Kulttuurinen omiminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aku Korhonen oli Sokea Hanski elokuvassa Laitakaupungin laulu vuodelta 1948. Sosiaalinen oikeudenmukaisuusteoria katsoo, että vammaton henkilö ei saisi esittää vammaista.[1]

Kulttuurinen omiminen tai kulttuurinen appropriaatio[2] (engl. cultural appropriation tai misappropriation) on sosiaalisen oikeudenmukaisuusteorian käsitteistöä ja tarkoittaa epäeettistä toimintaa, jossa ”etuoikeutetun” ryhmän jäsen ottaa käyttöönsä toiselle identiteettiryhmälle kuuluvia piirteitä tai kulttuurituotteita.[1][3][4][5] Kulttuurinen omiminen kohdistuu etniseen ryhmään tai johonkin muuhun marginaaliryhmään, kuten vammaisiin tai seksuaaliseen vähemmistöön.[1] Teon paheksuttavuuden katsotaan olevan suurempi, jos teko kohdistuu alisteiseen ryhmään, lainattua kulttuuria ei arvosteta tai kulttuurilainaa hyödynnetään kaupallisesti.[6]

Käsite syntyi 1980-luvulla postkoloniaalisen teorian piirissä, missä länsimaisen kulttuurin katsottiin riistävän ei-läntisen kulttuurin piirteitä ottamalla niitä omaan käyttöönsä irrallaan niiden kulttuurisista yhteyksistä.[7][8]

The Guardian -lehden artikkelissa Jessica Metcalfe havainnolllistaa eroa oikeutetun ja luvattoman käytön välillä: on hyväksyttyä ja ihailtavaa lainata, jakaa ja inspiroitua vieraan kulttuurin tuotteista. Sen sijaan on väärin ottaa ilman lupaa käyttöön varsinkin vähemmistökulttuurin artefakteja. Ratkaisevia ovat ryhmien keskinäiset valtasuhteet: etuoikeutetut eivät saa hyödyntää alistettujen kulttuuria, koska tämä jyrkentää valtasuhteiden epätasapainoa. Esimerkiksi niin sanotun intiaanipäähineen käyttö on aina luvatonta ellei ole Amerikan alkuperäisväestön tunnustettu johtaja.[4]

Käsitteen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Pluckrosen ja James A. Lindsayn mukaan käsite on syntynyt postmodernin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorian eli "wokeismin" piirissä. Sen mukaan yhteiskunta koostuu identiteettiryhmistä, joiden välillä vallitsee vallan ja etuoikeuksien epätasapaino. Standpoint-teorian mukaisesti kullakin identiteettiryhmällä on oma koettu käsityksensä todellisuudesta. Nämä käsitykset ovat yhteismitattomia, mutta eroavat siten, että alistettujen identiteettien näkemykset ovat oikeutettuja, kun taas etuoikeutettujen ryhmien käsityksiä vääristää niiden pyrkimys ylläpitää omia valta-asemia.[9]

Postkolonialistisen teorian alueelta termin käyttö laajentui muihinkin suhteisiin. Niinpä esimerkiksi heteroseksuaalinen nainen ei saisi teatterissa näytellä lesbonaista tai fyysisesti vammaton esiintyä vammaisen roolissa. Etuoikeutettuun ryhmään kuuluva kirjailija ei saisi käsitellä alistettujen identiteettien kokemuksia.[1] Kiellettyä on myös kasvojen mustaaminen eli blackface -meikki, joka Suomessa tunnetaan tiernapojista.

Ulkomaisia esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineettomien oikeuksien kulttuurista omimista on paheksuttu alkuperäiskansojen sortona. Australiassa on väitetty, että länsimainen lainsäädäntö tekee mahdolliseksi vähemmistöön kuuluvien perinteiden, identiteetin ja älyllisen omaisuuden riiston.[3][10] Vuonna 2017 alkuperäiskansojen asianajajat vaativat kulttuurisen appropriaation kieltämistä lailla YK:n alajärjestö WIPO:ssa eli Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestössä.[11] Käsite ei esiinny vuoden 2007 alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa.[12]

Suomalaisia tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia kohuja kulttuurin omimisesta on esiintynyt varsinkin 2010-luvulta lähtien. Ne ovat yleensä päättyneet anteeksipyyntöihin ja tuotteen vetämiseen markkinoilta. Poikkeuksena on ollut Oneiron-romaanin saama tuki keskustelussa. Myös Kansallisteatterin roolituskohussa teatteri lopulta palasi alkuperäiseen linjaansa.

Geisha-hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Fazer muutti Geisha-suklaan pakkausta siten, että geisha-kuva (maiko eli harjoittelijageisha) poistettiin.[13] Taustalla olivat sosiaalisen median syytteet kulttuurisesta omimisesta.[14] "Mikä 1900-luvun alussa oli eksoottista ja kiinnostavaa, näyttäytyy nykymaailmassa usein epäsopivana", perusteli Fazer.[15]

Saamenpuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 rovaniemeläinen alppihiihtäjä Tanja Poutiainen joutui saamelaisten arvostelun kohteeksi käytettyään perinteistä saamenpukua muistuttanutta asua. Suomen saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Anne-Maria Maggan mukaan Poutiainen ei kunnioittanut saamelaiskulttuuria oikealla tavalla, vaan hän olisi voinut pyytää saamelaisilta ihan oikean saamenpuvun käyttöönsä.[16] Poutiainen pyysi tekoaan anteeksi.[17]

Vuonna 2016 taiteilijat Outi Pieski ja Marja Helander näkivät kulttuurista omimista Jenni Hiltusen videoteoksessa Grind, jonka Kiasma hankki kokoelmiinsa vuonna 2012. Teoksessa naisesiintyjät twerkkaavat valesaamenpuvuissa. Saamelaistaiteilijoiden mielestä ne ovat teoksessa vain eksotiikkaa luomassa ja näin hyväksikäyttävät kulttuurisesti alkuperäiskansoja.[18] Saamelaisten näkökulmasta saamenpukua mukailevan asusteen käyttö oli loukkaavaa, koska Hiltunen käytti puvun symboliarvoa omiin tarkoitusperiinsä olematta itse saamelainen ja tuomatta esiin saamelaisten kokemusta maailmasta. Se, että puku ei ollut aito, antoi myös väärän kuvan saamelaisten kulttuuriperinnöstä.[19] Taidekriitikko Otso Kantokorpi kirjoitti: "Kyse ei ole poliittisesta korrektiudesta. Kyse on vallasta ja siten väistämättä alistussuhteista." [20]

Saamelaiskäsityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 saamelaiskäsityöntekijöiden yhdistyksen Outi Paadar kertoi, että turistit eivät enää uskalla ostaa saamelaiskäsitöitä. Syynä oli ollut tiukka keskustelu kulttuurisesta omimisesta. Tätä korjaamaan oli käynnistetty kolme projektia, myös saamelaiskäräjien. Tarkoitus olisi löytää kultainen keskitie, joka kelpaisi kaikille. Ala ei ole enää houkutteleva, kun tulot ovat epävarmoja.[21]

Intiaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2017 Nyt-liitteessä arvosteltiin sitä, että Miss Helsinki -kauneuskilpailuissa kilpailijat olivat poseeranneet intiaanipäähineet päässä.[22] Huhtikuussa 2018 Yleisradio poisti "Päällikkö Punanata" -hahmon Herra Heinämäen Lato-orkesteri -ohjelmasta.[23][24] Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti oli pitänyt hahmoa stereotyyppisenä ja alkuperäiskansoja loukkaavana.[25]

Blackface-maski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Stockmann veti pois työntekijöidensä tiernapoikavideon, jossa Murjaanien kuningas esiintyi kasvot mustattuna. Yhtiö pyysi anteeksi ja ilmoitti, että sen harkintakyky oli pettänyt. [26] Vuonna 2021 Tiernasäätiö päätti, että sen järjestämissä tilaisuuksissa Murjaanien kuninkaan kasvojen mustaamista ei sallita.[27]

Twerkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2020 menestynyt twerk-yrittäjä Tia-Maria “Tinze” Sokka pyysi anteeksi twerkkausvideoitaan ja kertoi tiedostavansa, että on valkoinen, etuoikeutettu suomalainen, joka twerkillään hyötyy Afrikasta tulleesta kulttuurista. Twerk on tanssia, joka keskittyy pakaroiden heiluttamiseen eri tekniikoilla. Twerk-opettaja Awa Sowe arvosteli suomalaista twerkiä valkoisesta feminismistä.[28] Helsinkiläinen twerk-opettaja Sikujua Mponda pitää suomalaista twerkiä erittäin epäkunnioittavana. Hänen mukaansa valkoiset ihmiset ovat napsineet tummaihoisten kulttuureista haluamiaan osia ja tehneet niistä harrastuksia ja liiketoimintaa, jossa tanssin alkuperä usein sivuutetaan. Samaan aikaan musta väestö kokee rakenteellista rasismia ympäri maailman miltei kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.[28]

Afrikkalaiset pikkuletit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2021 laulaja Chisu pyysi julkisesti anteeksi käyttämäänsä kampausta. Chisu koki syyllistyneensä kulttuuriseen omimiseen käytettyään pikkulettejä, eli niin sanottuja braidseja, joiden juuret ovat afrotukkaisten ihmisten kulttuurissa. Hänelle selvisi, että värilliset ihmiset ovat joutuneet pikkulettiensä takia kokemaan työttömyyttä, asuntopulaa tai jopa väkivallan uhkaa. "Yhteiskuntamme eriarvoistavissa rakenteissa tuo kampaus mun päässä ei vaan ole ok", Chisu täsmensi.[29]

Muut etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Koko Hubara syytti kirjailija Laura Lindstedtiä kulttuurisesta omimisesta Oneiron-romaanissa: "yksi kulttuurinen ryhmä, yleensä länsimainen ja valkoinen, ottaa haltuun jonkun toisen ryhmän tapoja, käsityksiä ja tuotteita – ja pönkittää niillä omaa valta-asemaansa ja myös taloudellista etumatkaansa ilman, että joutuu koskaan kärsimään asiaan liitetystä sorrosta." Lisäksi Lindstedt oli kieltäytynyt antamasta haastattelua Hubaran ohjelmaan.[30] Hubaran mielestä Lindstedt ei anna hänen kaltaistensa naisten itse määritellä, millaisia he ovat (Hubara on suomalais-jemeniläinen).[31] Hubara syytti myös valkoista kulttuurieliittiä siitä, että se asettui tukemaan Lindstedtiä.[32][33] Hubara on toisaalta pohtinut rajanvetoa muodissa ja pukeutumisessa: ”En välttämättä pidä omimisena sitä, että ostan matkustaessani paikalliselta ihmiseltä sen maan vaatteen ja käytän sitä Suomessa."[11]

Vuonna 2017 keskustelua herätti Postin mainoskampanja, jossa valkoinen eurooppalaisnainen vierailee muissa kulttuureissa, kirjaa ylös näiden kulttuurien ”viisaudet”, nappaa niistä itselle mieluiset ja omii ne itselleen. Mainosta arvosteltiin kolonialismista, eksotisoinnista ja kulttuurisesta omimisesta.[34]

Mies transnaisen roolissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2020 Kansallisteatteri päätti siirtää Pedro Almadóvarin elokuvaan perustuvan 'Kaikki äidistäni' -näytelmän ensi-iltaa sen roolituksesta syntyneen kohun takia. Näytelmäsovituksen transvestistä henkilöä esittämään oli valittu mies eli näyttelijä ja ohjaaja Janne Reinikainen. Muun muassa joukko transsukupuolisia taiteen ammattilaisia allekirjoitti Kansallisteatterille osoitetun avoimen kirjeen, jossa roolitusta paheksuttiin vahingollisena. Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho peruutti roolituksen ja tarkensi Kansallisteatterin linjanvetoa: “emme voi omia eri kansakuntia, näytellä vaikkapa intiaania, sellaista ei kukaan lähde tekemään.” [35][36] Lopulta peruutuspäätös peruttiin ja näytelmä esitettiin alkuperäisen roolituksen mukaisesti.[37] Myllyahon mukaan englantilaisessa näytelmäsovituksessa hahmo on transvestiitti, ei transnainen, kuten elokuvassa. Roolitusta alun perin kritisoineen taiteilija Camilla Auerin mukaan hahmon muuttaminen voi silti olla alitajuisesti transfobista.[38]

Keskustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professorin Laura Huttusen mukaan kulttuurisen appropriaation käsite on "ristiriitainen ja monin tavoin huono". Hänen mukaansa se lähtee väärästä oletuksesta, että maailmassa olisi selvärajaisia kulttuureita, joilla jokaisella on oma ikiaikainen sisältönsä ilman lainaamista, muuntelua ja yhdistelyä.[39] Arvostelun kohteeksi joutunut Jenni Hiltunen vetosi siihen, että ilmiöitä, joiden juuret ovat länsimaiden ulkopuolella ovat muun muassa rap-musiikki, tatuoinnit ja rastat.[18] On kysytty, onko myös joogan harrastaminen kulttuurista omimista: joogasaleilla toistetut mantrat ovat sanskriitinkielisiä rukouksia, ja salien patsaat esittävät hindujumalia.[40]

Pluckrose ja Lindsay[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Pluckrose ja James A. Lindsay katsovat kirjassa Cynical Theories (2020), että kulttuurisen omimisen taustalla on postmoderni teoria, jossa identiteettiryhmiä asetetaan arvojärjestykseen ja vastakkain niiden oletettujen valta-asemien perusteella. Jos etuoikeutettuun ryhmään kuuluva lainaa marginaalisemman ryhmän identiteettiin kuuluvia asioita, hän astuu marginaaliryhmän varpaille, sillä sen omaa näkökulmaa ei pysty aidosti tulkitsemaan kukaan muu. Arvostelun kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi Madonna intialaisen ja hispanokulttuurin ja Rihanna kiinalaisen kulttuurin anastamisesta. Toisinaan vaatimukset ovat ristiriitaisia. Niinpä J. K. Rowling on joutunut kritiikin kohteeksi siitä, että Harry Potter-kirjoissa ei ole riittävästi vähemmistöryhmiin kuuluvia hahmoja. Pluckrose ja Lindsay ovat sitä mieltä, että tällainen kritiikki haittaa taiteen tekemistä samalla, kun itse syytökset ovat tulkinnanvaraisia ja ristiriitaisia.[9]

Pluckrose ja Lindsay toteavat, että kritiikki kulttuurista omimista vastaan syntyi postkoloniaalisen teorian piirissä.[41] Se oli kuitenkin menettänyt ajankohtaisuutensa jo syntyaikanaan, sillä siirtomaajärjestelmä oli jo purkautunut. Lisäksi käsitettä alettiin soveltaa myös alkuperäisen alansa ulkopuolella, minne se ei enää sopinut. [41]

Cathy Young[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläissyntyinen kirjailija Cathy Young (Jekaterina Jung) kirjoittaa, että kulttuurisen lainaamisen on väistämätön asia ja keino edistää moninaisuutta ja ilmaisunvapautta.[42] On tarpeellista erottaa toisistaan yhtäältä kulttuurin plagioiminen omiin nimiin, eksoottisten stereotyyppien luominen ja tahallinen vääristäminen ja toisaalta hyväntahtoinen lainaaminen. Kulttuurinen lainaaminen voi olla myös myönteinen asia, [43][44] joten käsite "omiminen" ("appropriaatio") on harhaanjohtava, varkauteen viittaava, vaikka kulttuuria ei voi pitää loppuvana resurssina.[43]

Ideat voivat syntyä myös toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa: esimerkiksi keltit, viikingit ja spartalaiset tekivät Euroopassa hiuksiinsa rastoja, ja toisaalta masait sekä monet muut heimot Afrikassa tekivät samoin. Tatuoituja muumioita on löydetty ympäri maailman ja runonlaulantaa on harrastettu monessa paikassa. Kulttuurien kohdatessa voi syntyä myös uutta valtavirtakulttuuria: esimerkiksi Yhdysvaltain tummaihoisen väestön muotoilema blues- ja jazzmusiikki pohjautuu valkoihoisten musikaalisiin instrumentteihin perustuvaan kansanmusiikkiin.lähde?

Cathy Young kysyy provosoivasti, ovatko kulttuurista riistoa myös Picasson ja Matissen työt, joita afrikkalainen taide inspiroi, tai Puccinin itämaiset oopperat Madame Butterfly ja Turandot. Hän kertoo pitäneensä Catherynne Valenten satukirjan venäläissatuvaikutteista eikä hyväksy niiden syyttämistä kulttuuriseksi omimiseksi. Hän valittaa, että niin sanotut kulttuuripoliisit hyökkäävät pienimmänkin asian kimppuun.[45][42]

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumnisti Rob Henderson yhdistää puheen "kulttuurisesta omimisesta" Thorstein Veblenin sosiologiseen teoriaan erottautumiskeinoista, joilla pyritään korottamaan omaa sosiaalista statusta.[46] Vaikeiden ja muodikkaiden käsitteiden käyttö osoittaisi, että henkilöllä on hyvä koulutus ja hänellä on varaa seurata aikaansa sellaisten aiheiden parissa, jotka eivät juuri liity tavallisen elämään. Muita tällaisia strategioita ovat esimerkiksi merkkivaatteet ja muodin seuraaminen. Veblenin mukaan yläluokka joutuu aina etsimään uusia erottautumiskeinoja, koska entiset keinot pyrkivät valumaan myös alempiin sosiaalikerroksiin. Hendersonin mukaan myös mielipiteet voivat olla sosiaalisen distinktion välineitä, joilla eliitti erottautuu rahvaasta.[46]

Kanadalainen psykologi Jordan Peterson kutsuu kulttuurista omimista hölynpölyksi. Plagiaattivarkautta lukuun ottamatta "kulttuurisen omimisen ja toisilta oppimisen välillä ei ole eroa."[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity—and Why This Harms Everybody. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
  • Kaarenoja, Vappu ja Rämö, Aurora: Tätä rumpua ei saa käyttää. Suomen Kuvalehti, 11.5.2018, nro 19. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 223 - "-- nor can an able-bodied person take on the role of a disabled person."
  2. kulttuurinen omiminen YSO - Yleinen suomalainen ontologia.
  3. a b ”Making Things Work: Aboriginal and Torres Strait Islander Involvement in Bioregional Planning. (Fourmile, Henrietta L.)”, Approaches To Bioregional Planning: Part 2 - Background Papers to the Conference, 30 Oct-1 Nov 1995, Melbourne, s. 268–269. "The [western] intellectual property rights system and the (mis)appropriation of Indigenous knowledge without the prior knowledge and consent of Indigenous peoples evoke feelings of anger, or being cheated". Canberra, Australia: Department of the Environment, Sport and Territories, 1996. ISBN 064-225-995-X. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.5.2016). (englanniksi)
  4. a b Metcalfe, Jessica: Native Americans know that cultural misappropriation is a land of darkness Americas - Fashion. 18.5.2012. The Guardian. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  5. Johnson, Maisha Z.: What’s Wrong with Cultural Appropriation? 14.6.2015. Everyday Feminism Magazine. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  6. IL työryhmä: Tiedätkö mitä on cancelointi, intersektionaalisuus ja tonepolicing? Tässä woke-suomi-woke-sanakirja Iltalehti. 28.11.2021.
  7. Cultural appropriation Oxford reference. 2021.
  8. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 77–82
  9. a b Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 223–224.
  10. Julayinbul: aboriginal intellectural and cultural property: definitions, ownership and strategies for protection in the wet tropics world heritage area, 25-27 November, 1993 Daintree, Far North Queensland, s. 65. Cairns, Australia: Rainforest Aboriginal Network, 1993. (englanniksi)
  11. a b Ruoppila, Venla: Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä Gloria. 28.9.2017.
  12. United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples Resolution adopted by the General Assembly. maaliskuu 2008. Yhdistyneet kansakunnat (United Nations, UN). Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  13. Tummia venäläisiä ja kauraryynityttöjä Kaleva.fi. 17.1.2007. Viitattu 5.8.2015.
  14. Erma, Maria: Keskustelu Geisha-suklaan nimen vaihtamisesta kuohutti somessa – näin Fazerin viestintä­johtaja vastaa Ilta-Sanomat. 29.6.2020.
  15. Erma, Maria: Fazer harkitsee Geisha-suklaan nimen vaihtamista – ”Olemme saaneet palautetta sekä puolesta että vastaan” Ilta-Sanomat. 27.6.2020.
  16. Puoskari, Bikka: Tanja Poutiaisen pukuvalintaa kritisoidaan voimakkaasti Yle Uutiset. 17.3.2014.
  17. Pirskanen, Anne: Tanja Poutiainen pahoitteli vääränlaisen saamenpuvun käyttöä Yle Uutiset. 19.3.2014.
  18. a b Frilander, Aino: Kiasman twerkkaajat valesaamenpuvuissa kuumentavat tunteita (digilehden tilaajille) Kulttuuri. 10.5.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  19. Roos, Jonni: Kun Kiasma kompastui saamenpukuun Yle. Kulttuuricocktail. 30.9.2016.
  20. Kantokorpi, Otso: Omimisen oikeus ja taiteen vapaus Yle Kulttuuri. 12.5.2016.
  21. Kaisa Aikio: Saamenkäsityöalan yllä lepää synkkä varjo: ostajat ovat kaikonneet, ja syyksi arvellaan keskustelua kulttuurisesta omimisesta Yle Uutiset. 7.10.2021.
  22. Sarhimaa, Jutta: Miss Helsinki -kisoissa vedettiin alkuperäiskansojen asut päälle, järjestäjien mukaan kyse on ”fantasiapäähineistä” – saamelaisnuoret: ”Täysin absurdi väite” (digilehden tilaajille) Nyt. 26.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  23. Stereotyyppinen intiaanihahmo poistetaan Herra Heinämäen Lato-orkesterista 13.9.2018. Yle.
  24. Heidi Vaalisto: Nyt puhuu Herra Heinämäen luoja Heikki Salo: Yle mieluummin tuhoaa hahmon kuin keskustelee asiasta 28.4.2018. Ilta-Sanomat.
  25. Miikka Hujanen ja Heini Särkkä: Yle hyllytti suositun lastenohjelman Areenasta – Herra Heinämäen intiaanihahmo oli liikaa 27.4.2018. Ilta-Sanomat.
  26. Vainio, Juha: Stockmann hyllytti tiernapojat – tummaksi maalattu naama videolla oli osalle liikaa Ilta-Sanomat. 28.12.2017. Viitattu 22.8.2021.
  27. Annala, Päivi: Kuninkaan kasvoja ei enää saa mustata – Tiernasäätiö linjasi muutoksen perinteiseen Tiernapoika-joulunäytelmään Yle uutiset. 11.10.2021.
  28. a b Ristmeri, Aliisa: Twerkin supertähti Tinzen videoilla tanssivat valkoiset ihmiset, ja siitä häntä on kritisoitu jo vuosia – miksi hän puhuu tästä julkisesti vasta nyt? 20.10.2020. YleX.
  29. Åkman, Erika: Chisu tajusi tehneensä valtavan virheen Vain elämää -ohjelmassa – pahoittelee asiaa jo etukäteen Ilta-Sanomat. 24.9.2021.
  30. Hubara, Koko: Othe(i)ron Ruskeat Tytöt. 8.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016.
  31. Dahlbom, Taika: Kuka saa kirjoittaa vähemmistöistä ja mitä? Netissä puhkesi riita Finlandia-voittajan naiskuvasta (digilehden tilaajille) Lehdistönvapaus. 12.2.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.5.2016.
  32. Hännikäinen, Timo: Farssi nimeltä kulttuurikeskustelu 15.2.2016. Sarastus. Viitattu 12.5.2016.
  33. Hubara, Koko: Othe(i)ron II Ruskeat Tytöt. 10.2.2016. Lily. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  34. Määttänen, Juuso & Sarhimaa, Jutta: Postin mainoskampanjassa valkoinen suomalaisnainen käy ”poimimassa” ei-valkoisilta kansoilta viisaudet ja tekee niistä sloganeita (digilehden tilaajille) Nyt. 28.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.9.2017.
  35. Kajuutti, Krista: Kansallisteatterin näytelmän roolituksesta nousi somekohu, ensi-ilta siirretään – ”Etsimme rooliin transnaista, mutta emme löytäneet” Iltalehti. 12.9.2020.
  36. Ukkola, Sanna: Kolumni: Kansallisteatteri esitti nolon farssin – poliittinen korrektius ohitti työntekijän oikeudet Iltalehti. 17.9.2020.
  37. Kartastenpää, Tero: Kansallisteatterin Kaikki äidistäni sittenkin ensi-iltaan alkuperäisessä aikataulussa: Janne Reinikainen saa takaisin transvestiitin roolinsa Helsingin Sanomat. 14.9.2020.
  38. Taleva, Katariina: Kansallisteatterin transkohu: Asian esiin nostanut pettyi ratkaisuun - ”Vastuun ja kritiikin väistämistä” www.iltalehti.fi. Viitattu 28.9.2021.
  39. Kaarenoja, Vappu & Rämö, Aurora: Tätä rumpua ei saa käyttää Suomen Kuvalehti. 11.5.2018. Otavamedia. Viitattu 11.5.2018.
  40. Kanerva, Arla: Rasistit omivat siniristilipun, länsimaiset joogaajat mantrat (digilehden tilaajille) Kulttuuri. 21.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2016.
  41. a b Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 75-77
  42. a b Young, Cathy: To the new culture cops, everything is appropriation Post Everything. 21.8.2015. The Washington Post. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  43. a b McWhorter, John: You Can’t ‘Steal’ a Culture: In Defense of Cultural Appropriation Sharing Is Caring. 15.7.2014. The Daily Beast. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  44. Jacoby, Jeff: Three cheers for cultural appropriation Opinion. 1.12.2015. The Boston Globe. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  45. Young, Cathy: Cultural appropriation: Are Picasso, Katy Perry and Turandot really problematic? Culture - Arts & Entetainment. 24.8.2015. The Independent. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  46. a b Rob Henderson: Thorstein Veblen’s Theory of the Leisure Class Quillette. 16.11.2019.
  47. Jordan Peterson – The idea of cultural appropriation is nonsense youtube.com. 18 March 2017. lähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]