Pablo Picasso

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Picasso)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pablo Picasso
Pablo Picasso vuonna 1962
Pablo Picasso vuonna 1962
Syntynyt 25. lokakuuta 1881
Málaga, Espanja
Kuollut 8. huhtikuuta 1973 (91 vuotta)
Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska
Kansallisuus espanjalainen
Ala taidemaalari, kuvanveistäjä, taidegraafikko
Kuuluisimpia töitä Avignonin naiset, 1907
Guernica, 1937
Signeeraus Picasso Signatur-DuMont 1977.svg

Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija. Hän ei ollut vain taidemaalari vaan myös monipuolinen graafikko ja kuvanveistäjä.[1] Hän oli yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn.

Picasso oli taidemaalari, mutta hän teki myös grafiikkaa, keramiikkaesineitä ja veistoksia sekä kirjoitti runoja. Erityisesti Picasso tunnetaan sinisestä kaudestaan, kubistisen ja surrealistisen tyylin käytöstä sekä kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa. Picasson kuuluisimpia maalauksia on Guernica, joka esittää saksalaisten Espanjan sisällissodassa pommittamaa Guernican kaupunkia.

Kansainvälisen taidevarkausrekisterin mukaan Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun koko maailmassa.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pablo Picasso syntyi Málagassa Etelä-Espanjassa 25. lokakuuta 1881. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso[3]. Pablon isä oli nimeltään José Ruiz y Blasco ja äiti Maria Picasso y Lopez. Isä oli taidemaalari ja piirustuksenopettaja. Pablolla oli kaksi pikkusiskoa ja mahdollisesti myös pikkuveli. Perhe muutti 1895 Barcelonaan, missä isä oli saanut paikan taidekoulun opettajana. Pablokin aloitti siellä opinnot, mutta vaihtoi 1897 arvostettuun Madridin taideakatemiaan. Hän palasi kuitenkin saman tien kuusitoistavuotiaana Barcelonaan ja avasi siellä oman ateljeen.[4]

Picasso signeerasi taulunsa aluksi "P. Ruiz", mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien "Picasso". Tämä oli harvinaisena nimenä paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua maalari-isästään.[4]

Juan Gris, Picasso, 1912.

Picasso kävi vuodesta 1900 alkaen monta kertaa Pariisissa, joka oli maailman taiteen pääkaupunki. Hän asettui kaupunkiin pysyvästi 1904. Pariisissa hän liittyi nopeasti avantgardististen taiteilijoiden ja kirjailijoiden piiriin. Hänen ystävistään läheisimmäksi tuli Max Jacob, jonka kanssa hän jakoi asuntonsakin jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Menestystä taidepiireissä Picasso alkoi saada 1907 alkaen, vaikka hän ei asettanutkaan töitään esille perinteisiin julkisiin näyttelyihin.[5]

Modigliani, Picasso ja André Salmon Pariisissa 1916.

Picasson merkittävimpiä tukijoita Pariisissa olivat kirjailija ja keräilijä Gertrude Stein ja taidekauppias Daniel-Henri Kahnweiler. Vuonna 1907 Picasso tutustui Georges Braqueen, jonka kanssa hän työskenteli muutaman vuoden ajan tiiviisti yhdessä, mistä oli tuloksena uuden tyylisuunnan, kubismin, synty. Miehet erosivat 1914 Braquen jouduttua sotaan, ja Picasso jatkoi työskentelyä Pariisissa vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän matkusti lyhyeksi aikaa Roomaan ja meni palattuaan sieltä naimisiin.[6] Roomassa Picasso suunnitteli pukuja ja lavastuksia venäläisen Sergei Djagilevin perustamalle Ballets russes -balettiseurueelle.[1]

Muutamia viikkoja ennen Saksan miehitystä keväällä 1940 Picasso haki Ranskan kansalaisuutta, mutta se evättiin turvallisuuspoliisin kielteisen lausunnon takia.[7] Picasso säilyttikin koko ikänsä Espanjan kansalaisuuden ja tiiviit yhteydet kotimaahansa. Vuonna 1937 hän maalasi kuuluisimman teoksensa Guernica pienen baskikaupungin pommituksesta Espanjan sisällissodan aikana.[8]

Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Uransa loppua kohti keramiikasta tuli yksi Picasson tuotannon tärkeimmistä osa-alueista. Hän työskenteli hyvin ahkerasti vanhoille päivilleen. Picasso kuoli 91-vuotiaana 8. huhtikuuta 1973. Hänet haudattiin Château de Vauvenarguesiin.[9]

Picasson naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picassolla oli useita rakastajattaria ja neljä lasta kolmen naisen kanssa. 1900-luvun alkuvuosina hänellä oli suhde Fernande Olivierin kanssa, joka toimi myös hänen mallinaan. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta Picasso ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Humbertin kuoltua Picasso avioitui vuonna 1918 ballerina Olga Koklovan kanssa. He saivat pojan nimeltä Paul. Vuonna 1927 Picasso tutustui malli Marie-Thérèse Walteriin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Picasso jätti Koklovan 1935, mutta he olivat virallisesti naimisissa tämän kuolemaan saakka. Picasso ja Walter saivat tyttären nimeltä María.[10]

Vuonna 1945 Picasso tapasi nuoren taideopiskelijan Françoise Gilot'n. He muuttivat seuraavana vuonna yhteen ja saivat kaksi lasta, Clauden ja Paloman. Gilot lähti myrskyisästä suhteesta vuonna 1953. Pian Picasso alkoi seurustella Jacqueline Roquen kanssa, ja he olivat yhdessä koko Picasson loppuelämän.[11]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä sekä noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä. Lisäksi häneltä on olemassa lukuisia kirjankuvituksia.[1]

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan usein kausiin. Vaikka myöhäistuotanto on kiistanalainen, tavallisesti mainitut kaudet ovat:[12]

  • sininen kausi (1901–1904)[13]
  • vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906)[14]
  • afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1908)[15]
  • analyyttinen kubismi (1909–1912)[16]
  • synteettinen kubismi (1912–1914)[17]
  • klassinen ja surrealistinen kausi (1918–1945)[18]
  • myöhäistuotanto (1945–)[19]

Ennen vuotta 1901[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson koulutus isänsä johdolla alkoi ennen vuotta 1890. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kuvailmaisun kehitystä voi seurata Barcelonan Museu Picassossa. Vuoden 1893 aikana hänen varhaisimpien töidensä lapsellisimmat piirteet karsiutuivat pois ja taidemaalarin ura alkoi.

1890-luvun puolenvälin jälkeisessä tuotannossa on havaittavissa akateemista realismia. Asuessaan Barcelonassa Picasso opiskeli Charles Barguen kurssin mukaan kopioimalla kipsimallien mukaan tehtyjä litografioita.[20] Hän maalasi muotokuvan tädistään Pepasta 1896. Vuonna 1897 realismia alkoivat sävyttää symbolistiset vaikutteet. Eräs maisemamaalausten sarja sai tulkintansa ei-naturalistisina, violetteina ja vihreinä värisävyinä. Seurasi se, mitä jotkut kutsuvat hänen modernistiseksi kaudekseen (1899–1900). Hän oli alttiina Rossettin, Toulouse-Lautrecin ja Edvard Munchin teoksille ja yhdisti teoksiinsa vanhojen mestarien, kuten El Grecon, ihailun.

Sininen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Vie, 1903. Picasson sinisen kauden tunnusomaisia piirteitä olivat siniset ja sinivihreät värit sekä surulliset aiheet.

Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joiden sävyinä ovat siniset ja sinivihreät värit, joita muut värit vain harvoin lämmittävät. Picasson karuun värienkäyttöön ja joskus surullisiin aiheisiin – prostituoidut ja kerjäläiset ovat tavallisia aiheita – vaikutti matka Espanjan halki ja hänen ystävänsä Carlos Casagemasin itsemurha. Sininen kausi huipentui synkkään, allegoriseen maalaukseen La Vie (1903).

Sama tunnelma on tunnetussa etsauksessa Niukka ateria (1904), joka kuvaa sokeaa miestä ja näkevää naista, molemmat hyvin laihoja, istumassa lähes tyhjän pöydän ääressä. Sokeus on tämän kauden Picasson teoksissa toistuva teema, myös esimerkiksi maalauksissa Sokean miehen ateria (1903) ja Celestinan muotokuva (1903). Muita usein toistuvia teemoja ovat taiteilijat, akrobaatit ja harlekiinit. Harlekiinista, komediahahmosta, joka usein kuvataan ruudullisissa vaatteissa, tuli Picasson henkilökohtainen symboli.

Ruusunpunainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson ruusunpunaisen kauden (1904–1906) värit ovat savitavaroiden, ihon ja maan sävyisiä. Pariisiin muuttanut Picasso tutustui kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävänä mallina työskennelleeseen Fernande Olivieriin. Suhde naiseen vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös arkaaiset iberialaiset veistokset. Picasso kuvasi usein kiertelevää sirkusta ja sen esiintyjiä.[14]

Afrikkalaisvaikutteinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avignonin naiset, 1907 on Picasson afrikkalaisvaikutteisen kauden tuotantoa.

Picasson afrikkalaisvaikutteinen kausi (1907–1909) alkoi kahdella hahmolla, jotka on kuvattu oikealla puolella hänen maalauksessaan Avignonin naiset (Les Demoiselles d'Avignon), jota innostivat afrikkalaiset taide-esineet. Tämän kauden aikana kehittyneet muotoa koskevat ideat johtivat suoraan seuraavaan, kubistiseen vaiheeseen.

Analyyttinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analyyttinen kubismi (1909–1912) on maalaustyyli, jonka Picasso kehitti Braquen kanssa käyttäen yksivärisiä, ruskeahkoja värejä. Molemmat taiteilijat irrottivat esineitä taustoistaan ja ”analysoivat” niiden muotojen ominaisuuksia. Picasson ja Braquen maalaukset ovat tähän aikaan hyvin samanlaisia.

Synteettinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasso ja Braque kehittivät kubismia synteettiseen kubismiin vuosina 1912–1914 tekemällä kollaaseja eri materiaaleista kankaalle. Kumpikin taiteilija käytti asetelmia ja joskus päitä tärkeimpänä aiheenaan, ja he alkoivat käyttää myös väriä. Picasso teki teoksiinsa samanaikaisia viittauksia eri asioihin, esimerkiksi samat kaaret kuvasivat niin korvaa kuin kitaraakin.[17]

Klassismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasso alkoi käyttää Italian-matkansa 1917 jälkeen työssään klassisia muotoja ja piirrostekniikoita. Hän otti tietoisesti vaikutteita Ingresiltä ja Renoirin myöhäistuotannosta. Hän liitti myös kubistisiin teoksiinsa klassista ilmaisua selkeyttämällä pintoja, muotoja ja väriä.[21]

Surrealismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guernica kuvaa Gernikan kaupungin tuhoa saksalaisten pommituksessa. Taulussa esiintyvä minotauros on Picasson 1930-luvun töiden tyypillinen aihe.

Picassosta ei koskaan tullut surrealistisen liikkeen virallista jäsentä, mutta hänellä oli liikkeeseen läheiset yhteydet, ja surrealistit myös omivat Picasson. Jo Picasson kubistisissa töissä oli ollut monia surrealistien arvostamia elementtejä. Surrealismista Picasso sai uusia aiheita, etenkin eroottisia, ja vahvistusta tietyille käyttämilleen häiritseville elementeille. Picasso leikitteli metamorfoosin käsitteellä 1930-luvulla, kuten moni surrealistinen kirjailijakin, mistä esimerkki on Minotauroksen käyttö. Picasso kirjoitti paljon surrealistista runoutta vuodesta 1935 alkaen ja surrealistisen näytelmän Le Désir attrapé par la queue (1941).[22]

Kuvanveistäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson veistos Naisen pää Halmstadissa Ruotsissa.

Picasso alkoi tehdä veistoksia raudasta ja pellistä Pariisissa 1928. Hän varasi kaksi vuotta myöhemmin kartanostaan yhden huoneen veistosten tekemiselle ja teki siellä kipsipäitä. Hän jatkoi veistosten tekemistä eri materiaaleista koko loppuikänsä. Picasson maine merkittävänä kuvanveistäjänä syntyi vasta hänen kuoltuaan, sillä hän oli pitänyt useimmat veistoksensa vain omissa kokoelmissaan.[23]

Myöhäistuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson tyyli muuttui jälleen 1950-luvulla, kun hän alkoi maalata uudelleentulkintoja maalaustaiteen suurten mestareiden teoksista. Hän maalasi sarjan teoksia, jotka perustuvat Velazquezin maalaukseen Hovinaiset. Hän teki uudelleentulkintoja myös Rembrandtin, Albrecht Altdorferin, Manetin, Courbetin ja Delacroixin teoksista.[24]

Picasson loppukauden teokset ovat tyylien sekoitus, ja ilmaisukeinot muuttuivat jatkuvasti hänen elämänsä loppuun asti. Omistautumalla täysin työlleen Picassosta tuli rohkeampi ja hänen teoksistaan tuli myös värikkäämpiä ja ilmaisevampia. Vuosina 1968–1971 hän teki virtanaan maalauksia ja satoja kuparietsauksia. Noihin aikoihin useimmat pitivät näitä teoksia vanhan impotentin miehen pornografisina fantasioina tai parhaan ikänsä ohittaneen taiteilijan töherryksinä. Vasta Picasson kuoleman jälkeen huomattiin, että Picasso oli jo löytänyt uusekspressionismin ja oli ollut, kuten niin usein ennenkin, edellä aikaansa.[19]

Näyttelyt ja museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson hyvin laajaa tuotantoa on nykyisin esillä monessa paikassa. Pariisissa on Musée Picasso. Etelä-Ranskassa Picasso asui Antibesin ja Vallaurisin lähistöllä, joiden museoissa on myös hänen töitään. Barcelonassa on Museu Picasso, joka esittelee etenkin Picasson varhaistöitä vuoteen 1917 asti. Museo Reina Sofíassa Madridissa on näytteillä Guernica ja monta sen tutkielmaa ja piirrosta. Málagassa on Picasson syntymäkoti ja Museo Picasso Málaga, jossa on hänen töitään. Myös Luzernin Museum Sammlung Rosengartissa ja Kölnin Museum Ludwigissa on laajat Picasso-kokoelmat.[25]

Picasson merkittävä taiteellinen läpimurto oli 1939–1940 New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMAssa pidetty retrospektiivinen näyttely. Näyttely esitteli taiteilijan sankarina ja toi esille hänen taiteilijuutensa laajuuden.

Picasson maalausten myyntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotheby'sin huutokaupassa Lontoossa myytiin vuonna 2004 Picasson nuoruudentyö Poika ja piippu (1905) 104 miljoonalla dollarilla.[26]
  • 3. toukokuuta 2006 Picasson rakastajattarestaan Dora Maarista vuonna 1941 valmistuneesta muotokuvasta maksettiin 95 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (75 miljoonaa euroa).
  • 2. toukokuuta 2006 Picasson muotokuva myytiin 35 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa. Muotokuva Le Repos (1932) esittää taiteilijan vaimoa, venäläisballerina Olga Kohlovaa.
  • 23. kesäkuuta 2010 Picasson maalaama ystävänsä Angel Fernandez de Soton muotokuva (1903) huutokaupattiin Lontoossa 42 miljoonan euron hintaan.[27]
  • 11. toukokuuta 2015 Picasson maalaama öljyvärityö Les femmes d'Alger Version "O" (Algerin naiset, versio ”O”) vuodelta 1955 huutokaupattiin New Yorkissa 160 miljoonan euron hintaan, jolloin se oli kallein koskaan huutokaupattu taideteos. [28]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 5. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29199-4.
  • Porzio, Domenico & Valsecchi, Marco (toim.): Picasso: Elämä ja teokset. Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-1088-4.
  • Tieto on valttia, Valitut Palat 1996, ISBN 951-584-117-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tieto on valttia s. 224
  2. Ranskassa varastettiin taas Picasson työ Iltalehti.fi. 22.5.2010. Viitattu 23.5.2010.
  3. On-line Picasso Project, viitattu 5.9.2011 (Archive.org)
  4. a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50–53.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 52.
  7. Alan Riding: Picasso in Paris: A Suspect, Never a Citizen The New York Times. 28.5.2003. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  8. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 53.
  9. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 54–55.
  10. Porzio 1975, s. 41–43.
  11. Porzio 1975, s. 45.
  12. Pablo Picasso: Avignonin naiset Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 31.1.2016.
  13. Pablo Picasso: Blue Period Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  14. a b Pablo Picasso: The move to Paris and the Rose Period Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  15. Pablo Picasso: Les Demoiselles d’Avignon Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  16. Pablo Picasso: Cubism Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  17. a b Pablo Picasso: Collage Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  18. Classicism and Surrealism Period - 1918 to 1945, PabloPicasso.org
  19. a b Pablo Later Works - After 1945, PabloPicasso.org
  20. Grace Glueck, In the Days When Artists Were Taught How to Draw, The New York Times 26.12.2003. Viitattu 12.3.2008
  21. Pablo Picasso: New Mediterraneanism Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.2.2016.
  22. Pablo Picasso: Surrealism Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.2.2016.
  23. Pablo Picasso: Sculpture Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.2.2016.
  24. Pablo Picasso: History of Art Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.2.2016.
  25. Nick Trend: Picasso: Where to see his works around Europe The Telegraph. 25.10.2014. Viitattu 9.2.2016.
  26. Picasso painting sells for $104m, BBC News 6.5.2004. Viitattu 2.11.2008.
  27. Picasson maalaus myytiin ennätyshinnalla Yle, uutiset, kulttuuri. 24.6.2010. Yle. Viitattu 25.6.2010.
  28. Picasson taulu huutokaupattiin ennätyshintaan – huutokisa ylsi lähes 180 miljoonaan dollariin Ilta-Sanomat. 12.5.2015. Sanoma Oy. Viitattu 12.5.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, John: Picasson nousu ja tuho. Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-095-7.
  • Buchholz, Elke Linda, Pablo Picasso: elämä ja tuotanto, Könemann 2005
  • Brighton, Andrew, Picasso vasta-alkaville ja edistyville, Jalava 1997
  • Gilot, Francoise, Elämä Picasson rinnalla, Otava 1997
  • Kalha, Harri, Flip-Flopingia Picasson kanssa, kirjassa Koskinen, Taava (toim.), Kirjoituksia neroudesta: myytit, kultit, persoonat, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006
  • Stassinopulos, Arianna, Picasso, nero ja paholainen, Otava 1994
  • Podoksik, Anatoli, Picasso - ikuinen löytöretkeilijä: taiteilijan teokset Neuvostoliiton taidemuseoissa, SN-kirjat, Aurora, 1990 [1989]
  • Pablo Picasso, Kansankulttuuri, Aurora, 1984

Näyttelyluettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Picasso ja kubismi Suomessa, Picasso and cubism in Finland : Retretti 25.5.–28.8.1994, Punkaharju, Retretti 1994
  • Picasso Helsinki, Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta, Ateneumin taidemuseo 18.9.2009–28.1.2010

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henri-George Clouzot, Picasso – arvoitus (Le Mystère Picasso/Ranska 1956, 75 minuuttia)
  • Tage Danielsson, Picasson seikkailut (Picassos äventyr, Ruotsi 1978, 109 minuuttia)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]