Dobrynja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dobrynja (ven. Добрыня) oli Vladimir Suuren äidin veli ja myös Vladimirin kasvattaja. Hänestä on venäläisissä kansantaruissa tehty voittamaton sankari.

Dobrynjan elämä ja vaikutus Vladimiriin on kyseenalainen kysymys. Varmaa näyttäisi olevan se, että hänen sisarensa Maluša oli Vladimirin äiti. Yleisesti hyväksyttynä pidetään myös sitä, että Dobrynjan suku toimi sijaishallitsijoina Novgorodissa. Dobrynjan seuraajia olivat hänen poikansa Konstantin Dobrynitš sekä pojanpoika Ostromir.[1]

Novgorodin kronikan mukaan ruhtinas Svjatoslav I lähetti vuonna 970 aviottoman poikansa Vladimirin Novgorodin hallitsijaksi mukanaan enonsa Dobrynja, joka toimi Vladimirin neuvonantajana. Yhdeksän vuotta myöhemmin Dobrynja auttoi Vladimiria syöksemään vallasta velipuolensa Jaropolkin.

Vladimirin otettua Kiovan haltuunsa Dobrynja nimitettiin Novgorodiin sijaishallitsijaksi. Hän auttoi siskonpoikaansa Vladimiria vuonna 985 sotaretkellä Volgan Bulgariaa vastaan. Hän pystytti myös Perunin epäjumalankuvan Olhavanjoen rantatöyräälle. Kiovan siirtyessä kristinuskoon hänen väitetään pakottaneen novgorodilaiset kristityiksi "tulen avulla". Historioitsija Vasili Tatištševin mukaan piispa Joona Korsunialainen kärsi myös väkivallasta pakanoiden noustessa kapinaan, jossa he polttivat Dobrynjan talon sekä tappoivat hänen vaimonsa ja muita hänen perheenjäseniään.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Прозоровский Д.И. О родстве св. Владимира по матери. // Записки Академии Наук, т. 5, 1864.
  2. Vasilii Tatishchev, Istoriia rossiiskaia, A. I. Andreev, et al., eds. Moscow and Leningrad: AN SSSR, 1962) vol. 1, pp. 112-113.
  • Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • В. Н. Татищев. Собрание сочинений: В 8-ми томах: Т. 1. История Российская. Часть 1: — Репринт с изд. 1963, 1964 гг.. — М.: Ладомир, 1994. — С. 500. (Vasili Tatištšev: Venäjän historia)