D'Hondtin menetelmä
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. D’Hondtin menetelmä on Suomessa yleisin listavaalijärjestelmä. Se on käytössä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa.
D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmällä on kuitenkin taipumus suosia suuria puolueita pienten kustannuksella.[1] Menetelmä on nimetty belgialaisen matemaatikko Victor d'Hondtin mukaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Paikkojen jakaminen
Jokaiselle listalle lasketaan vertailuluku sen saamien äänien mukaan. Vertailuluvun laskemiseen käytettävä kaava on Ä/(p+1), jossa Ä on listan saamat äänet ja p listalle jo jaetut paikat (aluksi nolla). Lista, jolla on suurin vertailuluku, saa seuraavan jaossa olevan paikan, minkä jälkeen sille lasketaan uusi vertailuluku. Tämä toistetaan, kunnes kaikki paikat on jaettu.
Paikkojen jakaminen listojen sisällä on riippumaton d’Hondtin menetelmästä. Suljetuissa listoissa paikat jaetaan ehdokaslistan jättäneen ryhmän ilmoittamassa järjestyksessä, kun taas avoimessa listassa paikkojen jakautuminen perustuu ehdokkaiden saamiin äänimääriin.
[muokkaa] Esimerkki
| Lista A | Lista B | Lista C | Lista D | Lista E | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. paikka | 264 | 210 | 180 | 120 | 55 |
| 2. paikka | 132 | 210 | 180 | 120 | 55 |
| 3. paikka | 132 | 105 | 180 | 120 | 55 |
| 4. paikka | 132 | 105 | 90 | 120 | 55 |
| 5. paikka | 88 | 105 | 90 | 120 | 55 |
| 6. paikka | 88 | 105 | 90 | 60 | 55 |
| 7. paikka | 88 | 70 | 90 | 60 | 55 |
| 8. paikka | 88 | 70 | 60 | 60 | 55 |
| Paikkoja | 3 | 2 | 2 | 1 | 0 |
[muokkaa] d’Hondtin suhteellisuus
D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.[1] Esimerkiksi Suomen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kolme suurinta puoluetta saivat ääniosuuteensa verrattuna 1,05–1,10-kertaiset paikkamäärät; pienemmillä paikkoja saaneilla puolueilla vastaava kerroin jäi välille 0,62–0,98.
Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä, jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa suurin ilman paikkoja jäänyt puolue sai valtakunnallisesti 0,66 % äänistä. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se on enintään 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä.
Menetelmä toimii sitä oikeudenmukaisemmin, mitä vähemmän on vaalipiirejä, toisin sanottuna mitä suurempia vaalipiirit ovat.[2] Puolueiden välisen paikkajaon valtakunnallista vääristymää voidaan oikaista myös tasauspaikkajärjestelmällä.
D'Hondtin järjestelmässä vältytään Sainte-Laguën menetelmän ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerkiksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.
[muokkaa] Muunnelmia
[muokkaa] Jefferson
Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi d’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama.
Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla
ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.
[muokkaa] Äänikynnys
Joissain maissa (ei kuitenkaan Suomessa) on käytössä äänikynnys, joka puolueen on ylitettävä valtakunnallisesti, jotta se saisi paikkoja, vaikka se yhdessä vaalipiirissä olisi saanut riittävästi ääniä.
Pienet listat voivat yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Listat voivat yhdistyä joko vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.
[muokkaa] Menetelmän levinneisyys
D’Hondtin menetelmä on Brittiläisen kansanyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä mm. Suomessa,[2] Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Pukelsheim, Friedrich: Seat bias formulas in proportional representation systems 4th ecpr General Conference. 2007. Pisa, Italy Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 Hänninen Kauko, Liuskari Marko & Suonio Jorma: FORUM Yhteiskuntatieto, s. 136. Otava, 2007. ISBN 951-1-19606-5.
