Siirry sisältöön

Artemisia Gentileschi

Wikipediasta
Artemisia Gentileschi
Tehtävä
Hovitaide
Muita tietoja
Lajityypit
Muotokuva, uskonnollinen maalaus (d), Historiamaalaus, mytologiamaalaus (d)View and modify data on Wikidata
allekirjoitus Artemisia Gentileschi

allekirjoitus

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Artemisia Gentileschi
Omakuva maalauksen allegoriana (1638-39, Royal Collection, Lontoo)
Omakuva maalauksen allegoriana (1638-39, Royal Collection, Lontoo)
Henkilötiedot
Syntynyt8. heinäkuuta 1593
Rooma, Italia
Kuollut1652 tai 1653[1]
Napoli, Italia
Kansalaisuus italialainen
Taiteilija
Ala maalaustaide
Taidesuuntaus barokki
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Artemisia Gentileschi (8. heinäkuuta 1593 − n.1654) oli italialainen taidemaalari barokin aikakaudella. Häntä pidetään nykyään yhtenä taitavimmista taidemaalareista Caravaggion innoittamassa sukupolvessa. Aikana jolloin naismaalareita ei hyväksytty taideyhteisöön, hän oli ensimmäinen naispuolinen taidemaalari, joka hyväksyttiin Firenzen taideakatemian (Accademia delle Arti del Disegno) viralliseksi jäseneksi.[2]

Hän kuului ensimmäisiin naistaiteilijoihin, jotka maalasivat historiallisia ja uskonnollisia maalauksia ajalla, jolloin niiden kaltaisten herooisten teemojen katsottiin olevan naisten ulottumattomissa.lähde?

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gentileschin äiti oli Prudenza Montone ja isä kuuluisa[1] taidemaalari Orazio Gentileschi.[3] Hän oli pariskunnan esikoinen ja ainoa tytär. Hänen jälkeensä syntyi viisi poikaa. Isä huomasi tyttärensä lahjakkuuden ja antoi hänelle kolmevuotisen taiteilijakoulutuksen, mitä ei yleensä annettu naisille. Talossa vieraili isän taiteilijaystäviä, esimerkiksi Agostino Tassi, jota pyydettiin antamaan tyttärelle opetusta perspektiivistä.[1]

Toukokuussa 1611 Tassi raiskasi 18-vuotiaan Artemisia Gentileschin tämän kotona. Orazio Gentileschi haastoi Tassin oikeuteen seuraavana vuonna. Oikeudenkäynti kesti seitsemän kuukautta ja siitä uutisoitiin paljon. Myös toista perheen ystävää, Cosimo Quorlia, syytettiin, sillä hän auttoi Tassia valitsemaan vierailulle ajankohdan, jolloin Gentileschin isä ei ollut paikalla. Quorli oli itsekin yrittänyt raiskata Gentileschin, minkä lisäksi hän oli varastanut tämän tekemän maalauksen. Siihen aikaan kidutukset olivat osa oikeudenkäyntiä ja myös Gentileschi joutui peukaloruuviin ja metallisiin sormikiristimiin, joilla hänestä yritettiin saada totuus esiin. Tassi todettiin syylliseksi ja hän sai kahdeksan kuukauden vankeustuomion. Quorli kuoli ennen kuin oikeudenkäynti päättyi. Kumpikin heistä oli häirinnyt Gentileschiä seksuaalisesti jo vuosia ennen raiskausta.[2] Oikeudenkäynti oli Gentileschille äärimmäisen nöyryyttävä. Oikeudenkäynnin aikana Gentileschi maalasi Raamatun teemaa, jossa Judit katkaisee assyrialaisen viholliskansan päällikön kaulan miekalla. Taiteilija maalasi saman Judit ja Holofernes -teeman ainakin seitsemän kertaa.[1]

Firenzen vuosina tehty omakuva

Oikeudenkäynnin jälkeen Gentileschi avioitui firenzeläisen taidemaalari Pietro Antonio de Stiattesin kanssa. Hänen veljensä Giovanni Stiattes oli todistanut Tassia ja Quorlia vastaan. Nuori vaimo muutti Firenzeen[2] ja pariskunta sai neljä lasta.[1] Firenzessä Gentileschi ystävystyi muun muassa Galileo Galilein kanssa.[2] Vuonna 1616 hänet hyväksyttiin ensimmäisenä naisena Firenzen taideakatemian viralliseksi jäseneksi.[1] Seitsemän aviovuoden jälkeen hän erosi miehestään ja muutti Roomaan vuonna 1621. Kuuden Rooman vuoden jälkeen hän muutti Genovan kautta Venetsiaan ja sieltä Napoliin.[2]

Eräs Kleopatra-maalauksista (noin 1633–1635)

Vuonna 1638 Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas Kaarle I kutsui Artemisia Gentileschin ja hänen isänsä Lontooseen. Siellä he tekivät esimerkiksi ovaalin kattomaalauksen Greenwichin Queen’s House-palatsin halliin.[2]

Gentileschi teki uransa maalauksilla, jotka on tulkittu feministisiksi.[2] Hän maalasi noin neljäkymmentä vuotta. Raamatun teemojen lisäksi hänen suosikkihahmoihinsa kuului Kleopatra. Vielä 1900-luvulla useita hänen maalauksistaan oli laitettu hänen isänsä nimiin.[2]

Gentileschi kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Italialainen kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Banti kirjoitti Gentileschistä osin fiktiivisen elämäkertaromaanin Artemisia (1947).[4]
  • Agnès Merlet ohjasi elokuvan Artemisia (1997)[5]
  • Susan Vreeland: The Passion of Artemisia (2002) -romaani[6]
  • Joy McCullough: Blood Water Paint -romaani[7]
  • Kanadalainen Adrienne Clarkson teki taiteilijasta draamadokumentin Lähikuvassa: Artemisia, naistaiteilija.[8]
  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Laura Schwendinger sävelsi Artemisia-nimisen oopperan vuonna 2017. Se on esitetty useamman kerran Yhdysvalloissa.

Maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 Reenkola, Elina: Nainen ja luovuus, s. 163–168. Momentum Kirjat, 2025. ISBN 978-952-417-128-1
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 Petäjä, Jukka: Barokkitaiteilija kävi oikeutta raiskauksestaan jo 1600-luvulla (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 21.1.2017. Viitattu 18.1.2019.
  3. ↑ Orazio and Artemisia Gentileschi: Father and Daughter Painters in Baroque Italy www.metmuseum.org. Viitattu 29.11.2022.
  4. ↑ Rantala, Risto; Turtia, Kaarina (toim.): ”Banti, Anna”, Otavan kirjallisuustieto, s. 71. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  5. ↑ FILM REVIEW; Agony and Ecstasy, Especially Ecstasy (Published 1998) nytimes.com. 8.5.1998. Arkistoitu 16.12.2024. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Shapiro, Anna: The Renaissance feminist... with a touch of Judy Garland The Guardian. 5.5.2002. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Tripathi, Natasha: “Blood Water Paint,” A Portrait of the Renaissance Artist Who Fought the Patriarchy The New Yorker. 13.2.2019. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Nuorena raiskattu taiteilija Artemisia Gentileschi kieltäytyi uhrin osasta (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 18.7.1994. Viitattu 18.1.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Artemisia_Gentileschi&oldid=24046954”