P

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pp Pp
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

P (p) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 16. kirjain. P-kirjaimen nimi on suomen kielessä pee ja äännearvo [p].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista P-kirjainta vastaa pii (Π, π), kyrillisessä kirjaimistossa lähes samannäköinen kyrillinen П (п).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimen pii varhaisesta muodosta.[1]

P suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-kirjaimella merkitään suomen kielessä konsonanttia [p], joka on soinniton bilabiaalinen tenuisklusiili.

P-konsonantti ei esiinny suomen yleiskielessä sanan lopussa.[2] Kuitenkin jäännöslopukkeellisessa sanassa voi p-äänne ääntyä p-alkuisen sanan edellä. Esimerkiksi mene pois voi ääntyä: menep pois. Murteissa p-konsonantti voi esiintyä sanan lopussa muutenkin: Useissa länsimurteissa loppu-t assimiloituu p:ksi, kun seuraava sana alkaa p:llä (suurep puut). Savolaismurteissa taas esiintyy p eräiden verbien yksikön kolmannen persoonan muodon lopussa, esim. juop (yleiskielessä juo).[3]

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P p
ASCII 80 112
Unicode U+0050 U+0070

P-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen p:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison P:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wichmann, Yrjö ym.: ”P”, Tietosanakirja. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Klusiilit p, t, k, d, (b, g) Verkkokielioppi. 2001. Finn Lectura. Arkistoitu 23.11.2020. Viitattu 20.3.2021.
  3. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 169, 359. 2006.
  4. a b c d e f g Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.3.2021.
  5. Itkonen, Terho: Kieliopas, s. 289. Kuudes painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4299-9.
  6. Nykysuomen sanakirja IV, s.v. p. Helsinki 1961.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]