Ero sivun ”Black metal” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 14: Rivi 14:
Tyylisuunnan edelläkävijöitä ovat [[1980-luku|1980-luvun]] kulttiyhtyeet [[Sarcofago]], [[Sodom]], [[Venom (yhtye)|Venom]], [[Mercyful Fate]], [[Bathory (yhtye)|Bathory]], [[Celtic Frost]], ja [[Beherit]]. Venomin albumi, ''[[Black Metal]]'' ([[1982]]), onkin koko genren nimen taustalla. Yhtyeiden 1980-lukulainen musiikintyyli oli kaukana nykyään black metalliksi tunnustetuista yhtyeistä. Yhtymäkohtia musiikin kannalta oli suurten heavy metal -nimien - [[Iron Maiden]], [[Motörhead]], [[Metallica]] - kanssa, mutta lyyrisesti yhtyeillä ei ollut aikanaan juurikaan vastineita. Sanoitukset olivat okkulttisia, kristinuskoa rienaavia ja tuoreita. Mercyful Fate oli myös ensimmäinen yhtye, joka koskaan käytti ''corpse paint'' -tyylistä kasvomaalausta, jonka tarkoitus oli luoda demonisia piirteitä ja kuoleman kalpeutta. 1990-luvun alussa, niin sanotun black metalin toisen aallon myötä, [[corpse paint]]ista tuli suosittu visuaalinen tehoste, joka on saanut uusia ja erilaisia muotoja klassisten mustavalkoisten maalausten rinnalle esim. verta saatettiin kuvata punaisella värillä jota usein roiskitaan kasvoille ja/tai vartaloon. Usein punaisen värin sijasta käytetään oikeaa verta. Toinen black metaliin perinteisesti kuulunut ominaisuus, jonka jo vanhat [[hard rock]] -yhtyeet aloittivat, on taiteilijanimien käyttö.
Tyylisuunnan edelläkävijöitä ovat [[1980-luku|1980-luvun]] kulttiyhtyeet [[Sarcofago]], [[Sodom]], [[Venom (yhtye)|Venom]], [[Mercyful Fate]], [[Bathory (yhtye)|Bathory]], [[Celtic Frost]], ja [[Beherit]]. Venomin albumi, ''[[Black Metal]]'' ([[1982]]), onkin koko genren nimen taustalla. Yhtyeiden 1980-lukulainen musiikintyyli oli kaukana nykyään black metalliksi tunnustetuista yhtyeistä. Yhtymäkohtia musiikin kannalta oli suurten heavy metal -nimien - [[Iron Maiden]], [[Motörhead]], [[Metallica]] - kanssa, mutta lyyrisesti yhtyeillä ei ollut aikanaan juurikaan vastineita. Sanoitukset olivat okkulttisia, kristinuskoa rienaavia ja tuoreita. Mercyful Fate oli myös ensimmäinen yhtye, joka koskaan käytti ''corpse paint'' -tyylistä kasvomaalausta, jonka tarkoitus oli luoda demonisia piirteitä ja kuoleman kalpeutta. 1990-luvun alussa, niin sanotun black metalin toisen aallon myötä, [[corpse paint]]ista tuli suosittu visuaalinen tehoste, joka on saanut uusia ja erilaisia muotoja klassisten mustavalkoisten maalausten rinnalle esim. verta saatettiin kuvata punaisella värillä jota usein roiskitaan kasvoille ja/tai vartaloon. Usein punaisen värin sijasta käytetään oikeaa verta. Toinen black metaliin perinteisesti kuulunut ominaisuus, jonka jo vanhat [[hard rock]] -yhtyeet aloittivat, on taiteilijanimien käyttö.


[[1990-luku|1990-luvun]] alussa black metallin avoimen [[propaganda|propagandistinen]] sanoma vaikutti nuoriin niin, että se johti Norjassa [[keskiaika]]isten kirkkojen lukuisiin polttamisiin. Siihen aikaan Norjassa oli joidenkin black metal -yhtyeiden jäsenten muodostama ''Inner Circle'' (sisäpiiri), joka myös suoritti polttamisia. Tärkeitä hahmoja tässä okkulttisessa sisäpiirissä olivat [[Mayhem]]-yhtyeessä soittaneet [[Varg Vikernes]], tunnetaan myös omasta yhtyeestään [[Burzum]], edesmennyt [[Øystein Aarseth]] (Euronymous), jota on pidetty joskus Norjan black metal -piirien johtohahmona sekä jäsenet muun muassa [[Immortal]] ja [[Darkthrone]] yhtyeistä.
[[1990-luku|1990-luvun]] alussa black metallin avoimen [[propaganda|propagandistinen]] sanoma vaikutti nuoriin niin, että se johti Norjassa [[keskiaika]]isten kirkkojen lukuisiin polttamisiin. Siihen aikaan Norjassa oli joidenkin black metal -yhtyeiden jäsenten muodostama ''Inner Circle'' (sisäpiiri), joka myös suoritti polttamisia. Tärkeitä hahmoja tässä okkulttisessa sisäpiirissä olivat [[Mayhem]]-yhtyeessä soittaneet [[Varg Vikernes]](tunnetaan myös omasta yhtyeestään [[Burzum]]) edesmennyt [[Øystein Aarseth]] (Euronymous), jota on pidetty joskus Norjan black metal -piirien johtohahmona, sekä jäsenet muun muassa [[Immortal]]- ja [[Darkthrone]]-yhtyeistä.


==Genren sisäiset tendenssit==
==Genren sisäiset tendenssit==

Versio 17. elokuuta 2007 kello 23.45

Malline:Korjattava/yleistä

Poltettu kirkko Burzum-yhtyeen levyn kannessa

Black metal on metallimusiikin suuntaus, joka on kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvun alkupuolella. Tyylilajin ominaisia piirteitä ovat äärimmäinen hyökkäävyys, kristinuskoa kohtaan osoitettu halveksunta ja saatananpalvontaan viittaaminen. Black metal -yhtyeet pyrkivät nihilistiseen ja kylmään äänimaailmaan.

Musiikki

Black metallissa yleisimmät/tärkeimmät soittimet ovat sähkökitara, basso sekä rummut. Kitarat kuulostavat säröisiltä, etäisiltä ja kolkoilta, minkä lisäksi niillä luodut toistuvat sävelkuviot, "riffit", ovat usein nopeita, yksinkertaisia ja hypnoottisia, toisinaan käytetään pitkiä tremolona soitettavia sointuja. Bassolla ei ole niin suurta merkitystä, ja sen soundi säädetään usein ohueksi. Rummuissa yleisin komppi on nopea blastbeat ja rumpujen tehtävänä on luoda kaoottista tunnelmaa muiden soitinten taakse.

Yleensä soittotaito ei ole niin keskeisessä osassa kuin muissa metallin lajeissa, vaikkakin esimerkiksi Mayhemista ja Dimmu Borgirista tuttua Hellhammeria pidetään yhtenä metallin osaavimmista rumpaleista. Black metalliin kuuluvat erityisesti antikristilliset ja satanistiset sanoitukset, jotka lauletaan erityisen raa'alla ja epäinhimillisellä äänellä. Laulua voisi kuvailla kurkusta rääkymiseksi/kirkumiseksi tai örisemiseksi, joka on huomattavasti korkeampitaajuisempaa kuin death metallista tutussa murinassa.

Uuden polven yhtyeitä, jotka yhdistävät musiikkinsa puhtaita lauluja ja syntetisaattoreita kutsutaan monesti moderniksi black metalliksi. 1990-luvun alkaessa sävellykset perustuivat lähinnä riffeihin ja rytmiin, mutta Emperorin ja Dissectionin johdolla alettiin muutaman vuoden päästä tehdä melodisempaa black metalia. Samoihin aikoihin myös syntetisaattoreiden käyttö black metalissa yleistyi. Modernin black metalin äänimaailmaan kuuluvat esimerkiksi naissolistit, orkesteri- ja kuorosovitukset, puhdas (gregoriaaninen) laulu, kosketinsoittimet ja joskus elektronisen musiikin elementit. Jotkut yhtyeet ovat yhdistäneet black metallin ja noisen (Merzbow, Nurse with Wound) tai ambientin (Paysage d'Hiver, Vinterriket).

Historia ja maine

Tyylisuunnan edelläkävijöitä ovat 1980-luvun kulttiyhtyeet Sarcofago, Sodom, Venom, Mercyful Fate, Bathory, Celtic Frost, ja Beherit. Venomin albumi, Black Metal (1982), onkin koko genren nimen taustalla. Yhtyeiden 1980-lukulainen musiikintyyli oli kaukana nykyään black metalliksi tunnustetuista yhtyeistä. Yhtymäkohtia musiikin kannalta oli suurten heavy metal -nimien - Iron Maiden, Motörhead, Metallica - kanssa, mutta lyyrisesti yhtyeillä ei ollut aikanaan juurikaan vastineita. Sanoitukset olivat okkulttisia, kristinuskoa rienaavia ja tuoreita. Mercyful Fate oli myös ensimmäinen yhtye, joka koskaan käytti corpse paint -tyylistä kasvomaalausta, jonka tarkoitus oli luoda demonisia piirteitä ja kuoleman kalpeutta. 1990-luvun alussa, niin sanotun black metalin toisen aallon myötä, corpse paintista tuli suosittu visuaalinen tehoste, joka on saanut uusia ja erilaisia muotoja klassisten mustavalkoisten maalausten rinnalle esim. verta saatettiin kuvata punaisella värillä jota usein roiskitaan kasvoille ja/tai vartaloon. Usein punaisen värin sijasta käytetään oikeaa verta. Toinen black metaliin perinteisesti kuulunut ominaisuus, jonka jo vanhat hard rock -yhtyeet aloittivat, on taiteilijanimien käyttö.

1990-luvun alussa black metallin avoimen propagandistinen sanoma vaikutti nuoriin niin, että se johti Norjassa keskiaikaisten kirkkojen lukuisiin polttamisiin. Siihen aikaan Norjassa oli joidenkin black metal -yhtyeiden jäsenten muodostama Inner Circle (sisäpiiri), joka myös suoritti polttamisia. Tärkeitä hahmoja tässä okkulttisessa sisäpiirissä olivat Mayhem-yhtyeessä soittaneet Varg Vikernes(tunnetaan myös omasta yhtyeestään Burzum) edesmennyt Øystein Aarseth (Euronymous), jota on pidetty joskus Norjan black metal -piirien johtohahmona, sekä jäsenet muun muassa Immortal- ja Darkthrone-yhtyeistä.

Genren sisäiset tendenssit

Black metal synnyttää ristiriitaisia tunteita erityisesti kannattajiensa joukossa, sillä usein elitistisesti ajattelevat black metal -puristit halveksivat niitä, jotka kuuntelevat black metal -tyylin rajamaille sijoitettavia yhtyeitä. Monien black metal -aatteeseen vakavasti suhtautuvien mielestä nämä yhtyeet ovat kaupallista, aatteetonta tai romantisoitua roskaa, eivätkä todellista "underground black metallia" (yhtyeet Satanic Warmaster, Burzum, Archgoat, vanha Impaled Nazarene, Beherit, Darkthrone, Black Crucifixion, Nargaroth, alkuperäinen Mayhem, Horna tai Judas Iscariot), joka paitsi julistaa ihmisvihaa tihkuvaa ja sosiaalidarwinistista aatettaan, on myös äänimaisemaltaan halveksivaa ja usein nauhoituslaadultaan tahallisen karua ja huolittelematonta.

On tärkeää huomata, että myös tässä edellä mainitussa jaottelussa mainstream- ja underground-black metalliin underground-piireissä ei vallitse minkäänlaista helposti nimettävää yhtenäistä ideologiaa, vaan oikeastaan lähes täydellinen erimielisyys black metalin olemuksesta (mm. Saatanan luonteesta ja suhteesta black metaliin, politiikan relevanttiudesta black metalissa jne.), kuitenkin kristinuskovastaisuuden ja muutamien muiden asenteiden pysytellessä yhteisenä nimittäjänä.

Joskus black metalin sanoitukset ja musiikin tematiikka voivat liittyä myös muinaisiin myytteihin ja luonnonuskontoihin, jolloin puhutaan usein pagan black metalista. Tällöin usein luonto on suuressa roolissa mm. kansitaiteissa.

Viime vuosia voidaan nähdä ainakin kahden black metalin "alalajin" nousu, kuten NSBM (National Socialist Black Metal) eli näkemys, jonka mukaan kansallissosialismi on tai on oltava olennainen osa black metal -ideologiaa. Kansallissosialismi on oikeastaan ainut poliittinen näkemys, jota poliittisesti latautuneiden BM-bändien pienestä joukosta voidaan tavata.

Voidaan nähdä myös black metalin aatepuolesta kiistelyyn kyllästyneiden tai siitä täysin kiinnostumattomien joukko. Joidenkin mielestä black metal on juuri nimenomaan irrationaalista ja kaikki sen "järjellinen" selittäminen on tuhoon tuomittu black metalin olemuksen piileskellessä vain yksinkertaisesti siinä, että tätä musiikkia kuunnellessa "tekee mieli hypätä pyörivään sirkkeliin."

Sanoitukset

Lyriikat eli sanoitukset vaihtelevat paljonkin eri tyylien välillä, mutta useimmiten black metallin sanat vaihtelevat puhtaasta kristinuskon (tai muidenkin uskontojen) parjaamisesta, saatanallisten tai pahuutta edustavien hahmojen kutsumisesta (Absu, Nåstrond) kauhuromantiikkaan, fantasiaan kuten omiin mielikuvitusmaailmoihin tai elämän arvottomuuden ja kaiken turhuuden toteamiseen, sekä yleensä pimeyteen, pahuuteen ja kylmyyteen.

Tyypillistä black metal -grafiikkaa Emperorin levyn kannessa

Black metal jakaantuu osiin henkilökohtaiseen voimaan suhtautumisessa; monet kuuntelijat/muusikot arvostavat suurta fyysistä ja henkistä voimakkuutta, jota Saatana usein kuvastaa, mutta doom metal -sävytteisen haaran kannattajat pitävät kaikkea ihmisten aikaansaannosta turhana ja elämää pakollisena kärsimysnäytelmänä.

Merkittäviä black metal -albumeja

Black metalin eri tyylilajeja

Kirjallisuutta

Michael Moynihan :Lords of Chaos - The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground (Feral House) ISBN 0922915482 (englanniksi)

Katso myös

Metallimusiikin tyylilajit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_metal&oldid=3330427”