Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p fix |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979. |
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979. |
||
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin |
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' ([[1956]]) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' ([[1962]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' ([[1967]]). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]]. |
||
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. |
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. |
Versio 19. syyskuuta 2011 kello 14.10
Toivo Mäkelä (26. syyskuuta 1909 Loviisassa – 20. huhtikuuta 1979 Helsingissä) oli suomalainen näyttelijä. Lähinnä elokuvaesiintymistensä ansiosta Mäkelälle on sukeutunut kulttikannatusta.
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa Irma Seikkulan. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli Wilho Ilmarin ohjaamassa Jalmari Finne -filmatisoinnissa Pitkäjärveläiset (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi Matti Kassilan draamojen ja Aarne Tarkaksen komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa Elokuu (1956) ja Kaasua, komisario Palmu! (1962). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa Pähkähullu Suomi (1967). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli Rauni Mollbergin lämminhenkisessä komediassa Aika hyvä ihmiseksi (1977) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan Jussi-patsaansa.
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.
Näyttelijä Taito Mäkelä oli Toivo Mäkelän veli.
Toivo Mäkelä on haudattu vaimonsa Irma Seikkulan kanssa Helsinkiin Malmin hautausmaalle, kortteliin 30–4–125.
Elokuvat
- 1. Onnellinen mies (1979) (TV) – Itkonen
- 2. Runoilija ja muusa (1978) – Vanha tarjoilija
- 3. Aika hyvä ihmiseksi (1977) – Hurme, valokuvaaja
- 4. Toukokuun 1. päivä
- 5. Kuolleista herännyt (1975) (TV)
- 6. Hiekkakuningas (1972) (TV) – Hurmeen apuri
- 7. Titus Andronikus (1970) (TV)
- 8. Elävä ruumis (1969) – Ivan Petrovitsh
- 9. Äl’ yli päästä perhanaa (1968) – Elokuvatuottaja Arvi Jalmari Mattila/ Iisalmen pastori/Valtiopäivämies/Nimismies/ Kauppaneuvos Hannu Karppinen/Oikeistopuolueen presidenttiehdokas
- 10. Pähkähullu Suomi (1967) – Pääministeri
- 11. Oppenheimerin tapaus (1967) (TV)
- 12. Ylilääkäri (1966) (TV)
- 13. Teekutsut (1965) (TV)
- 14. Veljen varjo (1964) (TV) – Kirkonvartija
- 15. Turkasen tenava! (1963) – Neuvolan lääkäri
- 16. Vaarallista vapautta (1962) – Rainer
- 17. Naiset, jotka minulle annoit (1962) – Teatterinjohtaja Leo Luotola
- 18. Hän varasti elämän (1962) – Kirkkoherra Evald Kettunen
- 19. Kuu on vaarallinen (1962) – Sten Lehtoja
- 20. Kultainen vasikka (1961) – Herman Ahlroos
- 21. Kaasua, komisario Palmu! (1961) – Varatuomari Lanne
- 22. Olin nahjuksen vaimo (1961) – Tuomari Simolin
- 23. Tulipunainen kyyhkynen (1961) – Maalaismies Aitamaan autossa
- 24. Minkkiturkki (1961) – Vilho, Valtakunnan rakennustoimiston johtaja
- 25. Opettajatar seikkailee (1960) – Maisteri Petäjä
- 26. Autotytöt (1960) – Merimies
- 27. Komisario Palmun erehdys (1960) – Pianisti
- 28. Kankkulan kaivolla (1960) – Nestori
- 29. Kaks' tavallista Lahtista (1960) – Prokuristi Puntti
- 30. Justus järjestää kaiken (1960) – Tavaratalon johtaja
- 31. Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) – Tohtori Pujoparta
- 32. Lasisydän (1959) – Psykiatri / kulkuri
- 33. Punainen viiva (1959) – Jussi Kettuvaara
- 34. Verta käsissämme (1958) – Hovimestari
- 35. Asessorin naishuolet (1958) - Varatuomari Esko Pakkola
- 36. Syntipukki (1957) – Lasse Aro
- 37. Kuriton sukupolvi (1957) – Toimittaja Arvo Kääri
- 38. Pää pystyyn Helena (1957) – Eero Alanen
- 39. Elokuu (1956) – Kanavanvartija Viktor Sundvall
- 40. Villi Pohjola (1955) – Valokuvaaja
- 41. Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) – Hovimestari
- 42. Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) – Merimiesjuhlien vieraita
- 43. Olemme kaikki syyllisiä (1954) – Tohtori Heiskanen
- 44. Sininen viikko (1954) – Bertil Forss
- 45. Kovanaama (1954) – Anders, rikollisliigan pomo
- 46. Kolmiapila (1953) – Juoppo
- 47. Noita palaa elämään (1952) – Hannu
- 48. Pitkäjärveläiset (1951) – Heikkilän Mikko-isäntä
Kaskuja
Näyttelijän muisti saattaa joskus pettää sellaisessakin näytelmässä, jota on esitetty jo kymmeniä kertoja. Ihminenhän ei ole mikään kone. Näin kävi Elsa Turakaisellekin kerran hänen ollessaan kiertueella miehensä Artturi Laakson ja Toivo Mäkelän kanssa. He olivat kauan kiertäneet paikasta toiseen näytellen Amerikan Maria, ja Hiitolassa se tapahtui. Turri astui näytelmän ratkaisevassa kohtauksessa näyttämölle ja aloitti:
– Tuomari sanoi – – –
Juuri sillä hetkellä hänet yllätti täydellinen muistinpimennys.
– Tuomari sanoi – – –, tapaili Turri uudelleen, mutta jatko ei tullut mieleen.
– Tuomari sanoi – – – oih, en voi sitä sanoa.
– Yritä edes, auttoi Artturi.
Samaan aikaan kuului verhon takaa Toivo Mäkelän kuiskaus yhä voimakkaampana niin, että se kuului katsomoon:
– Tuomari sanoi – – – tuomari sanoi – – –
– Älä huuda, tuiskahti Turri ja yritti jälleen.
Aika tuntui ikuisuudelta. Lopulta Turri muisti jatkonkin ja pääsi omin avuin eteenpäin, sillä Toivo Mäkelä ei naurultaan päässyt pitemmälle kuin ”tuomari sanoi”.
Leo Riuttu: Teatteriväen makeimmat naurut. WSOY 1973