Kulttuurinen omiminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kulttuurinen lainaaminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulttuurinen omiminen tai kulttuurinen appropriaatio[1] (engl. cultural appropriation) tarkoittaa toisen kulttuurin elementtien käyttämistä.lähde? Joskus käytetään neutraalimpaa termiä kulttuurinen lainaaminen.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurista omimista yhdistettynä aineettomiin oikeuksiin on paheksuttu alkuperäiskansojen sortona, esimerkiksi australialaisen Department of the Environment, Sport, and Territories:n julkaisu katsoo länsimaisten aineettomien oikeuksien lainsäädännön mahdollistavan vähemmistön perinteiden, identiteetin ja älyllisen omaisuuden riistämistä.[2][3][4][5] Joskus käytetään termiä "kulttuurinen väärinkäyttö".[2][5][6]

Esimerkkeinä ilmiöitä, joiden kulttuuriset juuret ovat länsimaisille epäselvät ovat mm. rap-musiikki, tatuoinnit ja rastat.[7] Myös jooga on nähty ongelmallisena: joogasaleilla toistetut mantrat ovat sanskritinkielisiä rukouksia ja usein esillä olevat patsaat esittävät hindulaisia jumalia.[8] Intiassa on hanke "alkuperäisen intialaisen joogan" suojaamiseksi ulkomaiselta omimiselta: losangelesilainen joogaliikkeen omistaja Bikram Choudhury oli yrittänyt hankkia tekijänoikeudet tarjoamiinsa joogapalveluihin. Aiemmin Mississippin yliopisto oli yrittänyt patentoida perinteistä intialaista maustetta.[9]

Käsitteen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisesta näkökulmasta kulttuurillinen lainaaminen voidaan nähdä väistämättömänä asiana ja yleisenä keinona edistää moninaisuutta ja ilmaisunvapautta.[10] Tällöin voidaan erotella originaalisen kulttuurin plagioiminen toisen viiteryhmän nimiin, eksoottisten stereotyyppien luominen tai muu tahallinen vääristäminen hyväntahtoisemmasta lainaamisesta tai arvostamisesta. Näkökulman kannattajat siis kokevat kulttuurisen lainaamisen myönteisenä asiana[11][12] ja termiä "omiminen" ("appropriaatio") arvostellaan harhaanjohtavaksi, varkauteen viittaavaksi, vaikka kulttuuria ei yleensä pidetä loppuvana resurssina.[11]

Yleisesti myös tunnustetaan, että samat ideat voivat syntyä toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa: Esimerkiksi keltit, viikingit, spartalaiset yms. tekivät hiuksiinsa rastoja Euroopassa ja masait ja monet muut heimot vastaavasti Afrikassa. Tatuoituja muumioita on löydetty ympäri maailman ja samoin runonlaulantaa on harrastettu eri puolilla maailmaa. Kulttuurien kohdatessa on voinut syntyä myös uutta valtavirtakulttuuria, esimerkiksi Yhdysvaltain tummaihoisen väestön muotoilema blues- ja jazzmusiikki pohjautuu valkoihoisten soittimiin perustuvaan kansanmusiikkiin.lähde?

Venäläissyntyinen kirjailija Cathy Young (Jekaterina Jung) hämmästelee, ovatko kulttuurista riistoa myös Picasson ja Matissen työt, joita afrikkalainen taide inspiroi, tai Puccinin itämaiset oopperat Madame Butterfly ja Turandot. Hän kertoo pitäneensä Catherynne Valenten satukirjan venäläissatuvaikutteista ja hämmästelevänsä niiden syyttämistä kulttuuriseksi omimiseksi. Hänestä näyttää, että "kulttuuripoliisit" hyökkäävät pienimmänkin asian kimppuun.[13][10]

Kanadalainen psykologi Jordan Peterson luonnehtii kulttuurista omimista 'hölynpölyksi'. Varkautta lukuunottamatta, "Kulttuurisen omimisen ja toisilta oppimisen välillä ei ole eroa."[14]

Käsitteen sosiologista arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rob Henderson yhdistää puheen "kulttuurisesta omimisesta" Thorstein Veblenin sosiologiseen teoriaan erottautumiskeinoista, joilla pyritään korottamaan omaa sosiaalista statusta. [15] Vaikeiden ja muodikkaiden käsitteiden käyttö osoittaisi, että henkilöllä on hyvä koulutus, ja hänellä on varaa seurata aikaansa sellaisten aiheiden parissa, jotka eivät juuri liity tavallisen elämään. Muita tällaisia strategioita ovat esimerkiksi merkkivaatteet ja muodin seuraaminen. Veblenin mukaan yläluokka joutuu aina etsimään uusia erottautumiskeinoja, koska entiset keinot pyrkivät valumaan myös alempiin sosiaalikerroksiin. Hendersonin mukaan myös mielipiteet voivat olla sosiaalisen distinktion välineitä, joilla eliitti erottautuu rahvaasta.[15]

Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professorin Laura Huttusen mukaan kulttuurisen appropriaation käsite ei ole tieteellinen vaan "ristiriitainen ja monin tavoin huono". Hänen mukaansa käsite lähtee väärästä oletuksesta, että maailmassa olisi selvärajaisia kulttuureita, joilla jokaisella on oma ikiaikainen sisältönsä ilman lainaamista, muuntelua ja yhdistelyä.[16]

Suomalaista keskustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalais-jemeninjuutalainen Koko Hubara syytti Laura Lindstedtin Oneiron-kirjaa kulttuurisesta omimisesta: "yksi kulttuurinen ryhmä, yleensä länsimainen ja valkoinen, ottaa haltuun jonkun toisen ryhmän tapoja, käsityksiä ja tuotteita – ja pönkittää niillä omaa valta-asemaansa ja myös taloudellista etumatkaansa ilman, että joutuu koskaan kärsimään asiaan liitetystä sorrosta." [17] Hubaran mielestä Lindstedt ei anna hänen kaltaistensa naisten itse määritellä, millaisia he ovat.[18] Hubara myös syytti valkoista kulttuurieliittiä siitä, että se puolustaa Linstedtin kannanottoja rasismia vastaan muttei rodullistettua naista, joka arvostelee tämän kirjaa, vaan arvostee tätä.[19][20]

Taiteilijat Outi Pieski ja Marja Helander näkivät ongelmia Jenni Hiltusen videoteoksessa Grind, jonka Kiasma hankki kokoelmiinsa vuonna 2012. Teoksessa naisesiintyjät twerkkaavat saamenpuvuissa, jotka ovat saamelaistaiteilijoiden mukaan teoksessa vain eksotiikkaa luomassa, ja näin hyväksikäyttävät kulttuurisesti alkuperäiskansoja.[7]

Syyskuussa 2017 Nyt-liitteessä arvosteltiin sitä, että Miss Helsinki -kauneuskilpailuissa kilpailijat olivat poseeranneet intiaanipäähineet päässä.[21] Lisäksi lehdessä arvosteltiin Postin uutta mainoskampanjaa, jossa valkoinen nainen käy kuuntelemassa maanosien viisaiden neuvoja. Mainosta arvosteltiin kolonialismista, eksotisoinnista ja kulttuurisesta omimisesta.[22]

Huhtikuussa 2018 Yleisradio päätti poistaa "Päällikkö Punanata" -hahmon Herra Heinämäen Lato-orkesteri -ohjelmasta.[23] Aiemmin keväällä virinneessä, sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti oli pitänyt hahmoa stereotyyppisenä ja alkuperäiskansoja loukkaavana.[24] Ohjelmaa käsikirjoittaneen Heikki Salon mukaan Yle teki päätöksen hyllyttämisestä täysin yllättäen ja keskustelematta ohjelman tekijöiden kanssa.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. kulttuurinen omiminen YSO - Yleinen suomalainen ontologia.
  2. a b ”Making Things Work: Aboriginal and Torres Strait Islander Involvement in Bioregional Planning. (Fourmile, Henrietta L.)”, Approaches To Bioregional Planning: Part 2 - Background Papers to the Conference, 30 Oct-1 Nov 1995, Melbourne, s. 268–269. "The [western] intellectual property rights system and the (mis)appropriation of Indigenous knowledge without the prior knowledge and consent of Indigenous peoples evoke feelings of anger, or being cheated". Canberra, Australia: Department of the Environment, Sport and Territories, 1996. ISBN 064-225-995-X. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.5.2016). (englanniksi)
  3. United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples Resolution adopted by the General Assembly. maaliskuu 2008. Yhdistyneet kansakunnat (United Nations, UN). Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  4. Julayinbul: aboriginal intellectural and cultural property: definitions, ownership and strategies for protection in the wet tropics world heritage area, 25-27 November, 1993 Daintree, Far North Queensland, s. 65. Cairns, Australia: Rainforest Aboriginal Network, 1993. (englanniksi)
  5. a b Metcalfe, Jessica: Native Americans know that cultural misappropriation is a land of darkness Americas - Fashion. 18.5.2012. The Guardian. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  6. Johnson, Maisha Z.: What’s Wrong with Cultural Appropriation? 14.6.2015. Everyday Feminism Magazine. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  7. a b Frilander, Aino: Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita (digilehden tilaajille) Kulttuuri. 10.5.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  8. Kanerva, Arla: Rasistit omivat siniristilipun, länsimaiset joogaajat mantrat (digilehden tilaajille) Kulttuuri. 21.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  9. Annie Gowen: India’s new prime minister, Narendra Modi, aims to rebrand and promote yoga in India ("The Indian government has not been pleased when Western practitioners of holistic medicine have tried to patent or copyright the traditional practices. First, there was the great turmeric war of 1997, after the University of Mississippi Medical Center patented the healing properties of turmeric, a spice used in every Indian kitchen and known for medicinal qualities. The Indian government filed a complaint, and the patent was revoked. Then Bikram Choudhury, the Indian-born founder of hot yoga who practices in Los Angeles, tried to copyright his yoga series. -- For more than a decade, they’ve been building a vast compendium of age-old medicines and practices, the Traditional Knowledge Digital Library, which is now available to patent offices worldwide. They are documenting 1,500 yoga poses, some by videotape, which will be added online next year to help prevent the “misappropriation” of yoga by commercial enterprises, said Archana Sharma, the project’s leader.") Washington Post. 2.12.2014. Washington Post. Viitattu 4.11.2018.
  10. a b Young, Cathy: To the new culture cops, everything is appropriation Post Everything. 21.8.2015. The Washington Post. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  11. a b McWhorter, John: You Can’t ‘Steal’ a Culture: In Defense of Cultural Appropriation Sharing Is Caring. 15.7.2014. The Daily Beast. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  12. Jacoby, Jeff: Three cheers for cultural appropriation Opinion. 1.12.2015. The Boston Globe. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  13. Young, Cathy: Cultural appropriation: Are Picasso, Katy Perry and Turandot really problematic? Culture - Arts & Entetainment. 24.8.2015. The Independent. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  14. Jordan Peterson – The idea of cultural appropriation is nonsense youtube.com. 18 March 2017.
  15. a b Rob Henderson: Thorstein Veblen’s Theory of the Leisure Class Quillette. 16.11.2019.
  16. Kaarenoja, Vappu & Rämö, Aurora: Tätä rumpua ei saa käyttää Suomen Kuvalehti. 11.5.2018. Otavamedia. Viitattu 11.5.2018.
  17. Hubara, Koko: Othe(i)ron Ruskeat Tytöt. 8.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016.
  18. Dahlbom, Taika: Kuka saa kirjoittaa vähemmistöistä ja mitä? Netissä puhkesi riita Finlandia-voittajan naiskuvasta (digilehden tilaajille) Lehdistönvapaus. 12.2.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.5.2016.
  19. Hännikäinen, Timo: Farssi nimeltä kulttuurikeskustelu 15.2.2016. Sarastus. Viitattu 12.5.2016.
  20. Hubara, Koko: Othe(i)ron II Ruskeat Tytöt. 10.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  21. Sarhimaa, Jutta: Miss Helsinki -kisoissa vedettiin alkuperäiskansojen asut päälle, järjestäjien mukaan kyse on ”fantasiapäähineistä” – saamelaisnuoret: ”Täysin absurdi väite” (digilehden tilaajille) Nyt. 26.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  22. Määttänen, Juuso & Sarhimaa, Jutta: Postin mainoskampanjassa valkoinen suomalaisnainen käy ”poimimassa” ei-valkoisilta kansoilta viisaudet ja tekee niistä sloganeita (digilehden tilaajille) Nyt. 28.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  23. Stereotyyppinen intiaanihahmo poistetaan Herra Heinämäen Lato-orkesterista 13.9.2018. Yle.
  24. Miikka Hujanen ja Heini Särkkä: Yle hyllytti suositun lastenohjelman Areenasta – Herra Heinämäen intiaanihahmo oli liikaa 27.4.2018. Ilta-Sanomat.
  25. Heidi Vaalisto: Nyt puhuu Herra Heinämäen luoja Heikki Salo: Yle mieluummin tuhoaa hahmon kuin keskustelee asiasta 28.4.2018. Ilta-Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]