Nina Terno
| Nina Terno | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1935 Viipuri |
| Kuollut | 3. joulukuuta 2003 Helsinki |
| Ammatti | kuvanveistäjä |
| Taiteilija | |
| Palkinnot | |
|
|
.jpg)
Nina Terno (31. toukokuuta 1935 Viipuri – 3. joulukuuta 2003 Helsinki)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja soitonopettaja. Tunnusomaisimpia teemoja Ternolla olivat hevos- ja ratsastaja-aiheet sekä riisuutuvat hahmot. Pronssiveistoksissa on usein informalistisia vaikutteita.[2][1]
Terno teki vuodesta 1960 lähtien eläinveistoksia, kuten hevosia, mutta ei tavoitellut niissä naturalistisia piirteitä. Niissä on päinvastoin tyyliteltyjä ja kubistisiakin teemoja, kuten ns. negatiivisia muotoja eli esimerkiksi että kuperat pinnat on kuvattu koverina. Myöhemmin hänen toinen tärkeä aiheensa oli riisuuntuva nainen. Terno teki myös muotokuvia, mitaleita ja muistorahoja.[3]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurissa asunut Terno joutui talvisodan sytyttyä evakkomatkalle, jonka aikana hän asui eri puolilla Suomea, kunnes hänen perheensä kotiutui Tampereelle. Siellä hän myös kävi koulunsa. Taideopintoja Terno suoritti Suomen Taideakatemian koulussa 1955–1959, mutta hän opiskeli kuvataiteiden ohella myös musiikkia Sibelius-akatemiassa vuosina 1955–1957[3]. Terno toimi 1960-luvulla pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa ja kaupungin musiikkiopistossa. Hän oli naimisissa näyttelijä Veli-Matti Kaitalan kanssa.
Julkiset teokset[4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marsalkan ratsukuva, 1962, Tampere
- Sirkusratsastaja, 1970, Riihimäki
- Maiju Lassilan muistomerkki, 1969–72, Joensuun kanavapuisto
- Vouti, 1971, Tikkurila
- Kylpijä, 1971, Mänttä
- Karuselli, betoni 1975, Yliskylän ala-aste, Laajasalo Helsinki[5]
- Yhteistoiminta, 1977, Suur-Helsingin Osuuspankki, Helsinki
- J. V. Snellmanin reliefi, 1978, KOP:n koulutuskeskus, Kirkkonummi[3]
- Kullervo, 1983, Hämeenlinna
- Taikahevonen 1983. Latokasken koulu, Espoo.[5]
- Kesä, 1984, Tampereen Osuuspankki
- Havukka-Ahon ajattelija, 1989, monumentti, Sotkamo
- Edith Södergranin Totti-kissan muistomerkki 1992, Raivola [6][7]
Palkinnot[4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- I palkinto nuorten kansainvälisessä kuvanveistonäyttelyssä Hollanti 1965
- Kuvataiteen valtionpalkinto 1984
- Pro Finlandia 1995
Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Sirkusratsastaja, 1971, Riihimäki. -
Vouti, 1972, Vantaa. -
Maiju Lassilan muistopatsas, 1973, Joensuu. -
Karuselli, 1975, Helsinki. -
Taikahevonen, 1983, Espoo.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luonnon puolesta taiteen keinoin - kuvanveistäjä Nina Terno. Hämeenlinnan taidemuseo 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Marja-Terttu Kivirinta: Nina Terno HS Muistot. 3.12.2003. Viitattu 1.4.2018.
- ↑ Pessi Rautio: Suuren huolen kuvanveistoa. Nina Ternon näyttely kertaa tuttua kuva-aiheistoa omaleimaisesti HS Muistot. 30.6.2001. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ a b c Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 260-261. Nina Terno. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5.
- ↑ a b Nina Terno, Suomen kuvataiteilijat, matrikkeli. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ a b Karuselli. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseo. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ Raivola / Totti kissan muistomerkki, Willinmiehen jäljillä 28.8.2017
- ↑ Totti on saanut patsaansa! Helsingin Sanomat 19.6.1992. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nina Terno Kansallisgallerian kokoelmissa
- Nina Terno kuvataiteilijamatrikkelissa
- Nina Ternon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||
