Fafnir

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo mytologisesta hahmosta, sarjakuvahahmosta katso Fafnir (sarjakuvahahmo), automerkistä Fafnir (auto).
Arthur Rackham: Sigurd tappaa Fafnirin.

Fafnir ("Syliksikäyvä") tai Fafner on skandinaavisessa mytologiassa esiintyvä lohikäärme. Fafnir oli alun perin voimakas kääpiö, joka muuttui lohikäärmeeksi voidakseen paremmin vartioida anastamaansa aarretta.[1]

Völsunga-saagassa kerrotaan, että Hreidmarr vaati jumalilta maksua näiden surmaamasta Hreidmarrin pojasta Otrista. Otrilla oli tapana uida koskessa saukon hahmossa, ja kerran Loki surmasi saukon rannalla. Odin maksoi Hreidmarrille verirahana suuren kasan kultaa, jonka he olivat anastaneet kääpiö Andvarilta, mutta Loki kirosi aarteen. Hreidmarrin kaksi muuta poikaa, Reginn ja Fafnir, vaativat osuutta kullasta. Hreidmarr ei suostu siihen, jolloin Fafnir tappoi isänsä miekalla tämän nukkuessa. Murhattuaan isänsä Fafnir muuttui lohikäärmeeksi ja omi kultaaarteen itselleen. Fafnir vetäytyi Gnitaheidrille, ja hänellä oli kauhukypärä, jota kaikki elolliset pelkäsivät. Myöhemmin Fafnirin veli seppä Reginn suostuttelee kasvattipoikansa Sigurdin tappamaan Fafnirin. Sigurd kaivaa kuopan Fafnirin kulkureitille ja piiloutuu sinne. Fafnirin kulkiessa purolle Sigurd työntää miekan pedon vatsaan. Reginn aikoo kuitenkin tappaa Sigurdin ja anastaa aarteen, mutta Sigurd saa tästä vihiä maistettuaan lohikäärmeen verta ja opittuaan ymmärtämään lintujen puhetta. Linnut varoittavat Sigurdia, ja Sigurd tappaa Reginnin. Sitten Sigurd söi Fafnirin sydäntä ja joi sekä Fafnirin että Reginnin verta.[2] [3] Sigurd myös kylpee lohikäärmeen veressä, sillä tietäjä on neuvonut, että kylpeminen veressä tekee haavoittumattomaksi.

Richard Wagnerin oopperassa Nibelungin sormus lohikäärme esiintyy nimellä Fafner, ja on alun perin jättiläinen eikä kääpiö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eddan sankarirunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aaale Tynni. WSOY 1980. ISBN 951-0-10173-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tynni 1980, s. 114-115 ja 300
  2. Fafnir Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 18.3.2015. englanti
  3. Tynni 1980, s. 110-128