Tuntokarva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kissalla on tuntokarvoja naamassaan ja eri puolilla kehoa

Tuntokarvat ovat monilla nisäkkäillä kuonossa, muualla naamassa tai muualla kehossa olevia karvoja, joilla eläin saa tietoa ympäristöstään. Naaman tuntokarvoja eli naamakarvoja tai viiksiä kutsutaan biologiassa sierainkarvoiksi (vibrissa).[1]

Tuntokarvat ovat yleensä melko jäykkiä orvaskeden sarveismuodostumia. Niiden juurta ympäröivän karvatupen yhteydessä on hermosoluja, jotka reagoivat vähäiseenkin liikkeeseen. Kun karvaa kosketetaan, hermosolut välittävät siitä tiedon keskushermostoon.[1]

Tuntokarvojensa avulla eläin voi esimerkiksi määrittää pintojen ominaisuuksia, hahmottaa tilaa ja liikkua vedessä. Joskus tuntokarva korvaa eläimen näköaistin puutteita.[1] Hämärässä ja pimeässä liikkuvat lajit aistivat tuntokarvoillaan kuljettavan reitin, sen ulottuvuudet ja mahdolliset esteet. Vedessä elävät nisäkkäät kuten hylkeet käyttävät viiksiään myös kalaparvien paikantamisessa.[2] Kissat käyttävät naamakarvojaan ilmeisesti ainakin mittaamaan kulkuaukkojen kokoja.[1] Ne pystyvät viiksillään myös aistmaan saaliseläimen liikkeestä lähtevät ilmavirtaukset. Viikset toimivat myös osana kissan elekieltä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mihin eläin tarvitsee viiksiä? Tieteen kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 27.1.2018.
  2. Ilkka Koivisto: Tuntokarvoista apua Suomen Luonto. 25.8.2013. Viitattu 27.1.2018.
  3. Kissa aistii ja tervehtii viiksillä Yle Lahti. 19.4.2011. Viitattu 27.1.2018.