöksyi 24 metrin korkeudesta rintalasta edellä kehätolppaan ja kuoli muutaman minuutin sisällä aortan repeämiseen.

Kyseessä oli suorana esitettävä maksu-tv-tapahtuma, mutta kuolononnettomuuden esittäminen onnistuttiin välttämään kääntämällä kaikki kamerat poispäin kehäalueelta juuri ennen Owenin putoamista. WWF:n selostaja Jim Ross kertoi tapahtuman aikana Owen Hartin kuolemasta tv-katsojille, mutta areenalla olleita katsojia ei informoitu siitä, miten Hartille oli käynyt. Over the Edge 1999 -maksulähetystä ei koskaan esitetty uudelleen eikä sitä myöskään julkaistu videolla saatikka DVD:llä. Myös Over the Edge -tapahtuman nimi otettiin pois käytöstä ja The Blue Blazer -actionfiguurit vedettiin pois myynnistä.

Seuraavana päivänä koko kaksituntinen RAW-jakso oli omistettu Owen Hartin muistolle. Show'n aikana sekä hyvät että pahat hahmot muistelivat keskenään Owenia, ja kaikki riidat oli jätetty jakson ajaksi taka-alalle.

Uutta liiketoimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vince McMahon ja Linda McMahon pörssin avajaistilaisuudessa.

Vuonna 1999 WWF sai ohjelmapaikan UPN TV -kanavalle ja aloitti uuden, SmackDown! -nimisen tv-ohjelman pyörittämisen RAW'n ohella. Siitä tuli nopeasti yksi UPN:n torstai-iltojen katsotuimmista ohjelmista. Vasta vuonna 2005 SmackDown siirtyi torstai-illoista perjantai-illoille.

Samana vuonna WWF:n koko historian aikainen emoyhtiö, TitanSports Inc., muutti nimekseen World Wrestling Federation Entertainment Inc. ja kirjautui pörssiin. Tarjolla oli 10 miljoonaa osaketta, joista jokainen maksoi 17 dollaria. WWF perusti myös klubin Times Squarelle New Yorkiin sekä alkoi tuottaa elokuvia ja kirjoja.

Samoihin aikoihin WWF:n johtohahmo, Steve Austin, kärsi niskaongelmista eikä voinut täten painia. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, sillä WWF oli saanut hyvää huomio muualla maailmassa, mistä iso kiitos kuuluu The Rockin sähköiselle luonteelle ja elokuva-alalle. WWF myös alkoi jälleen nostaa uusi tähtiä esille. Myös WCW-tähtiä loikkasi WWF:ään, joista mainittakoon muun muassa Eddie Guerrero, Chris Benoit, Chris Jericho ja Big Show.

Vuonna 2000 WWF aikoi perustaa NFL:n tyylisen jenkkifutisliiga XFL:n. Ohjelma sai ohjelmapaikan NBC:ltä ja onnistui keräämään yllättävän korkeat katsojaluvut. Ohjelma kuitenkin vedettiin pois yleisön kyllästyttyä siihen. Tv-kansa alkoi myös epäillä pelejen olleen sovittuja showpainin tapaan.

WWF palkkasi monia ECW:n tähtiä vuonna 2001. Esimerkiksi ECW:n omistaja Paul Heyman palkattiin RAW'n toiseksi kommentaattori ja lopulta myös eräästä ECW:n johtopainijasta, Tazzistä, tuli SmackDown! -ohjelman kommentaattori. ECW ajautui lopulta konkurssiin vuoden 2001 huhtikuussa.

Samana vuonna WWF alkoi havitella WCW:n ostoa. Neuvottelujen tulokseksi WWF sai lopulta ostettua WCW:n Time Warnerilta seitsemällä miljoonalla dollarilla. Viimeisen Monday Night Nitron aikana Vince McMahon kertoi RAW'ssa ostohuhujen pitävän paikkaansa. Yhtäkkiä ruudulle ilmestyi kuitenkin Shane McMahon, Vince McMahonin ja Linda McMahonin poika. Hän kertoi olleensa se, joka "oikeasti" osti WCW:n. (Todellisuudessa WWF osti WCW:n, mutta ruudussa sen teki Shane McMahon.) Tästä saatiin käyntiin yksi showpainihistorian kiistellyimmistä juonikuvioista nimeltään "invaasio".

Invaasio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vince McMahon juhlimassa voittoaan Survivor Series 2001'ssä.

Shane McMahonin toi WCW:n tähdet mukanaan WWF:ään "ostettuaan" World Championship Wrestlingin. WCW:n ja WWF:n tähdet alkoivat kiistellä siitä, kummat ovat parempia. Invaasiojuonikuvio kuitenkin oli monien mielestä epäonnistunut, koska mukana ei ollut WCW:n merkittävimpiä tähtiä kuten Hulk Hogania. Syy siihen oli se, että heillä oli vielä sopimus Time Warnerin kanssa.

Juonikuvion mukaan WCW liittoutui myöhemmin keväällä Extreme Championship Wrestlingin kanssa. Yhdessä he muodostivat Allianssi-nimisen ryhmän. ECW:n "omistajaksi" nousi Stephanie McMahon. Invaasiokiistan päätös nähtiin monien kuukausien jälkeen vuoden 2001 Survivor Series -maksu-tv-lähetyksessä, jota tähditti "voittaja jää eloon" -teemainen eliminaatio-ottelu. WWF:n edustama joukkue voitti ottelun, jossa heitä edustivat The Rock, Chris Jericho, The Undertaker, Kane ja Big Show. Allianssia edustivat Steve Austin, Kurt Angle, Booker T, Rob Van Dam ja Shane McMahon.

Monet WCW:n ja ECW:n tähdet jäivät World Wrestling Federationiin siitä huolimatta, että invaasiojuonikuvio oli päättynyt. WWE:hen siirtyneistä entisistä WCW:n ja ECW:n painijoista hyvin harvat menestyivät WWE:ssä. Käytännössä ainoat tässä onnistuneet ovat WCW:stä tulleet Booker T ja Chris Jericho ja ECW:n Rob Van Dam, jotka kummatkin saavuttivat WWE:ssä joko WWE World Heavyweight Championshipin tai WWE Championshipin.

World Wrestling Entertainment[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman Luonnonsäätiö nosti syytteen WWE:n entisen nimen lyhennettä, WWF:ää, vastaan vuonna 2000. (Maailman Luonnonsäätiön nimi ennen englanniksi oli World Wildlife Fund, lyhennettynä WWF.) Oikeudenkäynnit loppuivat kahden vuoden kuluttua syytteen nostamisesta. Kiista päättyi Maailman Luonnonsäätiön hyväksi, minkä vuoksi WWF joutui vaihtamaan nimensä World Wrestling Entertainmentiksi. WWE:n oli myös poistettava kaikki WWF-lyhenteellä varustetut tuotteensa myynnistä.

Ohjelmajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWE ilmoitti vuonna 2002 jakavansa painijat kahteen eri show'hun, RAW'hon ja SmackDown!:iin. Ainoastaan WWE Women's Championship- ja WWE Undisputed -mestari sai otella molemmissa ohjelmissa. Myöhemmin molempiin ohjelmiin tulivat omat mestaruusvyönsä. WWE perusti RAW'n ja Smackdownin rinnalle vuonna 2006 kolmannen show'n, ECW:n. Vuoden 2006 ECW:tä ei pidä sekoittaa Paul Heymanin johtamaan ECW:hen, jonka oikeudet WWE osti vuonna 2001 ECW:n ajauduttua konkurssiin. WWE:n ECW:n tuotanto lopetettiin alkuvuodesta 2010 ja sen ohjelmapaikan tiistai-iltaisin otti WWE:n uusi konsepti WWE NXT, jossa kahdeksan tulokkaan joukosta seolotaan WWE:n seuraava tähti.

Vaikka WWE:n painijat -ja henkilökunta on periaattessa jaettu Raw'hon ja SmackDown!:iin, monet painijoista esiintyvät tästä huolimatta kummassakin show'ssa. Näin myös WWE:n joka vuotinen valintatilaisuus, jossa painijat nimetään jompaankumpaan ohjelmaan, on suurelta osin menettänyt merkityksensä.

WWE vs. TNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Total Nonstop Action julisti vuoden 2009 marraskuussa solmineensa sopimuksen Hulk Hoganin kanssa. Hogan asetettiin juonikuvion mukaan TNA:n johtoon yhdessä Eric Bischoffin kanssa. Saman vuoden joulukuun 5. päivän UFC-ohjelmassa Hogan ilmoitti TNA:n aloittavan Monday Night Wars -kiistan uudelleen WWE:tä vastaan. Varsinainen kiista alkoi vuoden 2010 tammikuun 4. päivänä, jolloin TNA:n Impact-ohjelma siirtyi ensimmäistä kertaa torstai-illoista maanantai-iltoihin. Kiista kuitenkin päättyi jo saman vuoden toukokuussa, kun TNA ilmoitti palaavansa takaisin torstai-iltoihin. Syy siirtoon oli se, ettei TNA pärjännyt Impact-ohjelmallaan WWE:n RAW'n katsojaluvuille.

Kuuluisia hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmot esitellään ohjelmissa pääsääntöisesti vain taiteilijanimillään; esittäjien oikeita nimiä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta käytetä. Osa painijoista saattaa kuitenkin käyttää oikeaa nimeään myös hahmonsa nimenä. Tämän hetken kuuluisimmista WWE-tähdistä mainittakoon John Cena, The Rock, Triple H, Randy Orton, Daniel Bryan, Undertaker, Kane ja Batista. Kaikkien aikojen kuuluisin naisshowpainija on WWE:n seitsenkertainen naisten mestari Trish Stratus. Muista kuuluisia naisshowpainijoita ovat muun muassa Lita, Torrie Wilson, Melina, A. J. Lee, Beth Phoenix ja Nattie Neidhart.

Nykyiset mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruus Nykyinen mestari Voittanut Tapahtuma Edellinen mestari
WWE World Heavyweight Championship Brock Lesnar 17. elokuuta, 2014 SummerSlam John Cena
WWE Intercontinental Championship Dolph Ziggler 22. syyskuuta, 2014 WWE Raw The Miz
WWE United States Championship Sheamus 5. toukokuuta, 2014 WWE Raw Dean Ambrose
WWE Tag Team Championship Goldust & Stardust 21. syyskuuta, 2014 Night of Champions The Usos (Jimmy Uso ja Jey Uso)
WWE Divas Championship AJ Lee 21. syyskuuta, 2014 Night of Champions Paige
NXT Championship Adrian Neville 27. helmikuuta, 2014 NXT ArRIVAL Bo Dallas
NXT Tag Team Championship The Lucha Dragons (Kalisto ja Sin Cara) 11. syyskuuta, 2014 NXT TakeOver: Fatal 4-Way The Ascension (Konnor ja Viktor)
NXT Women's Championship Charlotte 29. huhtikuuta, 2014 NXT Takeover Hyllyllä


Muut saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutus Viimeisin voittaja Voittanut
Royal Rumble Batista 26. tammikuuta, 2014
Money in the Bank Seth Rollins 29. kesäkuuta, 2014

Tulevat tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset sivut