Lentoposti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvalloista Ruotsiin vuonna 1965 kulkenut aerogrammi eli lentopostikirje.
Käsin lyöty leima lentopostipaketissa.

Lentoposti on postinkuljetuksen lähetyslaji, jossa kirjeet ja postipaketit kuljetetaan lentokoneella, joskus myös helikopterilla tai muulla ilma-aluksella. Kun valtaosa postiliikenteestä tapahtui 1900-luvun alkupuoliskolla pintapostina eli maa- tai vesikulkuneuvojen avulla, lentoposti oli tapa varmistaa lähetyksen pintapostia nopeampi jakelu vastaanottajalle.[1]

Lentopostilähetykset tunnistetaan kirjekuorten, liimattavien etikettien[2] tai leimojen tekstimerkinnöistä (ransk. Par avion, sananmuk. ’lentokoneitse’, engl. Airmail), kirjekuoren reunojen sinipunaisesta katkoviivasta sekä kuorten ja kirjelomakkeiden erityisen ohuesta, usein vaalean sinertävästä paperista. Ilmakirje eli aerogrammi on erityinen kirjelomake, joka taittuu ja liimautuu lentopostikirjeeksi tarvitsematta erillistä kirjekuorta tai postimerkkiä. Monissa maissa on julkaistu myös erityisiä lentopostimerkkejä,[3] ja isoissa kaupungeissa on lentopostia varten ollut erityisiä kirjelaatikoita, usein sinisiä[4].

Pienille saarille tai muille lentokentättömille alueille lentoposti saatetaan toimittaa pudottamalla se laskuvarjolla, vedenkestävästi suojattuna rantaveteen[5] tai laskeutumalla veteen vesitasolla. Talvisin voidaan laskeutua jäälle[6].

Nykyisin postiliikenteestä suuri osa kulkee maasta toiseen tai suuren valtion sisällä joka tapauksessa lentoteitse, eikä lisämaksullista lentopostia enää useinkaan ole käytössä erillisenä lähetyslajina. Postinkuljetuksesta lentoteitse ollaan monissa maissa toisaalta luopumassa nopean kirjeliikenteen menettäessä merkitystään sähköisten viestimien otettua sen paikan. Näin tehtiin Suomessa vuoden 2019 alusta lukien, jolloin Posti Group luopui postin maansisäisistä lentokuljetuksista ja siirtyi kokonaan maantiekuljetuksiin[7]. Sen sijaan verkkokauppa on merkittävästi lisännyt lentorahtina tapahtuvaa kansainvälistä pakettiliikennettä[8].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopostisäkkiä lastataan Kööpenhaminassa vuonna 1923.
Lentokentättömille saarille lentoposti saatetaan pudottaa laskuvarjolla.

Usein lentopostin ensimmäisenä muotona mainitaan kirjekyyhkyt[9]. Kyyhkyjä ja ilmapalloja käytettiin Pariisin kommuunin aikana 1871 kirjepostin lähettämiseksi saarretusta kaupungista ulos[10]. Lentokoneilla postia alettiin kuljettaa jo ilmailun varhaisaikoina vuoden 1910 paikkeilla, jolloin postilentonäytös Hendonin lentokentältä Windsorin linnan puistoon oli osa Britannian kuninkaan Yrjö V:n kruunajaisia[11]. Seuraavana vuonna Britannia alkoi kokeilla postilentoja Intiassa, Ranska omassa siirtomaassaan Marokossa, ja pian myös Italia ja Saksa alkoivat testata lentopostia omissa maissaan[12].

Postilentotoiminta oli ilmailun ensimmäinen merkittävä kaupallinen sovellus. Tuolloin lentäjät vielä tekivät työtään kaksitasoisten pienkoneiden avoimissa ohjaamoissa säästä riippumatta. Työ oli tekniikan alkeellisuuden ja epävarmuuden takia vaarallista: vuosina 1918–1927 pelkästään Yhdysvalloissa 34 postilentäjää sai surmansa. Toisaalta lentopostitoiminnan vaatima säännöllisyys nopeutti erilaisten lentoturvallisuusratkaisujen kehittämistä. Näitä olivat muun muassa lentokoneiden mittari- ja laitevalikoiman parantuminen, uudet navigointivälineet, radioliikenne, lentomajakat ja kiitoteiden valaiseminen, jotka mahdollistivat lentämisen pimeän aikaan ja huonossakin säässä. Yhdysvaltain postilaitos luopui omasta lentopostitoiminnastaan 1925 ja alkoi kilpailuttaa yksityisiä yrityksiä sitä hoitamaan. Monet kaupalliset lentoyhtiöt aloittivat näin toimintansa lentopostiliikenteen harjoittajina ja saivat samalla kokemusta tulevaa säännöllistä matkustajaliikennettä varten.[13]

Ensimmäiset lentopostireitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperial Airwaysin lentoposti- ja matkustajareitit vuonna 1935.

Yhdysvalloissa ensimmäinen säännöllinen lentopostireitti aloitettiin New Yorkin ja pääkaupunki Washingtonin välillä 1918. Itä- ja länsirannikon välinen postireitti syntyi 1920 monesta eri osasta: ensin New Yorkista Pennsylvanian Bellefonteen ja edelleen Ohion Clevelandiin, sitten yhden välilaskun kautta Chicagoon. Sieltä reitti jatkui Iowan, Nebraskan, Wyomingin, Utah’n ja Nevadan postilentokenttien kautta San Franciscoon. Välillä toki lentokone ja lentäjä vaihtuivat useaan kertaan.[13]

Ensimmäisiä kansainvälisiä lentopostireittejä olivat vuonna 1915 aloitettu linja Britanniasta Belgiaan ja vuonna 1918 siihen asti pisin postireitti Wienin ja Kiovan välillä. Ranskalainen Aéropostale aloitti liikenteen Eteläisen Atlantin yli Marokon ja Senegalin kautta Brasiliaan vuonna 1925. Reitin kuuluisa lentäjä oli kirjailija Antoine de Saint-Exupéry.[12] Vuodesta 1935 lentopostireitti kulki Tyynenmeren yli San Franciscosta ensin Havaijille, sitten Midwaysaarten, Waken ja Guamin kautta Filippiineille. Vuonna 1937 reitti jatkui sieltä Hongkongiin ja 1940 haarautui myös Uuteen-Seelantiin, 1941 Singaporeen ja 1947 Australiaan ja Kiinaan.[13]

Britannia suuntasi lentopostireittejä ensin Manner-Eurooppaan ja sitten Ranskan tavoin omiin siirtomaihinsa. Vuonna 1924 valtion omistama lentotoiminta yhtiöitettiin nimelle Imperial Airways. 1930-luvun puolessavälissä sen matkustaja- ja lentopostireiteistä toinen kulki Kairon ja Irakin Basran kautta Intiaan, toinen Keski-Afrikan ja Aasian kautta Australiaan.[12]

Lentopostin alku Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postinkuljetus lentokoneella aloitettiin Suomessa 1919. Kevättalvella 1920, kun ankara talvi teki merikuljetukset mahdottomiksi, tehtiin 21 postilentoa Helsingistä Tallinnaan ja takaisin molempien maiden sotilaskoneilla laskeutumalla rantajäälle. Ensimmäinen lentopostileima otettiin käyttöön 1924, lentopostilipuke 1926 ja ensimmäinen lentopostimerkki vuonna 1930 ilmalaiva Graf Zeppelinin Helsingin-vierailua juhlistaen. [6]

Ensimmäinen säännöllinen ulkomaille suuntautunut lentopostireitti oli pari vuotta aiemmin perustetun Aero-yhtiön ja postilaitoksen vuonna 1925 aloittama kokeilureitti Turusta Tukholmaan. Postiasiakkaita varoitettiin uutisjutussa, että lentopostilähetykset ovat heidän omalla vastuullaan:[14]

Kun lentoposti on toistaiseksi ylimääräinen postinkuljetustapa, niin siihen nähden on kansainvälisesti sovittu, että henkilön, joka haluaa kirjeitä tai arvopostia lähettää lentoteitse, katsotaan luopuvan vahingonkorvausten esittämisestä, jos posti pakoittavien syiden vuoksi joutuu perille tulematta.

Lentopostin nousu ja lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen yhteydenpito lisääntyi nopeasti, ja myös lentopostin volyymit kasvoivat. Helsingin Sanomilla oli tapana uutisoida uusista Suomea koskevista yhteyksistä. Usein Posti- ja lennätinhallitus juhlisti tapahtumaa erikoisleimalla, jolla avajaislennon lähetykset leimattiin. Esimerkiksi lokakuussa 1949 SAS avasi lentopostiyhteyden Helsingistä Tukholman kautta Syyrian Damaskukseen, Pakistanin Karachiin, Intian Kalkuttaan (nyk. Kolkata) ja Thaimaan Bangkokiin.[15] Huhtikuussa 1951 avautui lentopostilinja Tokioon,[16] ja kesäolympialaisten 1984 ajaksi avattiin Los Angelesiin tilapäinen lentopostiyhteys, joka vei postin perille ”pikavauhtia” 3–4 päivässä[17].

Air Francen postirahtikone vuonna 1980.

1960-luvun puolivälissä lentopostin määrä lisääntyi maailmassa jopa 37 prosenttia vuodessa[18]. 1970-luvulta alkaen lentoposti omana lähetyslajinaan alkoi korvautua muunnimisillä tuotteilla, vaikka yhä suurempi osa postista kulkikin ilmateitse. Vuosisadan loppuvuosikymmeninä uudet sähköiset viestintämuodot telex, telefax ja lopulta internet sähköposteineen ohittivat nopeudessa fyysisen kirjeliikenteen, joka 2000-luvulle siirryttäessä alkoi vauraissa maissa olla jo miltei kuriositeetti.

Kirjeenvaihtotoverit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisillekin suurten ikäluokkien nuorille lentoposti antoi mahdollisuuden kansainvälisiin yhteyksiin ilman matkustelua. Sanomalehdet ja nuortenlehdet julkaisivat eri puolilla maailmaa asuvien, kirjeystäväksi haluavien nuorten postiosoitteita, joihin saattoi kirjoittaa englanniksi tai muulla osaamallaan kielellä. Suomalaisnuorille osoitteita välitti 1950-luvun alusta 2000-vuosikymmenelle toiminut International Youth Service, jota moni luuli ulkomaiseksi organisaatioksi mutta joka toimi Suomen Turussa.[19][20]

Lentoposti Suomessa tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 noin 40 prosenttia Suomen ulkomaanpostista kulki lentopostina ja 60 prosenttia pintateitse, pääosin maantiekuljetuksina. Suomen sisäisistä lentopostikuljetuksista luovuttiin vuoden 2019 alusta. Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitseva Postin Air Mail Unit ottaa lentoteitse saapuvan ulkomaanpostin vastaan lehtoyhtiöiltä ja lajittelee erilleen kirjesäkit ja pakettien kuljetusyksiköt. Paketit etenevät sitten Vantaan logistiikkakeskukseen lajiteltaviksi ja mahdollisesti tullattaviksi. Lähtevälle postille tehdään turvatarkastus, minkä jälkeen Posti kuljettaa Finnairin lennoille menevät lähetykset suoraan lentokoneille. Muilla lentoyhtiöillä tästä vastaa kunkin oma alihankkijayritys.[21]

Lentoposti populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkupuolella postilentotoiminta oli ihailtua jännittävyytensä ja vaarallisuutensa vuoksi, ja aiheesta tehtiin monia elokuvia. Näitä ovat John Fordin Erämaan lentäjät (Air Mail, 1932) sekä Howard Hawksin Kuolemanlentäjät (Ceiling Zero, 1936) ja Vain enkeleillä on siivet (Only Angels Have Wings, 1939). Mikki Hiiri lennättää postia lyhyessä piirroselokuvassa Mikki lentäjänä (The Mail Pilot, 1933), ja toisessa Disney-animaatiossa Pedro (1943) päähahmot ovat inhimillistettyjä postilentokoneita Andien vuoristossa. Andeille sijoittuu myös myöhempi, Jean-Jacques Annaud’n ohjaama kolmiulotteinen Imax-spektaakkeli Wings of Courage (1995). Sen päähahmona on Tom Hulcen näyttelemä ranskalainen kirjailija-lentäjä Antoine de Saint-Exupéry, joka sijoitti monet teoksensa hyvin tuntemaansa postilentojen maailmaan[22]. Häntäkin tunnetumpi populaarikulttuurin hahmo on postilentäjä Charles Lindbergh, joka teki ensimmäisen välilaskuttoman yksinlennon Atlantin yli vuonna 1927.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Airmail Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.1.2023.
  2. ↑ Category: Airmail etiquettes, Wikimedia Commons. Viitattu 19.1.2023.
  3. ↑ Category: Airmail stamps, Wikimedia Commons. Viitattu 19.1.2023.
  4. ↑ Category: Airmail post boxes, Wikimedia Commons. Viitattu 19.1.2023.
  5. ↑ Ensimmäinen postilento Turun saaristoon. Helsingin Sanomat, 21.1.1959, s. 6. www-teksti = Näköislehti (maksullinen) Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b Vihanto, Martti: Lentokonetyyppejä ja lentopostia. Blogi, julkaistu alun perin Filatelisti-lehdessä 7/2020, lähteenä Keturi, Jorma & Pokela, Timo: Lentopostia. Posti lentää ajan siivellä. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2016.. Viitattu 19.1.2023.
  7. ↑ Egutkina, Anna: Posti luopui kaikista lennoista ja siirtyi maantiekuljetuksiin, Iltalehti 6.1.2019. Viitattu 18.1.2023.
  8. ↑ Haataja, Johan & Passi, Pekka: Postimarkkinan tulevaisuudennäkymät, alun tiivistelmä Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 16/2013. 19.2.2013. Viitattu 15.1.2023.
  9. ↑ Laufer, Berthold: ”The Air Mail of Ancient Times”, The Prehistory of Aviation, s. 509–512. , 1928. Artikkelin näköispainos verkossa (PDF) (viitattu 18.1.2023). (englanniksi)
  10. ↑ Brant, Clare: "I Will Carry You with Me on the Wings of Immagination": Aerial Letters and Eighteenth-Century Ballooning Eighteenth-Century Life, Duke University Press, Volume 35, Number 1, Winter 2011, ss. 168-187. 2011. Viitattu 18.1.2023.
  11. ↑ Richmond, Andrew: 100 Years of Sending Mail by Aeroplane The British Postal Museum & Archive blog. 9.9.2011. Viitattu 18.1.2023.
  12. ↑ a b c Mola, Roger: Airmail Around the World U.S. Centennial of Flight Commission. Viitattu 18.1.2023.
  13. ↑ a b c Airmail: A Brief History, United States Postal Service, March 2018. Viitattu 18.1.2023.
  14. ↑ Turun-Tukholman lentoposti. Helsingin Sanomat, 23.2.1926, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
  15. ↑ Lentopostiyhteys Helsinki-Bangkok. Helsingin Sanomat, 23.10.1949, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  16. ↑ Lentopostiyhteys Helsinki Tokio. Helsingin Sanomat, 15.4.1951, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
  17. ↑ Posti kulkee pikavauhtia. Helsingin Sanomat, 27.07.1984, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
  18. ↑ ICAO:n lentomatkustajien määrä viime vuonna yli 200 miljoonaa. Helsingin Sanomat, 9.1.1967, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  19. ↑ Jalli, Suvi: Kirjekavereita maailman ääristä – IYS yhdisti maailman nuoria Postimuseo. 29.6.2020. Viitattu 18.1.2023.
  20. ↑ Huotari, Päivi: Kirje lievittää yksinäisyyttä. Helsingin Sanomat, 31.12.1993, s. 44. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  21. ↑ Manner, Essi: Postin Air Mail Unit on portti maan ja ilman välissä, Postimuseo 9.6.2022. Viitattu 19.1.2023.
  22. ↑ Ebert, Roger: Wings Of Courage rogerebert.com. 22.3.1996. Viitattu 19.1.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allaz, Camille: History of Air Cargo and Airmail from the 18th Century. Google Consultant, 2005. Ranskankielisen alkuteoksen julkaissut Institut du Transport Aerien vuonna 1998. ISBN 9780954889609. Kirja Google Books -palvelussa.
  • Keturi, Jorma & Pokela, Timo: Lentopostia. Posti lentää ajan siivellä. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2016. ISBN 978-952-5805-88-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lentoposti&oldid=22117086”