Ero sivun ”Šamanismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
prosenttia
Rivi 7: Rivi 7:
Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan [[Euraasia]]ssa [[Skandinavian niemimaa|Skandinavia]]sta [[Tyynimeri|Tyynellemerelle]] ja [[Japani]]in, [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] [[Pohjois-Amerikan intiaanit|intiaanien]] keskuudessa ja [[Inuitit|inuittien]] keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja [[Grönlanti|Grönlannissa]]. Sana ''šamaani'' on peräisin [[Siperia]]n [[Evenkit|evenkeiltä]].<ref name="Spectrum"/> [[Suomalaiset|Suomalaisten]] tai laajemmin [[Itämerensuomalaiset kansat|itämerensuomalaisten]] keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Siikala, Anna-Leena | Nimeke=Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1992 (2. tarkistettu painos 1994) | Tunniste=ISBN 951-717-704-6}}</ref>
Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan [[Euraasia]]ssa [[Skandinavian niemimaa|Skandinavia]]sta [[Tyynimeri|Tyynellemerelle]] ja [[Japani]]in, [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] [[Pohjois-Amerikan intiaanit|intiaanien]] keskuudessa ja [[Inuitit|inuittien]] keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja [[Grönlanti|Grönlannissa]]. Sana ''šamaani'' on peräisin [[Siperia]]n [[Evenkit|evenkeiltä]].<ref name="Spectrum"/> [[Suomalaiset|Suomalaisten]] tai laajemmin [[Itämerensuomalaiset kansat|itämerensuomalaisten]] keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Siikala, Anna-Leena | Nimeke=Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1992 (2. tarkistettu painos 1994) | Tunniste=ISBN 951-717-704-6}}</ref>


Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena [[Korealainen šamanismi|korealaisten keskuudessa]]. [[Korean tasavalta|Etelä-Korea]]ssa siitä käytetään nimitystä ''Musok'' eli ''mudang''-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3&thinsp;% väestöstä.<ref name="Kaukoidän_teologian_näkökulmia">Kena 1993.</ref>
Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena [[Korealainen šamanismi|korealaisten keskuudessa]]. [[Korean tasavalta|Etelä-Korea]]ssa siitä käytetään nimitystä ''Musok'' eli ''mudang''-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.<ref name="Kaukoidän_teologian_näkökulmia">Kena 1993.</ref>


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 23. helmikuuta 2020 kello 21.18

Altailainen naisšamaani ja rumpu. S. I. Borisovin valokuva venäläisessä postikortissa 1910-luvulta.

Šamanismi (rinnakkainen muoto samanismi) tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa.[1] Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.[2]

Šamanismiin liittyy usein muuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyritään myös unessa. Transsitilaa haetaan muun muassa rummuttamalla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[2]

Šamanismin esiintyminen maailmassa

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja inuittien keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä.[2] Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.[3]

Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.[4]

Katso myös

Lähteet

  • Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181. Jyväskylä: Gummerus, 1993. ISBN 951-9111-93-X.

Viitteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  3. Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6.
  4. Kena 1993.

Kirjallisuutta

  • Drury, Nevill: Šamanismi. (The elements of shamanism, 1989.) Suomentanut Eero Mänttäri. Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3309-0.
  • Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. Suomentanut Juhani Huotari. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-299-1.
  • Ohlmarks, Åke: Studien zum Problem des Schamanismus. Lund: Universitas Regia Lundensis, 1939.
  • Pentikäinen, Juha: Samaanit: Pohjoisten kansojen elämäntaistelu. Helsinki: Etnika, 1998. ISBN 951-97889-1-3.
  • Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9.
  • Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6.

Aiheesta muualla

Wikibooks
Wikibooks