Urho Kekkosen kunnianosoitukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
500 markan seteli vuodelta 1975

Suomen presidenttinä vuosina 1956–1982 toiminut Urho Kekkonen (1900–1986) sai jo eläessään osakseen useita sellaisia kunnianosoituksia, jotka on tavallisesti varattu vain edesmenneille suurmiehille. Hänen syntymäkotinsa Lepikon torppa Pielavedellä muutettiin museoksi jo hänen toisen presidenttikautensa aikana vuonna 1966. 75-vuotispäivänsä kunniaksi hän sai kuvansa viidensadan markan seteliin. Tämä seteli laskettiin liikkeelle Kekkosen syntymäpäivänä 3. syyskuuta 1975 ja se oli käytössä vuoteen 1986 asti. Vuonna 1980, Kekkosen täyttäessä 80 vuotta, Helsingin kaupunki muutti hänen pitkäaikaisen kotikatunsa Kampinkadun nimen Urho Kekkosen kaduksi. Samanniminen katu on myös Kajaanissa ja Haminassa on Kekkosenkatu. Tampereella avattiin liikenteelle tieosuus nimeltä Kekkosentie 1970–1980-lukujen vaihteessa. Kekkosentiet ovat myös Saarijärvellä, Kankaanpäässä, Salossa ja Nurmeksessa.[1]

Ritarikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaat ja muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Urho Kekkosen patsaat ja muistomerkit

Kekkoselle pystytetyistä patsaista ja muistomerkeistä huomattavin on kuvanveistäjä Pekka Jylhän suunnittelema Urho Kekkosen muistomerkki Helsingin Hakasalmen puistossa. Muistomerkki paljastettiin Kekkosen satavuotispäivänä 3. syyskuuta 2000. Kekkosen nuoruuden kotikaupungissa Kajaanissa on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen käsialaa oleva Kekkosen muistomerkki Suuri aika, joka paljastettiin 1990. Toistaiseksi ainoan julkisen näköispatsaansa Kekkonen on saanut Raaheen. Kuvanveistäjä Matti Peltokankaan veistämä Presidentti Urho Kaleva Kekkosen patsas paljastettiin 2008 ja kunnioittaa Kekkosen roolia Rautaruukin Raahen-tehtaan perustamisessa.[1] Syksyllä 2009 Tallinnan kaupunki ilmoitti, että Tallinnan matkustajasataman A-terminaalin edessä oleva aukio tullaan nimeämään Helsinki-aukioksi ja sinne pystytetään Urho Kaleva Kekkosen patsas[21].

Lisäksi Eduskuntatalon valtiosalissa on Aimo Tukiaisen veistämä Kekkosen pronssinen rintakuva vuodelta 1966.[1]

Kunniatohtorin arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Yliopisto Ajankohta Tieteenala
 Neuvostoliitto Moskovan yliopisto 1953 oikeustiede
 Suomi Helsingin yliopisto 1964 filosofia
 Suomi Turun yliopisto 1965 filosofia
 Suomi Helsingin yliopisto 1966 kauppatieteet
 Suomi Helsingin yliopisto 1966 tekniikka
 Suomi Åbo Akademi 1968 filosofia
 Suomi Jyväskylän yliopisto 1969 liikuntatiede
 Puolan kansantasavalta Varsovan yliopisto 1964 oikeustiede
 Intia Delhin yliopisto 1965 oikeustiede
 Unkarin kansantasavalta Budapestin yliopisto 1969 oikeustiede
 Tšekkoslovakia Kaarlen yliopisto 1969 oikeustiede
 Suomi Oulun yliopisto 1972 filosofia
 Suomi Turun yliopisto 1973 oikeustiede
 Suomi Tampereen yliopisto 1975 yhteiskuntatieteet
 Suomi Turun yliopisto 1975 lääketiede
 Ruotsi Uppsalan yliopisto 1977 oikeustiede
 Suomi Helsingin yliopisto 1977 maatalous- ja metsätiede
 Suomi Kuopion yliopisto 1978 lääketiede
 Suomi Joensuun yliopisto 1979 kasvatustiede

Lähde:[1]

Muita kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Urho Kekkonen taiteessa ja populaarikulttuurissa

Otaniemen teekkarit nimittivät Kekkosen vastavalmistuneen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntatalon eli Dipolin kunniatalonmieheksi vuonna 1967.[22]

Pohjois-Ruotsissa nimettiin 1970-luvulla eräs tunturinhuippu Kekkonen-toppeniksi.[23]

Paasikivi-seura kutsui Urho Kekkosen kunniajäsenekseen. Vuonna 1973 seuran kerrottiin teettävän hänestä suurikokoisen muotokuvan, jonka maalasi tunnettu venäläinen taidemaalari Ilja Glazunov. Teos herätti huomiota jo keskeneräisenä ja Glazunovia alettiin kutsua ”Kekkosen hovimaalariksi”. Paasikivi-seura luovutti teoksen Finlandia-talolle, mistä se siirrettiin seuran omiin tiloihin. Nykyisin se on Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Jälkeenpäin toimittaja Mauri Lintera on paljastanut maalauksen tilauksen ja ennakkokohun olleen osa uuden naistenlehden julkisuuskampanjaa.[24]

Keväällä 1981 julkaistiin 50 markan juhlaraha Urho Kekkosen 25 vuotta kestäneen presidenttikauden kunniaksi. Kolikon suunnitteli Nina Terno.[25]

Vuonna 1983, Kekkosen jätettyä presidentin tehtävät ja vetäydyttyä eläkkeelle, hänen mukaansa nimettiin Suomen toiseksi suurin kansallispuisto, Urho Kekkosen kansallispuisto. Kekkosen kuoltua 1986 hänen virka-asuntonsa Tamminiemi, jossa hän oli asunut kolmekymmentä vuotta, muutettiin kotimuseoksi. Vuonna 1987 Tamminiemessä avattu Urho Kekkosen museo esittelee Kekkosen henkilöhistorian lisäksi Suomen lähihistoriaa.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Kekkonen, Urho (1900 - 1986) Kansallisbiografia. 16.9.1997. Viitattu 9.4.2024.
  2. ↑ a b c Ruusun ja Leijonan matkassa – suomalainen kunniamerkkiperinne on pitänyt pintansa YLE Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 1.3.2024.
  3. ↑ Pyhän Karitsan suurristi Ahtisaarelle (s. A 4) Helsingin Sanomat. 22.2.1995. Viitattu 9.4.2024.
  4. ↑ Orðuhafaskrá Forseti Íslands. 2024. Viitattu 9.4.2024. (islanniksi)
  5. ↑ Tildelinger av ordener og medaljer Det norske kongehus. 2024. Viitattu 9.4.2024. (norjaksi)
  6. ↑ Meksikon Atsteekkien Kotkan ritarikunnan suurristin kaulaketju; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  7. ↑ Lenin-museo valottaa UKK:n idänsuhteita Verkkouutiset / STT. 2000. Viitattu 19.12.2015.
  8. ↑ Tunisian Itsenäisyyden ritarikunnan suurristi ja rintatähti; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  9. ↑ Niilin ritarikunnan ketju; kunniamerkki; Niilin risti finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  10. ↑ Pahlavin ritarikunnan suurristi ketjun kera; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  11. ↑ Pyhän Istuimen Piuksen ritarikunnan kultainen suurristi ketjun kera; kunniamerkki; Pyhän Istuimen Piuksen ritarikunnan kultainen suurketju finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  12. ↑ Pyhän Marinuksen ritarikunnan suurristi ketjun kera; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  13. ↑ Italian tasavallan Ansioritarikunnan suurristi ketjun kera; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  14. ↑ Distinguished Guests badraie.com. Arkistoitu 2016. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Senegalin Leijonan ritarikunnan suurristi ja rintatähti; kunniamerkki finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  16. ↑ Decreto 1154/1975, de 2 de junio, por el que se concede el Collar de la Orden de Isabel la Católica al señor Urho Kekkonen, Presidente de la República de Finlandia. Boletín Oficial del Estado. 3.6.1975. Viitattu 9.4.2024. (espanjaksi)
  17. ↑ Real Decreto 3103/1978, de 9 de diciembre, por el que se concede el Collar de la Real y Muy Distinguida Orden de Carlos III al excelentísimo señor Urho Kekkonen, Presidente de la República de Finlandia. Boletín Oficial del Estado. 6.1.1979. Viitattu 9.4.2024. (espanjaksi)
  18. ↑ Tasavallan Presidentin kiitospuhe Leninin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa Kremlissä 13.11.1980 Doria. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.12.2015.
  19. ↑ kunniamerkki; Kolumbian Boyaca ritarikunnan suurristi rintatähden kera finna.fi. 2024. Viitattu 9.4.2024.
  20. ↑ Valkonen, Martti: Erityisen ansioituneet Helsingin Sanomat. 25.1.1998. Viitattu 9.4.2024.
  21. ↑ Urho Kekkoselle patsas Viroon 14.10.2009. Uusi Suomi. Viitattu 27.3.2010.
  22. ↑ HS Espoo | Kekkosella oli merkillinen velvollisuus Espoossa: Jämeräpartaisella insinöörillä oli oikeus kutsua presidentti lapioimaan lunta tarpeen vaatiessa Helsingin Sanomat. 3.12.2020. Viitattu 3.12.2020.
  23. ↑ Kekkonen on tunturi Ruotsissa Yle Uutiset. Viitattu 16.1.2018.
  24. ↑ Kekkosen 1973 kohutaulun salainen tausta paljastui (lähde: Nina af Enehjelm: Skandaalin käryä – Yksinoikeudella Mauri Lintera (Recallmed, 2009)) Iltasanomat. 2009. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.12.2015.
  25. ↑ Suomen juhlarahat – Urho Kekkonen 25 vuotta presidenttinä – 1981 Kolikot.com. Viitattu 18.4.2015.
  26. ↑ Taidolla restauroitu Tamminiemi avautuu Museovirasto. 2012. Viitattu 19.12.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Urho_Kekkosen_kunnianosoitukset&oldid=22315073”