Muinaisvenäjä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisvenäjän kieli
Tiedot
Alue muinaiset Kiovan Rusj, Novgorodin tasavalta, Vladimir-Suzdalin ruhtinaskunta
Virallinen kieli
Puhujia Kuollut kieli, kehittyi nykyisiksi itäslaavikieliksi
Kirjaimisto kyrilliset
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Indoeurooppalaiset kielet
 
Kieliryhmä Slaavilaiset kielet
    Itäslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-3 nrn

Muinaisvenäjän kieli (ven. Древнеру́сский язы́к, muinaisvenäjäksi рѹсьскъ) on kielimuoto, josta noin tuhannen vuoden aikana ovat kehittyneet itäslaavilaiset kielet.[1] Se on itäslaavien ikivanha kieli, joka alkoi suullisesti kehittyä noin 500-luvulla[2] Vanhan Rusin slaavilaisen ja nopeasti slaavilaistuvan väestön, esimerkiksi varjagiaateliston ja normannien keskuudessa muun muassa suullisen kansallisrunoelman leviämisen yhteydessä, ja joka oli valkovenäjän, venäjän, ukrainan ja näiden yhteyteen kuuluvien etnisten ryhmien kielten, kuten ruteenin kielen, edeltäjäkieli.

Ostromir(ovo) Evankeliumi, Novgorod, 1056- 57.

Muinaisvenäjää sen varhaisimmassa vaiheessaan puhuttiin Rusin valtakunnan painopisteenä olleen Novgorodin alueella ja sydänkeskiajalla suunnilleen 800- ja 1200-lukujen välisenä aikana vanhimman Rusin, suuren vesitien Dneprin varrella sijaitsevan Kiovan Rusin, alueella, joka kukoistuskaudellaan kattoi paitsi Novgorodin ja slaavilaiset ydinmaat nykyisten Länsi-Ukrainan ja Valko-Venäjän seuduilla, myös Volgan latvavesien, Moskova- ja Oka-jokien ympäristön, alueen. Moskovan kaupungilla ei tuolloin vielä ollut merkitystä, vaan noilla seuduin hallitsivat muun muassa Vladimir-Suzdalin ruhtinaat.[3] Asutusta alueella arvioidaan olleen ainakin 100 000 vuotta sitten.[4] Kristillisen kasteen ottaminen vuonna 988 ja kristinuskon myötä Venäjälle tullut kirjoitus ja kirjakieli, joka alun perin ei ollut venäjää, vaan sitä kutsuttiin muinaiskirkkoslaaviksi. Kirkkoslaavista tuli ortodoksisen kirkon kieli, joka vaikutti muinaisvenäjän nopean kehittymisen kirjekielenä 1300-luvulle asti.

Vanhin muinaisvenäjänkielinen kirjoitus on Novgorodista vuodelta 980. Vanhin käsin kirjoitettu kirja on diakonin Gregorin vuosina 1056–1057 kirjoittama Ostromir(ovo) Evankeliumi (ven. Остромирово Евангелие), itäslaavilaiskirkollisen kirjallisuuden muinaisin muistomerkki, jota vuodesta 1806 lähtien säilytetään Venäjän kansalliskirjastossa Pietarissa. Tämä on hyvin säilynyt kirje Novgorodin posadnikille Ostromiroville. Teos koostuu yhteensä 294:stä 20 × 24 cm:n kokoisesta pergamenttisivusta, jolle on kirjeen loppua kohti koossaan viidestä millimetristä seitsemään isonevilla kirjaimilla ja noin 18 riville käsin kirjoitettua tekstiä muun muassa siitä, milloin ja millaisissa olosuhteissa kirjoitus on valmistunut. Vanhimpana muinaisvenäjänkielisenä asiakirjana on säilynyt noin 1300-luvulta Mstislavova gramota (ven. ”Мстиславова грамота”).[2]

Venäjän, ukrainan ja valkovenäjän kielet eriytyivät historiallisista syistä. Mongolien tuhottua Kiovan kaupungin vuonna 1240 ja vanhan Rusin valtakunnan päätyttyä nykyisen Venäjän alue joutui 240 vuodeksi mongoli- ja tataarivallan alle, kun taas Ukrainan ja Valko-Venäjän alueet tulivat Puola-Liettuan suurvallan osiksi. Näin venäläisyyden painopisteen siirtyessä vähän ennen 1200-luvun puoliväliä takaisin pohjoisille seuduille ja vanhan Kiovan Rusjin ydinalueiden (läntisen Ukrainan, Volynian, Galitsian ja Valko-Venäjän) kuuluessa keskiajan lopulta alkaen Puola-Liettuan vaikutuspiiriin, itäslaavilaiset kansat alkoivat kulkea kansallisesti ja identitaarisesti omia teitään [3], jolloin muinaisvenäjän kieli jakautui eri kieliksi 1300–1400-luvuilla. Nykyvenäjän kirjakieli on muinaisvenäjän kahden vanhan – Luoteis-Venäjän Novgorodin ja Pihkovan ja idän Rostovin, Suzdalin, Rjazanin ja vähän myöhemmin Moskovan – kielellisen perinteen yhdistymisen tulosta.[5] Kiovan Rusjin eteläiset heimot yhdistyivät ja eriytyivät kansakuntana ukrainalaisiksi, ja heillä oli yhteyksiä länteen.[3] Nykyisten valkovenäläisten esi-isien asuttamilla mailla 1100-luvulta alkaen muinaisvenäjä ja myös kansanperinne alkoivat saada erityisiä länsivenäläisiä piirteitä. Kiovan Venäjän hajottua nämä alueet kuuluivat Liettuan suuriruhtinaskuntaan, monietniseen ja -kieliseen valtioon, jonka rajat ulottuivat loistoaikoina Itämerestä Mustaanmereen, ja jonka asukkaat kutsuivat itseään litviineiksi. Suuriruhtinaskunnan pääasiallisena kirjallisena kielenä oli niin sanottu ”prosta mova” (kirjaimellisesti ”yksinkertainen kieli”), muinaisvenäjän alueellinen variantti, jota voidaan pitää nykyisten valkovenäjän ja ukrainan kielten esiasteena.[6]

Lähes kaikki suomen kielen slaavilaiset lainasanat ovat venäjästä tai muinaisvenäjästä tai muista kielistä venäjän kautta lainattuja, kaikkiaan niitä on noin tuhat sanaa.

Kirjaimisto ja kielellisiä erilaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjain Fonttityyli Venäjäksi Ääntäminen suomeksi
А а Early-Cyrillic-letter-Azu.svg [а] [a]
Б б Early Cyrillic letter Buky.svg [б] /b/, /bʲ/
В в Early Cyrillic letter Viedi.png [ў] /v/, /vʲ/
Г г Early Cyrillic letter Glagoli.png [г] /g/, /gʲ/
Д д Early Cyrillic letter Dobro.png [д] /d/, /dʲ/
Є є Early Cyrillic letter Yesti.png [е] /je/
Ж ж Early Cyrillic letter Zhiviete.png [ж] /ʒ/, /ʓ/
Ѕ ѕ Early Cyrillic letter Dzelo.png [з] /ʣ/
З з Early Cyrillic letter Zemlia.png [з] /z/, /ʑ/
И и Early Cyrillic letter Izhe.png [и] /i/, /ɪ/
І ї Early Cyrillic letter I.png [и] /i/
К к Early Cyrillic letter Kako.png [к] /k/, /kʲ/
Л л Early Cyrillic letter Liudiye.png [л] [л'] /l/, /ʎ/
М м Early Cyrillic letter Myslite.png м /m/ tai /mʲ/
Н н Early Cyrillic letter Nashi.png [н] [н'] /n/, /ɲ/
О о Early Cyrillic letter Onu.png [о] [o], [ɔ]
П п Early Cyrillic letter Pokoi.png [п] /p/, /pʲ/
Р р Early Cyrillic letter Ritsi.png [р] [р'] /r/, /rʲ/
С с Early Cyrillic letter Slovo.png [с] [с'] /s/, /sʲ/, /ɕ/
Т т Early Cyrillic letter Tvrido.png [т] /t/, /tʲ/
Ꙋ, ꙋ Early Cyrillic letter Uku.png [у] /u/
Ф ф Early Cyrillic letter Fritu.png [ф] /f/, /fʲ/
Х х Early Cyrillic letter Khieru.png [x] /x/, /xʲ/
Ѡ ѡ Early Cyrillic letter Otu.png [о] omega
Ц ц Early Cyrillic letter Tsi.png [ц] /ʦ/, /ʦʲ/, /ʨ/
Ч ч Early Cyrillic letter Chrivi.png [ч] /ʧ/, /tʲʆ/, /ʤ/
Ш ш Early Cyrillic letter Sha.png [ш] /ʃ/
Щ щ Early Cyrillic letter Shta.png [шч] /ʆ/, /ʃt/, /ʃʧ/
Ъ ъ Early Cyrillic letter Yeru.png краткое е liudentaa edeltävän konsonantin
Ы ы Early Cyrillic letter Yery.png [ы] /ɨ/, /ɪ/, /ə/
Ь ь Early Cyrillic letter Yeri.png краткое о liudentaa edeltävän konsonantin
Ѣ ѣ Early Cyrillic letter Yati.png [ие] ꙗть
Ю ю Early Cyrillic letter Yu.png [йу] /u/, /ju/
Ꙗ ꙗ Early Cyrillic letter Ya.png [йа]
Ѧ ѧ Early Cyrillic letter Yusu Maliy.png [йа] Ѧ
Ѯ ѯ Early Cyrillic letter Ksi.png [кс] Ѯ
Ѱ ѱ Early Cyrillic letter Psi.png [пс] Ѱ
Ѳ ѳ Early Cyrillic letter Fita.png [θ] or [ф] Ѳ tai /f/, /fʲ/
Ѵ ѵ Early Cyrillic letter Izhitsa.png [и], [в] Ѵ

Muinaisvenäjää kirjoitettiin aina kyrillisillä kirjaimilla. Kreikkalaissyntyisten pappisveljesten Kyrilloksen ja Methodioksen vuonna 863 kehittämän aakkoston pohjalta syntynyt muinaiskirkkoslaavi oli yhteisenä kirjakielenä. Muinaiskirkkoslaavin kirjaimisto on vanhin kyrillisistä kirjaimistoista, ja se on peräisin 900-luvulta. Siihen kuului 43 kirjainta. Pietari Suuri uudisti venäjän aakkoset 1700-luvun alussa ja vuoteen 1708 mennessä kirjaimisto oli kehittynyt paljon, ja kirjainten määrä oli vähentynyt 34:ään.[7][8] Nykyisissä kielissä ovat käytössä kyrillispohjaiset kirjaimet, joskin muutaman aakkosen kohdalla on kielten välillä eroja. Kaikissa slaavilaisissa kielissä on paljon samanlaisia äänteellisiä ja kieliopillisia piirteitä, mutta ne eivät ole keskenään kokonaan ymmärrettäviä.[9]

Eri kulttuuripiirien vaikutuksessa historian aikana syntyneestä eriytymisestä huolimatta venäjä, ukraina ja valkovenäjä muistuttavat suuresti toisiaan. Vielä noin 1000 jaa. slaavit ymmärsivät toisiaan. Todella lähellä venäjän kieltä on valkovenäjä eikä ukrainakaan eroa siitä kovin paljon. Ukrainan kielen sanastosta noin kaksi kolmasosaa on yhteistä venäjän kanssa. Ukrainan kieli kehittyi 1700-luvun lopulla enenevässä määrin omaksi kielekseen ja omaksui omaa sanastoa, oman lauserakenteen ja äänteet. Läheisyys Puolaan vaikutti kielen melodian ja sanaston kehitykseen. Venäjän äännejärjestelmälle ominainen piirre, joka kuuluu korviin, vaikkei itse kieltä osaisikaan, on se, että useimmilla konsonanteilla on pehmeä eli liudentunut, i:n tai j:n sävyinen vastineensa. Venäjän ja kaikkien nykyisten slaavilaiskielten erikoisuuksia on verbien aspektijärjestelmä. Verbit ovat sanastossa pareittain siten, että parin jäsenistä toinen viittaa päättyneeseen, loppuunsaatettuun tapahtumaan tai tekemiseen, toiseen ei tällaista oletusta sisälly. Suomessa vastaava ero voidaan tehdä objektin sijamuodolla: Luin kirjan ja Luin kirjaa, ja myös suomessa on aspektieron sisältäviä sanapareja, esimerkiksi lähteä ja mennä. Mutta venäjässä kaikki verbit – tai ainakin käytännöllisesti katsoen kaikki – kuuluvat jompaankumpaan luokkaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hannu Reime: Viikon kieli: Venäjä Yle Ykkösaamu. 17.6.2005.
  2. a b Venäläinen tietosanakirja. Muinaisvenäjän kieli. ven. Российский гуманитарный энциклопедический словарь. Древнерусский язык. Jandeks. Sanakirjat ven. Яндекс словари. (venäjäksi)
  3. a b c Suomalainen Venäjä? Sarastus-verkkojulkaisu, sarastuslehti.com.
  4. Historia. Perusteksti: Muinaisvenäläinen kausi 20.4.2005. Peda.net.
  5. Andrei Zaliznjakin luento: Novgorodin Rusj tuohikirjaimilla ven. Новгородская Русь по берестяным грамотам 30.11.2006. Projekti ”’Polit.ru’:n julkiset luennot” ven. проект «Публичные лекции «Полит.ру». (venäjäksi)
  6. Boris Norman: Valkovenäjän kielen nykytila (PDF)
  7. Etälukio – Venäjä, kurssi 1
  8. Venäjän kieli (PPT)
  9. Hannu Reime: Euroopan kielet, osa 6: Slaavilaiset kielet 20.2.2004. Yle.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]