Četnikit
Četnikit tai tšetnikit (serb. Четници, Četnici < serbian sana četa, komppania, sotilasosasto) oli serbialainen kuningasmielinen järjestö, jonka alkuperä oli itsenäisyystaistelussa turkkilaista osmanien valtakuntaa vastaan 1800-luvulla.
Balkanin sodissa 1912–1913 ja ensimmäisessä maailmansodassa četnikit sotivat vihollislinjojen takana ja vakauttivat vallattuja alueita jopa siviiliväestöä terrorisoimalla[1]. Sotien välillä četnikit olivat äärikansallismielinen veteraanijärjestö.
Sisällysluettelo |
Toinen maailmansota [muokkaa]
Toinen maailmansota oli ollut käynnissä jo pari vuotta, kun natsi-Saksa yhdessä Italian, Unkarin ja Bulgarian kanssa hyökkäsi Jugoslaviaan keväällä 1941. Valtaus kesti vain muutamia viikkoja ja maa jaettiin miehittäjien kesken. Osasta entistä Jugoslaviaa muodostettiin Kroatian nukkevaltio, jota hallitsi Ante Pavelicin johtama äärikansallismielinen kroaattijärjestö Ustaša. Jugoslavian kuningas Pietari II pakeni Lontooseen.
Četnikki-vastarintaliikkeen perustaminen [muokkaa]
Kenraali Draža Mihailović johti pientä sotilasryhmää, joka vetäytyi Ravna Gorassin tiettömälle vuoristoalueelle etsien vielä taistelevia jugoslaaviarmeijan osastoja. Kun kävi ilmi, että armeija oli jo lyöty, Mihailović perusti 13. toukokuuta 1941 četnikkisissien partisaaniliikkeen. Četnikit tukivat paennutta kuningasta ja he alkoivat taistella saksalaisia ja italialaisia miehittäjiä vastaan. Virallisten četnikkien johto kehotti kuitenkin serbialaisia yhteistyöhön saksalaisten kanssa. Myös Lontoon pakolaishallitus ei uskonut četnikkien kykenevät voimakakaseen vastarintaan saksalaisia vastaan. Mihailovic kannatti vastarinnan aloittamista vasta liittoutuneiden ehkä saapuessa maahan, jotta vältettäisin ensimmäisen maailmansodan tapainen suuri väestökato[2].
Mihailović oli maltillinen ja pieniin operaatioihin uskova sissijohtaja. Hän pelkäsi saksalaisten kostavan suuret iskut siviiliväestölle. Tähän oli syytäkin, sillä saksalaiset tappoivat pelkästään Kragujevacin ja Kraljevon kaupungeissa 5 000 ihmistä. Kun partisaanitoiminta yltyi, Adolf Hitler vaati, että jokaisen vastarintaliikkeen tappaman saksalaisen kuolema on kostettava tappamalla sata jugoslaavia.
Partisaanien keskinäinen sota [muokkaa]
Alkuun četnikit osallistuivat yhteisiin operaatioihin saksalaisia vastaan Josip Broz Titon johtamien kommunististen partisaanien kanssa, mutta näkemyssyistä tiet erosivat. Syksyllä 1941 nämä kaksi vastarintaliikettä ajautuivat taisteluihin toisiaan vastaan[3]. Käydessään sotaa Titon partisaaneja vastaan četnikit tekivät jopa yhteistyötä saksalaisten, italialaisten ja miehittäjiä tukevan kroaattien Ustašan kanssa. Mutta Titon partisaanit sotivat jatkuvasti miehittäjiä vastaan. Kun aiemmin molempia vastarintaliikkeitä tukeneet Liittoutuneet saivat tästä vihiä, he ohjasivat tukensa yksinomaan Titolle. Liittoutuneet hyväksyivät Titon kommunistipartisaanit liittolaisikseen Teheranin huippukokouksessa marras-joulukuussa 1943. Vuoden 1944 tammikuusta Englanti tuki vain Titoa[4].
Četnikit taistelivat ”kuninkaan ja isänmaan puolesta”. He olivat ortodokseja, joille perhe ja yksityisomaisuus olivat tärkeitä, toisin kuin Titon partisaaneille. Lähes kaikki četnikit olivat kansallismielisiä, jotkut äärikansallismielisiäkin.
Eräs Mihailovic kannatti kansallisesti yhtenäistä Suur-Serbiaa, johon kuuluisivat Serbia, Makedonia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Srem, Banat ja Backa. Mihailovicin mielestä tavoite saavutettaisiin etnisillä puhdistuksilla. Kesällä 1941 julkaistun suunnitelman mukaan Suur-Serbiasta karkotettaisiin 2,5 miljoonaa ja sinne siirrettäisin 1,3 miljoonaa ihmistä. Muslimiväestö olisi puhdistettava Sandžakista Serbian ja Montenegron väliltä, ja muslimit ja kroaatit Bosnia-Hertsegovinasta[5].
Kuningas Pietari pudotti cetnikkijohtaja Mihailovicin uudesta Jugoslavian pakolaishallituksesta toukokuussa 1944[6]. Neuvostoarmeija ja partisaanit saapuivat Belgradiin 20. lokakuuta 1944. Silti Mihailovic toivoi sodan loppuun ja sen jälkeenkin Bosnian metsissä piileksiessään ja hyökkäyksiä tehdessään läntistä apua. Mihailovic jäi kiinni maaliskuussa 1946, jonka jälkeen teloitettiin[7].
Jugoslavian hajoamissodat [muokkaa]
Jugoslavian sisällissodassa, joka alkoi 1991, četnikit olivat äärikansallismielisiä puolisotilaallisia sissejä, jotka tappoivat, kiduttivat, raiskasivat, hävittivät ja ryöstelivät kroaatti- ja muslimikylissä. Sellaiset poliitikot kuin Vojislav Šešelj ja Vuk Drašković ovat olleet četnikkijohtajia.
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus 1992,ISBN 9513709566
