Smaug

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Smaug on lohikäärme ja antagonisti J. R. R. Tolkienin fantasiakirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin. Forbes-lehti valitsi Smaugin vuonna 2012 maailman rikkaimmaksi fiktiiviseksi hahmoksi. Omaisuutta oli kertynyt noin 62 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[1] Smaugin mukaan on nimetty piikikkäiden liskojen suku ja Planois smaug -niminen ötökkälaji.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Smaug Kultainen on ovela, kullanpunainen lohikäärme. Bilbo Reppuli, Gandalf Harmaa ja Thorin Tammikilven johtamat kolmetoista kääpiötä lähtevät hakemaan Smaugilta takaisin kääpiöiden tarumaista aarretta, jonka se on kauan sitten ryöstänyt. Tolkien kertoo Smaugin olevan suuri ja suomujen peittämä lukuun ottamatta sen pehmeää vatsaa, johon oli tarttunut kääpiökuninkaiden jalokiviä vuosikausien aarrekasan päällä makoilun tuloksena. Smaug asuu Yksinäisellä vuorella. Kun kääpiöiden retken vorona toimiva Bilbo lähtee vakoilemaan Yksinäisen Vuoren saleja hän tapaa Smaugin, joka Bilbon yllyttämänä kehuskelee jalokivipeitteisellä vatsallaan. Silloin tarkkaavainen hobitti huomaa rinnan vasemmalle puolelle jääneen tyhjän kohdan. Bilbo kertoo matkatovereilleen tästä hyödyllisestä havainnostaan, jolloin vuorella asuva Rastas kuulee kertomuksen ja rientää heti kertomaan asiasta järvikaupunki Esgarothissa asuvalle Bardille, jonka esi-isä Girion oli Smaugin tuhoaman Laakson kaupungin kuningas. Laakson ruhtinailla oli kyky puhua Rastaiden kanssa, joten myös Bard kykenee puhumaan Rastaan kanssa. Smaug Kultainen hyökkää lopulta Esgarothiin. Järvikaupungin asukkaat yrittävät puolustaa kaupunkiaan, mutta lopulta palavassa kaupungissa on jäljellä taistelemassa enää Bard. Taistelussa Smaug saa surmansa jousimies Bardin ampumasta Mustasta nuolesta. Kuolleen Smaugin ruumis uppoaa syvälle Pitkäjärven vesiin.

Smaug elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Jacksonin ohjaamassa Hobitti-elokuvatrilogiassa Smaugin liikkeet ja äänen tekee Benedict Cumberbatch.

Ensimmäisessä elokuvassa Odottamaton matka Smaug nähtiin vain vilaukselta elokuvan alussa ja lopussa, mutta hänet mainittiin muutamaan otteeseen. Smaug nähtiin ensi kertaa kokonaan toisessa elokuvassa Smaugin autioittama maa. Siinä Smaugia kuvaillaan suureksi punasuomuiseksi jättiläislohikäärmeeksi, jolla oli pitkä käärmemäinen kaula, suuri pitkä liskomainen häntä sekä neljä raajaa (kaksi takajalkaa sekä kaksi etujalkaa, joissa on myös suuret siivet). Smaug erosi elokuvassa kovasti kirjaversiostaan, jossa hänellä oli kuusi raajaa (neljä jalkaa ja siivet). Lisäksi elokuvassa Smaugin kaulan suomut hohtavat aina, kun hän valmistautuu syöksemään tulta.

Elokuvissa Smaug lohikäärme vaikutti myös olevan tietoinen siitä, mikä Bilbon kantama taikasormus todella oli. Elokuvassa Smaug joutuu Bilbon lisäksi kohtaamisiin myös Thorin Tammikilven ja muiden kääpiöiden kanssa. He yrittivät hukuttaa Smaugin sulaan kultaan, mutta epäonnistuivat, ja Smaug päätti lähteä tuhoamaan Esgarothin kostoksi siitä, että kaupungin asukkaat olivat auttaneet retkikuntaa. Mustat nuolet olivat ainoita aseita, jotka voisivat läpäistä Smaugin panssarin. Laakson kaupungin kuningas Girion oli yrittänyt kauan sitten surmata Smaugin niiden avulla, mutta hän onnistui vain irrottamaan yhden suomuista. Mustista nuolista viimeinen oli yhä Girionin jälkeisen, Bardin, hallussa. Smaugin herättyä Bard yritti valmistautua tämän tuloon viemällä nuolen Esgarothin torniin pystytettyyn jouseen. Kaupungin Isäntä, joka piti Bardia uhkana vallalleen, määräsi hänet pidätettäväksi. Bard ehti ennen kiinni jäämistään antaa nuolen pojalleen Bainille. Smaugin hyökättyä Esgarothiin Bard pakeni vankilasta ja ampui Smaugia aluksi jousellaan. Kun Bain antoi Mustan nuolen Bardille, hän ampui nuolen Bainin avustuksella Smaugin rinnassa olevaan paljaaseen kohtaan surmaten Smaugin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tolkien, J. R. R.: Hobitti, eli, Sinne ja takaisin. (The hobbit, or There and back again, 1937.) Kuvittanut Tove Jansson. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28267-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]