Solovei
Solovei (ven. Соловей-Разбойник, Solovei-Razboinik, kirjaimellisesti Satakieli-rosvo), myös Solovei Odihmantevitš (Соловей Одихмантьевич), on rosvo Kiovan Rusjin ajoista kertovan venäläisen kansanperinteen bylina-runoissa eli kansaneepoksissa. Tarinan mukaan Solovei elää metsässä lähellä Brjanskia, istuu puussa Kiovaan johtavan tien varrella ja surmaa matkalaisia viheltämällä. Kansanperinteen mukaan legendaarinen sankari Ilja Muromets kukisti Satakieli-rosvon.[1][2]
Tarina Iljasta ja Soloveista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilja Murometsin ja Solovein kohtaamisesta kertoo bylina Ilja Muromets ja Solovei-ryöväri (Илья Муромец и Соловей-Разбойник). Äänisniemeltä kotoisin olleelta runonlaulaja Trofim Rjabininilta[2] taltioidun version mukaan tapahtumat etenevät seuraavasti: Muromista Kiovaan matkalla oleva Ilja pelastaa aluksi Tšernihivin (Tšernigov) kaupungin tuhoamalla sitä piirittävän sotajoukon. Tšernigovilaiset tarjoavat Iljalle kaupunkinsa päällikkyyttä, mutta Ilja kieltäytyy ja kysyy tietä Kiovaan. Kaupungin miehet varoittavat Iljaa suorimman tien varrella vaanivasta Solovei-ryöväristä, joka istuu tammessa:
- ja Solovei viheltää satakielen lailla,
- se rosvo ryöväri kiljuu pedon lailla.
- Ja sen satakielen vihellyksestä,
- kaikki ruohot-korret yhteen punoutuvat,
- kaikki siniset kukat pois varisevat,
- synkät metsät kaikki maahan taipuvat,
- ja kaikki siellä olleet ihmiset kuolleina makaavat.[1]
Ilja ei varoituksista pelästy, vaan ratsastaa kelpo ratsullaan Brjanskin metsään. Siellä odottava Solovei alkaakin Iljan nähdessään viheltää ja kiljua, ja Iljan ratsu kompuroi. Ilja ottaa kuitenkin jousensa ja ampuu ryöväriä survaisten häneltä irti oikean silmän ja ohimon. Sitten hän kiinnittää rosvon jalustimeensa ja jatkaa matkaa Kiovaan. Solovein tyttäret huomaavat isänsä ahdingon, mutta Ilja ei suostu heidän miestensä lahjatarjouksiin vaan suuntaa kohti Kiovaa. Siellä ruhtinas Vladimir on juuri aikeissa ryhtyä päivällistä syömään, kun Ilja saapuu pihaan. Ilja kertoo hoviväelle saaneensa kiinni Solovei-ryövärin, jolloin Vladimir pyytää Soloveita viheltämään. Solovei ilmoittaa, ettei tottele muita kuin Iljaa. Kun Ilja pyytää häntä viheltämään, tarvitsee Solovei vielä viiniä veristen huultensa avaamiseksi. Viinin saatuaan Solovei viheltää ja kiljuu niin, että linnan kupolit vääntyvät, ikkunat särkyvät, ihmiset kuolevat ja Vladimir kätkeytyy näätäturkkinsa sisään. Silloin Ilja vie Solovein ulos kaupungista ja hakkaa tältä pään irti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lauri Harvilahti: Bylinat: venäläistä kertomarunoutta. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-406-3.
- ↑ a b Opas Venäläisyyteen. Toimittanut Timo Vihavainen. FT Marina Vituhnoskajan kirjoittaman kappaleen 4. Kansanperinne, bylinoista kertovat sivut 82-85. Otava, 2007. 352 sivua. ISBN 978-951-1-22253-8.
Lähteet, joihin ei ole viittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- [Väisänen, A. O. (1946, toim.) Muinais-Venäjän sankarirunoja. WSOY.]
| Pääjumalat | |
|---|---|
| Muita jumalia | |
| Legendojen sankarit | |
| Taruolennot | |
| Henget ja paholaiset | |
| Hallitsijat ja muut |