Nina Terno
Nina Terno (31. toukokuuta 1935 Viipuri – 3. joulukuuta 2003 Helsinki)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja soitonopettaja.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurissa asunut Terno joutui talvisodan sytyttyä evakkomatkalle, jonka aikana hän asui eri puolilla Suomea, kunnes hänen perheensä kotiutui Tampereelle. Siellä hän myös kävi koulunsa. Taideopintoja Terno suoritti Suomen Taideakatemian koulussa 1955–1959, mutta hän opiskeli kuvataiteiden ohella myös musiikkia Sibelius-akatemiassa vuosina 1955–1957[2]. Terno toimi 1960-luvulla pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa ja kaupungin musiikkiopistossa. Hän oli naimisissa näyttelijä Veli-Matti Kaitalan kanssa.
Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terno tuli vuodesta 1960 lähtien tunnetuksi eläinveistoksistaan, kuten hevosista, mutta ei tavoitellut niissä naturalistisia piirteitä. Niissä on päinvastoin tyyliteltyjä ja kubistisiakin teemoja, kuten ns. negatiivisia muotoja eli esimerkiksi että kuperat pinnat on kuvattu koverina. Myöhemmin hänen toinen tärkeä aiheensa oli riisuuntuva nainen. Terno teki myös muotokuvia, mitaleita ja muistorahoja.[2]
Julkiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marsalkan ratsukuva, 1962, Tampere
- Sirkusratsastaja, 1970, Riihimäki
- Maiju Lassilan muistomerkki, 1969–72, Joensuun kanavapuisto
- Vouti, 1971, Tikkurila
- Kylpijä, 1971, Mänttä
- Karuselli, 1975, Helsinki
- Yhteistoiminta, 1977, Suur-Helsingin Osuuspankki, Helsinki
- J. V. Snellmanin reliefi, 1978, KOP:n koulutuskeskus, Kirkkonummi[2]
- Kullervo, 1983, Hämeenlinna
- Kesä, 1984, Tampereen Osuuspankki
- Havukka-Ahon ajattelija, 1989, monumentti, Sotkamo
- Edith Södergranin Totti-kissan muistomerkki 1992, Raivola [3]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- I palkinto nuorten kansainvälisessä kuvanveistonäyttelyssä Hollanti 1965
- Kuvataiteen valtionpalkinto 1984
- Pro Finlandia 1995
Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirkusratsastaja, 1971, Riihimäki.
Vouti, 1972, Vantaa.
Maiju Lassilan muistopatsas, 1973, Joensuu.
Karuselli, 1975, Helsinki.
Taikahevonen, 1983, Espoo.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kuvataiteilijat, matrikkeli
- Luonnon puolesta taiteen keinoin. Nina Terno. Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 2/ 2001. Hämeenlinna: Hämeenlinnan taidemuseo 2001.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Nina Terno HS Muistot. 2003. Viitattu 1.4.2018.
- ↑ a b c Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 260-261. Nina Terno. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5.
- ↑ Raivola / Totti kissan muistomerkki, Willinmiehen jäljillä 28.8.2017