Kulttuurinen lainaaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulttuurinen lainaaminen tarkoittaa toisen kulttuurin elementtien käyttämistä. Kulttuurinen omiminen eli kulttuurinen appropriaatio pejoratiivinen nimitys kulttuuriselle lainaamiselle.selvennä

Jotkut[1] pitävät kulttuurista omimista arveluttavana ja katsovat sen, kun enemmistökulttuuri omaksuu vähemmistökulttuurin elementtejä, olevan vähemmistön sortoa tai sen identiteetin tai älyllisen omaisuuden riistämistä.[2][3][4][5] Joskus käytetään termiä "kulttuurinen väärinkäyttö".[2][5]

Esimerkiksi Elviksen sanotaan varastaneenkenen mukaan? rockin Yhdysvaltain tummaihoiselta väestöltä ja Eminem ei voi ollakenen mukaan? "aito" räppäri, koska hän on valkoinen.[6] Rap-musiikin lisäksi esimerkeiksi ilmiöitä joiden kulttuuriset juuret ovat länsimaisille epäselvät ovat mm. tatuoinnit ja rastat.[7]Myös jooga on nähty ongelmallisenakenen mukaan?: joogasaleilla toistetut mantrat ovat sanskritinkielisiä rukouksia ja usein esillä olevat patsaat esittävät hindulaisia jumalia.[8]

Toisesta näkökulmasta kulttuurillinen lainaaminen voidaan nähdä väistämättömänä asiana ja yleisenä keinona edistää moninaisuutta ja ilmaisunvapautta.[9] Tällöin voidaan erotella originaalisen kulttuurin plagioiminen ulkopuolisten aidoksi kulttuuriperinnöksi, eksoottisten stereotyyppien luominen tai muu tahallinen vääristäminen hyväntahtoisemmasta lainaamisesta tai arvostamisesta. Kannattajat siis näkevät kulttuurisen lainaamisen myönteisenä asiana[6][10] ja termiä "omiminen" ("appropriaatio") arvostellaan harhaanjohtavaksi, varkauteen viittaavaksi, vaikka kulttuuria ei yleensä pidetä loppuvana resurssina.[6] Lisäksi tunnustetaan, että samat ideat voivat syntyä toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa, esimerkiksi keltit, viikingit, spartalaiset yms. tekivät hiuksiinsa rastoja Euroopassa ja masait ja monet muut heimot vastaavasti Afrikassa. Samoin runonlaulantaa on harrastettu eri puolilla maailmaa. Kulttuurien kohdatessa on voinut syntyä myös uutta valtavirtakulttuuria, esimerkiksi Yhdysvaltain tummaihoisen väestön muotoilema blues- ja jazzmusiikki pohjautuu valkoihoisten soittimiin perustuvaan kansanmusiikkiin.

Venäläissyntyinen kirjailija Cathy Young (Jekaterina Jung) hämmästelee, ovatko kulttuurista riistoa myös Picasson ja Matissen työt, joita afrikkalainen taide inspiroi, tai Puccinin itämaiset oopperat Madame Butterfly ja Turandot. Hän kertoo pitäneensä Catherynne Valenten satukirjan venäläissatuvaikutteista ja hämmästelevänsä niiden syyttämistä kulttuuriseksi omimiseksi. Hänestä näyttää, että "kulttuuripoliisit" hyökkäävät pienimmänkin asian kimppuun.[11][9]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalais-jemeninjuutalainen Koko Hubara syytti Laura Lindstedtin Oneiron-kirjaa kulttuurisesta omimisesta: "yksi kulttuurinen ryhmä, yleensä länsimainen ja valkoinen, ottaa haltuun jonkun toisen ryhmän tapoja, käsityksiä ja tuotteita – ja pönkittää niillä omaa valta-asemaansa ja myös taloudellista etumatkaansa ilman, että joutuu koskaan kärsimään asiaan liitetystä sorrosta." [12] Hubaran mielestä Lindstedt ei anna hänen kaltaistensa naisten itse määritellä, millaisia he ovat.[13] Hubara myös syytti valkoista kulttuurieliittiä siitä, että he puolustavat Linstedtin kannanottoja rasismia vastaan mutteivät rodullistettua naista, joka arvostelee tämän kirjaa, vaan arvostelivat tätä.[14][15]

Taiteilijat Outi Pieski ja Marja Helander näkivät ongelmia Jenni Hiltusen videoteoksessa Grind, jonka Kiasma hankki kokoelmiinsa vuonna 2012. Teoksessa naisesiintyjät twerkkaavat saamenpuvuissa, jotka ovat saamelaistaiteilijoiden mukaan teoksessa vain eksotiikkaa luomassa, ja näin hyväksikäyttävät kulttuurisesti alkuperäiskansoja.[16]tarvitaan parempi lähde

Syyskuussa 2017 Nyt-liitteessä arvosteltiin sitä että Miss Helsinki -kauneuskilpailuissa kilpailijat olivat poseeranneet Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden kulttuureista tutut sulkapäähineet päässä.[17] Lisäksi lehdessä arvosteltiin Postin uutta mainoskampanjaa jossa valkoinen nainen käy kuuntelemassa maanosien viisaiden neuvoja. Mainosta arvosteltiin kolonialismista, eksotisoinnista ja kulttuurisesta omimisesta.[18]

Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professorin Laura Huttusen mukaan kulttuurinen appropriaation käsite ei ole tieteellinen, ja se on "ristiriitainen ja monin tavoin huono". Hänen mukaansa käsite lähtee väärästä oletuksesta, jonka mukaan maailmassa olisi selvärajaisia kulttuureita, joilla jokaisella on oma ikiaikainen sisältönsä ilman lainaamista, muuntelua ja yhdistelyä.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What’s Wrong with Cultural Appropriation? These 9 Answers Reveal Its Harm en-US
  2. a b Fourmile, Henrietta (1996) "Making things work: Aboriginal and Torres Strait Islander Involvement in Bioregional Planning" in Approaches to bioregional planning. Part 2. Background Papers to the conference; 30 October – 1 November 1995, Melbourne; Department of the Environment, Sport and Territories. Canberra. pp. 268–269: "The [western] intellectual property rights system and the (mis)appropriation of Indigenous knowledge without the prior knowledge and consent of Indigenous peoples evoke feelings of anger, or being cheated"
  3. Working Group on Indigenous Populations, accepted by the United Nations General Assembly, Declaration on the Rights of Indigenous Peoples; UN Headquarters; New York City (13 September 2007). Arkistoituja kopioita URLInternet Archive
  4. Rainforest Aboriginal Network (1993) Julayinbul: Aboriginal Intellectual and Cultural Property Definitions, Ownership and Strategies for Protection. Rainforest Aboriginal Network. Cairns. Page 65
  5. a b Metcalfe, Jessica, "Native Americans know that cultural misappropriation is a land of darkness". For The Guardian. 18 May 2012. Accessed 24 Nov 2015.
  6. a b c You Can't 'Steal' A Culture: In Defense of Cultural Appropriation Viitattu October 20, 2014.
  7. Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita – ”teoksessa ei ole kyse saamelaisuudesta” HS.fi. 10. toukokuuta 2016. Viitattu 4. elokuuta 2016.
  8. Rasistit omivat siniristilipun, länsimaiset joogaajat mantrat – milloin vuorovaikutus muuttuu muiden kulttuurien omimiseksi? HS.fi. 21. elokuuta 2016. Viitattu 4. elokuuta 2016.
  9. a b To the New Culture Cops, Everything is Appropriation The Washington Post. August 21, 2015. Viitattu December 6, 2015.
  10. Three cheers for cultural appropriation The Boston Globe. December 1, 2015. Viitattu December 6, 2015.
  11. Cultural appropriation: Are Picasso, Katy Perry and Turandot really problematic?, Cathy Young, The Independent, 24 August 2015.
  12. Othe(i)ron, Koko Hubara, Ruskeat Tytöt, 8.2.2016.
  13. Kuka saa kirjoittaa vähemmistöistä ja mitä? Netissä puhkesi riita Finlandia-voittajan naiskuvasta, Taika Dahlbom, Helsingin Sanomat 12.2.2016.
  14. Farssi nimeltä kulttuurikeskustelu, Sarastus, 15.2.2016.
  15. Othe(i)ron II, Koko Hubara, Ruskeat Tytöt, 10.2.2016.
  16. Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita – ”teoksessa ei ole kyse saamelaisuudesta” HS.fi. 10. toukokuuta 2016. Viitattu 4. elokuuta 2016.
  17. https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
  18. https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
  19. Tätä rumpua ei saa käyttää, Kaarenoja, Vappu & Rämö, Auror, Suomen Kuvalehti, 11.5.2018.