Kulttuurinen lainaaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulttuurinen lainaaminen tarkoittaa toisen kulttuurin elementtien käyttämistä. Kulttuurinen omiminen ja kulttuurinen appropriaatio ovat paheksuvia nimityksiä kulttuuriselle lainaamiselle.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurinen lainaaminen yhdistettynä aineettomiin oikeuksiin voi olla alkuperäiskansan sortamista, esimerkiksi austalialaisen Department of the Environment, Sport, and Territories:n julkaisu katsoo länsimaisten aineettomien oikeuksien lainsäädännön mahdollistavan vähemmistön perinteiden, identiteetin ja älyllisen omaisuuden riistämistä.[1][2][3][4] Joskus käytetään termiä "kulttuurinen väärinkäyttö".[1][4][5]

Rap-musiikin lisäksi esimerkeiksi ilmiöitä joiden kulttuuriset juuret ovat länsimaisille epäselvät ovat mm. tatuoinnit ja rastat.[6]

Myös jooga on nähty ongelmallisena: joogasaleilla toistetut mantrat ovat sanskritinkielisiä rukouksia ja usein esillä olevat patsaat esittävät hindulaisia jumalia.[7] Intiassa on hanke "alkuperäisen intialaisen joogan" suojaamiseksi ulkomaiselta omimiselta: losangelesilainen joogaliikkeen omistaja oli yrittänyt hankkia tekijänoikeudet tarjoamiinsa joogapalveluihin. Aiemmin Mississippin yliopisto oli yrittänyt patentoida perinteistä intialaista maustetta. [8]

Toisesta näkökulmasta kulttuurillinen lainaaminen voidaan nähdä väistämättömänä asiana ja yleisenä keinona edistää moninaisuutta ja ilmaisunvapautta.[9] Tällöin voidaan erotella originaalisen kulttuurin plagioiminen ulkopuolisten aidoksi kulttuuriperinnöksi, eksoottisten stereotyyppien luominen tai muu tahallinen vääristäminen hyväntahtoisemmasta lainaamisesta tai arvostamisesta. Kannattajat siis näkevät kulttuurisen lainaamisen myönteisenä asiana[10][11] ja termiä "omiminen" ("appropriaatio") arvostellaan harhaanjohtavaksi, varkauteen viittaavaksi, vaikka kulttuuria ei yleensä pidetä loppuvana resurssina.[10]

Käsitteen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä tunnustetaan, että samat ideat voivat syntyä toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa, esimerkiksi keltit, viikingit, spartalaiset yms. tekivät hiuksiinsa rastoja Euroopassa ja masait ja monet muut heimot vastaavasti Afrikassa. Samoin runonlaulantaa on harrastettu eri puolilla maailmaa. Kulttuurien kohdatessa on voinut syntyä myös uutta valtavirtakulttuuria, esimerkiksi Yhdysvaltain tummaihoisen väestön muotoilema blues- ja jazzmusiikki pohjautuu valkoihoisten soittimiin perustuvaan kansanmusiikkiin.lähde?

Venäläissyntyinen kirjailija Cathy Young (Jekaterina Jung) hämmästelee, ovatko kulttuurista riistoa myös Picasson ja Matissen työt, joita afrikkalainen taide inspiroi, tai Puccinin itämaiset oopperat Madame Butterfly ja Turandot. Hän kertoo pitäneensä Catherynne Valenten satukirjan venäläissatuvaikutteista ja hämmästelevänsä niiden syyttämistä kulttuuriseksi omimiseksi. Hänestä näyttää, että "kulttuuripoliisit" hyökkäävät pienimmänkin asian kimppuun.[12][9]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalais-jemeninjuutalainen Koko Hubara syytti Laura Lindstedtin Oneiron-kirjaa kulttuurisesta omimisesta: "yksi kulttuurinen ryhmä, yleensä länsimainen ja valkoinen, ottaa haltuun jonkun toisen ryhmän tapoja, käsityksiä ja tuotteita – ja pönkittää niillä omaa valta-asemaansa ja myös taloudellista etumatkaansa ilman, että joutuu koskaan kärsimään asiaan liitetystä sorrosta." [13] Hubaran mielestä Lindstedt ei anna hänen kaltaistensa naisten itse määritellä, millaisia he ovat.[14] Hubara myös syytti valkoista kulttuurieliittiä siitä, että he puolustavat Linstedtin kannanottoja rasismia vastaan mutteivät rodullistettua naista, joka arvostelee tämän kirjaa, vaan arvostelivat tätä.[15][16]

Taiteilijat Outi Pieski ja Marja Helander näkivät ongelmia Jenni Hiltusen videoteoksessa Grind, jonka Kiasma hankki kokoelmiinsa vuonna 2012.lähde? Teoksessa naisesiintyjät twerkkaavat saamenpuvuissa, jotka ovat saamelaistaiteilijoiden mukaan teoksessa vain eksotiikkaa luomassa, ja näin hyväksikäyttävät kulttuurisesti alkuperäiskansoja.[6]tarvitaan parempi lähde

Syyskuussa 2017 Nyt-liitteessä arvosteltiin sitä että Miss Helsinki -kauneuskilpailuissa kilpailijat olivat poseeranneet Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden kulttuureista tutut sulkapäähineet päässä.[17] Lisäksi lehdessä arvosteltiin Postin uutta mainoskampanjaa jossa valkoinen nainen käy kuuntelemassa maanosien viisaiden neuvoja. Mainosta arvosteltiin kolonialismista, eksotisoinnista ja kulttuurisesta omimisesta.[18]

Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professorin Laura Huttusen mukaan kulttuurinen appropriaation käsite ei ole tieteellinen, ja se on "ristiriitainen ja monin tavoin huono". Hänen mukaansa käsite lähtee väärästä oletuksesta, jonka mukaan maailmassa olisi selvärajaisia kulttuureita, joilla jokaisella on oma ikiaikainen sisältönsä ilman lainaamista, muuntelua ja yhdistelyä.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Making Things Work: Aboriginal and Torres Strait Islander Involvement in Bioregional Planning. (Fourmile, Henrietta L.)”, APPROACHES TO BIOREGIONAL PLANNING: PART 2 - BACKGROUND PAPERS TO THE CONFERENCE, 30 OCT-1 NOV 1995, MELBOURNE, s. 268–269. "The [western] intellectual property rights system and the (mis)appropriation of Indigenous knowledge without the prior knowledge and consent of Indigenous peoples evoke feelings of anger, or being cheated". Canberra, Australia: Department of the Environment, Sport and Territories, 1996. ISBN 064-225-995-X. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.5.2016). (englanniksi)
  2. United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples Resolution adopted by the General Assembly. maaliskuu 2008. Yhdistyneet kansakunnat (United Nations, UN). Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  3. Julayinbul: aboriginal intellectural and cultural property: definitions, ownership and strategies for protection in the wet tropics world heritage area, 25-27 November, 1993 Daintree, Far North Queensland, s. 65. Cairns, Australia: Rainforest Aboriginal Network, 1993. (englanniksi)
  4. a b Metcalfe, Jessica: Native Americans know that cultural misappropriation is a land of darkness Americas - Fashion. 18.5.2012. The Guardian. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  5. Johnson, Maisha Z.: What’s Wrong with Cultural Appropriation? These 9 Answers Reveal Its Harm 14.6.2015. Everyday Feminism Magazine. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  6. a b Frilander, Aino: Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita – ”teoksessa ei ole kyse saamelaisuudesta” Kulttuuri. 10.5.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  7. Kanerva, Arla: Rasistit omivat siniristilipun, länsimaiset joogaajat mantrat – milloin vuorovaikutus muuttuu muiden kulttuurien omimiseksi? Kulttuuri. 21.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  8. Annie Gowen: India’s new prime minister, Narendra Modi, aims to rebrand and promote yoga in India ("The Indian government has not been pleased when Western practitioners of holistic medicine have tried to patent or copyright the traditional practices. First, there was the great turmeric war of 1997, after the University of Mississippi Medical Center patented the healing properties of turmeric, a spice used in every Indian kitchen and known for medicinal qualities. The Indian government filed a complaint, and the patent was revoked. Then Bikram Choudhury, the Indian-born founder of hot yoga who practices in Los Angeles, tried to copyright his yoga series. -- For more than a decade, they’ve been building a vast compendium of age-old medicines and practices, the Traditional Knowledge Digital Library, which is now available to patent offices worldwide. They are documenting 1,500 yoga poses, some by videotape, which will be added online next year to help prevent the “misappropriation” of yoga by commercial enterprises, said Archana Sharma, the project’s leader.") Washington Post. 2.12.2014. Washington Post. Viitattu 4.11.2018.
  9. a b Young, Cathy: To the new culture cops, everything is appropriation Post Everything. 21.8.2015. The Washington Post. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  10. a b McWhorter, John: You Can’t ‘Steal’ a Culture: In Defense of Cultural Appropriation SHARING IS CARING. 15.7.2014. The Daily Beast. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  11. Jacoby, Jeff: Three cheers for cultural appropriation Opinion. 1.12.2015. The Boston Globe. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  12. Young, Cathy: Cultural appropriation: Are Picasso, Katy Perry and Turandot really problematic? Culture - Arts & Entetainment. 24.8.2015. The Independent. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  13. Hubara, Koko: Othe(i)ron Ruskeat Tytöt. 8.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016.
  14. Dahlbom, Taika: Kuka saa kirjoittaa vähemmistöistä ja mitä? Netissä puhkesi riita Finlandia-voittajan naiskuvasta Lehdistönvapaus. 12.2.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.5.2016.
  15. Hännikäinen, Timo: Farssi nimeltä kulttuurikeskustelu 15.2.2016. Sarastus. Viitattu 12.5.2016.
  16. Hubara, Koko: Othe(i)ron II Ruskeat Tytöt. 10.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  17. Sarhimaa, Jutta: Miss Helsinki -kisoissa vedettiin alkuperäiskansojen asut päälle, järjestäjien mukaan kyse on ”fantasiapäähineistä” – saamelaisnuoret: ”Täysin absurdi väite” Nyt. 26.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  18. Määttänen, Juuso & Sarhimaa, Jutta: Postin mainoskampanjassa valkoinen suomalaisnainen käy ”poimimassa” ei-valkoisilta kansoilta viisaudet ja tekee niistä sloganeita, Posti: ”Emme olleet varautuneet kritiikkiin” Nyt. 28.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  19. Kaarenoja, Vappu & Rämö, Aurora: Tätä rumpua ei saa käyttää Jutut - kotimaa. 11.5.2018. Suomen Kuvalehti. Viitattu 11.5.2018.