Ero sivun ”Kirkko ja valtio -komitea” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Komitean ehdotukset
Rivi 3: Rivi 3:
Komitean puheenjohtajana oli [[Suomen sosialidemokraattinen puolue|SDP]]:n poliitikko ja [[seurakunta]]toimija [[Aarne Laurila]] sekä sihteereinä [[teologi]] [[Juha Seppo]] ja [[oikeustiede|oikeusoppinut]] [[Lauri Tarasti]]. Komitean muita jäseniä olivat muun muassa tuleva [[arkkipiispa]] [[Mikko Juva]], kansanedustaja [[Matti Ahde]] ([[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]), kansanedustaja [[Kalevi Kivistö]] ([[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]), teologi [[Maunu Sinnemäki]] (SDP), kansanedustaja [[Raino Westerholm]] ([[Suomen Kristillisdemokraatit|SKL]]), [[pappi]] [[Juhani Simojoki]] (SDP) sekä asiantuntijana [[professori]] [[Eino Murtorinne]].<ref name="Mäkinen"/>
Komitean puheenjohtajana oli [[Suomen sosialidemokraattinen puolue|SDP]]:n poliitikko ja [[seurakunta]]toimija [[Aarne Laurila]] sekä sihteereinä [[teologi]] [[Juha Seppo]] ja [[oikeustiede|oikeusoppinut]] [[Lauri Tarasti]]. Komitean muita jäseniä olivat muun muassa tuleva [[arkkipiispa]] [[Mikko Juva]], kansanedustaja [[Matti Ahde]] ([[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]), kansanedustaja [[Kalevi Kivistö]] ([[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]), teologi [[Maunu Sinnemäki]] (SDP), kansanedustaja [[Raino Westerholm]] ([[Suomen Kristillisdemokraatit|SKL]]), [[pappi]] [[Juhani Simojoki]] (SDP) sekä asiantuntijana [[professori]] [[Eino Murtorinne]].<ref name="Mäkinen"/>


== Komitean ehdotukset ==
Komitea esitti joitakin uudistuksia, jotka olisivat lievästi parantaneet [[Uskonnonvapaus|uskonnonvapautta]] Suomessa. Lausuntokierroksen jälkeen opetusministeriö asetti työryhmätasoisen valmisteluelimen tekemään käytännön toimenpide-ehdotuksia komiteanmietinnön pohjalta. Työryhmä kuitenkin ehdotti, että käytännöllisesti katsoen mitään komitean muutosehdotuksista ei tule toteuttaa. Puheenjohtaja Jaakko Nummisen lehdistölausuntojen mukaan ”yhteiskunnan asenneilmasto on tällä hetkellä sellainen, ettei muutoksille ole nyt sijaa”. Tilanne muuttui jonkin verran vasta vuoden 1993 [[Kirkkolaki|kirkkolain]] uudistuksessa ja hallitusmuodon perusoikeusuudistuksessa 1995. Oikeusasiantuntija Pauli Nopan mukaan ennen uudistusta uskonnonvapauden periaatetta ei ilmaistu lainsäädännössä lainkaan, ellei uskonnonvapauslain nimeä katsota sellaiseksi.<ref name="Noppa">Noppa, Pauli: Valtiokirkon hallinnollis-lainsäädännöllinen asema ja muutoksen mahdollisuus”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Vaismaa, Aaro (toim.) | Nimeke=Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä | Sivu=177 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen humanistiliitto | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-97679-2-4}}</ref>

Komitea käsitteli mietinnössään laajasti [[kirkon ja valtion suhde Suomessa|kirkon ja valtion suhdetta]] sekä [[uskonnonvapaus|uskonnonvapautta]] koskevaa lainsäädäntöä. Komitea ehdotti kirkon ja valtion suhteiden pysyttämistä oleellisimmilta kohdiltaan ennallaan. Seuraavia asioita se kuitenkin ehdotti muutettaviksi:

* Eroamisen [[uskonnollinen yhdyskunta|uskonnollisesta yhdys­kunnasta]] ehdotettiin tulevan voimaan 10 päivän kuluttua asiaa koskevan ilmoituksen tekemästä (tuolloisen lain mukaan se tuli voimaan vasta kuu­kauden kuluttua).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kirkko ja valtio -komitea | Nimeke=Kirkko ja valtio -komitean mietintö | Selite=Komiteanmietintö 21/1977 |Sivu = 61 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Opetusministeriö | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 951-46-2246-4}}</ref>
* [[Uskonnonvapauslaki|Uskonnonvapauslaista]] oli poistettava säännös, jonka mukaan [[valtioneuvosto]]lla oli oikeus tarkastuttaa uskonnollisia yhdyskuntia määräämällään henkilöllä.<ref>Komitean mietintö, s. 63</ref>
* Silloinen sisällöltään huomattavan laaja [[kirkkolaki]] oli jaettava kahtia. Kirkkolaissa oli säädettävä vain kirkon ja valtion suhteisiin liittyvistä asioista, kun taas kirkon sisäisiä asioita koskevat säännökset oli siirrettävä kirkon itse päätettäviksi. Samalla oli kumottava [[valtiopäiväjärjestys|valtiopäiväjärjestyksen]] säännös, jonka mukaan muut kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluneet kansan­edustajat eivät saaneet osallistua kirkko­lain käsittelyyn [[eduskunta|edus­kunnassa]].<ref name=mietinto90>Komitean mietintö, s. 90</ref>
* Vanha 1700-luvulla annettu laki [[papisto]]n [[erioikeus|erioikeuksista]] oli kumottava, samoin valtio­päivä­järjestyksen säännös, jonka mukaan mainittua lakia voitiin muuttaa vain [[perustuslaki|perustus­lain]] säätämis­järjestyksessä.<ref name=mietinto90 />
* [[Yhtiö]]iden ja muiden yhteisöjen maksama [[kirkollisvero]] olisi jaettu eri uskonnollisten yhdys­kuntien kesken niiden jäsen­määrien suhteessa. Uskonto­kuntiin kuulumattomien osuus olisi mennyt valtiolle.<ref>Komitean mietintö, s. 121</ref>
* [[Väestörekisteri]]n ylläpito olisi ollut vähitellen siirrettävä kirkolta kokonaan valtion hoidettavaksi. Siirtymä­vaiheessa kirkko olisi saanut valtiolta korvauksia niistä asiaan liittyvistä tehtävistä, joita se yhä suoritti.<ref>Komitean mietintö, s. 133</ref>
* Evankelisluterilaisten [[seurakunta|seura­kuntien]] [[hautausmaa]]t olisivat edelleen toimineet yleisinä hautausmaina, mutta seura­kunnat olisi lailla velvoitettava luovuttamaan niistä korvausta vastaan hauta­paikkoja myös kirkkoon kuulumattomille. [[Kunta]] ja seura­kunta olisivat kuitenkin voineet keskenään sopia hautaus­maiden yllä­pidosta myös toisin.<ref>Komitean mietintö, s. 142</ref>
* Olisi säädettävä laki seurakunnille suoritettavasta valtion avusta kulttuuri­historiallisesti arvokkaiden [[kirkko (rakennus)|kirkko­rakennusten]] kunnossa­pitämiseksi.<ref>Komitean mietintö, s. 151</ref>
* [[Kirkkolaki|Kirkkolaista]] samoin kuin [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksista kirkkoa]] koskevasta laista oli poistettava merkitykseltään epämääräiseksi jäänyt maininta, jonka mukaan "kirkon ylin hallitus on valtakunnan hallituksen asiana"<ref>Komitean mietintö, s. 154</ref>
* Päätösvalta seurakuntajaosta oli siirrettävä kirkon toimi­elimille, kuitenkin siten, että päätös oli alistettava valtio­neuvoston vahvistettavaksi.<ref>Komitean mietintö, s. 156</ref>
* [[Hiippakunta|Hiippakuntien]] hallinto ja [[tuomiokapituli]]t, joiden kustannuksista valtio oli huolehtinut [[Kustaa Vaasa]]n ajoista saakka, oli siirrettävä kirkon yllä­pidettäviksi.<ref>Komitean mietintö, s. 162</ref> Samalla oli [[piispa|piispojen]] nimittäminen virkaansa siirrettävä [[tasavallan presidentti|presidentiltä]] kirkon viran­omaisille.<ref>Komitean mietintö, s. 164</ref>
* [[Sotilaspappi]]en ja [[vankilapappi]en nimitysvalta oli siirrettävä kirkolle.<ref>Komitean mietintö, s. 209, 218</ref>
* Lain edellyttämät uskonnolliset [[vala]]t kuten [[virkavala|virka-]], [[sotilasvala|sotilas-]] ja [[todistajanvala]] oli poistettava ja korvattava kaikissa tapauksissa ''[[kunnia]]n ja [[omatunto|umantunnon]] kautta'' annettavalla [[juhlallinen vakuutus|vakuutuksella]].<ref>Komitean mietintö, s. 229</ref>
* [[Suomen rikoslaki|Rikoslaista]] oli poistettava käsite [[jumalanpilkka]] ja samalla myös sana [[Jumala]]. Sen sijaan oli säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään [[pyhä]]nä.<ref>Komitean mietintö, s. 233</ref>
* Uskonnonvapauslaissa ollut uusien [[luostari]]en perustamista koskenut kielto oli kumottava.<ref>Komitean mietintö, s. 240</ref>
* [[Rukouspäivä]]julistusten antaminen oli siirrettävä valtio­neuvostolta Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, ja rukouspäiviin liittyneet [[yleisötapahtuma|julkisia huveja]] koskeneet rajoitukset oli kumottava.<ref>Komitean mietintö, s. 248</ref>

== Mietinnön vastaanotto ja ehdotusten toteuttaminen ==

Lausuntokierroksen jälkeen opetusministeriö asetti työryhmätasoisen valmisteluelimen tekemään käytännön toimenpide-ehdotuksia komiteanmietinnön pohjalta. Työryhmä kuitenkin ehdotti, että käytännöllisesti katsoen mitään komitean muutosehdotuksista ei tule toteuttaa. Puheenjohtaja [[Jaakko Numminen|Jaakko Nummisen]] lehdistölausuntojen mukaan ”yhteiskunnan asenneilmasto on tällä hetkellä sellainen, ettei muutoksille ole nyt sijaa”.

⚫
Osa komitean ehdotuksista on toteutettu 1990-luvulla tai myöhemmin. Vuonna 1993 säädettiin uusi, entistä selvästi suppeampi [[kirkkolaki]], joka siirsi kirkon itse ''kirkkojärjestyksellä'' päätettäväksi monia kirkon sisäisiä asioita, joista oli ennen säädetty lailla. Komitean ehdotuksen mukaisesti myös tuomiokapitulit siirrettiin vuonna 1996 kokonaan kirkon yllä­pidettäviksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960139 | Nimeke=Hallituksen esitys 139/1996 kirkkolain muuttamiseksi | Julkaisija=Valtioneuvosto (perusteluosan kappaleessa 5, Asian valmistelu, mainitaan, että komitea oli näin ehdottanut | Viitattu=7.9.2010}}</ref>.

Vuonna 1995 uudistettiin [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|hallitusmuodon]] [[perusoikeus|perusoikeuksia]] koskeneet säännökset, niiden joukossa myös uskonnonvapautta koskeva kohta. Oikeusasiantuntija [[Pauli Noppa|Pauli Nopan]] mukaan ennen uudistusta uskonnonvapauden periaatetta ei ilmaistu lainsäädännössä lainkaan, ellei uskonnonvapauslain nimeä katsota sellaiseksi.<ref name="Noppa">Noppa, Pauli: Valtiokirkon hallinnollis-lainsäädännöllinen asema ja muutoksen mahdollisuus”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Vaismaa, Aaro (toim.) | Nimeke=Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä | Sivu=177 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen humanistiliitto | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-97679-2-4}}</ref> Vuonna 2003 säädettiin uusi [[uskonnonvapauslaki]].<ref>[[verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030453 | Nimeke = Uskonnonvapauslaki (453/2003) | Julkaisija = Valtioneuvosto | Viitattu = 8.9.2010}}</ref>


⚫
Komitean ehdotuksista on 1990-luvulla toteutettu muun muassa [[tuomiokapituli]]en siirtäminen kokonaan kirkon ylläpidettäviksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960139 | Nimeke=Hallituksen esitys 139/1996 kirkkolain muuttamiseksi | Julkaisija=Valtioneuvosto (perusteluosan kappaleessa 5, Asian valmistelu, mainitaan, että komitea oli näin ehdottanut | Viitattu=7.9.2010}}</ref>.


== Vapaa-ajattelijain liiton lausunto ==
== Vapaa-ajattelijain liiton lausunto ==

Versio 8. syyskuuta 2010 kello 22.00

Kirkko ja valtio -komitea oli parlamentaarinen komitea, joka selvitti kirkon ja valtion välistä suhdetta. Suomen luterilainen kirkko oli toivonut komitean asettamista, ja Rafael Paasion toinen hallitus asetti komitean huhtikuussa 1972. Komitea sai työnsä valmiiksi kesäkuussa 1977. Komitea oli mietinnössään pääosin yksimielinen luterilaisen kirkon vuoden 1970 vastaavan komitean kanssa. Komitea katsoi, että kirkkojen ja valtion välinen suhde tulisi säilyttää pääpiirteissään ennallaan.[1]

Komitean puheenjohtajana oli SDP:n poliitikko ja seurakuntatoimija Aarne Laurila sekä sihteereinä teologi Juha Seppo ja oikeusoppinut Lauri Tarasti. Komitean muita jäseniä olivat muun muassa tuleva arkkipiispa Mikko Juva, kansanedustaja Matti Ahde (SDP), kansanedustaja Kalevi Kivistö (SKDL), teologi Maunu Sinnemäki (SDP), kansanedustaja Raino Westerholm (SKL), pappi Juhani Simojoki (SDP) sekä asiantuntijana professori Eino Murtorinne.[1]

Komitean ehdotukset

Komitea käsitteli mietinnössään laajasti kirkon ja valtion suhdetta sekä uskonnonvapautta koskevaa lainsäädäntöä. Komitea ehdotti kirkon ja valtion suhteiden pysyttämistä oleellisimmilta kohdiltaan ennallaan. Seuraavia asioita se kuitenkin ehdotti muutettaviksi:

  • Eroamisen uskonnollisesta yhdys­kunnasta ehdotettiin tulevan voimaan 10 päivän kuluttua asiaa koskevan ilmoituksen tekemästä (tuolloisen lain mukaan se tuli voimaan vasta kuu­kauden kuluttua).[2]
  • Uskonnonvapauslaista oli poistettava säännös, jonka mukaan valtioneuvostolla oli oikeus tarkastuttaa uskonnollisia yhdyskuntia määräämällään henkilöllä.[3]
  • Silloinen sisällöltään huomattavan laaja kirkkolaki oli jaettava kahtia. Kirkkolaissa oli säädettävä vain kirkon ja valtion suhteisiin liittyvistä asioista, kun taas kirkon sisäisiä asioita koskevat säännökset oli siirrettävä kirkon itse päätettäviksi. Samalla oli kumottava valtiopäiväjärjestyksen säännös, jonka mukaan muut kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluneet kansan­edustajat eivät saaneet osallistua kirkko­lain käsittelyyn edus­kunnassa.[4]
  • Vanha 1700-luvulla annettu laki papiston erioikeuksista oli kumottava, samoin valtio­päivä­järjestyksen säännös, jonka mukaan mainittua lakia voitiin muuttaa vain perustus­lain säätämis­järjestyksessä.[4]
  • Yhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama kirkollisvero olisi jaettu eri uskonnollisten yhdys­kuntien kesken niiden jäsen­määrien suhteessa. Uskonto­kuntiin kuulumattomien osuus olisi mennyt valtiolle.[5]
  • Väestörekisterin ylläpito olisi ollut vähitellen siirrettävä kirkolta kokonaan valtion hoidettavaksi. Siirtymä­vaiheessa kirkko olisi saanut valtiolta korvauksia niistä asiaan liittyvistä tehtävistä, joita se yhä suoritti.[6]
  • Evankelisluterilaisten seura­kuntien hautausmaat olisivat edelleen toimineet yleisinä hautausmaina, mutta seura­kunnat olisi lailla velvoitettava luovuttamaan niistä korvausta vastaan hauta­paikkoja myös kirkkoon kuulumattomille. Kunta ja seura­kunta olisivat kuitenkin voineet keskenään sopia hautaus­maiden yllä­pidosta myös toisin.[7]
  • Olisi säädettävä laki seurakunnille suoritettavasta valtion avusta kulttuuri­historiallisesti arvokkaiden kirkko­rakennusten kunnossa­pitämiseksi.[8]
  • Kirkkolaista samoin kuin Suomen ortodoksista kirkkoa koskevasta laista oli poistettava merkitykseltään epämääräiseksi jäänyt maininta, jonka mukaan "kirkon ylin hallitus on valtakunnan hallituksen asiana"[9]
  • Päätösvalta seurakuntajaosta oli siirrettävä kirkon toimi­elimille, kuitenkin siten, että päätös oli alistettava valtio­neuvoston vahvistettavaksi.[10]
  • Hiippakuntien hallinto ja tuomiokapitulit, joiden kustannuksista valtio oli huolehtinut Kustaa Vaasan ajoista saakka, oli siirrettävä kirkon yllä­pidettäviksi.[11] Samalla oli piispojen nimittäminen virkaansa siirrettävä presidentiltä kirkon viran­omaisille.[12]
  • Sotilaspappien ja [[vankilapappi]en nimitysvalta oli siirrettävä kirkolle.[13]
  • Lain edellyttämät uskonnolliset valat kuten virka-, sotilas- ja todistajanvala oli poistettava ja korvattava kaikissa tapauksissa kunnian ja umantunnon kautta annettavalla vakuutuksella.[14]
  • Rikoslaista oli poistettava käsite jumalanpilkka ja samalla myös sana Jumala. Sen sijaan oli säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään pyhänä.[15]
  • Uskonnonvapauslaissa ollut uusien luostarien perustamista koskenut kielto oli kumottava.[16]
  • Rukouspäiväjulistusten antaminen oli siirrettävä valtio­neuvostolta Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, ja rukouspäiviin liittyneet julkisia huveja koskeneet rajoitukset oli kumottava.[17]

Mietinnön vastaanotto ja ehdotusten toteuttaminen

Lausuntokierroksen jälkeen opetusministeriö asetti työryhmätasoisen valmisteluelimen tekemään käytännön toimenpide-ehdotuksia komiteanmietinnön pohjalta. Työryhmä kuitenkin ehdotti, että käytännöllisesti katsoen mitään komitean muutosehdotuksista ei tule toteuttaa. Puheenjohtaja Jaakko Nummisen lehdistölausuntojen mukaan ”yhteiskunnan asenneilmasto on tällä hetkellä sellainen, ettei muutoksille ole nyt sijaa”.

Osa komitean ehdotuksista on toteutettu 1990-luvulla tai myöhemmin. Vuonna 1993 säädettiin uusi, entistä selvästi suppeampi kirkkolaki, joka siirsi kirkon itse kirkkojärjestyksellä päätettäväksi monia kirkon sisäisiä asioita, joista oli ennen säädetty lailla. Komitean ehdotuksen mukaisesti myös tuomiokapitulit siirrettiin vuonna 1996 kokonaan kirkon yllä­pidettäviksi.[18].

Vuonna 1995 uudistettiin hallitusmuodon perusoikeuksia koskeneet säännökset, niiden joukossa myös uskonnonvapautta koskeva kohta. Oikeusasiantuntija Pauli Nopan mukaan ennen uudistusta uskonnonvapauden periaatetta ei ilmaistu lainsäädännössä lainkaan, ellei uskonnonvapauslain nimeä katsota sellaiseksi.[19] Vuonna 2003 säädettiin uusi uskonnonvapauslaki.[20]


Vapaa-ajattelijain liiton lausunto

Opetusministeriön pyynnön johdosta Vapaa-ajattelijain liitto esitti komiteamietinnöstä lausunnon. Lausunnon laativat puheenjohtaja Timo I. Vasama ja pääsihteeri Erkki Hartikainen.[21]

Komitean muodostaminen

Lausunnossaan liitto sanoo, että määritellessään komitean tehtäväkenttää valtioneuvosto ei ole ottanut huomioon, että uskonnonvapaus ja YK:n asiakirjat edellyttävät kirkon ja valtion suhteiden tarkastelua ajatuksenvapauden ja muiden ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.[21]

Nimittäessään komitean jäseniä, pysyviä asiantuntijoita ja sihteeristöä valtioneuvosto ei ole ottanut mukaan yhtään uskonnottomien oikeusturvakysymysten asiantuntijaa. Komitean kokoonpano on täysin evankelisluterilainen. Komiteatyö on muodostunut pelkästään kirkollisten näkökohtien puolustamiseksi. Liiton mukaan voidaan kysyä, oliko tällaisen tavallaan kirkon sisäisen komitean nimittäminen tarpeellista, koska kirkko on jo laatinut omia mietintöjä samoista asioista. Julkisten varojen käyttämistä tämän laatuiseen komiteatyöhön voidaan liiton mielestä pitää ajatuksenvapauden loukkauksena.[21]

Liitto huomautti, että mietintö ei käsittele Vapaa-ajattelijain liiton tutkimusta Raportti uskonnonvapaudesta I. Mietintö sisältää vain kirkon omia tilastoja uskonnonopetuksen eri muotojen kannatuksesta. Liitto toteaa, että Suomen Gallupin mukaan Vapaa-ajattelijain liiton haastattelukysymykset olivat paremmin muotoiltuja kuin kirkon vastaavien tutkimusten. Komitea ei ole edes selvitellessään asioista käytyä keskustelua ottanut huomioon vapaa-ajattelijain esittämiä näkemyksiä ja julkilausumia. Komitea ei ehdota kirkon ja valtion eroa, joka liiton mukaan on uskonnonvapauden toteutumisen perusedellytys.[21]

Historiallinen katsaus

Liiton mukaan komitea on historiallista katsausta rajatessaan halunnut antaa käsityksen, että historiallisista syistä nykyinen tilanne on säilytettävä. Katsaus ei sisällä juuri mitään tietoja maista, joista kirkko on erotettu valtiosta ja koulu kirkosta.[21] Myös käyttäessään valtion virallisia asiakirjoja kuten valtiopäivien pöytäkirjoja komitea on ollut ”törkeällä tavalla valikoiva kirkon eduksi”. Julius Ailion ja Hannes Ryömän kaltaisten kirkon vastustajien esittämät puheenvuorot uskonnonvapauslaista on liiton mukaan sivuutettu.[21]

Uskonnonvapaus perusoikeutena

Liiton mukaan komitea tulkitsee YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 18 artiklaa täysin väärin väittäessään, että se sisältää samat asiat kuin Suomen hallitusmuodon 8 §.[22] Eduskunnan oikeusasiamies totesi päätöksessään n:o 1992/1977, ettei Suomen hallitusmuoto määrittele eikä turvaa uskonnonvapautta. Ihmisoikeuksien julistuksen 18 artikla asettaa uskonnon ja uskonnottoman vakaumuksen samaan asemaan.[21]

Liitto huomautti, että mietinnössä ei oteta huomioon oikeutta kieltäytyä uskonnollisista menoista.[23] Hartikainen toimi peruskoulun matematiikan opettajana, ja lausunnon antamisen aikana hän oli tekemässä valitusta YK:n ihmisoikeuskomitealle siitä kuinka hänet pakotetaan Vapaa-ajattelijain liiton sihteerinä jatkuvasti virkansa vuoksi osallistumaan hartaustilaisuuksiin.[21]

Liiton mukaan ”komitea antaa täysin valheellisen kuvan Suomen uskonnonvapaudesta väittäessään, että Suomen lainsäädäntö täyttää moitteettomasti kansainväliset vaatimukset. Vapaa-ajattelijain liitolla on laaja todistusaineisto siitä, että uskonnottomien ihmisoikeuksia rikotaan Suomessa törkeästi ja että tämä johtuu puutteellisesta lainsäädännöstä”.[21]

Komitean esittämä käsitys, jonka mukaan uskonnonvapautta koskevia säädöksiä ei tule laajentaa koskemaan ei-uskonnollisia vakaumuksia on liiton mukaan ”pöyristyttävä loukkaus vapaa-ajattelijain ihmisoikeuksia vastaan”. Liiton mukaan komitea ”menee uskonnonvapauden vastaisuudessaan jopa niin pitkälle, että se vastustaa uskonnonvapauden lähempää määrittelyä hallitusmuodossa”.[24][21] Liiton mielestä hallitusmuodon säädökset on korjattava pääpiirteissään siten kuin Pauli Noppa esitti 1973 valtiosääntökomitealle tutkielmassaan Uskonnonvapaus jaa valtion suhde kirkkoon valtiosääntöä uudistettaessa.[21]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Mäkinen, Joonas: Sivustaseuraajasta kansankirkon toimijaksi: SDP:n kirkkopolitiikka vuosina 1977–1987 (PDF) (Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma) Maaliskuu 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, kirkkohistorian laitos. Viitattu 1.7.2008.
  2. ↑ Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 61. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
  3. ↑ Komitean mietintö, s. 63
  4. ↑ a b Komitean mietintö, s. 90
  5. ↑ Komitean mietintö, s. 121
  6. ↑ Komitean mietintö, s. 133
  7. ↑ Komitean mietintö, s. 142
  8. ↑ Komitean mietintö, s. 151
  9. ↑ Komitean mietintö, s. 154
  10. ↑ Komitean mietintö, s. 156
  11. ↑ Komitean mietintö, s. 162
  12. ↑ Komitean mietintö, s. 164
  13. ↑ Komitean mietintö, s. 209, 218
  14. ↑ Komitean mietintö, s. 229
  15. ↑ Komitean mietintö, s. 233
  16. ↑ Komitean mietintö, s. 240
  17. ↑ Komitean mietintö, s. 248
  18. ↑ Hallituksen esitys 139/1996 kirkkolain muuttamiseksi Valtioneuvosto (perusteluosan kappaleessa 5, Asian valmistelu, mainitaan, että komitea oli näin ehdottanut. Viitattu 7.9.2010.
  19. ↑ Noppa, Pauli: Valtiokirkon hallinnollis-lainsäädännöllinen asema ja muutoksen mahdollisuus”, teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 177. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  20. ↑ [[verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030453 | Nimeke = Uskonnonvapauslaki (453/2003) | Julkaisija = Valtioneuvosto | Viitattu = 8.9.2010}}
  21. ↑ a b c d e f g h i j k Vapaa-ajattelijain liitto ry: Timo I. Vasama, puheenjohtaja, Erkki Hartikainen, sihteeri: Asia: Lausuntopyyntö Kirkko ja valtio- komitean mietinnöstä etkirja.pp.fi. Viitattu 9.7.2010.
  22. ↑ Mietinnön sivun 35 ensimmäinen kappale.
  23. ↑ Mietinnön sivu 47.
  24. ↑ Mietinnön sivu 50.

Kirjallisuutta

  • Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirkko_ja_valtio_-komitea&oldid=9020624”