Saimaan Pallo

Saimaan Pallo
Saimaan Pallo kaudella 2012–2013
Perustettu	1948
Kaupunki	Lappeenranta, Suomi
Kotiareena	Kisapuiston jäähalli
– kapasiteetti	4 825
Sarja	SM-liiga
Värit
Toimitusjohtaja	Riku Kallioniemi
Puheenjohtaja	Timo Tersa
Päävalmentaja	Pekka Tirkkonen
Kapteeni	Ville Koho
Yhteistyöseurat	Jukurit (Mestis)
Media	Etelä-Saimaa Iskelmä Kaakkois-Suomi
SM-mitalit
Pronssia	1 (1966)
Infobox OKNimi-testi OK

SaiPa:n Jarno Koskiranta vuonna 2010.

SaiPa:n Riley Armstrong kaudella 2011-2012.

Saimaan Pallo eli SaiPa on vuonna 1948 perustettu lappeenrantalainen jääkiekkoseura, jonka edustusjoukkue on pelannut Suomen ylimmällä sarjatasolla SM-liigassa yhtäjaksoisesti kaudesta 1996–1997 lähtien.

SaiPan kotihallina toimii 4 825 katsojapaikan Lappeenrannan kisapuiston jäähalli, joka sijaitsee Lappeenrannan Parkkarilassa Kisakadun varrella.

SaiPalla on monia lempinimiä, kuten "Sputnikit" tai "Sputnik", "Idän ihme" ja "Idän jätti." ^lähde?

Historia

Saipan perustaminen ja 1950-luku

SaiPa perustettiin vuonna 1948 Lauritsalan kauppalan seudun lupaaville jääpallon ja jalkapallon harrastajille, joille ei löytynyt harrastusmahdollisuutta juniorivuosien päätyttyä. Uudessa seurassa urheilun harrastamisesta kiinnostuneet saapuivat Kaukaan kansakoulun edustalle 9. marraskuuta 1948, ja vastaperustetun seuran nimeksi valittiin kahdentoista ehdotuksen joukosta Saimaan Pallo eli SaiPa. Seuran historian ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ryhtyi Pauli Tarvonen.

SaiPan toiminta keskittyi ensimmäisten vuosien ajan jääpalloon ja jalkapalloon, kunnes ehdotus jääkiekon lisäämisestä mahdolliseksi harrastusmuodoksi otettiin esille vuonna 1951. Vaikka ajatusta kannatettiin, jääkiekosta tuli vakituinen harrastusmuoto seuralle vasta vuonna 1953, jolloin se korvasi jääpallon. Seuran ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin Imatralla 4. helmikuuta 1954 Imatran Jyskettä vastaan. Ottelu päättyi SaiPan voittoon lukemin 8-3. Seuran ensimmäinen kotiottelu päättyi kuitenkin vastaavasti Jyskeen voittoon lukemin 7-9. Edellä mainittujen otteluiden lisäksi SaiPa osallistui talven aikana kahteen muuhun otteluun, jotka se myös voitti.

Varsin hyvin sujuneen talven jälkeen SaiPa lähetti pelaajansa Vilho Pekkosen Suomen jääkiekkoliiton vuosikokoukseen, jossa hän kuuli englanninkielisestä The Hockey Handbookista eli Jääkiekon käsikirjasta. SaiPan puheenjohtaja Bryan Backmansson käänsi kirjan suomeksi ja teos hankittiin myös SaiPan käyttöön. Tämän myötä SaiPa aloitti entistä määrätietoisemman harjoittelun, ja tiettävästi harjoitteli täysipainoisemmin kuin monet muut aikansa jääkiekkoseurat.

Talvella 1954-1955 SaiPa pelasi maakuntasarjaa vaihtelevalla menestyksellä, sillä pelit sujuivat lähinnä sääntöjä opiskellessa. Piirisarjan voitto kirjattiin kuitenkin tuona talvena SaiPalle, joten seura ei jäänyt täysin ilman menestystä. Lisäksi SaiPa voitti muutamia otteluita Suomen Cupissa. Vuoden 1955 kesällä aloitettiin hanke kotikentän siirtämisestä Lauritsalasta Kaukaalle. Sopiva paikka löydettiin ja niin kutsutusta "Abessinian männiköstä" tuli SaiPan kotikaukalo seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Uuden kotikentän nimeksi valittiin lukuisten ehdotusten joukosta Osmo Meilahden ehdottama Kiekkopuisto. Ensimmäinen ottelu uudella kentällä pelattiin 16. joulukuuta 1955, kun hieman vahvistunut SaiPa sai vastaansa Suomen maajoukkueen. Ottelu päättyi maajoukkueen 5-1 voittoon.

Ensimmäiset kaudet maakuntasarjassa

Toisella kaudella SaiPan nousu Suomen sarjaan jäi saavuttamatta huonon maalieron takia. Kolmannella kaudella tappioita ei tullut yhdessäkään pelissä, mutta nousu jäi jälleen haaveeksi, kun SaiPa hävisi nousukarsinnassa 4–2 Riihimäen Pallonlyöjille. Seuraava kausi 1957–1958 sujui jälleen ilman tappioita ja nousukarsinnassa vastaan asettui Joensuun Pallo-Toverit. SaiPa onnistui nousemaan Suomen sarjaan voittamalla karsintapelin lukemin 7–2. Samalla kaudella SaiPa saavutti myös Suomen Cupin hopeaa, kun finaalissa Tampereen Ilves oli parempi lukemin 3–2. Finaalipaikka oli kova saavutus maakuntasarjan joukkueelta, kun matkalla finaaliin kaatui muun muassa HIFK.

Seuraavalla kaudella SaiPa vietti 10v. juhlakauttaan ja pelasi Suomen sarjassa mainiosti. Sarjaan edellisvuonna noussut SaiPa onnistui pääsemään mestaruussarjakarsintoihin, joissa se kaatoi ennakkosuosikit ja nousi SM-sarjaan. Samalla kaudella SaiPan harjoituksissa aloitti tuleva suuruus Lalli Partinen.

10 vuotta SM-sarjassa ja ensimmäinen mitali

SaiPa pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa Kiekkopuistossa 13. joulukuuta 1959 Rauman Lukkoa vastaan. Lukko voitti ottelun 3–7. SaiPan ensimmäisestä maalista vastasi Jorma Hietanen. Ensimmäisen pisteensä SaiPa otti Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan pelatusta 4–4 tasapelistä. Ensimmäisen voittonsa joukkue otti HJK:ta vastaan lukemin 5–3. Vaikka SaiPa oli valmistautunut Mestaruussarjaan tarkoilla harjoitussuunnitelmilla, seuran loppusijoitus oli heikko ja Suomen sarjaan tippuminen oli vain pisteen päässä. SaiPa kuitenkin keräsi Mestaruussarjan suurimman yleisömäärän, joten seuran talous oli kunnossa.

Seuraavan kauden 1960–1961 SaiPa aloitti harjoitusottelulla tukholmalaista Djurgårdenia vastaan. Varsinaisen sarjakauden aloitus jouduttiin siirtämään myöhäisempään ajankohtaan leudon sään vuoksi. SaiPa pelasi kaksijakoisen kauden, sillä hyvin sujunutta alkukautta seurasi huono loppukausi. Joukkueen sijoitus oli lopulta kahdeksas, mutta se säilytti sarjapaikkansa. Kaudella 1961–1962 SaiPa esitti surkeita otteita ja oli sarjassa lopulta viimeisellä sijalla tasapisteissä Turun Palloseuran kanssa. Joukkueiden paremmuus ratkaistiin pelaamalla uusintaottelu, jonka voittaja säilyttäisi sarjapaikkansa. SaiPa ehdotti ottelua puolueettomalle kentälle, mutta TPS halusi arpoa kotijoukkueen. SaiPa voitti arvonnan, joten ottelu pelattiin Lauritsalassa. SaiPa voitti myös ottelun ja säilytti näin paikkansa pääsarjatasolla. Myöskään kausi 1962–1963 ei sujunut suunnitelmien mukaisesti, mutta kauden viimeisissä otteluissa SaiPa otti loppukirin ja sai säilytettyä paikkansa Mestaruussarjassa.

25. huhtikuuta 1963 Lappeenrantaan päätettiin rakentaa tekojäärata, joka valmistui talkootyöllä seuraavan kauden alkuun mennessä. Kenttä avattiin 23. lokakuuta nykyisen Kisapuiston jäähallin paikalla ja SaiPa siirtyi Lappeenrantaan. Kausi 1963–1964 sujui SaiPalta ilman pelkoa putoamisesta, sillä hyvän alkukauden ansiosta joukkue ylsi viidenteen sijaan. Seuraava kausi vaikutti SaiPan kannalta todella lupaavalta, sillä alkupuoliskon jälkeen SaiPa johti viidellä pisteellä koko sarjaa. SaiPasta kutsuttiinkin maajoukkueleirille peräti viisi pelaajaa, joista Markku Eiskonen loukkaantui leirillä pahasti. Maajoukkueleirin jälkeen SaiPalle tuli kuuden ottelun tappioputki. Joukkueen kausi päättyi viidenteen sijaan ja pronssimitali jäi vain yhden pisteen päähän. Suomen Cupissa joukkue otti kuitenkin toisen mitalinsa, kun se hävisi finaalissa porilaiselle RU-38:lle jatkoajalla lukemin 2–3.

Kaudella 1965–1966 SM-sarjassa kokeiltiin uudenlaista sarjamuotoa jakamalla sarja kahteen lohkoon. SaiPa sijoittui omassa lohkossaan toiseksi ja pääsi jatkosarjaan. Tampereen Ilves oli jatkosarjassa ylivoimainen, mutta muista sijoista käytiin kovaa kamppailua. SaiPa sijoittui jatkosarjan kolmanneksi ja saavutti toistaiseksi ainoan pääsarjamitalinsa: pronssin. Kauden avausottelussa Porin Karhuja vastaan syntyi myös SaiPan kaikkien aikojen katsojaennätys 7244.

Kahden hyvin sujuneen kauden jälkeen SaiPa palasi keskikastiin, kun kausi 1966–1967 päättyi kuudenteen sijaan. Samalla kaudella joukkueen huoltajana aloitti Markku "Makkara" Puroharju, joka työskentelee SaiPan huoltajana vielä nykyäänkin. 1. tammikuuta 1967 Lauritsala yhdistyi Lappeenrannan kaupunkiin ja tämän jälkeen SaiPa oli yhä vahvemmin koko Lappeenrannan alueen joukkue. Kaudella 1967–1968 SaiPa sijoittui kuudenneksi.

Kausi 1968–1969 oli SaiPan 20-vuotisjuhlakausi ja samalla kymmenes kausi perättäin pääsarjatasolla. Juhlakausi oli kuitenkin SaiPalle murheellinen, sillä seuran vuosikymmen SM-sarjassa päättyi putoamiseen Suomen sarjaan.

Vuoristorataa 1970-luvulla

Kausi 1969–1970 oli SaiPan ensimmäinen Suomen sarja -kausi kymmeneen vuoteen. SaiPa sijoittui sarjan itälohkossa toiseksi ja pääsi karsintasarjaan, mutta HJK oli parempi eikä SaiPa noussut SM-sarjaan. Seuraavaan kauteen panostettiin enemmän vahvistamalla joukkuetta. SaiPa pääsi jälleen karsintasarjaan, mutta sijoittui sarjan kolmanneksi. Kolmanteen Suomen sarja -kauteen joukkuetta vahvistettiin taas ja samalla valmennus ja joukkueenjohto uudistui. Sarjassa SaiPa koki vain yhden pistemenetyksen ja maalierokin oli 145–28. SaiPa voitti kaikki kymmenen karsintasarjan peliään ja nousi SM-sarjaan.

SM-sarjakausi 1972–1973 alkoi SaiPan osalta jäähallin vihkijäisillä, kun Kisapuiston tekojää katettiin. Menestys SM-sarjassa jäi laihaksi, sillä SaiPa sijoittui viimeiseksi jääden viimeistä edellisestä sijasta 20 pisteen päähän. SaiPa putosi takaisin Suomen sarjaan, jossa seuraava kausi sujui tappioitta, vaikka kauteen lähdettiin lähes kokonaan omilla junioreilla. Karsintasarjassakaan tappioita ei tullut, joten SaiPa nousi jälleen SM-sarjaan. Kausi 1974–1975 SM-sarjassa päättyi toiseksi viimeiselle sijalle ja uuden sarjajärjestelmän mukaisesti sarjan kaksi viimeistä joukkuetta putosi I-divisioonaan.

Kaudella 1975–1976 nousu SM-liigaan jäi SaiPan osalta haaveeksi, kun se hävisi karsintapaikan ratkaisseen uusintaottelun. Eräs kauden kummallisuuksista oli Joensuussa tapahtunut joukkotappelu, johon osallistuivat kaikki pelaajat sekä muutama katsoja. SaiPan toinen I-divisioonakausi päättyi Kärppien ja Sportin jälkeen kolmanteen sijaan. Kaudella 1977–1978 SaiPa voitti I-divisioonan ja pääsi liigakarsintoihin, mutta se hävisi kaikki karsintaottelunsa. 30-vuotisjuhlakaudellaan 1978–1979 SaiPa voitti jälleen I-divisioonan, muttei onnistunut nousemaan SM-liigaan.

Alpo Suhonen siirtyi SaiPan valmentajaksi kaudelle 1979–1980, ja kauden päätteeksi SaiPa nousi SM-liigaan. Samalla kaudella joukkueessa aloitti maineikas ketju Petri Skriko–Heikki Mälkiä–Pentti Matikainen.

1980-luku pääosin SM-liigassa

SaiPan sijoitus ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1980–1981 oli kahdeksas eli kolmanneksi viimeinen. Samalla kaudella SaiPan paidassa pelasivat seuran ensimmäiset amerikkalaisvahvistukset Stuart Ostlund ja Peter Scamurra. Kauden päätteeksi Vancouver Canucks varasi SaiPan Petri Skrikon NHL:ään. Alpo Suhonen siirtyi valmentamaan Suomen nuorisomaajoukkueita, joten SaiPan uudeksi päävalmentajaksi nousi Pentti Matikainen. Kaudella 1981–1982 SaiPassa aloitti myöhemmin seuralegendan maineeseen noussut hyökkääjä Ralph Cox. Hän sijoittui SM-liigan pistepörssissä neljänneksi ja jäähytilastossa ensimmäiseksi. SaiPa sijoittui kaudella seitsemänneksi ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle vain yhden maalin erolla.

Kaudella 1982–1983 SaiPa sijoittui runkosarjan kuudenneksi ja pääsi pelaamaan historiansa ensimmäiset pudotuspelit. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tampereen Ilvestä vastaan pelannut SaiPa hävisi sarjan suoraan kahdessa ottelussa. Seuraavalle kaudelle SaiPa asetti itselleen tavoitteeksi olla vähintään neljäs. Lopullinen sijoitus jäi tavoitteesta SaiPan ollessa kauden kuudes. Ralph Cox palasi SaiPaan välivuoden jälkeen kaudelle 1984–1985. SaiPa pelasi heikon kauden, mutta säilytti sarjapaikkansa karsintasarjan jälkeen. Seuraavalle kaudelle 1985–1986 SaiPa vahvisti joukkuettaan hankkimalla NHL:stä maajoukkuemaalivahti Hannu Kamppurin. Vahvistuksesta huolimatta kausi päättyi SaiPan putoamiseen I-divisioonaan.

Putoamisen seurauksena SaiPasta lähti jopa 14 pelaajaa. Ensimmäinen kausi I-divisioonassa päättyi viidenteen sijaan. Seuraava I-divisioonakausi 1987–1988 päättyi toiseen sijaan ja sarjanousuun. Kausi muistetaan kuitenkin ikävästä tapahtumasta, jossa SaiPan ulkomaalaisvahvistus Tim Hrynewich löi erään Forssassa käydyn ottelun jälkeisessä kättelyssä vastustajaa mailalla päähän. Hrynewich sai tempauksestaan viiden kuukauden pelikiellon sekä seitsemän kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja useiden tuhansien markkojen sakot.

Nousun jälkeisellä SM-liigakaudella 1988–1989 SaiPa sijoittui yhdeksänneksi, mutta muuten kausi oli värikäs; TuTosta hankittu Steve Harrison jäi kiinni dopingista ja hyökkääjä Mikko Niemistä puukotettiin. Samalla kaudella SaiPa hankki Oulun Kärpistä Alain Lemieux'n, Mario Lemieux'n veljen, mutta hän loukkaantui jo viiden pelin jälkeen.

Kaudella 1989–1990 Ari Santasen 11-vuotinen jakso SaiPassa alkoi ja Vesa Viitakoski valittiin vuoden tulokkaaksi. SaiPan sijoitus oli kahdeksas. Kaudella 1990–1991 SaiPa tavoitteli pudotuspelipaikkaa vahvistamalla joukketta muun muassa Jaroslav Benákilla ja Otakar Janeckylla. Nimekäs joukkue kuitenkin epäonnistui ja SaiPa putosi I-divisioonaan. Tämän lisäksi kauden taloudellinen tulos oli 1,5 miljoonaa markkaa miinuksella, ja seuran kokonaisvelkasaldo hipoi viittä miljoonaa.

1991–1996 I-divisioonassa konkurssin partaalla

1990-luvun alku oli todellista kriisiaikaa SaiPalle. Seuran tärkein tavoite oli talouden parantaminen, jottei perinteikäs joukkue olisi joutunut konkurssiin. Kaudella 1991–1992 SaiPa pelasi I-divisioonassa ja kärsi yleisökadosta. Talous paheni entisestään ja seura irtisanoi joulutauolla kaikki sopimuksensa ja tarjosi pelaajille uusia sopimuksia, joissa palkka oli puolitettu. Kuusi pelaajaa hylkäsi uudet sopimukset, mutta SaiPan kausi päättyi kuudenteen sijaan ja taloudellisesti nollatulokseen.

Kaudella 1992–1993 SaiPa oli I-divisioonan seitsemäs ja talous koheni jopa puolella miljoonalla markalla. Myös kausi 1993–1994 paransi taloutta puolella miljoonalla markalla. SaiPa pääsi myös liigakarsintaan, muttei onnistunut nousemaan SM-liigaan.

Kaudella 1994–1995 yleisö löysi jälleen tiensä Kisapuistoon, ja esimerkiksi eräässä KooKoo-ottelussa oli yli 3000 katsojaa. SaiPa voitti runkosarjan ja voitti pudotuspeleissä Järvenpään Haukat ja Kiekko-67:n. Liigakarsinnoissa SaiPa kuitenkin hävisi Ilvekselle, eikä noussut liigaan. Kauden aikana SaiPan maalivahti Jussi Markkanen pelasi nuorten MM-kisoissa, Ari Santanen voitti I-divisioonan pistepörssin ja Tero Hämäläinen maalipörssin.

Heikki Mälkiä aloitti SaiPan valmentajana kaudella 1995–1996. SaiPa oli runkosarjan toinen ja pudotuspeleissä kaatuivat Kotkan Titaanit ja Kiekko-Karhut. Karsintasarjan 1. vaiheessa SaiPa voitti Hermeksen ja pääsi pelaamaan liigapaikasta SM-liigassa viimeiseksi sijoittunutta TuToa vastaan. TuTo hävisi sarjan voitoin 3–0 ja SaiPa palasi SM-liigaan.

Pitkällä liigaputkella vain kolmet pudotuspelit

Ilves-SaiPa 3.2.2007. SaiPan pelaajat kuvassa Marko Ojanen (24), Joonas Rönnberg (21) ja Rob Zepp (maalivahti).

Kaudella 1996–1997 Jussi Markkanen palasi yhden Tapparassa viettämänsä kauden jälkeen SaiPan maalille. SaiPan ennakoitiin joutuvan karsimaan liigapaikastaan, mutta KalPa jäi kuitenkin SaiPan taakse ja joutui karsintoihin. SaiPa teki kaudella 700 000 markan voiton, minkä ansiosta se sai maksettua viimeisetkin velkansa.

Kaudella 1997–1998 SaiPa pelasi hyvin ja sijoittui runkosarjassa kuudenneksi. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella SaiPa hävisi Ilvekselle voitoin 3–0. Joukkueen kauden tärkein pelaaja oli hyökkääjä Dale McTavish, joka voitti liigan maalipörssin.

Kautta 1998–1999 pidetään SaiPan historian parhaimpana kautena. Runkosarjan kuudes sija toi pudotuspeleissä vastaan Helsingin Jokerit, jonka SaiPa peittosi voitoin 3–0. SaiPa sai pelata kaksi ensimmäistä peliä kotikentällään, sillä Jokereiden kotihallissa Hartwall Areenalla oli muita tapahtumia. Kolmanteenkin peliin Helsinkiin matkasi tuhansia SaiPa-faneja. Välierissä vastaan tuli toinen 1990-luvun suurseura TPS, joka oli totutun kova kaataen SaiPan voitoin 3–0. Pronssiottelussa SaiPalla oli mahdollisuus ottaa historiansa toinen mitali, kun vastaan tuli HPK. Hämeenlinnassa pelattu ottelu päättyi kuitenkin HPK:n voittoon.

Kausi 1999–2000 oli SaiPan osalta pettymys päättyen yhdeksänteen sijaan. Seuraavalla kaudella SaiPa oli kymmenes ja kaudella 2001–2002 se jäi selvästi jumboksi. SaiPan kausi 2002–2003 muistetaan mahtavasta alkusta. SaiPan kotiotteluissa voittoja tuli toinen toisensa perään ja hieman ennen joulutaukoa SaiPa oli parhaimmillaan kolmas. Loppukauden romahdus oli kuitenkin niin paha, että lopullinen sijoitus oli 11., joten SaiPa jäi selvästi ulos pudotuspeleistä. Seuraavilla kahdella kaudella SaiPan sijoitus oli 12. Jarmo Myllys pelasi uransa viimeiset pelit SaiPassa näinä kausina.

Kaudella 2005–2006 SaiPa oli runkosarjan seitsemäs, vaikka se lähti kauteen lähes pienimmällä pelaajabudjetillä. Heikki Mälkiän luotsaaman joukkueen pelaajat nostivat selvästi omaa tasoaan. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan tuli TPS, jonka SaiPa kaatoi voitoin 2–0. Puolivälierissä HIFK oli parempi voitoin 4–2. HIFK voitti ensimmäiset kolme ottelua, mutta SaiPa paransi hetkeksi otteitaan voittaen kaksi ottelua.

Kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 olivat SaiPalta heikkoja, vaikkei jälkimmäisellä kaudella pudotuspelipaikka jäänyt kauas. Runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella SaiPa pelasi tärkeän ottelun Kisapuistossa kymmenentenä olleen TPS:n kanssa, joka voitti ottelun ja eteni pudotuspeleihin. Kaudella 2008–2009 SM-liiga jälleen avattiin. SaiPan 60-vuotisjuhlakausi epäonnistui muun muassa useiden loukkaantumisten takia. SaiPa sai play-outeissa vastaansa Lukon, jolle play-out -paikka oli pettymys, sillä se oli vielä viimeisellä kierroksella kiinni pudotuspelipaikassa. Pitkään otteluihin valmistautunut SaiPa voitti sarjan 3–0 pääosin entisen Lukko-hyökkääjä Shayne Toporowskin hyvillä pelisuorituksilla.

Kaudeksi 2009–2010 SaiPa solmi yhteistyösopimuksen Mikkelin Jukureiden kanssa. Seuran toimitusjohtajana vuodesta 2006 lähtien toiminut Sami Koikkalainen lopetti pestissään elokuussa 2011. Hänen paikkansa otti entinen SaiPa- ja Lukko-puolustaja Riku Kallioniemi.

Kaudelle 2012-2013 SaiPa nuorensi miehistöään. Seura muun muassa hankki KalPasta Simo-Pekka Riikolan ja Tommi Jokisen. SaiPa aloitti kautensa vahvasti ollen jopa muutaman kerran runkosarjan johdossa. Joukkueen menestys nostikin Lappeenrannassa jonkinasteisen kiekkobuumin. Joulutauon jälkeen joukkue ei kuitenkaan onnistunut ottamaan tarpeeksi voittoja, joten se oli lopulta runkosarjassa yhdeksäs 89 pisteellä. SaiPa kuitenkin ylsi pudotuspeleihin ensimmäisen kerran kevään 2006 jälkeen. SaiPa kohtasi villi kortti -kieroksella HIFK:n. SaiPa voitti ensimmäisen kohtaamisen Helsingissä jatkoajalla lukemin 2-3. Lappeenrannassa pelatussa toisessa ottelussa HIFK otti vastaavasti 2-3 -voiton ja siirsi ratkaisun Helsinkiin. SaiPan kausi päättyi kolmannessa kohtaamisessa, jonka HIFK voitti lukemin 5-2 ja vei näin koko ottelusarjan 2-1.

Tunnukset

Peliasu

SaiPa pelaa kotipelinsä keltaisessa paidassa, mustissa housuissa, keltaisissa sukissa sekä mustassa kypärässä. Vierasottelut SaiPa pelaa samoissa asuissa kuin kotipelit.

Logot

• 
  SaiPan alkuperäinen ja nykyisin käytössä oleva logo
• 
  SaiPan 60-v juhlalogo vuodelta 2008
• 
  SaiPan "Boston Bruins -logo" (käytössä 1980–1992)

Fanitoiminta

SaiPan kannustus- ja maalilaulu on Osmo's Cosmoksen kappale "Lätkä lentää", jonka uusin versio levytettiin vuonna 2008. Siinä esiintyvät myös Jouni Hynynen, Marko Annala ja Antti Hyyrynen.

SaiPan cheerleadereinä toimii Kisapuiston Kissat -tanssiryhmä, joka koostuu 16–25-vuotiaista tytöistä.

SaiPan virallisena faniyhdistyksenä toimii vuonna 2005 perustettu SaiPaFanit ry, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä SaiPa Fan Club. Joukkuetta kannustaa myös Punaviivakerho-niminen ryhmä. Kaudesta 2007–2008 asti Kisapuiston seisomakatsomossa on toiminut epävirallinen kannattajayhteisö Willimiehet. Se on ryhmä SaiPan kannattajia, jotka haluavat tukea joukkuettaan näkymällä ja kuulumalla katsomoissa. Vuonna 2007 ryhmän nimi vakiintui ja sillä kunnioitetaan Lappeenrannan vaakunasta löytyvää willimiestä.

Kaudella 2008–2009 SaiPan fanit järjestivät kaksi tifoa. Ensimmäinen järjestettiin 5. joulukuuta SaiPa-Pelicans -ottelussa, jossa tifo koostui seisomakatsomon lippumerestä ja istumakatsomoiden mosaiikista. Toinen tifo oli 3. tammikuuta Heikki Mälkiän kunniaksi järjestetty lakana-tifo.

Saavutukset

Edustusjoukkue: SM-sarja: 1 pronssi (1966), Suomen Cup: 3 hopeaa (1958, 1965 ja 1971)

Naiset: SM-sarja: 1 pronssi (1990)

A-juniorit: SM-liiga: 2 kultaa (1970 ja 2002) , 2 hopeaa (1965 ja 1966) ja 3 pronssia (1964, 1968 ja 1974)

Merkittäviä pelaajia

Kapteenit

1959–1960 Vilho Pekkonen 1960–1962 Paavo Karttunen 1962–1969 Lalli Partinen 1969–1970 Heikki Juselius 1970–1971 Hannu Lemander 1980–1981 Pentti Matikainen 1981–1983 Esko Heikkeri 1983–1984 Kari Weckström 1984–1985 Heikki Mälkiä 1985–1986 Timo Anttikoski 1988–1991 Reijo Mansikka

1991–1995 Petri Peronmaa 1995–1996 Ari Santanen 1996–1997 Antti Tuomenoksa 1997–2000 Ari Santanen 2000–2002 Riku Kallioniemi 2002–2003 Pekka Tirkkonen 2003–2004 Mika Kauppinen 2004–2006 Petri Kokko 2006–2007 Kimmo Koskenkorva 2007–2008 Ville Koho

Jäädytetyt pelinumerot

• 3 Lalli Partinen
• 9 Petri Skriko
• 20 Heikki Mälkiä (käyttöoikeus pojallaan Simolla)

NHL:ssä pelanneet kasvatit

• Antti Aalto
• Petri Skriko
• Vesa Viitakoski
• Petteri Nokelainen

Palkitut

Lista pelaajista jotka ovat voittaneet jonkin SM-liigan tai I-divisioonan palkinnoista SaiPassa pelatessaan.

Aarne Honkavaara -palkinto (Paras maalintekijä)

• 1997–1998 Dale McTavish

Jarmo Wasama -palkinto (Vuoden tulokas)

• 1980–1981 Petri Skriko
• 1989–1990 Vesa Viitakoski

Raimo Kilpiö -palkinto (Herrasmiespelaaja)

• 1962–1963 Pauli Hyväri
• 1964–1965 Antti Ravi

SM-liigan tähdistökentällinen

• 1983–1984 Petri Skriko (laitahyökkääjä)
• 2001–2002 Vladimir Machulda (laitahyökkääjä)

I-divisioonan palkinnot

• 1992–1993 Jussi Markkanen (vuoden tulokas)
• 1994–1995 Ari Santanen (paras pistemies)
• 1994–1995 Tero Hämäläinen (paras maalintekijä)
• 1994–1995 Jyrki Silius (tehopelaaja)
• 1994–1995 Matti Nevalainen (herrasmiespelaaja)
• 1994–1995 Ilkka Kaarna (vuoden valmentaja)
• 1995–1996 Heikki Mälkiä (vuoden valmentaja)

Muuta

SaiPan kannattajaklubin Punaviivakerhon vuonna 2006 valitsemaan seuran kaikkien aikojen tähtikenttään kuuluvat maalivahti Jussi Markkanen, puolustajat Lalli Partinen ja Kai Tervonen sekä hyökkääjät Petri Skriko, Mika Kauppinen ja Jorma Hietanen.

SaiPa kaudella 2012–2013

SaiPa kaudella 2023–2024 n · k ·
Kokoonpano				Valmentajat
Maalivahdit 31   Henri Kiviaho 30   Kari Piiroinen 35   Kalle Varis Puolustajat 22   Karri Aho  6   Santeri Airola 77   Henri Hietala 46   Peetu Kiukas 12   Elmeri Laakso 28   Mikko Niemelä (A)  7   Matias Rajaniemi 55   Ondřej Trejbal		Hyökkääjät 21   Niklas Appelgren (A) 57   Otto Hokkanen 51   Antti Kalapudas 11   Roni Karvinen 10   Otto Kivenmäki 82   Lee Lapid 90   Valtteri Lipiäinen 15   Joonas Lohisalo 70   Janne Naukkarinen 39   Valtteri Ojantakanen 26   Rasmus Ruusunen 71   Miska Siikonen (C) 74   Jonne Tammela 62   Miro Tauslahti 80   Ville Vainikainen		Päävalmentaja Ville Hämäläinen Apulaisvalmentajat Ethan Goldberg Santeri Immonen Antti Ore Selitykset (C) Kapteeni (A) Varakapteeni Lähde: EliteProspects eliteprospects.com. Päivitetty: 15. helmikuuta 2024

Valmennus

• Päävalmentaja Pekka Tirkkonen
• Valmentaja Ari Santanen
• Maalivahtivalmentaja Janne Valtonen
• Fyysinen valmentaja Jussi Huhtala

Päävalmentajat kausittain

1954–1954 Esko Tammilehto 1955–1966 Teuvo Myyryläinen 1966–1970 Yrjö Hakala 1970–1971 Aarre Paavola ^ 1970–1971 Teuvo Myyryläinen (kesken kauden) 1971–1973 Yrjö Hakala 1973–1975 Matti Väisänen 1975–1979 Heikki Juselius 1979–1981 Alpo Suhonen 1981–1983 Pentti Matikainen 1983–1984 Teijo Räsänen 1984–1985 Kari Malinen ^ 1984–1985 Pertti Ahokas (joulukuussa 1984) 1985–1986 Esa Siren ^

1985–1986 Leif Boork (joulukuussa 1985) 1986–1988 Antero Väätämöinen 1988–1989 Gary Prior 1989–1991 Antero Väätämöinen ^ 1990–1991 Heikki Juselius (tammikuussa 1991) 1991–1992 Václav Sýkora ^ 1991–1995 Ilkka Kaarna (joulukuussa 1991) 1995–1999 Heikki Mälkiä 1999–2001 Reijo Mansikka 2001–2002 Teijo Räsänen ^ 2002–2004 Petri Skriko (tammikuussa 2002) ^ 2004–2008 Heikki Mälkiä (joulukuussa 2003) ^ 2008–2012 Ari-Pekka Selin (tammikuussa 2008) 2012– Pekka Tirkkonen (sopimus kauden 2013-2014 loppuun, optio kaudesta 2014-2015)

^ Valmentaja vaihtunut kesken kauden.

Sijoitukset kausittain

O = Pelatut ottelut, V = Voitot, T = Tasapelit, H = Häviöt, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, P = Pisteet, SR = Sijoitus runkosarjassa, LS = Lopullinen sijoitus mahdollisen loppusarjan tai pudotuspelien jälkeen

Runkosarja
Kausi	O	V	T	H	TM	PM	P	SR	LS	Sarja
1954–1955	--	--	--	--	--	--	--	--	--	Maakuntasarja
1955–1956	--	--	--	--	--	--	--	--	--	Maakuntasarja
1956–1957	--	--	--	--	--	--	--	--	--	Maakuntasarja
1957–1958	--	--	--	--	--	--	--	--	--	Maakuntasarja
1958–1959	--	--	--	--	--	--	--	--	--	Suomensarja ja SM-karsintasarja
1959–1960	18	3	5	10	57	100	11	8		SM-sarja
1960–1961	18	6	3	9	46	77	15	8		SM-sarja
1961–1962	18	5	1	12	53	75	11	9		SM-sarja
1962–1963	18	5	2	11	47	69	12	8		SM-sarja
1963–1964	18	8	3	7	71	66	19	5		SM-sarja
1964–1965	18	9	1	8	79	61	19	5		SM-sarja
1965–1966	10	5	3	2	40	34	13	2		SM-sarja, Alkulohko A
	10	5	0	5	29	30	10		3	SM-sarja, ylempi loppusarja
1966–1967	22	13	1	8	92	73	27	6		SM-sarja
1967–1968	20	8	3	9	76	75	19	6		SM-sarja
1968–1969	22	5	4	13	59	90	14	11		SM-sarja
1969–1970	14	10	1	3	107	44	21	2		Suomensarjan itälohko
	5	3	0	2	26	16	6		3	Mestaruussarjan karsintasarja
1970–1971	14	10	0	4	86	34	20	2		Suomensarjan itälohko
	5	3	0	2	37	15	6		3	Mestaruussarjan karsintasarja
1971–1972	14	13	1	0	145	28	27	1		Suomensarjan itälohko
	10	10	0	0	100	25	20		1	Mestaruussarjan karsintasarja
1972–1973	36	1	1	34	100	274	3	10		SM-sarja
1973–1974	14	14	0	0	116	36	28	1		Suomensarjan itälohko
	10	8	2	0	81	26	18		1	Mestaruussarjan karsintasarja
1974–1975	36	9	5	22	103	204	23	9		SM-sarja
1975–1976	36	23	4	9	190	141	50	3		I-divisioona
1976–1977	36	25	4	7	230	111	54	3		I-divisioona
1977–1978	36	25	3	8	197	118	53	1		I-divisioona
	6	0	0	6	22	53	0		5	SM-liigan karsintasarja
1978–1979	36	25	4	7	218	121	54	1		I-divisioona
	6	3	0	3	22	29	6		3	SM-liigan karsintasarja
1979–1980	36	26	2	8	243	112	54	2		I-divisioona
	6	4	1	1	45	27	9		1	SM-liigan karsintasarja
1980–1981	36	11	4	21	128	187	26	8		SM-liiga
1981–1982	36	15	5	16	146	150	35	7		SM-liiga
1982–1983	36	16	5	15	150	153	37	6	6	SM-liiga
1983–1984	37	11	4	22	121	184	26	8		SM-liiga
1984–1985	36	11	3	22	127	199	25	9		SM-liiga
1985–1986	36	7	2	27	98	169	16	10		SM-liiga
1986–1987	44	23	5	16	205	201	51	5		I-divisioona
1987–1988	44	30	3	11	239	169	63	2		I-divisioona
1988–1989	44	15	1	28	171	247	31	10		SM-liiga
1989–1990	44	20	1	23	172	205	41	8		SM-liiga
1990–1991	44	15	2	27	164	217	32	12		SM-liiga
1991–1992	44	19	4	21	176	154	42	6		I-divisioona
1992–1993	44	20	4	20	181	190	44	7		I-divisioona
1993–1994	46	23	10	13	199	160	56	3		I-divisioona
	6	3	0	3	24	22	6		2	SM-liigan karsintasarja
1994–1995	46	34	0	12	241	137	68	1	2	I-divisioona
1995–1996	44	28	4	12	187	124	60	2	1	Fazer-liiga
1996–1997	50	13	8	29	118	181	34	11		SM-liiga
1997–1998	48	21	7	20	135	142	49	6	7	SM-liiga
1998–1999	54	25	4	25	141	153	54	6	4	SM-liiga
1999–2000	54	16	13	25	154	185	45	9		SM-liiga
2000–2001	56	24	3	29	152	154	51	10		SM-liiga
2001–2002	56	14	1	41	124	202	31	13		SM-liiga
2002–2003	56	19	6	31	134	172	48	11		SM-liiga
2003–2004	56	13	5	38	127	194	36	12		SM-liiga
2004–2005	56	18	0	38	145	195	52	12		SM-liiga
2005–2006	56	23	12	21	149	130	87	7	7	SM-liiga
2006–2007	56	20	8	28	150	181	72	11		SM-liiga
2007–2008	56	15	12	29	115	155	62	11		SM-liiga
2008–2009	58	17	7	34	138	174	62	14	12	SM-liiga
2009–2010	58	20	11	27	154	176	77	11		SM-liiga
2010–2011	60	16	13	31	137	186	65	12		SM-liiga
2011–2012	60	18	18	24	155	176	77	11		SM-liiga
2012–2013	60	23	13	24	162	173	89	9	10	SM-liiga

Seuraennätykset

Ennätyksissä huomioitu vain pääsarjassa tapahtuneet suoritukset.

Tulosennätykset

• Suurin kotivoitto: SaiPa–HJK 14–1, 15.12.1964
• Suurin kotitappio: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
• Suurin vierasvoitto: WU–SaiPa 1–11, 22.12.1963
• Suurin vierastappio: Tappara–SaiPa 16–1, 11.2.1975

Pelaajaennätykset

• Eniten maaleja yhdessä kaudessa: 29, Vladimir Machulda, 2000–2001
• Eniten syöttöjä yhdessä kaudessa: 39, Otakar Janecky, 1990–1991
• Eniten pisteitä yhdessä kaudessa: 60, Otakar Janecky, 1990–1991
• Eniten maaleja yhdessä ottelussa: 4, Jorma Hietanen, SaiPa–HJK, 28.11.1965
• Eniten syöttöjä yhdessä ottelussa: 4, Petri Skriko, SaiPa–Kärpät, 8.3.1984 ja Tyler Redenbach, Ilves–SaiPa, 13.2.2010
• Eniten pisteitä yhdessä ottelussa: 6, Petri Skriko, SaiPa–HPK, 30.10.1983

Eniten yhdellä kaudella

• Voittoja: 25, 1998–1999 (54 ottelua, voittoprosentti 46,3)
• Tasapelejä: 18, 2011–2012 (60 ottelua, tasapeliprosentti 30,0)
• Tappioita: 41, 2001–2002 (56 ottelua, tappioprosentti 73,2)
• Tehtyjä maaleja: 172, 1989–1990 (44 ottelua, keskiarvo 3,9 maalia/ott)
• Päästettyjä maaleja: 274, 1972–1973 (36 ottelua, keskiarvo 7,6 maalia/ott)
• Pisteitä: 89, 2012-2013 (60 ottelua, keskiarvo 1,48 pist/ott)

Yleisöennätykset

• Suurin yleisömäärä: 7244, SaiPa–Karhut, 6.11.1965
• Pienin yleisömäärä: 882, SaiPa–TuTo, 9.3.1975

Lähteet

• Historia

Aiheesta muualla

• SaiPan virallinen sivusto
• SaiPa jääkiekon SM-liigan sivustolla
• SaiPan juniorisivusto
• SaiPaFanit-kannattajayhdistyksen sivusto
• Idän Ihme – epävirallinen sivusto
• Willimiehet - Epävirallisen kannattajayhteisön kotisivut

SaiPa