Teehuone
Teehuone on julkinen tila, joka on keskittynyt tarjoamaan asiakkailleen teetä ja monesti myös leivoksia.
Teehuoneet ovat tulleet esimerkiksi monissa Euroopan maissa entistä suosituimmiksi teen juonnin yleistyessä. Teehuoneet ovat jo kauan olleet yleisiä niin Kiinassa kuin Japanissakin. Japanissa teehuoneissa tarjotaan usein perinteinen japanilainen teeseremonia. Kiinassa taas teehuoneet ovat perinteisesti muistuttaneet aika paljon eurooppalaisia kahviloita. Nykyäänkin Kiinassa, esimerkiksi nuoriso, tapaavat toisiaan teehuoneissa. Suomessa teehuoneet sen sijaan ovat vielä harvinaisia.
Kiina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Ensimmäiset kiinalaiset teehuoneet (kiin.: 茶馆; pinyin: cháguăn) perustettiin luultavasti Tang-dynastian lopulla. Tuohon aikaan kaupungeissa oli jo melko paljon teekauppoja, ja osa niistä alkoi muuttaa tilojaan teehuoneiden muotoon tuomalla asiakkaille pöytiä ja tuoleja. Song-dynastian aikaan teehuoneet yleistyivät ja tulivat ulkonäöltään näyttävämmiksi. Tuohon aikaan kaupungit vaurastuivat ja kasvoivat ja teestä tuli kasvaneen tuotantomäärän takia halvempaa. Tang-dynastian ja Song-dynastian aikaan teehuoneet olivat tapaamispaikkoja, joissa asiakkaat vaihtoivat kuulumisia ja uutisia.[1]
Ming- ja Qing-dynastioiden aikaan rakennettiin paljon lisää teehuoneita ja syntyi myös eri asiakaskuntien tarpeisiin erikoistuneita teehuoneita. Tuohon aikaan teehuoneet elivät Kiinassa kukoistuskauttaan. 1800-luvun loppupuolella oopiuminpoltto ja poliittiset ongelmat aiheuttivat sen, että monissa kaupungeissa teehuoneiden ilmapiiri muuttui huonommaksi.[1]
Kiinalaisissa teehuoneissa tarjoillaan teen lisäksi usein myös ruokaa. Historiallisesti monissa teehuoneissa on lisäksi ollut ohjelmaa ja muita palveluita, kuten tarinankerrontaa, puhenäytelmiä ja oopperaa. Tarinankertojat kiertelivät eri teehuoneissa ja kaupungeissa pitämässä esityksiään, ja tariant saattoivat jatkua päivien tai viikkojenkin ajan. Tarinankerrontaan erikoistuneita teehuoneita kutsutaan nimellä shuchaguan, ja ne olivat yleisiä etenkin Pohjois-Kiinassa Qing-kaudella. Joissain teehuoneissa oli myös nuoria naisia esittämässä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Monet teehuoneet, joissa oli sellaisia naisesiintyjiä, olivat hyvinkin hienostuneita. Etenkin 1900-luvulle tultaessa perustettiin kuitenkin myös teehuoneita, joiden yhteydessä toimi bordelli. Toiset teehuoneet erikoistuivat lauta- ja korttipeleihin, joita asiakkaat saivat pelata. ”Peliteehuoneissa” (qichaguan) pöytien pintaan on usein maalattu tai kaiverrettu kiinalainen shakkilauta.[1]
Ennen vanhaan suurissa kaupungeissa saattoi olla jopa satoja teehuoneita. Jotkin niistä olivat vilkkaita ja suuria, 2–3-kerroksisia tiloja, joissa saattoi olla esimerkiksi esiintymislava. Pohjois-Kiinassa suuret teehuoneet olivat yleisiä. Eri kerrokset oli tarkoitettu eri asiakaskunnille: alin kerros saattoi olla halpa ja meluisa ruokapaikka, kun taas ylempänä vallitsi rauhallisempi tunnelma.[1]
1900-luvun alkupuolella monet teehuoneet joutuivat lopettamaan toimintansa, ja nykyään teehuoneita on paljon vähemmän kuin ennen. Ne olivat kuitenkin vielä 2000-luvulla olennainen osa kaupunkien kulttuuria ja sosiaalista elämää. Ainakin nykyään monilla kiinalaisilla on niin pienet asunnot, että niissä ei mahdu laittamaan kunnolla ruokaa tai kestittää vieraita, ja teehuoneet ja ulkona syöminen tarjoavat siihen ongelmaan ratkaisun. Teehuoneissa käydään 2000-luvulla ainakin tapaamassa ystäviä. Ihmisillä on ollut myös tapana hoitaa erilaisia sukujen ja naapurien välisiä riita-asioita keskenään teehuoneessa istuen.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- gb.times: Teehuone – osa kiinalaisten arkipäivää (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kerran elämässä: Teen jäljillä Sichuanissa
- Teen ystävät ry: Teen historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aito kiinalainen tee tuoksuu jo Tapiolassa (Arkistoitu – Internet Archive)
