Danielin kirja

Danielin kirja on yksi Raamatun Vanhan testamentin profeettakirjoista. Se on kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Kirjan keskushenkilö on juutalainen profeetta Daniel.

Danielin kirja kuuluu kristikunnan käyttämään Vanhan testamentin kaanoniin. Septuagintassa ja kristittyjen Vanhassa testamentissa Danielin kirja on profeettakirjojen joukossa. Juutalaisessa Raamatussa, Tanakhissa, Danielin kirja ei kuitenkaan kuulu profeettojen osioon Nevi'imiin, vaan viimeiseen osioon nimeltä Ketuvim tai Hagiorapha (kirjoitukset), johtuen siitä, että profeettakirjojen kokoonpano oli jo muotoutunut ennen kuin Danielin kirja saavutti riittävän merkittävyyden päästäkseen heprealaiseen Raamattuun.

Kirja kasvoi vaiheittain, aluksi oli vain erillisiä, aramealaisia tarinoita Persian ja helleenien valtakausilta. Mahdollisesti 200-luvulla eaa nämä tarinat kerättiin ja yksi tai useampi kirjoittaja kasasi ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Näistä muotoutuivat arameankieliset luvut 2–7, joihin 100-luvulla eaa lisättiin näkyjä (luvut 8–12), ja kirjan esittely, ensimmäinen luku.

(Kirjan syntyvaiheista esiintyy useita teorioita.)

Kirjassa on kaksi toisistaan selvästi erottuvaa osaa.

• Joukko kertomuksia
• Neljä apokalyptistä näkyä

Danielin kirjan päähenkilöstä

Qumranissa uskottiin kirjan päähenkilön Danielin olleen profeetta (4Q174 [4QFlorilegium]), mitä tukevat myös historioitsija Flavius Josefus (Antiquity of the Jews 10.11.7 §266), ja Liber antiquitatum biblicarum (L.A.B. [Lives of the prophets] 4.6, 8).

Danielin kirjan kertomuksissa päähenkilö Daniel esiintyy unien ja näkyjen tulkitsijana, mutta ei profeettana.

Danielin kirjan kertomukset

Susanna ja vanhimmat Artemisia Gentileschin maalaamana (1610, Galleria Borghese, Rooma)

Ensimmäinen osa, joka käsittää ensimmäiset kuusi lukua, sisältää sarjan heikosti toisiinsa liittyviä, opettavaisia kertomuksia, joissa ihmeillä on merkittävä rooli. Ensimmäinen tarina on kirjoitettu hepreaksi, loput arameaksi lähtien toisen luvun neljännestä jakeesta. Aramealaisen osan alussa on kaldealaisten puhe [1]. Kolme jaksoa on säilynyt vain septuagintassa, ja niitä pidetään apokryfisinä protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten keskuudessa, deuterokanonisina katolisten ja ortodoksisten kristittyjen keskuudessa.

Tarinat lyhyesti:

1. Daniel ja hänen kolme ystäväänsä kieltäytyvät syömästä lihaa hovissa
2. Kuningas Nebukadnessar näkee unen patsaasta, jossa on osia neljästä metallista ja savesta. Daniel tulkitsee unen tarkoittavan neljää suurta maailmanvaltaa, antaa kunnian tulkinnasta Jumalalle.
3. Danielin aikaisemmin mainitut kolme ystävää Sadrak, Meesak ja Abednego kieltäytyvät kumartamasta kultaista kuvapatsasta jonka Nebukadnessar on tehnyt. Heidät heitetään tuliseen pätsiin, mutta Jumala estää heidän kuolemansa; enkeli on heidän kanssaan pätsissä, eivätkä he vahingoitu lainkaan.
4. Nebukadnessar uneksii korkeasta puusta, Daniel tulkitsee näyn.
5. Kuningas Belsassarin pidot, Daniel tulkitsee seinälle ilmestyneen kirjoituksen Mene, mene, tekel, ufarsin.
6. Susanna ja vanhimmat (apokryfinen / deuterokanoninen)
7. Bel ja lohikäärme (apokryfinen / deuterokanoninen)

Protestanttiset ja juutalaiset laitokset jättävät pois osiot "Susanna ja vanhimmat" ja "Bel ja lohikäärme". Lisäksi ne jättävät pois luvusta 3 osion, joka sisältää Asarjan rukouksen kolmen nuoren miehen ollessa tulisessa pätsissä, lyhyen kohtauksen, jossa esiintyy pelastava enkeli, ja tekstin Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa, joka on nuorten miesten kiitosrukous heidän pelastumisensa johdosta. Asarjan rukous ja Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa on säilytetty Septuagintassa sekä ortodoksisissa ja katolisissa kaanoneissa, Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa on osa ortodoksista aamumessua ja osa katolisen kirkon aamuliturgiaa sunnuntaille ja juhlapäiville.

• Asarjan rukous ja pelastava enkeli
• Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa

Kertomukset sijoittuvat Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan, aluksi Nebukadnessarin hoviin ja myöhemmin hänen seuraajiensa Belsassarin ja Persian kuninkaan Dareioksen hoveihin. Easton's Bible Dictionary sanoo Danielista: "Pakkosiirtolaisuuden historioitsija, kirjoittaja joka yksin antaa kuvan kaikista tapahtumista tuolta pimeältä ja synkältä aikakaudelta jona Israelin harppu riippui Eufratin varrella kasvavissa puissa. Hänen tarinoidensa voidaan sanoa välittävän Aikakirjojen ja Kuningasten kirjojen ja toisaalla Esran kirjan välillä, tai (tarkemmin) täyttävän aukon jonka Aikakirjojen kirjoittaja jättää yhdessä viimeisen lukunsa jakeista: 'Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi.'" (2. Aik. 36:20)

Daniel leijonien luolassa. Briton Rivièren maalaus Vastaus kuninkaalle (1890, Manchester City Art Gallery)

Nykyiset maalliset Babylonian ja akhaialaisen Persian historioitsijat eivät käytä Danielin kertomuksia lähdemateriaalina. Kuten Jewish Encyclopedian (1901-1906) kirjoittajat asian asettivat: "Ne sisältävät useita yksityiskohtia joita ei voida sovittaa yhteen muiden historiallisten lähteiden antamien tietojen kanssa. — — Pitkään jatkuneen oraalisen tradition aikana vähemmän tärkeät Babylonin kuninkaat ovat helposti voineet unohtua, ja viimeinen kuningas, jonka Kyyros kukisti, on voitu sekoittaa hyvin tunnetun Nebukadnessarin seuraajaan. "Meedialaisen Dareioksen" (esiintyy Daniel leijonien luolassa -kertomuksessa [2]) henkilöllisyyttä on aseteltu lukuisten Dareios-nimisten Persian hallitsijoiden ylle. Maalliset historioitsijat sanovat, että Persian Kyyros toinen oli kukistanut Median kuningaskunnan ennen kuin hän valloitti Babylonin, joten kaupungissa ei koskaan ollut meedialaista hallintoa. Jotkut historioitsijat esittävät, että Dareioksen hahmo Danielin kirjassa perustuu Dareios suureen, joka hallitsi Persiaa vuosina 522-486 BC, siis juutalaisten Babylonin pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen.

Kuitenkin Danielin kirjan uskottavuutta harvoin kiistetään perinteisen kristillisyyden parissa. Kirjan tarinoiden uskottavuudelle kirjaimellisena historiana ja Danielin kirjoittajuudelle kannattajat esittävät seuraavia perusteluja:

1. Jeesuksen todistus Matteuksen evankeliumissa (24:15 [3], 25:31 [4], 26:64 [5])
2. Jeesuksen apostolien antama todistus (1 Kor. 6:2 [6]; 2. Tess. 2:3 [7])
3. Hesekielin antama todistus (Hesekiel 14:14,20; 28:3)
4. Henkilöt ja tapahtumat kirjassa vastaavat täydelleen aikaa jolloin kirjoittaja (Daniel) eli.
5. Kirjallinen muoto on suunnilleen sellainen kuin tältä ajalta voisi odottaa.
6. Jotkin osiot (Dan. 2:4; 7) on kirjoitettu arameaksi; hepreaksi kirjoitetut osiot vastaavat hyvin tyyliltään ja rakenteeltaan Vanhan testamentin myöhemmistä tapahtumista kertovia kirjoja, erityisesti Esran kirjaa. Kirjoittaja osaa hyvin sekä hepreaa että arameaa, vaihtaen kieltä tekstissään sen mukaan kuin aihe vaatii. Tämä sopii yhteen kirjoittajan aseman ja niiden ihmisten kanssa, joille kirja oli kirjoitettu.
7. Daniel kirjan kirjoittajana mainitaan myös itsessään kirjassa (Dan. 7:1,28; 8:2; 9:2; 10:1, 2; 12:4, 5).

Apokalyptiset näyt Danielin kirjassa

Toinen osa kirjasta, loput kuusi lukua kertomusten lisäksi, on ilmestyskirjallisuutta, varhainen näyte apokalyptisestä kirjallisuudesta. Kirjoittaja, puhuen nyt ensimmäisessä persoonassa, kertoo näkyjä, vain hänelle uskottuja. Myös apokalyptinen osa kirjasta käsittää tekstiä kahdesta eri lähteestä, arameaksi kirjoitettua (jakeeseen 7:28 asti), ja hepreaksi kirjoitettua (luvut 8-12). Osa sisältää kolme näkyä ja yhden pidennetyn profeetallisen julistuksen. Käsiteltävänä on pääasiassa Israelin kohtalo:

1. Näky Babylonian kuninkaan Belsassarin ensimmäisenä hallitusvuotena (7:1) koskee neljää suurta eläintä (7:3), jotka edustavat neljää tulevaa kuningasta (7:17) tai valtakuntaa (7:23). Näistä neljäs kohtelee kaltoin koko mailmaa, syöden ja tallaten ja murskaten sen (7:23). Neljäs valtakunta tuottaa kymmenen kuningasta, joita sarvet vertauskuvaavat. Tulee vielä yksi sarvi, yksi kuningas, samasta pedosta. Tämä kuningas kukistaa kolme kuningasta (7:24), puhuu Korkeinta vastaan ja Korkeimman pyhiä vastaan. Hän pyrkii puuttamaan juhla-ajat ja lain. (7:25) (Molemmat ovat juutalaisille äärimmäisen tärkeitä.) Ajan ja kahden ajan ja puolen ajan (useiden tulkintojen mukaan kolme ja puoli vuotta) jälkeen hänet tuomitaan ja hänen valtansa otetaan häneltä pois (7:26). Kuninkuus ja valta ja kaikkien valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle (7:27).
2. Belsassarin kolmannen hallitusvuoden näky (8:1-27) koskee pässiä ja vuohipukkia. Daniel tulkitsee vuohipukin tarkoittavan "Jaavanin kuningaskuntaa" (Helleenien valtakuntaa) (8:21).
3. Näky Dareioksen, Kserkseen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena (Dan. 9) koskee seitsemää viikkoa, tai seitsemääkymmentä vuosiviikkoa (9:24), joiden aikaiset tapahtumat kirjoittajan kansalle ja kaupungille (Jerusalemille) kerrotaan hänelle Gabrielin kautta (9:21).
4. Kirjan lopussa on pitkä näky, joka kirjoittajalle annettiin Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena (10:1 - 12:13).

Danielin kirjan ajoitus

Sen muokatun version Danielin kirjasta, joka meillä on tänä päivänä, ajoitus perustetaan tekstissä oleviin elementteihin, pikemmin kuin kirjassa mainittuihin kuninkaallisiin ja muihin hahmoihin liittyviin päivämääriin ja vuosilukuihin. Esimerkiksi kuningas Nebukadnessarin nimestä, joka Jeremian ja Hesekielin kirjoissa on muodossa "Nebuchadrezzar", esiintyy Danielin kirjassa muodossa "Nebuchadnezzar", joka on myöhempi muoto kuin edellinen. Lisäksi musiikki-instrumenteilla on kirjassa kreikkalaiset nimet, ei heprealaisia, kuten voisi olettaa. Tämä antaa olettaa kirjoittamisen tapahtuneen hellenistisenä aikana.

Useat tulkitsijat löytävät Danielin kirjasta viittauksia, jotka kuvastavat seleukki-kuninkaan Antiochus IV Epiphaneen (175–164 eaa) toimeenpanemia Israelin vainoja, ja niin muodoin ajoittavat tekstin hellenistiselle ajalle. Tämän päätelmän teki jo kolmannella vuosisadalla filosofi Porphyry (Porphyry of Tyros). (ks. myös English Wikipedia: Book of Enoch )

Danielin kirjan merkitys kristityille

Kuten yllä on mainittu, apokryfiset (tai deuterokanoniset) osiot Asarjan rukous ja Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa ovat laajasti käytetyt ortodoksisissa ja katolisissa rukouksissa. Kristillisyydessä käytetään kirjan tapahtumia moraalisia opetuksia sisältävinä kertomuksina, ja niiden tulkitaan ennustavan evankeliumien tapahtumia.

Apokalyptinen osa kirjasta on erityisen tärkeä kristityille, varsinkin Ihmisen Pojan mainitsemisen johdosta. Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen käyttäneen tätä arvonimeä usein.[8] Yhteys Danielin näkyjen ja Jeesuksen elämän (ja kuoleman) välillä on tehty hyvin selväksi Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa (Matt. 27:64; Mk. 14:62). Kristityille tämä on varma todiste siitä, että Jeesus on ennustettu Messias.

Ainoana Vanhan testamentin lähteenä, joka mainitsee kahden arkkienkelin, Gabrielin ja Mikaelin nimet, Danielin kirja vaikutti keskiajalla merkittävästi angelologian (enkeliopin) tutkimukseen. Näiden kahden lisäksi Vanhassa testamentissa mainitaan vain yhden muun enkelin nimi, Rafaelin, apokryfisessä (tai deuterokanonisessa) Tobiaan kirjassa.

Aiheesta muualla

• Danielin kirja raamattu.uskonkirjat.net-sivustolla
• Danielin kirja vuoden 1992 käännöksessä
• Danielin kirja vuoden 1933/38 käännöksessä
• Danielin kirja Bibliassa (vuoden 1776 käännös)
• Kuusi apokryfikirjaa, Suomen ev.lut. kirkon asettaman käännöskomitean käännösehdotus kuudelle eri apokryfikirjalle. Sisältää Danielin kirjan lisäykset.
• Raimo Mäkelän luentoja Danielin kirjasta:

• Danielin kirja ja Johanneksen ilmestys - profetia vai apokalypsi
• Danielin ihmeellisten vaiheiden sanoma
• Jeesus Kristus Danielin kirjassa

Lähteet

• English Wikipedia: Book of Daniel
• Easton's Bible Dictionary, 1897
• Jewish Encyclopedia (1901–1906)
• Helsingin yliopiston yleisen teologian perusopintojen eksegetiikan vapaavalintaisen osuuden tukisivusto [9]

Ketuvim

Psalmien kirja · Sananlaskujen kirja · Jobin kirja · Laulujen laulu · Ruutin kirja · Valitusvirret · Saarnaajan kirja · Esterin kirja · Danielin kirja · Esran kirja/Nehemian kirja · Aikakirjat (Ensimmäinen aikakirja · Toinen aikakirja)