Maiko

Maiko (jap. 舞妓) tai Tokiossa hangyoku (suom. "puolijalokivi") on japanilainen geishaoppilas. Tokiolainen termi "puolijalokivi" viittaa maikon geishaan verrattuna pienempään palkkioon. Sanassa 舞妓 kanji 舞 tarkoittaa tanssia ja 妓 geishaa, mutta lausutaan poikkeavasti "ko", joka viittaa yleensä lapseen tai naiseen. "Maikon" voi siis tulkita tarkoittavan geishaa, joka on tanssijatyttö, mikä vastaa maikon työnkuvaa.

Koulutusvaiheet

Shikomi

Geishan koulutus on pitkä ja vanhanaikainen, ja siihen kuuluu monta vaihetta. Ensimmäinen vaihe on shikomi (jap. 仕込み, suom. harjoittelija), jolloin tyttö tulee asumaan geishataloon ja tutustuu geishan elämään lähemmin.^[1] Muinoin, kun geishaksi joutuivat usein köyhät tytöt jo pieninä lapsina, palvelijatarvaihe kesti vuosia ja sisälsi peruskoulutusta, esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opettelemisen. Nykyään, kun koulutukseen hakeudutaan vasta normaalin peruskoulun jälkeen eli aikaisintaan 15-vuotiaana, vaihe kestää vain muutaman kuukauden.^lähde?

Shikomi voi alueensa, okiyansa ja valintansa mukaan pukeutua joko tavalliseen kimonoon^lähde? tai länsimaisiin vaatteisiin. Shikomi tekee okiyassa kotitöitä, avustaa palvelijan tavoin maikoja ja geishoja näiden askareissa ja oppii samalla ammatin vaatiman etiketin. Shikomi myös esittelee itsensä kaikille hanamachissa. Hän saattaa jo harjoittelijavaiheessa käydä joillain tunneilla^[2]. Iltaisin shikomi odottaa, kunnes häntä opastava geisha eli isosisko palaa töistä okiyaan. Geishat saattavat palata töistä vasta aamuyöllä.^[1]

Minarai

Kun shikomivaihe on ohi, tytöstä tulee minarai-harjoittelija (jap. 見習い). Termi tarkoittaa katsomalla oppimista. Minarai puetaan melkein samoin kuin maiko, mutta asuissa on joitakin merkittäviä eroja, joista obin darari-solmun lyhyemmät "hännät" on helppo huomata. Myös kimonon hihat ovat maikon hihoja lyhyemmät. Minarain tukka laitetaan maikojen wareshinobu-nutturalle. Minarai saa tulla kokeneempiensa kanssa töihin, mutta hänen ei odoteta viihdyttävän vieraita.^lähde?

Minarai
Minarain obissa on kuvan tavoin lyhyemmät hännät kuin maikon obissa.

Maiko

Misedashi

Kun minarai on oppinut tarpeeksi, hänestä tulee maiko. Ensimmäisellä päivällä maikona on oma nimityksensä, misedashi (店棚 tai 見世棚), joka tarkoittaa myytäväksi esillä olemista^lähde?. Maikolla on harjoittelunsa tukena ohjaava geisha, oneesan eli isosisko, jonka seurassa hän käy töissä. Isosisko neuvoo ja opastaa maikoa, ottaa asiakkaiden mahdolliset maikoa koskevat valitukset vastaan ja pyytää joskus maikon puolesta anteeksi virheitä. Vastineeksi maikon odotetaan tottelevan ja kunnioittavan isosiskoaan. Isosiskon saadessaan maiko saa myös oman geishanimensä, jota hän tulee käyttämään koko uransa ajan. Osa nimestä on tavallisesti otettu isosiskon nimestä.^[3] Ennen nimi vaihtui virallisestikin geishanimeksi, nykyään se on vain eräänlainen taiteilijanimi.^lähde?

Misedashiin valmistautuessa okiyan äiti hankkii maikolle kimonoita, alusvaatteita ja tabi-sukkia, asusteita, käsipeilin ja ozashiki-kagon eli pienen käsilaukun, jonka maiko ottaa mukaan töihin mennessään. Maikon varustelu maksaa okiyalle noin 10 miljoonaa jeniä, jos kaikki ostetaan uutena.^[3] Jotkin kalliit ja laadukkaat kimonot voivat kuitenkin tulla useamman geishan ja maikon käyttämäksi.^[4] Maikoa varten teetetään myös käsin maalattuja mokuroku-julisteita, joka on kooltaan noin 110 x 80 cm. Niitä saattavat teettää esimerkiksi hänen isosiskonsa, muut geishat ja kollegat ja joskus myös isosiskon vakiasiakkaat. Myös muissa hanamacheissa asuvat ystävät voivat lähettää pienempiä mokuroku-julisteita. Julisteessa on maikon ja lahjoittajan nimet sekä onnellisuutta ja hyvää onnea kuvaavia symboleita ja tekstejä. Ennen toista maailmansotaa julisteet olivat kooltaan suurempia, näyttävämpiä ja niitä oli lukumäärältään enemmän.^[3] Julisteet asetetaan esille okiyan seinille niin sisälle kuin uloskin.^[5]

Misedashin aamuna maiko kiertää tervehtimässä muiden okiyoiden asukkaat ja ravintoloiden työntekijät. Gionissa maikon seurana on kierroksen ajan otokoshi-pukija, mutta muissa hanamacheissa hänen seuranaan on isosisko. Okiyan ulkopuolella odottaa misedashin aamuna paljon harrastelijavalokuvaajia odottamassa, että maiko astuu ulos talosta. Joskus paikalla on myös televisiokameroita ja aikakausilehtien toimittajia. Misedashin jälkeisinä kolmena päivänä maiko kulkee isosiskon mukana töissä ja saa asiakkailta anteliaita rahalahjoja. Lahjat ovat arvoltaan vähintään 10 000 jeniä.^[3]

Koulutus

Maikot käyvät läpi kuusi koulutusvaihetta ennen geishaksi valmistumista. Kolmannesta vaiheesta neljänteen siirtymisellä on oma nimensä, mizuage (水揚げ, みずあげ; "vedestä nostaminen"). Maikon päivärutiini koostuu oppitunneista ja juhlissa eli ozashikeissä kiertelystä. Hän saattaa herätä aamulla kymmenen aikoihin. Päivän hän viettää eri oppitunneilla. Noin iltakuudesta alkaen maiko kiertää juhlissa vanhempien geishojen seurana. Ozashikeissa maikot useimmiten esittävät tanssia ja seuraavat keskustelua oppiakseen keskustelutaitoja ja esiintymistä. Takaisin okiyaan maiko palaa puolenyön aikoihin^[6]. Vapaa-aikaa jää siis jäljelle vain vähän. Muun opiskelun lisäksi itse hanamachin tapakulttuurissa ja siellä käytetyssä kielessä on paljon sellaista, mitä maikon on erikseen opittava.^[2] Vapaapäiviä maikoilla ja geishoilla on hyvin harvoin, ei edes kansallisina vapaapäivinä.^[7]

Maikon tanssiesitys

Opintojen aikana tärkeitä aiheita ovat erityisesti perinteinen musiikki, jota soitetaan muiden muassa fue-huilulla, telineessä pidettävällä Shime-daiko-rummulla ja olkapäällä pidettävällä ko-tsuzumi-rummuilla ja etenkin kolmikielisellä shamisenilla. Lisäksi opiskellaan perinteisiä laulutyylejä, perinteistä tanssia ja japanilaista teeseremoniaa.^[2]

Tanssitunneilla maikot opettelevat liikkeet opettajaa seuraamalla. Ensin he tanssivat ryhmässä ja sitten yksitellen, ja opettaja korjaa harjoittelun aikana virheitä. Maikon on opittava vuoden joka kuukautta kohden kaksi eri tanssia ja osattava ne virheettömästi.^[2]

Maikovaihe kestää tavallisesti alle kuusi vuotta. Harjoitteluajan pituuteen vaikuttaa osaamisen ohella myös maikon ulkonäkö. Jos hän on ulkonäöltään herttaisemman eli tyypillisen maikon näköinen, hän tulee luultavasti valmistumaan geishaksi myöhemmin. Vastaavasti tyypillisen geishan näköinen maiko valmistuu pikemmin. Ulkonäöllä on merkitystä siksi, koska maikot ja geishat välittävät paljon asiakkaalle antamastaan ensivaikutelmasta.^[8]

Sakkō

Sakkō tarkoittaa maikovaiheen viimeisiä viikkoja, jotka toimivat siirtymävaiheena maikon ja geishan tehtävien välillä. Vaihe saattaa kestää noin kaksi viikkoa, ja ennen sitä maiko on lopullisesti päättänyt, haluaako hän tulla geishaksi vai ei. Maikolle vaihe on hyvin kiireinen, sillä asiakkaat haluavat usein nähdä hänet juuri silloin. Maiko pitää tänä aikana erityistä sakkō-hiustyyliä. Ainakin joissain okiyoissa on tapana, että sakkōn ajan maikot pukeutuvat vuorotellen mustaan ja värikkääseen kimonoon, kumpaankin muutaman päivän kerrallaan. Mustan kimonon kanssa tapana on maalata hampaat mustalla vahalla. Nykyaikana kaikki maikot eivät enää maalaa hampaitaan sakkōn aikana. Kimonon kauluksen väritys on sakkōn ajan punakultainen.^[8]

Nykyään on tavallista, että sakkōn päätteeksi maiko käy leikkaamassa hiuksensa lyhyemmiksi. Maikon hiustyylit muotoillaan hänen omista hiuksistaan, mutta geishat käyttävät nykyään peruukkia. Lyhyet hiukset on helpompi asetella tasaisesti peruukin alle. Geishaksi tulemisen seremonia on nimeltään erikae, joka tarkoittaa sananmukaisesti kauluksen kääntämistä. Tämä viittaa aikaan tai hetkeen, jolloin maiko vaihtaa pukuunsa kuuluvan punaisen kauluksen geishalle kuuluvaan valkoiseen. Erikaen aikana maiko suorittaa ainakin seremonian, jonka osana hän juo sakea.^[8]

Ulkonäkö

Maikon tulee koko koulutuksensa ajan, myös vapaa-ajallaan, pukeutua kimonoon ja pitää hiuksensa Edo-kauden tyyliin vahalla kammattuna, jotta hän oppisi esiintymään niissä luontevasti. Maikojen hyvin koristeellinen asu on yleinen kohde kaikenlaisessa Japania kuvaavassa materiaalissa, mainoksissa tai matkailuesitteissä.

Geishaan verrattuna maikon on tarkoitus näyttää ulkonäöltään enemmänkin suloiselta tai herttaiselta.^[8]

Vaatetus

Työajan ulkopuolella kimono on tavallista mallia. Edustustilanteissa maiko pukeutuu pitkähihaiseen furisode-kimonoon, johon tavallisista furisodeista poiketen on ommeltu laskokset harteille ja hihoihin. Kyseessä on vanha lasten kimonoissa käytetty tapa, koska ennen vanhaan tytön kimono hankittiin ylisuurena ja sitä pienennettiin laskoksilla lapsen kasvun mukaan. Furisode-hihojen symbolismia korostetaan erityisessä tanssiessa, ja monet tanssiliikkeet perustuvatkin tarinan kerrontaan pitkien hihojen avulla.

Maikon asuun kuuluu myös lukuisia muita "lapsellisia" piirteitä, kuten korkealle ja tiukasti kiedottu obi, kirkkaat värit ja runsaat kuviot, leveään kulmaan asetellut kimonon kaulukset, runsaat roikkuvat hiuskoristeet sekä korkeat okobo-getat. Usein obin ympäri sidottavaan obijime-nyöriin kiinnitetään vielä eräänlainen koristeellinen solki, obidome. Myös obidome kuuluu nuoren maikon jokapäiväiseen asuun.

Maikon kimonoasuun kuuluu aluskimono, joka näkyy kun helmaa kannetaan ulkona kädessä. Siihen kuuluu punavalkoinen, kirjailtu kauluksensuojus (han'eri). Han'erin väri riippuu maikon koulutuksen asteesta: mitä lähempänä hän on koulutuksesta valmistumista, sitä enemmän valkoista on suhteessa punaisen määrään. Asuun kuuluvat myös roikkuva obin solmu (darari-musubi) ja punainen obiage.

Ehostus

Maikon meikki poikkeaa hieman geishan meikistä. Koska maiko ei käytä peruukkia, hiusrajaan jätetään ohut maalaamaton raja, minkä tarkoituksena on myös saada ehostus muistuttamaan perinteistä nō-teatterin naamiota. Nuori, vasta-alkanut maiko maalaa vain osan alahuulestaan punaiseksi. Koulutuksessa edistymisen myötä myös huulien maalattu alue kasvaa. Ensimmäisenä kahtena vuotenaan maiko käyttää melko voimakasta vaaleanpunaista sävyä poskiensa ja silmiensä alueella, myöhemmin vähemmän ja vaaleampaa. Maikojen meikissä punaiset ovat enemmän vaaleanpunertavia, "kirsikankukan sävyjä".

Sekä geishalle että maikolle jätetään maalaamaton kaksihaarainen alue niskaan. Nämä kapeat kaistat paljasta ihoa korostavat niskaa ja kiihottavat mielikuvitusta, luoden näin selkeän eroottisen vaikutelman^lähde?. Juhlallisimpia tilaisuuksia ja aikoja varten maalaamaton alue tehdään kolmihaaraiseksi.

Hiukset

Maikon hiustyylit vaihtuvat hänen edetessään geishaksi, ja monimutkaisiin hiuslaitteisiin liittyy oma symboliikkansa. Hiustyylit ovat näyttäviä ja muotoillaan maikon omista hiuksista. Muotoilun avuksi saatetaan käyttää myös hiuslisäkkeitä tai paperia.^[9]

Hiukset muotoillaan perinteisesti vahalla ja kammalla. Vaha on niin voimakasta, että joidenkin maikojen mukaan sen poistaminen vaatii useamman pesukerran. Maiko käy huoltamassa kampauksensa viikoittain kampaajalla. Kampauksen tekoon kuluu noin 40 minuuttia.^[9] Nukkuessaan maikot tukevat niskansa pieneen niskatukeen, jotta kampaus pysyisi siistinä^[10]. Ennen, kun maikon koulutus aloitettiin jo varhain, oikea nukkumistyyli opeteltiin levittämällä riisiä tyynyn ympärille. Jos maiko siirtyi väärään asentoon, riisit tarttuivat kampauksen vahaan.^lähde?

Wareshinobu, "halkaistu persikka" on hiustyyli, jota maikot käyttävät ensimmäisinä kolmena maiko-vuotenaan. Wareshinobulla on perinteisesti hyvin eroottinen merkitys, johtuen punaisesta nauhasta, jolla kampauksen päällä oleva uiwata-nuttura sidotaan.
Ofuku on hiustyyli, jota maikot käyttävät viimeisinä kahtena maiko-vuotenaan. Ajan myötä ofuku vaihtuu punaisesta kohti vaaleampia sävyjä, kuten vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.
Sakkō on hiustyyli, jota maikot käyttävät kaksi viikkoa ennen geishaksi siirtymistään.
Kahtena viimeisenä maiko-vuotenaan maikoilla on oikeus käyttää erityisiä hiustyylejä. Katsuyama-tyyliä käytetään Gion-juhlan aikana heinäkuussa. Yakko-shimada on tyyli, jota vanhempi maiko käyttää uuden vuoden ja Setsubun-juhlan aikaan, sekä 1. elokuuta Hassaku-juhlassa.
Kioton Pontochō-geishakorttelin maikoilla on omat hiustyylinsä: Umemodoki, Oshidori no Hina, Osabune, Mizu guruma ja Ikiguruma.

Wareshinobu takaa
Wareshinobu edestä
Ofuku (etualalla).
Sakkō
Sakkō takapuolelta.
Perinteisen mallinen tyyny, jollaiseen maiko tukee päänsä nukkuessaan.

Hiuskoristeet

Pääartikkeli: Kanzashi

Kampaukset koristellaan kanzashi-hiuskoristein, jotka valmistetaan esimerkiksi puusta, lasista, silkistä, jalometalleista ja kilpikonnankuoresta. Hiuskoristeet noudattavat tiukasti erilaisia sääntöjä, jotka liittyvät asuun, ikään, tapahtumaan, hiustyylin ja erityisesti vuodenaikaan, päivään ja kuukauteen. Nuorten maikojen hiuskoristeet ovat erityisen näyttäviä, suuria ja värikkäitä. Ne tehdään useimmiten silkistä. Monet mallit perustuvat luonnonkukkiin. Kevät on erityistä juhla-aikaa geishoille ja maikoille, ja silloin aiheena sekä kimonoissa että hiuskoristeissa ovat tavallisesti kirsikankukkia. Maikojen hiuskoristeille erityispiirteisiä ovat runsaat taitelluista silkkikolmioista kootut koristeet (tsumami kanzashi) ja hopeiset, kilisevät koristeet (bira-bira kanzashi), joiden ollaan sanottu tuovan onnea. Maikojen hiuskoristeet vähenevät ja muuttuvat hillitymmiksi ajan myötä. Tavallisimpia ovat puusta tai luusta tehdyt kushi-koristekammat.

Maikot kulttuurissa

Elokuvissa ja sarjoissa

Geishan muistelmat (2005)
The Makanai: Cooking for the Maiko House (2023), japanilainen fiktiivinen Netflix-sarja, joka sijoittuu okiyaan

Suomenkielistä kaunokirjallisuutta

Golden, Arthur: Geishan muistelmat. WSOY, 1997.

Lähteet

Aihara, Kyoko: Geisha: A Living Tradition. Carlton Books, 2000. ISBN 1-85868-937-6 (englanniksi)
Komomo: A Geishas Journey : My Life As a Kyoto Apprentice. Tokio: Kodansha International, 2008.ISBN 978-4-7700-3067-2. (englanniksi)

Viitteet

↑ ^a ^b Komomo 2008, s. 19–20.
↑ ^a ^b ^c ^d Komomo 2008, s. 32–35.
↑ ^a ^b ^c ^d Aihara 2000, s. 34–41.
↑ Aihara 2000, s. 59.
↑ Janice Bardsley: The Artful Debut, Congratulatory Mokuroku Posters janbardsley.web.unc.edu. 5.4.2021. Viitattu 14.9.2025. (englanniksi)
↑ Komomo 2008, s. 61.
↑ Komomo 2008, s. 78.
↑ ^a ^b ^c ^d Komomo 2008, s. 96–104.
↑ ^a ^b Aihara 2000, s. 70–71.
↑ Komomo 2008, s. 94.

Kirjallisuutta

Dalby, Liza: Geisha. (englanniksi)
Downer, Lesley: Geisha - The Secret history of a vanishing world. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Karyukai (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Geisha - My Story (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Immortal Geisha (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
e-koito.com (Arkistoitu – Internet Archive) (japaniksi)

[:0-1] Komomo 2008, s. 19–20.

[:1-2] Komomo 2008, s. 32–35.

[:3-3] Aihara 2000, s. 34–41.

[4] Aihara 2000, s. 59.

[5] Janice Bardsley: The Artful Debut, Congratulatory Mokuroku Posters janbardsley.web.unc.edu. 5.4.2021. Viitattu 14.9.2025. (englanniksi)

[6] Komomo 2008, s. 61.

[7] Komomo 2008, s. 78.

[:2-8] Komomo 2008, s. 96–104.

[:4-9] Aihara 2000, s. 70–71.

[10] Komomo 2008, s. 94.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]