Gion
Gion (jap. 祇園 tai 祇をん) on historiallisesti merkittävä kaupunginosa Kiotossa, Japanissa. Gion tunnetaan varsinkin teattereistaan, perinteisistä ravintoloistaan, teehuoneistaan sekä geishoistaan.[1] Gionin alueella sijaitsee kaksi kagaita eli geisha-aluetta, Gion Kōbu ja Gion Higashi. Gion Higashi on niistä pienempi.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gion on aina ollut suosittu matkailukohde pyhiinvaeltajien ja muiden matkalaisten keskuudessa. Alueella on useita temppeleitä ja pyhäkköjä, ja alueelle on myös tultu katsomaan kirsikankukkia tai ruskaa.[2]
Alueella on ainakin 700-luvulta lähtien sijainnut šintolainen Yasakan pyhäkkö, joka on pyhitetty Susanoo-no-Mikoto-nimiselle jumalalle. Pyhäkön nimi oli alkujaan Gionin pyhäkkö. 1500-luvun puolivälissä Gionissa toimi useita tavernoja, jotka palvelivat temppeliin saapuvia pyhiinvaeltajia.[2] Niissä tarjoiltiin kuumaa vettä, teetä ja teeleipiä.[3] Edo-kauden alkupuolella Gionin tavernojen määrä kasvoi, ja niissä alettiin tarjoilla teen lisäksi myös sakea ja kevyitä välipaloja.[2] Tarjoilijat alkoivat myös esittää asiakkaille tanssia ja musiikkia.[3] Ajan myötä tavernoihin rakennutettiin uusia huoneita asiakkaita varten.[2] 1600-luvun puoliväliin mennessä tavernoja oli Gionissa jo yli sata.[3] Gionin teehuoneiden alkuperä on kyseisissä tavernoissa[2] ja tavernojen tarjoamasta viihteestä sai alkunsa alueen maine huvikorttelina.[4]
Vuonna 1665 tai 1670 Gion sai virallisen luvan toimia kagaina sen jälkeen, kun alueen teehuoneiden tarjoilijattarien työnkuva oli vähitellen muuttunut geishojen kaltaiseksi viihdyttämiseksi.[5] Samalla Gionista tuli kaupungin suurin hanamachi. Vuonna 1732 Gionin hanamachi laajeni Shijo-kadun pohjoispuolelle asti. Alueelle tehtiin samoihin aikoihin myös ratsia, jonka syy oli prostituutiossa.[2]
Vuonna 1813 maikon ja geishan työ tunnustettiin ammatiksi, ja he saivat valtuuden harjoittaa ammattiaan Gionissa. 1800-luvun alkupuoli oli myös Gionin kulta-aikaa, ja alueella toimi 700 teehuonetta ja yli 3 000 geishaa ja maikoa. Gion oli kirjailijoiden, taiteilijoiden ja rojalistien suosiossa.[2] Vuonna 1881 tai 1886[2] Gion Higashi ja Gion Kōbu erosivat eri geisha-alueiksi.[5]
Alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gionin poikki kuljee etelä-pohjoinen-suunnassa Hanamikōji-katu, jonka eteläosassa sijaitsee 1600-luvulta peräisin olevia rakennuksia. Alueen eteläosassa sijaitsee Gion Kōbu kaburenjō -teatteri,[4] ja sen vieressä on Gion Corner -niminen teatteri ja turistinähtävyys. Gion Cornerissa esiintyy myös maikoja.[3] Eri puolilla Gionia on perinteisiä teehuoneita, joissa paikalliset maikot ja geikot viihdyttävät asiakkaita.[4]
Geishat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan jälkeen geishojen määrä on ollut jatkuvassa laskussa koko Japanissa ja myös Gionissa. Samoin muut perinteiset japanilaiset taidemuodot ovat kärsineet hiipuvasta kävijäkunnasta. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Gionissa työskenteli yhteensä yli 1 000 geishaa ja maikoa[2]. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 jäljellä oli vielä 1 200 geishaa ja 160 maikoa, mutta vuonna 1999 enää 90 aikuista ja 22 harjoittelijana toimivaa geishaa.lähde? Gion on säilynyt Kioton suurimpana geisha-alueena.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Walking In Gion Inside Kyoto. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Aihara, Kyoko: Geisha: A Living Tradition, s. 12–15. Carlton Books, 2000. ISBN 1-85868-937-6 (englanniksi)
- ↑ a b c d Nishio, Kumiko: Japanese Economy, 2010, 37. vsk, nro 4, s. 10. ISSN 1097-203X (englanniksi)
- ↑ a b c Rowthorn, Chris: Kyoto, s. 82. Lonely planet, 2015. ISBN 978-1-74220-995-1
- ↑ a b Mizobuchi, Hiroshi: The Kagai in Kyoto : Legendary Beauty of Geiko and Maiko, s. 290–293. Kääntänyt Aya Okubo. Mitsumura Suiko Shoin Publishing, 2015. ISBN 978-4-8381-0526-7 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gion Wikimedia Commonsissa
