D'Hondtin menetelmä

D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. D’Hondtin menetelmä on Suomessa yleisin listavaalijärjestelmä. Se on käytössä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa.

D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmällä on kuitenkin taipumus suosia suuria puolueita pienten kustannuksella. Menetelmä on nimetty keksijänsä, belgialaisen matemaatikko Victor d'Hondtin mukaan.

Paikkojen jakaminen

Jokaiselle listalle lasketaan vertailuluku sen saamien äänien mukaan. Vertailuluvun laskemiseen käytettävä kaava on Ä/(p+1), jossa Ä on listan saamat äänet ja p listalle jo jaetut paikat (aluksi nolla). Lista, jolla on suurin vertailuluku, saa seuraavan jaossa olevan paikan, minkä jälkeen sille lasketaan uusi vertailuluku. Tämä toistetaan, kunnes kaikki paikat on jaettu.

Paikkojen jakaminen listojen sisällä on riippumaton d’Hondtin menetelmästä. Suljetuissa listoissa paikat jaetaan ehdokaslistan jättäneen ryhmän ilmoittamassa järjestyksessä, kun taas avoimessa listassa paikkojen jakautuminen perustuu ehdokkaiden saamiin äänimääriin. Puoliavoimessa listassa osa paikoista jaetaan suljetun, osa avoimen listan mukaan. Tällöin ehdokkaina listan suljetussa ja avoimessa osassa voivat, vaalijärjestelmästä riippuen, olla joko samat tai eri henkilöt.

Esimerkki

	Lista A	Lista B	Lista C	Lista D	Lista E
1. paikka	264	210	180	120	55
2. paikka	132	210	180	120	55
3. paikka	132	105	180	120	55
4. paikka	132	105	90	120	55
5. paikka	88	105	90	120	55
6. paikka	88	105	90	60	55
7. paikka	88	70	90	60	55
8. paikka	88	70	60	60	55
Paikkoja	3	2	2	1	0

d’Hondtin suhteellisuus

D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden. Esimerkiksi Suomen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa neljä suurinta puoluetta saivat ääniosuuteensa verrattuna 1,02–1,11-kertaiset paikkamäärät; pienemmillä paikkoja saaneilla puolueilla vastaava kerroin jäi välille 0,69–1,05.

Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä, jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa suurin ilman paikkoja jäänyt puolue sai valtakunnallisesti 0,66 % äänistä. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä.

Menetelmä toimii sitä oikeudenmukaisemmin, mitä suurempia vaalipiirit ovat eli käytännössä mitä vähempiin vaalipiireihin vaalin kohdealue on jaettu. Puolueiden välisen paikkajaon valtakunnallista vääristymää voidaan oikaista myös tasauspaikkajärjestelmällä.

D'Hondtin järjestelmässä vältytään Sainte-Laguën menetelmän ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerkiksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.

Muunnelmia

Jefferson

Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi d’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama.

Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla

$\frac{a\times p}{K}\times \beta$

ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.

Äänikynnys

Joissain maissa (ei kuitenkaan Suomessa) on käytössä valtakunnallinen äänikynnys, joka puolueen on myös ylitettävä, jotta se saisi paikkoja, vaikka se joissakin vaalipiireissä olisikin saanut riittävän paikallisen osuuden äänistä.

Pienet listat voivat monissa vaalijärjestelmissä yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Ne voivat esimerkiksi yhdistyä vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.

Menetelmän levinneisyys

D’Hondtin menetelmä on Kansainyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä muun muassa Suomessa, Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa.

Katso myös

• Vaalitapa
• Sainte-Laguën menetelmä