Iron Sheik

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Iron Sheik
Iron Sheik kesäkuussa 2009
Iron Sheik kesäkuussa 2009
Syntynyt 15. maaliskuuta 1943 (ikä 71)[1]
Teheran, Iran[1]
Kansallisuus Flag of Iran.svg iranilainen
Ammatti showpainija
Siviilisääty naimisissa[2]
Puoliso Caryl[3]
Kotisivu www.ironsheikonline.com

Iron Sheik (oik. Hossein Khosrow Ali Vaziri[1], persiaksi حسین خسرو علی وزیری, s. 15. maaliskuuta 1943 Teheran, Iran[1]) on iranilainen entinen showpainija. Hänet muistetaan erityisesti Bob Backlundin kanssa käymästään ottelusta, jossa hän päätti tämän kuusivuotisen mestaruuskauden, sekä häviöstään Hulk Hoganille, jolloin tämä sai ensimmäisen WWF-mestaruutensa ja Hulkamanian aikakausi alkoi.

Iron Sheikin tunnusmerkkejä ovat kalju pää, ylöspäin muotoillut muhkeat viikset ja pystykärkiset painikengät. Muita tavaramerkkejä hänen painiurallaan olivat Iranin lipun kantaminen kehään astellessa sekä Camel Clutch -niminen sidontaote, joka useimmiten johti vastustajan luovuttamiseen. Hänen rooliinsa kuului Amerikan ja muiden painijoiden voimakas pilkkaaminen.

Hänet nimettiin WWE Hall of Fameen vuonna 2005.[4].

Varhainen elämä ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iron Sheik syntyi Iranin pääkaupungissa Teheranissa. Jo nuorena hän hankki mainetta amatööripainijana ja toimi myös Šaahi Mohammad Reza Pahlavin ja tämän perheen henkivartijana.[5] Hän yritti päästä Iranin kreikkalais-roomalaiseen painijoukkueeseen vuoden 1968 olympialaisiin mutta karsiutui. Tästä huolimatta promoottorit väittivät hänen olevan oman sarjansa olympiamitalisti.[5]

Tämän jälkeen Iron Sheik muutti Yhdysvaltoihin, ja 1971 hänestä tuli Amateur Athletic Unionin kreikkalais-roomalaisen painin mestari 83-kiloisten sarjassa.[6] Hän oli USA:n painijoukkueen apulaisvalmentaja Münchenin olympialaisissa 1972.[4]

Showpainiura alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku (1972 – 1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 promoottori Verne Gagne esitti Iron Sheikille kutsun tulla ammattipainijaksi.[7] Hän kouluttautui Gagnen leirillä Billy Robinsonin toimiessa valmentajana. Myöhemmin Iron Sheik toimi myös itse kouluttajana ja valmensi Ricky Steamboatia, Greg Gagnea ja Jim Brunzellia.[8]

Valmistuttuaan Iron Sheik otti käyttöönsä tavaramerkit, joista hänet tänäkin päivänä tunnetaan: hän ajoi päänsä kaljuksi, kasvatti muhkeat viikset ja käytti painikenkiä, joiden kärjet olivat pystyt. Aluksi hän paini nimellä Hossein Arab[4] ja pian hän jo voitti ensimmäisen mestaruutensa, Kanadan joukkuemestaruuden yhdessä Texas Outlaw'n kanssa.

Kuusi vuotta myöhemmin Iron Sheik löysi World Wrestling Federationin ja debytoi vuonna 1979. Ura WWF:ssä lähti nopeasti käyntiin ja hän voitti kaikkien aikojen ensimmäisen Battle Royal -ottelun, joka järjestettiin Madison Square Gardenissa, New Yorkissa. Tällä voitolla hän ansaitsi mestaruusottelun silloista hallitsevaa maailmanmestaria Bob Backlundia vastaan, joka selätti hänet myöhemmin samana iltana 30 minuuttia kestäneessä ottelussa. Tämän jälkeen hän otteli monet kerrat Chief Jay Strongbow'n ja Bruno Sammartinon kanssa, kunnes jätti WWF:n vuonna 1980.

Iron Sheik palasi pian ottelemaan NWA:n riveissä ja alkoi vasta tällöin esiintyä nimellä The Iron Sheik. Hän toi esiintyessään esille lukuisia todellisia poliittisia tapahtumia, kuten Iranin panttivankikriisin, ja amerikkalaisten vihan Irania kohtaan. Sheik siirtyi painimaan Mid-Atlantic Championship Wrestling -organisaatioon, jossa voitti promootion mestaruuden Jim Brunzellilta. Tämän jälkeen hän siirtyi Georgia Championship Wrestlingiin, jossa kävi merkittäviä otteluita Dusty Rhodesin, Dick Murdochin ja Tommy Richin kanssa. Hän myös voitti kansainvälisen TV-tittelin Ron Garvinilta.[9]

World Wrestling Federation (1983 – 1987, 1988)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iron Sheik kehässä partnerinsa Nikolai Volkoffin ja managerinsa Freddie Blassien kanssa.

Iron Sheik palasi WWF:ään vuonna 1983 ja haastoi Backlundin uusintaotteluun, joka pidettiin joulukuun 26. päivä 1983 Madison Square Gardenissa. Sheik tuntui hallitsevan lähes koko pitkän ottelun ajan ja saikin lopulta Backlundin Camel Clutch -sidontaotteeseen, ja pian Backlundin manageri Arnold Skaaland heitti pyyhkeen kehään. Backlund olisi kuitenkin vielä halunnut jatkaa ottelua ja Skaalandin ratkaisu olikin kiistanalainen. Sheikistä tuli WWF:n maailmanmestari ja hän oli uransa huipulla.[10]

Mestarina ollessaan Iron Sheik kävi muutamia ikimuistoisia otteluita ja puolusti titteliään onnistuneesti kolme kertaa voittaen Chief Jay Strongbow'n, Pat Pattersonin ja Tito Santanan. Neljäs haastaja oli Hulk Hogan, joka voitti Iron Sheikiltä mestaruuden ottelussa, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista.[10] Ennen kyseistä ottelua Sheikin manageri yritti lahjoa tämän murtamaan Hoganin jalan 100 000 dollarilla mutta Iron Sheik kieltäytyi, koska on muslimi.[11][12] Sheik ehti olla mestarina vain 28 päivää.[10]

Tämän jälkeen hän aloitti katkeran riidan Sgt. Slaughterin kanssa, jolle hän lopulta hävisi kuuluisassa "Boot Camp Rules" -ottelussa Madison Square Gardenissa.[10] Sitten Iron Sheik liittoutui Nikolai Volkoffin kanssa, ja he painivat tiiminä nimeltä "Foreign Legion".[10] Manageri "Classy" Freddie Blassien johdolla kaksikko voitti WWF:n joukkuemestaruuden U.S. Expressilta ensimmäisessä WrestleManiassa vuonna 1985.[10] Samana vuonna hän esiintyi yhdessä monien muiden WWF-tähtien kanssa Cyndi Lauperin "The Goonies 'R' Good Enough" -kappaleen musiikkivideolla. Kyseinen kappale tehtiin Steven Spielbergin elokuvaan Arkajalat, ja se oli myös osa Rock 'n' Wrestling Connection -musiikkialbumia.[5]

Vuonna 1987 "Hacksaw" Jim Duggan ja Iron Sheik olivat ajelemassa WWF-tapahtuman jälkeen New Jerseyssä, kun poliisi pysäytti heidät. Duggania epäiltiin rattijuopumuksesta ja huumeiden käytöstä ja Sheikiä myös huumeiden käytöstä. Kun ajoneuvo ja miehet tutkittiin, poliisi sai selville, että Duggan oli marihuanan vaikutuksen alaisena, kun taas Sheikin verestä löytyi iso määrä kokaiinia. Pieniä määriä kokaiinia löydettiin myös autosta. Duggan sai ehdonalaista ja Iron Sheik laitettiin vuoden koeajalle. Tästä syntyi pienimuotoinen skandaali, joka johti Dugganin väliaikaiseen hyllyttämiseen ja Sheikin sopimuksen purkamiseen.[13]

Vuonna 1988 Iron Sheik palasi WWF:ään, mutta paluu jäi lyhytaikaiseksi.[14]

Muut promootiot (1987 – 1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iron Sheik sirtyi Dallasin World Class Championship Wrestling -organisaatioon vuonna 1987, jossa hän kävi useita otteluita Matt Bornea vastaan WCWA Texas Heavyweight -mestaruudesta.[15] Hän paini kyseisessä organisaatiossa vain muutaman kuukauden, jonka jälkeen hän siirtyi vähäksi aikaa AWA:aan, jossa hän hyökkäsi Sgt. Slaughterin kimppuun kesken tämän ottelun. Tänä ajanjaksona hänen tärkein vastustajansa oli kuitenkin "Mr. USA" Tony Atlas, jonka kanssa hän oli riidoissa sekä WCCW:ssä että WWC:ssä.[15]

Vuonna 1989 hän työskenteli lyhyen aikaa National Wrestling Alliancessa, jossa hän aloitti vihanpidon Stingin kanssa ja otteli tätä vastaan NWA World Television Championship -mestaruudesta mutta hävisi. Hän jätti promootion noin puolen vuoden päästä.[15]

Paluu WWF:ään (1991 – 1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 alussa Iron Sheik palasi WWF:ään ja paini muutamassa house-show'ssa (ottelutapahtuma jota ei televisioida) ennenkuin muutti kehänimensä Colonel Mustafaksi. Sitten hän esiintyi pitkästä aikaa televisiossa, WWF Wrestling Challenge -tapahtumassa, jossa kohtasi vanhan vihollisensa Sgt. Slaughterin. Yhdessä irakilaisen General Adnanin kanssa he julistautuivat molemmat Irakin kannattajiksi Persianlahden sodassa ja aloittivat riidan Hulk Hoganin kanssa. Yllättäen Sgt. Slaughter lyöttäytyi Iron Sheikin ja Adnanin kumppaniksi, ja nämä kolme kohtasivat Hoganin ja Ultimate Warriorin vuoden 1991 SummerSlam-tapahtuman pääottelussa. Hogan ja Warrior voittivat, ja noin vuoden päästä Iron Sheik jätti jälleen WWF:n taakseen.[16]

Jälleen itsenäiseksi painijaksi (1993 – 1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Iron Sheik alkoi jälleen painia itsenäisesti ja lähti painikiertueelle Nigeriaan vuonna 1994. Kyseinen kiertue oli entisen painijan ja nykyisen promoottorin Chris Adamsin järjestämä ja Pepsin sponsoroima, ja siinä oli mukana entiset, nimekkäät WWF-tähdet Jimmy "Superfly" Snuka, Greg Valentine, Demolition X sekä Kevin Von Erich.

Sheikistä tuli toinen mestari "Boston Bad Boy" Tony Rumblen omistamassa Century Wrestling Alliancessa. Hän voitti tittelin Tommy Dreamerilta 21. maaliskuuta ja hävisi sen Vic Steamboatille 23. lokakuuta 1993 Wakefieldissä, Massachusettsissa.

Vuonna 1994 Iron Sheik kokeili onneaan shoot wrestlingin parissa UWF:ssä, Japanissa. Hän hävisi luovutuksella Yoji Anjohille ajassa 5 min 30 sekuntia.

Yksittäisiä esiintymisiä (vuodesta 1996 nykypäivään)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1996 lopulla Iron Sheik palasi WWF:ään ja toimi yhdessä vanhan vastustajansa Bob Backlundin kanssa Solofa Fatun managerina, joka paini tuolloin nimellä Sultan.

Iron Sheik WWE RAWissa maaliskuussa 2008.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2001 järjestetyssä WrestleMania X-Seven -tapahtumassa Iron Sheik otti osaa Gimmick Battle Royal -otteluun[4], jossa oli mukana painitähtiä 80 -ja 90-luvuilta. Hän voitti, ja yllättäen yleisö hurrasi hänelle halveksimisen sijasta. Heti voittonsa jälkeen ottelussa mukana ollut Sgt. Slaughter kävi Sheikin kimppuun ja onnistui tainnuttamaan hänet Cobra Clutch -sidontaotteella.

Muutamia vuosia myöhemmin Iron Sheik jatkoi painimista useissa itsenäisissä organisaatioissa, ja hän tekee satunnaisia esiintymisiä vielä tänäkin päivänä.

Vuonna 2005 Iron Sheik pääsi WWE Hall of Fameen[4]. Tilaisuudessa hänet esitteli hänen vanha kilpailijansa Sgt. Slaughter. 11. kesäkuuta 2007 hän esiintyi RAW:n jaksossa Jimmy Snukan kanssa. 18. kesäkuuta pidetyssä show'ssa hän kysyi Vince McMahonin assistentilta Jonathan Coachmanilta, voisiko hän perustaa oman haastattelushow'n, kuten Roddy Piperin Piper's Pit tai Brother Loven The Brother Love Show. Coach vastasi sanomalla, että "pidän ajatuksesta ja aion todellakin harkita sitä jonkin aikaa". Kyseistä show'ta ei kuitenkaan tehty. 13. elokuuta Iron Sheik esiintyi RAW:n jaksossa Madison Square Gardenissa, jossa pidettiin WWE:n versio American Idolista. Sheik asteli alas ramppia, ja samaan aikaan Nikolai Volkoff lauloi Neuvostoliiton hymniä. 10. maaliskuuta 2008 esitetyssä RAW:ssa nähtiin revansseja aiemmista WrestleManioista. Kyseisessä jaksossa Iron Sheik kohtasi yhdessä Nikolai Volkoffin kanssa U.S. Express-joukkueen, jota vastaan he ottelivat ensimmäisessä WrestleManiassa. Ennen ottelun alkua Jillian Hall keskeytti heidät ja tuli laulamaan Bruce Springsteenin kappaleen Born in the U.S.A.

2. lokakuuta 2009, Smackdownin 10-vuotisjuhlalähetyksessä, Iron Sheik nähtiin takahuoneessa väittelemässä Sgt. Slaughterin kanssa ja tämän jälkeen auttamassa Hurricane Helmsia.

Viimeisimmän kerran Iron Sheik esiintyi RAW:ssa 16. marraskuuta 2009[4]. Ohjelman alussa hän oli Roddy Piperin ja Luis Guzmánin seurassa ja ärsyyntyi Hulk Hoganista niin, että todisti valtaansa Hulk Hogan- ja Iron Sheik -figuureilla.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Iron Sheik palveli Iranin asevoimissa kaksi vuotta.[7] Hänen vanhempi tyttärensä, Marissa Jeanne Vaziri, löydettiin kuolleena asunnostaan 5. toukokuuta 2003, vain 27-vuotiaana. Kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen kuristamalla. Marissan poikaystävä Charles Warren Reynolds tunnusti rikoksen, ja hänelle langetettiin tuomio murhasta.[3] Iron Sheik asuu vaimonsa Carylin kanssa Fayettevillessa, Georgian osavaltiossa.[2]

1980-luvulla Iron Sheik ansaitsi noin 10 000 – 15 000 dollaria viikossa.[11]

Kehässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nimikkoliikkeet
    • Boston crab
    • Useita suplex-heittoja:
      • Belly to back suplex
      • Belly to belly suplex
      • Gutwrench suplex
    • Short-arm clothesline
  • Managerit
    • The Grand Wizard, eli Ernie Roth
    • "Classie" Freddie Blassie
    • Jimmy Hart
    • Slick, eli Ken Johnson
    • Daryl Van Horne, eli James Mitchell

Mestaruudet ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Century Wrestling Alliance
    • CWA Heavyweight Championship
  • Georgia Championship Wrestling
    • NWA National Television Championship
  • International Association of Wrestling
    • IAW Heavyweight Championship
    • IAW Tag Team Championship (3 kertaa) – Brian Costellon kanssa
  • Maple Leaf Wrestling
    • NWA Canadian Heavyweight Championship|NWA Canadian Heavyweight Championship (2 kertaa)
  • Mid-Atlantic Championship Wrestling
    • NWA Mid-Atlantic Heavyweight Championship
  • NWA All-Star Wrestling
    • NWA Canadian Tag Team Championship – The Texas Outlawin kanssa
  • National Wrestling Alliance
    • NWA Hall of Fame (vuonna 2008)
  • NWA New Zealand
    • NWA British Empire/Commonwealth Championship
  • NWA 2000
    • NWA 2000 American Heritage Championship
  • Pacific Northwest Wrestling
    • NWA Pacific Northwest Tag Team Championship – Bull Ramosin kanssa
  • Pro Wrestling Illustrated
    • PWI:n rankkauslista 500 parhaasta painijasta "PWI" -aikakaudella: sijalla 134 (vuonna 2003)
    • PWI:n rankkauslista 100 parhaasta joukkuepainijasta "PWI" -aikakaudella: sijalla 96 Nikolai Volkoffin kanssa (vuonna 2003)
  • World Wrestling Federation / World Wrestling Entertainment
    • WWF Championship
    • WWF Tag Team Championship – Nikolai Volkoffin kanssa
    • Wrestlemania XVII:n Gimmick Battle Royal -ottelun voittaja
    • King of the Ring -turnauksen 2. sija (vuonna 1985)
    • WWE Hall of Fame (vuonna 2005)
    • WWE Magazine – 50 Greatest Wrestlers of All-Time (mukana erikoislehdessä, jossa biografiat 50 parhaasta WWE:n painijasta kautta aikojen)
  • Wrestling Observer Newsletter awards
    • Aliarvioiduin painija (vuonna 1980)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wrestler profiles Online World of Wrestling. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  2. a b Iron Sheik – MySpace-osoite MySpace. Viitattu 21.7.2010.
  3. a b Boyfriend Arrested in Death of Wrestler's Daughter 6.5.2003. wsbtv.com. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e f Wrestler Profiles - Iron Sheik Online World of Wrestling. Black Pants, Inc. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  5. a b c Ellison, Lillian: The Fabulous Moolah: First Goddess of the Squared Circle, s. 163. ReaganBooks, 2003. ISBN 9780060012588. (englanniksi)
  6. AAU Greco-Roman National Championships (1953-1982) Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  7. a b The Iron Sheik Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  8. Iron Sheik Wrestleinfo 2005. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  9. Solie's Title Histories: NWA – NATIONAL WRESTLING ALLIANCE Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  10. a b c d e f g Hall of Fame – The Iron Sheik WWE. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  11. a b Iron Sheikin haastatteluosio Hulk Hogan – The Ultimate Anthology -DVD:llä
  12. Hulk Hogan, Michael Jan Friedman: Hollywood Hulk Hogan. Simon & Schuster, 2002. ISBN 9780743457699. (englanniksi)
  13. Chris Schramm: RVD suspended 30 days – Sabu draws a $1,000 fine 5.7.2006. Slam! Sports. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  14. Televised Events (from the Boston Gardens) PWChronicles. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  15. a b c World Class Championship Wrestling Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  16. a b Wrestler Profiles Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iron Sheik.