Kesäolympialaiset 2020

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tokio 2020)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
XXXII olympiadin kisat
Isäntäkaupunki Japani Tokio, Japani
Osallistujamaita 206
Osallistujat 11 319 (5 910 miestä, 5 409 naista)
Kisatapahtumat 339 kilpailua 49 lajissa
Avajaiset 23. heinäkuuta 2021
Päättäjäiset 8. elokuuta 2021
Avaaja keisari Naruhito
Urheilijoiden vala Ryōta Yamagata
Kasumi Ishikawa
Tuomareiden vala Masato Katō
Asumi Tsuzaki
Olympiatulen sytyttäjä Naomi Ōsaka
Olympiastadion Japanin kansallisstadion
← 2016 2024 →

Vuoden 2020 kesäolympialaiset järjestettiin 23. heinäkuuta – 8. elokuuta 2021 Tokiossa Japanissa.[1] Järjestyksessään 29. kesäolympialaiset oli tarkoitus järjestää vuonna 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi kisat siirrettiin järjestettäviksi vuoteen 2021. Samasta syystä kisoihin ei myöskään otettu lainkaan katsojia.[2] Kesäolympialaisia ei ole koskaan aiemmin lykätty,[3] mutta sen sijaan ne on peruttu kolmesti maailmansotien takia.[4]

Tokio päihitti viimeisessä äänestyksessä Istanbulin äänin 60–36. Kisojen ohjelmaan kuuluu kaikkiaan 33 lajia. Ensimmäistä kertaa mukana olivat kiipeily, karate, lainelautailu ja rullalautailu. Pienen tauon jälkeen olympiaohjelmaan palasivat baseball ja softball. Olympialaiset olivat toiset Japanissa järjestetyt kesäolympialaiset ja kaikkiaan neljännet olympialaiset. Japani isännöi myös vuoden 1964 kesäolympialaisia ja vuosien 1972 ja 1998 talviolympialaisia.

Olympialaisten alkuperäinen ajankohta oli 24. heinäkuuta – 9. elokuuta 2020. Kansainvälinen olympiakomitea ja Japanin pääministeri Shinzō Abe kuitenkin tiedottivat 24. maaliskuuta 2020, että kisat siirretään vuoteen 2021 koronaviruspandemian vuoksi. Kisojen siirtämisestä oli keskustelu julkisuudessa runsaasti jo ennen päätöksen tekemistä.[3] Myös lukuisia muita urheilutapahtumia on peruttu tai siirretty pandemian johdosta. Se, ettei Tokion kisatapahtumiin oteta yleisöä, on Ylen Japaniin erikoistuneen toimittajan Heikki Valkaman mielestä ristiriistaista, sillä samaan aikaan Japanissa järjestetään baseball-otteluita 15 000 katsojalle.[5] Ajankohdan siirrosta huolimatta kisoja nimitettiin virallisesti vuoden 2020 olympiakisoiksi.

Menestynein maa oli Yhdysvallat, joka voitti 113 mitalia, joista 39 kultaisia. Kiina saavutti 38 kultamitalia ja yhteensä 88 mitalia. Isäntämaa Japani oli mitalitaulukon kolmas 58 mitalilla ja 27 kultamitalilla.

Valintaprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoja hakevien kaupunkien oli jätettävä hakemuksensa 1. syyskuuta 2011 mennessä. Kisoja hakivat lopulta Tokio, Madrid, Istanbul, Baku, Doha ja Rooma, joka vetäytyi helmikuussa 2012 kilpailusta Italian velkakriisin takia.

KOK:n johtokunta äänesti toukokuussa 2012 viiden hakijan joukosta kolme hakijaa viimeiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa valintaprosessista putosivat Baku ja Doha. Tokio ja Madrid sai yksimielisen kannatuksen ja Istanbulia vastaan äänesti yksi johtokunnan kahdestatoista jäsenestä. Dohan äänet menivät 3/9 ja Bakun 0/12.[6][7]

Viimeisessä vaiheessa Madridia pidettiin ennakkosuosikkina kisaisännäksi, mutta se putosi jo äänestyksen ensimmäisellä kierroksella. Tokio sai eniten ääniä sekä ensimmäisessä että toisessa äänestyksessä Buenos Airesissa 7. syyskuuta 2013 KOK:n yleiskokouksessa järjestetyssä äänestyksessä.[8]

Äänestystulokset
Kaupunki Komitea Karsinta 1. kierros uusinta 2. kierros
Tokio  Japani 42 60
Istanbul  Turkki 26 49 36
Madrid  Espanja 26 45
Baku  Azerbaidžan
Doha  Qatar

Olympialaisissa kilpaillaan kaikkiaan 33 urheilumuodossa. Uusina lajeina Rion olympialaisiin verrattuna mukana ovat baseball, softball, lainelautailu, rullalautailu, kiipeily ja karate.[9][10]

Lajin kilpailu 1 Lajin loppukilpailu A Avajaiset LG Loppugaala P Päättäjäiset
Laji / tapahtuma 21.
ke
22.
to
23.
pe
24.
la
25.
su
26.
ma
27.
ti
28.
ke
29.
to
30.
pe
31.
la
1.
su
2.
ma
3.
ti
4.
ke
5.
to
6.
pe
7.
la
8.
su
Loppu-
kilpailut
Seremoniat A P
Ammunta 2 2 2 2 2 1 2 2 15
Baseball 1 1
Golf 1 1 2
Jalkapallo 1 1 2
Jousiammunta 1 1 1 1 1 5
Judo 2 2 2 2 2 2 2 1 15
Karate 3 3 2 8
Kiipeily 1 1 2
Koripallo Koripallo 1 1 4
3x3 Koripallo 2
Käsipallo 1 1 2
Lainelautailu 2 2
Lentopallo Rantalentopallo 1 1 4
Lentopallo 1 1
Maahockey 1 1 2
Melonta Koskimelonta 1 1 1 1 16
Ratamelonta 4 4 4
Miekkailu 12
Nykyaikainen viisiottelu 1 1 2
Nyrkkeily 2 1 1 1 4 4 13
Paini 3 3 3 3 3 3 18
Painonnosto 1 2 1 2 1 2 1 2 1 1 14
Purjehdus 2 2 2 2 2 2 10
Pyöräily Maantiepyöräily 1 1 2 22
Ratapyöräily 1 2 1 2 2 1 3
BMX-pyöräily 2 2
Maastopyöräily 1 1
Pöytätennis 1 1 1 1 1 5
Ratsastus 1 1 2 1 1 6
Rugby 1 1 2
Rullalautailu 1 1 1 1 4
Softball 1 1
Soutu 2 4 4 4 14
Sulkapallo 1 1 1 2 5
Taekwondo 2 2 2 2 8
Taitouinti 2 2 2
Tennis 1 1 3 5
Triathlon 1 1 1 3
Uimahypyt 1 1 1 1 1 1 1 1 8
Uinti 4 4 4 5 5 4 4 5 1 1 37
Vesipallo 1 1 2
Voimistelu Telinevoimistelu 1 1 1 1 4 5 5 LG 18
Rytminen voimistelu 1 1
Trampoliinivoimistelu 1 1
Yleisurheilu 2 3 5 5 6 5 7 7 7 1 48
Loppukilpailut yhteensä 11 18 21 22 23 17 22 19 26 22 24 17 28 22 34 13 339
21.
ke
22.
to
23.
pe
24.
la
25.
su
26.
ma
27.
ti
28.
ke
29.
to
30.
pe
31.
la
1.
su
2.
ma
3.
ti
4.
ke
5.
to
6.
pe
7.
la
8.
su
Loppu-
kilpailut

Kilpailupaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanin kansallisstadion
Tokyo Aquatics Centre
Ariake Arena

Heritage Zone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokyo Bay Zone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kasai Rinkai Park – melonta
  • Oi Hockey Stadium – maahockey
  • Tokyo Aquatics Centre – taitouinti, uimahypyt, uinti
  • Tokyo Tatsumi International Swimming Center – vesipallo
  • Yumenoshima Park – jousiammunta
  • Ariake Arena – lentopallo
  • Olympic BMX Course – BMX, rullalautailu
  • Ariake Gymnastics Centre – voimistelu
  • Ariake Coliseum – tennis
  • Odaiba Marine Park – avovesiuinti, triathlon
  • Shiokaze Park – rantalentopallo
  • Odaiba Marine Park – avovesiuinti, triathlon
  • Central Breakwater ja Sea Forest Waterway – melonta, ratsastus, soutu
  • Aomi Urban Sports Venue – koripallo, kiipeily

Ulkopuoliset kilpailupaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Camp Asaka – ammunta
  • Musashino Forest Sports Plaza – nykyaikainen viisiottelu, sulkapallo
  • Ajinomoto-stadion – jalkapallo, nykyaikainen viisiottelu, rugby
  • Saitama Super Arena – koripallo
  • Enoshima – purjehdus
  • Makuhari Messe – miekkailu, paini, taekwondo
  • Baji Koen – ratsastus
  • Kasumigaseki Country Club – golf
  • Izu Velodrome – ratapyöräily
  • Izu Mountain Bike Course – maastopyöräily
  • Yokohama Stadium – baseball, softball
  • Fukushima Azuma Baseball Stadium – baseball, softball
  • Fuji Speedway – maantiepyöräily
  • Odori Park, Sapporo – kävely, maraton

Tokion ulkopuolella sijaitsevat jalkapallostadionit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut urheilijat vetäytyivät pandemian vuoksi Tokion olympialaisiin osallistumisesta. Pandemian johdosta on vetäytynyt ainakin Bianca Andreescu. Tennispelaajista myös Rafael Nadal, Dominic Thiem ja Serena Williams jättivät olympialaiset väliin.[11]

Osallistujat urheilijoiden mukaan (19. heinäkuuta 2021).

Pohjois-Korea ilmoitti vetäytyvänsä olympiakisoista koronapandemian takia.[12]

Mitalitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2020 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Yhdysvallat 39 41 33 113
2  Kiina 38 32 18 88
3  Japani 27 14 17 58
4  Iso-Britannia 22 21 22 65
5  Venäjän olympiakomitea 20 28 23 71
6  Australia 17 7 22 46
7  Alankomaat 10 12 14 36
8  Ranska 10 12 11 33
9  Saksa 10 11 16 37
10  Italia 10 10 20 40
Yhteensä 340 338 402 1080

Päivitetty: 9. elokuuta 2021
Lähde: Kansainvälinen olympiakomitea

Järjestelykomitean puheenjohtajana toimi Japanin entinen pääministeri Yoshirō Mori.[13] Helmikuussa 2021 hän vähätteli kisaorganisaation johdossa toimivia naisia ja sanoi, ettei järjestelykomitean toiminta ole heidän vuokseen tehokasta, mikä herätti huomiota ja paheksuntaa. Asahi Shimbunin mukaan hän sanoi: "Jos naisten lukumäärää lisätään, eikä heidän puheaikaansa rajoiteta, heidän on vaikea lopettaa, mikä on ärsyttävää.[14][15] Mori erosi tehtävästään viikko sanomistensa jälkeen.[16]

Kisojen budjetti oli noin 6,5 miljardia euroa, josta noin 2,9 miljardia euroa meni kisapaikkojen rakentamiseen ja kunnostamiseen. Kisoja varten rakennettiin Tokioon myös uusi olympiastadion.[17]

Lisäksi jalkapalloa on alustavasti suunniteltu pelattavan useilla jalkapallon MM-kilpailuista 2002 tutuilla stadioneilla, jotka sijaitsevat Jokohamassa, Saitamassa, Sapporossa ja Sendaissa, mahdollisesti myös Nagoyassa tai Osakassa, jos pelipaikkojen määrää verrattaisiin vuoden 2016 seitsemään stadioniin kuudessa kaupungissa.

Loppuottelut pelattaisiin Tokiossa, kahdella stadionilla.

Japanilainen yritys Star-ALE suunnittelee kisojen avajaisiin keinotekoista meteoriparvea. Sen arvioidaan maksavan miljoonia dollareita, sillä yhden tekometeorin arvo on noin 7200 euroa, Projektia kutsutaan nimellä sky-canvas (suom. Taivaskangas). Ensimmäinen satelliitti lähetetään avaruuteen vuonna 2017. Lisää satelliitteja lähetetään avaruuteen tulevina vuosina ja jokainen satelliitti kantaa noin 500–1 000 pellettiä.[18][19]

Televisiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin yleisradioyhtiö NHK aikoo kuvata olympialaiset 8K-tarkkuudella.[20] Suomessa televisiointioikeudet on Discovery Networks Finlandilla, joka kuitenkin myi huhtikuussa 2016 osittaiset televisiointioikeudet Yleisradiolle. Näin ollen Suomessa Tokion olympialaiset näkyvät kahden eri televisioyhtiön kanavilla.[21]

Discoveryn ja Ylen välisen sopimuksen mukaan Yle saa televisioida kaikkia muita lajeja paitsi uintiurheilua ja koripalloa, joihin Discoveryllä on yksinoikeus. Yle ei voi esittää olympiaohjelmaa kello 19–21 välisenä aikana. Discoveryn omistama ilmaiskanava TV5 tulee esittämään Suomessa yksinoikeudella olympialaisten uintilajit ja koripalloilun sekä studio-ohjelmia kello 19–21. TV5:n sisarkanava Kutonen esittää puolestaan jalkapalloa ja nyrkkeilyä. Maksullinen Discovery+ näyttää kaikki kisojen tapahtumat suorina lähetyksinä. Discoveryn studiolähetyksiä juontavat Juhani Henriksson ja Hanna-Riikka Kaski. Lähetyksiä selostavat muun muassa yleisurheilussa Hannu-Pekka Hänninen ja Toni Roponen, uinnissa Tommy Rundgren ja Jani Sievinen, koripallossa Kristian Palotie, Teemu Rannikko ja Shawn Huff, tenniksessä Arne Six ja Jarkko Nieminen sekä pyöräilyssä Peter Selin ja Christian Selin.[22]

Yle televisioi kilpailut Yle TV1:ssä ja Yle TV2:ssa, suoratoistaa Yle Areenassa ja radioi Yle Puheessa. Yle TV1 näyttää suorana yleisurheilua, Yle TV2 puolestaan kaikkia muita lajeja, joihin Ylellä on oikeudet. Ylen studioita juontavat Inka Henelius, Antti Sahlström ja Sami Laine. Ylellä selostuksista vastaavat esimerkiksi yleisurheilussa Kimmo Porttila, Simo Leinonen, Petri Hänninen ja Tuomas Raja, painissa Jarkko Ala-Huikku, lentopallossa Mikko Hannula, kiipeilyssä Toni Hellinen, jalkapallossa Matti Härkönen ja Tero Kainulainen, golfissa Juha Valvio, nyrkkeilyssä ja ammunnassa Christer Sarlin, skeittauksessa Sami Saarenpää sekä painonnostossa Jouni Pellinen.[23]

Maa Kanava
 Japani NHK
 Suomi Discovery Networks Finland
Yleisradio (alilisensiointi)
 Australia Seven Network
 Etelä-Korea SBS
 Eurooppa Eurosport
 Iso-Britannia BBC
 Ranska France Télévisions
 Ruotsi Kanal 5
 Viro Kanal 2
 Yhdysvallat NBC
  1. Russian Olympic Committee
  1. IOC, IPC, Tokyo 2020 Organising Committee and Tokyo Metropolitan Government announce new dates for the Olympic and Paralympic Games Tokyo 2020 – Olympic News International Olympic Committee. 30.3.2020. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
  2. https://yle.fi/urheilu/3-12014009
  3. a b Saarinen, Joska: Tokion olympialaiset siirretään vuodelle 2021 Yle Urheilu. 24.3.2020. Viitattu 24.3.2020.
  4. Milloin vii­mek­si ovat yleis­ur­hei­lu­ken­tät olleet vailla toi­min­taa? Lapin Kansa 10.4.2020, viitattu 3.2.2021
  5. Saatsi, Samu: Japanilaiset televisioryhmät kyttäävät olympiavieraiden virheitä Tokiossa – Ylen toimittaja kertoo, miten liikkumista salakuvataan miljoonille katsojille yle.fi. 19.7.2021. Viitattu 19.7.2021.
  6. Stephen Wilson: Doha and Baku cut from 2020 Olympic bid field Yahoo News. 24.5.2012. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  7. Vuoden 2020 olympialaisten isännäksi kolme vaihtoehtoa mtv3.fi. 24.5.2012. MTV3. Viitattu 7.9.2013.
  8. Härkönen, Matti: Tokio valittiin vuoden 2020 olympialaisten kisaisännäksi Yle Urheilu. 7.9.2013. Yleisradio. Viitattu 7.9.2013.
  9. Tokioon olympialaisiin 2020 viisi uutta lajia iltalehti.fi. Viitattu 4.8.2016.
  10. Skeittaus mukaan – tässä ovat kaikki uudet olympialajit mtv.fi. Arkistoitu 4.8.2016. Viitattu 4.8.2016.
  11. Taas yksi vetäytyminen olympiatenniksestä, Yle.fi, uutiset 13.7.2021, viitattu 13.7.2021
  12. North Korea withdraws from Tokyo Olympics NHK. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  13. Tokyo Olympics Chief Suggests Limits for Women at Meetings The New York Times. 3.2.2021. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  14. Simo Arkko: Olympiapomo vähätteli naisjäseniä – pyytää nyt anteeksi asiattomia kommenttejaan Yle.fi, uutiset. 4.2.2021. Viitattu 4.2.2021.
  15. Olympiapomo vähättelee lehtitietojen mukaan Tokion kesäkisojen järjestelytoimikunnan naisjäseniä Yle.fi, uutiset. 3.2.2021. Viitattu 4.2.2021.
  16. Tokyo Olympics Boss Yoshihiro Mori Resigns Over Sexist Remarks StateOfSwimming. 12.2.2021. Arkistoitu 19.4.2024. Viitattu 5.4.2021. (englanti)
  17. Tokio satsaa olympialaisiin 6,5 miljardia Ilkka (8.9.2013)
  18. techtimes.com
  19. Iltalehti.fi
  20. 8K-lähetykset Tokion Olympialaisiin vuonna 2020?
  21. Petri Sjöblom: Pyeongchangin 2018 ja Tokion 2020 olympialaiset Ylen kanavilla Yle. 21. huhtikuuta 2016. Viitattu 8.10.2019.
  22. Olamo, Petra: TV5 ja discovery+ näyttävät kaiken Tokion kesäolympialaisista press.discoveryfinland.fi. 22.4.2021. press.discoveryfinland.fi. Viitattu 24.5.2021.
  23. Saarinen, Ossi: Kaikki Tokion olympialaisista – katso kisaohjelma ja tutustu, miten kisat näkyvät ja kuuluvat Ylen kanavilla yle.fi. 16.7.2021. Viitattu 16.7.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]