Zabava Putjatišna

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sergei Solomko (1855−1928): Zabava Putjatišna

Zabava Putjatišna (ru: Забава Путятишна, myös Putjatitšna/Путятична, Putjatisna/Путятисна tai Potjatitšnoin tytär / дочь Потятичной) sekä toisinaan etunimellä Ljubava/Любавa)[1] on venäläiseen kansanperinteeseen kuuluvassa Kiovan Rusiin sijoittuvassa bylinarunoudessa esiintyvä sankari. Hän on versiosta riippuen joko Kiovan ruhtinaan Vladimir Punaisen Auringon tytär tai sisarentytär.

Zabava Putjatišna on pääroolissa runoelmissa "Dobrynja ja lohikäärme" sekä ”Solovei Budimirovitš” ja mukana myös tarinassa pajari Stavr Godinovitšista. Slaavilainen nimi Zabava tarkoittaa sanatarkasti "iloa", "hauskaa"[2][3] ja myös "huvia".[4][5] [6][7]

Tarinassa "Dobrynja ja lohikäärme"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bylina kuuluu levinneimpien venäläisten kertomarunojen joukkoon ja siitä on yli 60 tunnettua taltiointia.[8] Runoelmassa ihastunut lohikäärme unohtaa antamansa lupauksen ja lentää Kiovan kohdalle, vie Zabavan ja piilottaa hänet tyyssijaansa, iljettävään pesäkoloonsa Sorotšinski-vuorille.[9] Sieltä sankari (eli bogatyr) Dobrynja Nikititš pelastaa Zabavan.

Runon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelukohdat lohikäärmeiden kanssa ovat kansantarujen vanhinta ainesta. Olioista suurimman tappamisesta saa suurinta kunniaa. Venäläisen bylinarunoelman juonirakenteita tutkineen strukturalisti Vladimir Proppin mukaan ”runo kuuluu näin ollen sankareiden kamppailuista petojen kanssa kertovien luokkaan eikä ala Zabava-neidon ryöstöllä. Tiedossa on kaksi heikkolaatuista taltiointia, joissa neidon sieppaus aloittaa laulun. Toisen loppusäkeistö on katkonainen, koska laulajan muisti petti. Toinen, Karjalassa Uikujärvellä vanhauskoiselta vanhukselta kerätty kertoo Dobrynjan sijasta Dunaista. Dunai pelastaa tsaarin sukulaistytön käärmeen vankeudesta ja menee naimisiin hänen kanssaan”.[8]

Pohjois-Venäjän kertomarunoutta tutkineen M. G. Halanskin mukaan nimi vakiintui Dobrynjaksi historiallisten tapahtumien perusteella, jotka liittyivät kristillisen kasteen saamiseen Novgorodissa. Vaikutusta oli etenkin vuonna 1859 kalastajavanhukselta talteen saadun ”Perjuna -käärmeestä” kertovalla novgorodilaisella perimätiedolla ja sillä, että pitkäkestoinen kamppailu lohikäärmeen kanssa edustaa pakanallisuuden torjuntaa.[10][11]selvennä Dobrynja valikoitui sankariksi myös siksi, että tarinassa hän tekee juuri sitä, minkä hänen äitinsä kielsi tekemästä: hän ui Putšai (myös Potšai) -joessa.[12] Joen nimi viittaa muinaiskirkkoslaavin sanaan ”nukkua pois” ("potsit"/”почить” tai ”почити”)[13] ja todennäköisesti tarkoittaa kuolemaa, mutta yhtä hyvin kysymys voi olla kiovalaisten kastamisesta Potchaina-joen suussa.[14] Joidenkin lähteiden mukaan se, että sankari kohtaa ja taistelee hirviön kanssa ja voittaessaan vapauttaa venäläiset vangit "kirotun käärmeen" (zmeja prokljataja) luolasta, kuvaa venäläisten vapauttamista sotavankeudesta nomadeilta.[15]

Propp ei pidä yksistään Zabavan pelastamista kansan luoman taistelijaurhon varsinaisena sankaritekona. Hänen mukaan juoneen kuuluu, ettei Dobrynja avioidu vapauttamansa neidon kanssa, vaikka jotkut yksityiskohdat loppusäkeissä viittaavat hääjuhlien viettoon. Siperialaisessa taltioinnissa ruhtinas Vladimir ehdottaa Dobrynjalle avioliittoa Zabavan kanssa, joka osoittautuu kuitenkin urhon ”kristityksi siskoksi” ja lohikäärmeen voittaja joutuu kieltäytymään. Joissakin tarinoissa Dobrynjan kanssa hevosen selässä sylikkäin istuva Zabava itse tarjoutuu sankarille vaimoksi, mutta aloite kariutuu mahtimiehen luokkatietoisuuteen. Keskustelu voi esiintyä myös muodossa, jossa Zabava ei tarjoudu pelkästään palkinnoksi uroteosta, vaan tunnustaa rakkautensa. Samoin on versioita, joissa Dobrynja joutuu luopumaan avioaikeistaan sen vuoksi, että kosiskelun on jo kauan sitten aloittanut bogatyr Djuk Stepanovitš.[8]

Tarinassa "Solovei Budimirovitš"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina kertoo Zabava Putjatišnan naimisiin menosta novgorodilaisen Solovei Budimirovitšin kanssa, joka on uljas matkailija, kanteletta muistuttavan guslin soittaja,[16] ja rikas kauppias[17]. Solovei merkitsee satakieltä.

Tarinassa Zabava astuu aamulla omaan kirsikka-pähkinäpuutarhaansa. Puutarhasta hän löytää kolme linnaa, joista ensimmäisessä kassakaapit ovat täynnä kultaa, toisessa linnassa Solovein äiti rukoilemassa ja kolmannessa istuu itse Solovei sointuvasti soittamassa gusliaan.[18] Voisi olettaa, että Solovei tämän kunniakkaan tapaamisen jälkeen lähettäisi äitinsä tekemään naimakauppoja, mutta Zabava ehtii ehdottamaan kihlausta itse. Ilmeisesti koreiden linnojen, sulhasen varallisuuden ja komeuden lumoissa Zabava unohtaa muinaisvenäläisten häärituaalien sovinnaisuudet ja säädyllisyydet.[8]

Danilovin kirjoittamassa versiossa sulhanen jossain vaiheessa nuhtelee Zabavaa kihloihin tarjoutumisestaan, kerää tavaransa ja lähtee käymään kotimaassaan, jolloin mukaan ilmaantuu tyhjätaskuinen keikari Davyd Popov.[19] Takaisin paikan päälle valehäihin ehtinyt Solovei kilvoittelee toisen kosijan kanssa.[20]

Runossa paitsi keskitytään juhlallisuuksiin, myös ylistetään sulhasen rikkautta, hänen tuomiaan lahjoja, yhdessä yössä rakennuttamiaan koreita palatseja ja onnistunutta kosintaa. Kosintaa ei varjosta edes Davyd Popovin epäsovelias pyrkimys.[21]

Tarina jää vaille riipaisevaa käännettä Solovein ymmärtäessä, että Zabava yksinkertaisuudessaan ihailee ylkänsä hyveitä.selvennä Pääjuonena voi pitää kultahuippuisten palatsien rakentamista[8], mikä saa Zabavan maalaismaisuudessaan järkeilemään ja tunnistamaan sen oikean sulhasen.[19] Zabava nousee aviomiehensä mustaan laivaan ja purjehtii Solovein kauniiseen kotimaahan, muinaisvenäläisen Hvalynskoje-meren taa.[22]

Runon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera 03b: Solovei Budimirovich vuodelta 1877.

Bylina kuuluu niiden runolaulujen joukkoon, jotka tapahtumapaikan perusteella ovat kiovalaisia, mutta joissa on pohjoiseen alkuperään viittaavia merkkejä. Tarinasta on 28 tunnettua taltiointia.[23] Tallennuksista vanhin kuuluu Kirša Daniloville ja on hänen kokoelmansa ensimmäinen.[24] Sen pääsäe ”vysata li, vysata podnebesnaja ….” (ru:’’Высота ли, высота поднебесная…’’) lauletaan N. Rimski-Korsakovin oopperassa ”Sadko”.[25][26] Runolaulu on myytteihin ja riitteihin liittyvä juhlalaulu ja kuuluu juoneltaan venäläisiin häälauluihin, joissa (usein vihreä) puutarha on yleinen teema ja sen antimiin liittyvä sanasto venäläisen lyyrisen laulun kieltä. Siinä sulhanen saapuu jostain meren tuolla puolen ja liitto solmitaan molemmanpuolisesta rakkaudesta.[18]

Erään arvostelun mukaan 1800–1900 -lukujen taitteessa ArkangeliBelomorskin alueella taltioidut Solovei Budimirovitš -tarinat eivät kuuluneet alueen laulajien aktiivisemmassa käytössä olevaan ohjelmistoon, mikä saattaa olla syynä niiden virheellisiin sanoituksiin. Mm. Mezenissa tallennettu kertomus loppuu epäloogisesti, vaikka se pitää sisällään perinteisiä, kokonaan puuttuvia tai uudella tavalla käsiteltyjä arkangel-belomorskilaisia muistiinpanoja. Tarina sijoittuu Kiovaan ja keskittyy lähinnä palatsien rakennustöihin. Solovei kieltäytyy majoittumasta ruhtinasta linnaan, koska hän on epäseurallinen. Solovein palatseja verrataan liekehtiviin kynttilöihin ja puhkeaviin kukkiin, mitä ei esiinny muissa taltioinneissa. Runoa ei luokitella häälauluksi, koska siinä mainitaan ainoastaan tapahtumien lopputulos.[27]

Yhdessä yössä rakennetut linnat, jossa mukana ovat ”aurinko, kuu ja tähdet”, antavat aihetta pitää kertomusta tarinana maailmankaikkeuden synnystä.[21] Vuonna 1925 ehdotettiin, että Solovein matkaa voi verrata Norjan kuninkaan Harald Ankaran tekemään Kiovan-matkaan, jossa hän matkusti 12 laivalla ikivanhaa viikinkireittiä pitkin ja kosi Jaroslav Viisaan tyttärtä Elisabetia.[25]

Paikannimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään kertomuksen mukaan satumaisen rikas vieras Solovei Budimirovitš saapuu Kiovaan 12 (tai 30) mustalla laivalla Ledenets-kaupungista[21], Vedenetskoi (tai Venedestkoi tai Veneditsy) maasta.[28] Kaupungin on veikattu tarkoittavan mm. Veliki Ustjugin edeltäjää tai kylää, joka sijaitsee siitä 200 km lounaiseen Lomkka ja Totma -kaupunkien hallintopiirissä, Suhona-joen haaran Ledengan äyräällä.

Toisaalta paikannimi voi tarkoittaa Ledengskia, joka sijaitsee Vetlugan altaassa, Ustjugista 200 km etelään. Teoksessaan ”Gleden – Ledeng” S. Rogatšev epäilee Gle’denin olevan peräisin yleisnimeltä kuulostavasta paikannimestä Le’deng.[29] Ledenets voi olla myös Venetsian muinaisvenäjänkielinen nimi tai se on lyhennys eteläruotsalaisesta Lidköpingistä, jonka halkaisee Lidan-joki. Tarinassa mainitaan oikeita paikkoja kuten "Varangian meri" eli Suomenlahti, jossa nimi voi viittaa johonkin laajempaankin kuin Suomenlahti. Sininen meri on tarkoittanut Itämerta, tai sen osaa Suomenlahtea, jota hallitsivat slaaviheimoista myös obortiiteiksi kutsutut varinit, (saksalaisittain vagrit, venäläisittäin varjagit). Sinisen meren takia Ledenetsin on oletettu tarkoittavan mäkilinna Lindanisea eli muinaista Tallinnaa.[30] Tällöin Kodolskin saari tarkoittaisi joko Kotlin saarta tai Gotlantia, joista Solovej mahdollisesti ohi purjehtii, etenkin tullessa joko Barentsin tai Karanmeren rannikolta, johon hänen ”mursun syöksyhampaasta” tehty nojatuolinsa viittaa. Vihertävän Lukomorjen takana on kuitenkin kuvitteellinen maa aarniometsineen.[23]

Omaisuus ja naimakaupat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääretön omaisuus on innoittanut joitakin tutkijoita samaistamaan Solovei Budimirovitšin Solovei-rosvoon tai kaukaisen matkan ansiosta aateliseen Filon Kmitaan, kun taas mahdollisuus rakentaa kolme linnaa vahvistaa käsitystä Soloveista melkein yhtä vahvana sankarina kuin Ilja Muromets.[21]

Kertomarunoudessa vähänkin merkittävä naisen valta on korostuneesti osa maskuliinista omaisuutta, jota käsitellään naimakaupoin. Oma-aloitteiseen vaimon etsintään ei ole varsinaisesti tarvetta, vaan naimattomat miehet löytävät morsiamensa mm. isän, esimerkiksi Sadkon, ehdotuksesta. Proppin mielestä siinä missä tsaarittaren kanssa avioliittoon päättyvät häälaulut yleensä muistuttavat iltasatuja, on Solovei Budimirovitšin tapauksella jopa koominen perusvire, jota värittää Zabavan itse vaimoksi tarjoutumisen aiheuttamana lievä ristiriitaisuus.[8]

Isännimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin lähteiden mukaan Zabava Putjatišnan isännimi juontuu tunnetusta pajarisuvun jälkeläisestä, Putjata Vyšatitšista, joka mainitaan aikakirjoissa vuonna 1097 (ven. kalenterin vuosi 6605)[31] Vyšatitš oli Kiovan ensimmäinen tysjatski (eräs sotapäällikön arvo), joka oli ruhtinas Svjatopolk toisen sotapäällikkö eli voivodi.[11] Putjatan virkaannimittämis- tai syntymäpäivästä ei ole täyttä selvyyttä, mutta hänen nimensä mainitaan toistuvasti usean historiallisen tapahtuman yhteydessä. Hän osallistui esimerkiksi vuonna 1106 turkkilaissukuisia polovetseja vastaan käytyyn taisteluun yhdessä veljensä Jan Vyšatitšin kanssa. Putjatan 15 vuotta kestänyt ura tysjatskina päättyi Svjatopolkin kuollessa vuonna 1113, jolloin uuden hallitsijan löytämistä edeltävien levottomuuksien aikana kapinoivat kaupunkilaiset ryöstivät hänen talonsa. Sen jälkeen hänen elämästään ei löydy merkintöjä.[32][33]

Joidenkin lähteiden mukaan taas pajari Jan Vyšatitš toimi vuodesta 1089 Kiovassa tuhannen vapaaehtoisen sotilaan ensimmäisenä päällikkönä, minkä jälkeen virkaan astui hänen veljensä Putjata.[34] Vielä varhaisemmilta vuosilta 988 (6496) tai 991 (6499) on säilynyt sanonta Novgorodin dramaattisista kastetapahtumista: ”Dobrynja kastoi novgorodilaiset tulella, Putjata miekallaan”[35][36][37][38], jossa Putjata on sotapäällikkönä Vladimir Suuren palveluksessa ja Dobrynja sytyttää kaupunkilaisten talot tuleen pelastaakseen taistelussa alakynteen jääneen Putjatan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bogomer Rodarusa: Venäläisen myyttisen maailman henkilöhahmoja. Bogomer 3-3 (ru: Персонажи мифологий русского Мира. Богомер З-З) sites.google.com. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  2. Nimen ”Zabava” tarkoitus. (ru: Значение имени Забава. Яндекс. Дирек. Viitattu 23.8.2017. (venäjäksi)
  3. zabava. (en: забава.) Wiktionary. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  4. Zabava. (ru: Забава.) ru.wikipedia. Viitattu 23.8.2017. (venäjäksi)
  5. zabava. (ru: забава.) Kokoelma Jefremovin, Ožegovin, Švedovoin sanakirjoja. (ru: сборник словарей: Ефремовой, Ожегова, Шведовой.. Viitattu 23.8.2017. (venäjäksi)
  6. zabava. (ru: забава.) Luettolo sanakirjoja ja tietosanakirjoja. (ru: Словари и энциклопедии на Академике.. dic.academic.ru. Viitattu 23.8.2017. (venäjäksi)
  7. Wikisanakirja. Vapaa sanakirja fi.wiktionary.org. Viitattu 22.8.2017.
  8. a b c d e f V.J.Propp: Venäläinen sankarieepos. Toinen, korjattu painos (ru:Русский героический эпос. Издание второе, исправленное) feb-web.ru. 1958. Moskova. Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  9. Sagalova, V.A. kertomana: Venäläistä kansanperinnettä. Dobrynja ja Zmei. 5 minuutissa luettavissa lyhennelmä (ru: Русский фольклор. Добрыня и Змей. Краткое содержание былины. Читается за 5 мин ) kratkoe-kratko.ru. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  10. Kirja:Kansanperinnettä ja kirjaviisautta (ru: Книга: Фольклор и книжность) e-reading.club. e-reading.club. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  11. a b Andrejev: Kommentit: Bylinat: Venäläinen sankarieepos (ru:Примечания: Былины: Русский героический эпос), sivu 547 feb-web.ru. Sähköinen kantakirjasto. Venäjän kirjallisuus ja kansanperinne (ru:Фундаментальная электронная библиотека. Русская литература и фольклор). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  12. Elina Rahimova: Euraasialaisen epiikan arkaaisia elementtejä. Saarelaisepiikka verrattuna venäläisiin sankaribylinoihin (Dobrynja ja lohikäärme­ ja Djuk-bylinaan) 1/1998. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.. Viitattu 10.09.2015.
  13. Budarin, M.D.: Alatyr-kiven salaisuus. Potchaina joki. Nimen etymologiaa (ru: Тайна Алатырь-камня. Река Почайна. Этимология названия) kometa-vozmezdie.ru. Auktorin sivusto Kometa- Vozmezdie (ru:Комета-Возмездие. Авторский сайт). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  14. Slaavimytologia. Dobrynja Nikititš (ru: Русская мифология. Добрыня Никитич) Sähköinen kirjasto Bibliotekar.ru - historiaa, taidetta, kulttuuria, uskontoa käsitteleviä kirjoja ja kokoelmia. Mytologian sanakirja. Venäläinen mytologia (ru: Элекронная библиотека Библиотекар.Ру - книги и альбомы по истории, искусству, культуре, религий. Мифологический Словарь. Pусская Mифология). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  15. Slaavimytologian henkilöhahmoja Toulista Venäjälle saakka. Zabava – Zaratustra (ru:Персонажи русской мифологии от Тулеи до России. Забава Путятишна – Заратустра) imennik.narod.ru. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  16. Solovej Budimirovitš. Myyttinen novgorodilainen kauppias (ru:Соловей Будимирович. Мифический новгородский купец) Suuri mytologinen sanakirja (ru: Большой мифологический словарь). Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  17. Propp, V.: Solovej Budimirovitš. Venäläisiä bylinoja (ru: Соловей Будимирович. Русские былины) byliny.ru. Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  18. a b Kiovalaisia bylinoja – jatko (s. 4) (ru:Киевские былины – продолжение [стр. 4] Tekstologia – venäjän kielen ja kirjallisuuden loki (ru: Текстология - журнал о русском языке и литературе). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  19. a b Jevgenjeva jm.: (Kirša Danilovin kokoelman) Kommentit (ru:Комментарий (к «Сборнику Кирши Данилова»)) 1977. Sähköinen kantakirjasto. Venäjän kirjallisuus ja kansanperinne (ru:Фундаментальная электронная библиотека. Русская литература и фольклор). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  20. Luku II. Oppositioon kuuluvan ”oma-outo” hahmon eeppisen havaitsemisen analyysi ja julkistoiminnan vaikutus bylina sankareiden sosiaalisen statuksen muutosprosessiin 2.1. Eeppisen kehuskelemisen (julkistoiminnan) vaikutus bylina sankareiden sosiaalisen statuksen muutosprosessiin (ru:Глава II. Анализ эпического восприятия личности в оппозиции «свой-чужой» и влияния публичной деятельности на изменение социального статуса былинных героев 2.1 Анализ влияния типического места эпического хвастовства (публичной деятельности) на изменение социального статуса былинных героев) Historia ja muinaisuus. Keskiaikainen Venäjä. GMT (ru:"История и старина. - Русь Средневековая". ГМТ). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  21. a b c d Korobka, N.: Bogatyr ( ru:Богатыр) Doma Svarogan sanasto. Slaavi- ja venäläismytologia (ru: Словарь Дома Сварога. Славянская и русская языческая мифология). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  22. Bylinat 15. Maailman kansojen myyttejä (ru: Былины 15. Мифы народов мира) 04.04.2011. Portaali Rassvet Svaroga (ru: Портал ”Рассвет Сварога”). Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  23. a b Bazlov, G.: Solovej Budimirovitš (ru:Соловей Будимирович) lujicajazz.narod.ru. Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  24. Uralien kirjallisuushistoria. 1300-luvun loppu–1700-luku. Luku I. Kirša Danilovin bylina- ja laulukokoelma Nižni Tagilista. (ru: История литературы Урала. Конец XIV–XVIII в. Глава I. Сборник былин и песен Кирши Данилова из Нижнего Тагила) (sivu 296) books.google.fi. Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  25. a b Kalugin, V.: Solovej Budimirovitš. Kiovalaisbylinan sankari. Venäjän kansan suuri tietosanakirja (ru: Соловей Будимирович, Былинный герой киевского эпоса. Большая энциклопедия русского народа) Venäläisen sivistyksen instituutti (ru: Институт Русской Цивилизации). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  26. N. Rimski-Korsakov: Sadko, Op. 5, Scene IV: Final (ru: "Высота Ли, Высота Поднебесная") shazam.com. Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  27. Kommentit Mezenin sanoituksille (ru:Примечания к текстам Мезень) Sähköinen kantakirjasto. Venäjän kirjallisuus ja kansanperinne (ru:Фундаментальная электронная библиотека. Русская литература и фольклор). Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  28. Suuri tietosanakirja. Yleistiedon sanasto (ru:Большая Энциклопедия. Словарь общедоступных сведений по всем отраслям знаний) (sivu 174) books.google.fi. Viitattu 10.09.2015. (venäjäksi)
  29. Rogatšev, S.V.: Gleden – Leden (rekonstruktio) (ru:Гледен — Леденг) (nro 26/2002) Erikoisaikakauslehti ”Maantiede” (ru: Журнал ”География”). Viitattu 15.10.2015. (venäjäksi)
  30. Katajala, Jussi: Keskiaika. Keskiaikainen Tallinna katajala.net. 2010. Viitattu 15.10.2015.
  31. Kertomus menneistä ajoista (ru:”Повесть Временных лет”) lib.ru. 2001-2014. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  32. Zlõgostjev, Aleksei: "Historic.Ru: Maailmanhistoria. Muinaisvenäjän kaupungit. 3. Kaupunginhallitus (ru:Всемирная история. Древнерусские города. 3. Городское управление) historic.ru. 2001-2014. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  33. Putyata community.worldheritage.org. 2001-2014. Viitattu 09.10.2015. (englanniksi)
  34. Euroopan historia. Venäjän historia. Kiovan historia. Kiovan Venäjä. Kiovan Venäjän yhteiskunta (ru: История Европы. История России. Киевская Русь. Общество Киевской Руси) vsemirnaya-istoriya.ru. Maailmanhistoria, kansojen ja valtioiden historia (ru: Всемирная история история, народов и государств). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  35. Pakkoteitse vapaaehtoinen Venäjän kastaminen: Historiallinen essee (ru: Добровольно-принудительное крещение Руси: Исторический очерк) ateism.ru. Ateistinen verkkosivusto: Ihminen on jumalaa tärkeämpi (ru: Атеистический сайт: Человек важнее бога). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  36. Putjata (tysjatski) (ru:Путята (тысяцкий) rulex.ru. Yandeks. Suora (ru: Яндекс.Директ. Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  37. Historioitsija Tsvetkov, Sergej: Putjata kastoi miekalla, Dobrynja tulella (ru:Путята крестил мечом, а Добрыня огнем) pereformat.ru. 02.06.2014. Pereformat.ru. Yhteiskuntatieteellinen uudelleen formatointi (ru: Переформат.ру. Общественно-научное переформатирование). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)
  38. Solovjov, S.: Venäjän historia alkaen muinaisaikojen. Ensimmäinen osa. Luku 7. Vladimir Pyhä. jaroslav I. (ru:История России с древнейших времен. Том первый. Глава седьмая. Владимир Святой. Ярослав I) gumer.info. Kirjasto Gumer (ru:Библиотека Гумер). Viitattu 09.10.2015. (venäjäksi)