Tocquevillen ilmiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexis de Tocqueville (Théodore Chassériau - Versailles)

Tocquevillen ilmiö tai Tocquevillen paradoksi on historioitsija Alexis de Tocquevillen (1805–1859) mukaan nimetty ilmiö. Se kertoo, että ihmisten sosiaalinen turhautuminen paradoksaalisesti lisääntyy, kun olosuhteet ja mahdollisuudet muuttuvat paremmiksi.[1][2] Ajatus on ilmaistu Tocquevillen teoksessa Demokratia Amerikassa seuraavasti:[3]

»Ihmisten viha etuoikeuksia kohtaan kasvaa sitä mukaa kuin etuoikeudet harvenevat ja pienenevät. Voisikin sanoa, että demokraattiset tunteet roihuavat eniten juuri silloin, kun demokratian kannattajilla on vähiten aihetta tyytymättömyyteen. Olen jo selittänyt, mistä tämä johtuu. Kun olot ovat kaikilta osin epätasa-arvoiset, ei suurikaan epätasa-arvo pistä silmään, mutta kun olot ovat lähes samanlaiset, vähäinenkin erilaisuus tyrmistyttää. Erilaisuuden näkeminen käy sitä sietämättömämmäksi, mitä vähemmän ihmisten välillä on eroja. On siis aivan luonnollista, että rakkaus tasa-arvoon syvenee jatkuvasti tasa-arvon lisääntyessä. Kun sitä tyydytetään, sitä samalla tuotetaan. [3]»

Sosiologian klassikko Émile Durkheim (1857–1917) teki myöhemmin saman huomion teoksessaan Sosiologian metodisäännöt (1895). Hän totesi, että pyhimysten muodostamassa yhteiskunnassa tultaisiin kohisemaan erilaisista pikkurikkeistä.[4][5]

Esimerkkejä ilmiöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Korhonen oli Sokea Hanski elokuvassa Laitakaupungin laulu vuodelta 1948. Viime vuosina on keskusteltu siitä, saako vammaton henkilö esittää vammaista.[6]

Alexis de Tocqueville viittasi itse esimerkkiin Ranskan vallankumouksesta 1789, joka puhkesi muutamia vuosikymmeniä kestäneen taloudellisen nousukauden jälkeen.[1]

Rasismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merlin Schaeffer ja Judith Kas havaitsivat 42 tutkimusta koonneessa meta-analyysissa, että parhaiten integroituneet maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kokivat muita enemmän syrjintää.[2][7][8] Euroopan unionin (FRA) tutkimuksessa vuonna 2018 todettiin, että 12 jäsenvaltion joukosta Afrikasta peräisin olevat maahanmuuttajat ilmoittivat Suomessa muita useammin rasistisesta häirinnästä. [9] Tulosta on pidetty todisteena siitä, että Suomi on Euroopan unionin rasistisin maa, mutta Tocquevillen ilmiö antaa myös toisen tulkintamahdollisuuden.[10][11] Myös romaneilla on Suomessa enemmän syrjintäkokemuksia kuin esimerkiksi Unkarissa tai Kreikassa.[12] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors on toisaalta todennut, että "Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille".[13]

Sukupuolten tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolten tasa-arvoa koskeva debatti on lisääntynyt sen jälkeen, kun tasa-arvo on parantunut. Tasa-arvon puutteesta valitettiin vain vähän 50 vuotta sitten, jolloin erot olivat nykyistä suurempia.[2]

Kulttuurinen omiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurinen omiminen tai kulttuurinen appropriaatio[14](engl. cultural appropriation) tarkoittaa epäeettisenä pidettyä tekoa, jossa ”etuoikeutetun” ryhmän jäsen ottaa käyttöönsä toiseen ryhmään kuuluvan identiteetin ominaisuuksia tai kulttuurisia tuotteita. On alettu keskustella vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeudesta siihen, että heitä esitetään taiteessa heidän omilla ehdoillaan. On pohdittu, onko eettisesti oikein, että näyttelijä muuntautuu fyysisesti toisen ihmisryhmän edustajaksi tai toiseksi henkilöksi (esimerkiksi blackface tai nenäproteesi).[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
  • Schaeffer, M., & Kas, J.: The Integration Paradox: A Review and Meta-Analysis of the Complex Relationship Between Integration and Reports of Discrimination. International Migration Review, 2023. doi:https://doi-org.ezproxy.jyu.fi/10.1177/01979183231170809. maksumuuri. (englanniksi)
  • Swedberg, Richard: Tocqueville's Political Economy. Princeton University Press, 2009. ISBN 9781400830084. Google-kirjat. (englanniksi)
  • Tocqueville, Alexis Clérel de: Demokratia Amerikassa. Alkuteos: De la démocratie en Amérique I–II, 1835/1840. Suomentanut Sami Jansson. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-900-8. Alkuperäisteksti (Google-kirjat). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Swedberg 2009, s. 259
  2. ↑ a b c Schaeffer, Merlin: Paradox: Well-integrated immigrants report more discrimination News. 27.6.2023. University of Copenhagen. Viitattu 4.8.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Tocqueville, 2006, s. 653
  4. ↑ Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 230
  5. ↑ Vasama, Tanja: Herkempiä väkivallalle Helsingin Sanomat. 12.12.2022.
  6. ↑ Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 223 - "-- nor can an able-bodied person take on the role of a disabled person."
  7. ↑ Schaefer & Kas, 2023
  8. ↑ Kata-Riina Heinonen-Tricarico: Erityisesti koulutetut ja hyvin kotoutuneet maahanmuuttajat kertovat rasismista Iltalehti. 31.7.2023. Viitattu 4.8.2023.
  9. ↑ Second European Union Minorities and Discrimination Survey. Being Black in the EU 28.11.2018. FRA - European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 24.2.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 4.8.2023.
  11. ↑ Tuohinen, Petteri: Suomi koetaan tutkituista EU-maista rasistisimmaksi Helsingin Sanomat. 28.11.2018. Viitattu 4.8.2023.
  12. ↑ Syrjintä on arkea Suomen romaneille MTV Uutiset. 10.4.2014. Viitattu 29.7.2021.
  13. ↑ Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020. Yle. Viitattu 4.8.2023.
  14. ↑ kulttuurinen omiminen YSO - Yleinen suomalainen ontologia.
  15. ↑ Alander, Maija: Bradley Cooperin teko­nenästä nousi kohu – Mitä näyttelijöiden proteeseista pitäisi ajatella? Helsingin Sanomat. 22.8.2023. Viitattu 22.8.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tocquevillen_ilmiö&oldid=21770789”