Siirry sisältöön

Transnainen

Wikipediasta
Transsukupuolinen näyttelijätär Hunter Schafer vuonna 2024.

Transnainen eli transsukupuolinen nainen on transsukupuolinen henkilö, joka on syntymässään määritelty mieheksi, mutta kokee olevansa nainen.[1]

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transsukupuolisten ihmisten määrästä ei ole luotettavia väestötutkimuksia.[2] Syntymässä miehiksi määritellyistä ihmisistä kertoi identifoituvansa naisiksi vuonna 2014 tehdyssä hollantilaistutkimuksessa 1,1 % ja vuonna 2015 tehdyssä belgialaistutkimuksessa 0,7 % vastaajista.[3] Suomesta ei ole arvioita, mutta vuosina 2010–2021 aikana sukupuolensa on miehestä naiseksi vahvistanut 577 henkilöä.[4]

Seksuaalisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transnaisten seksuaalinen suuntautuminen on moninainen ja erään tutkimuksen mukaan yleisemmin biseksuaali tai lesbo kuin hetero.[5]

Transnaisten seksuaalista halua ennen sukupuolenkorjaushoitoja, niiden aikana tai niiden jälkeen ei ole tutkittu riittävästi, joten lääketieteellisten toimenpiteiden vaikutuksista seksuaaliseen haluun tiedetään vain vähän. Joidenkin tutkimusten mukaan hormonihoitojen ja genitaalikirurgian jälkeen transnaisten seksuaalinen halu on keskimäärin samanlainen kuin cissukupuolisilla naisilla. Kuitenkin suurin osa transnaisista (70 %) kertoo seksuaalisen halunsa vähentyneen hoitojen myötä, kun taas 10 % kokee halun lisääntyneen ja 20 % ei huomaa muutosta.[6]

On havaittu, että ennen sukupuolenkorjaushoitoja osa transnaisista elää suhteissa, jotka eivät vastaa heidän sukupuolikokemustaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Tällaisessa suhteessa eläminen on voinut myös vaikuttaa siihen, ettei henkilö ole hakeutunut sukupuolta korjaaviin hoitoihin aikaisemmin.[6]

Sukupuolenkorjaushoidot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim Petras (keskellä) on saksalainen poplaulaja ja sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyt transnainen.

Jotkut transnaiset haluavat aloittaa sukupuolenkorjaushoidon, joissa kehoa muokataan hormoneilla tai leikkauksilla lähemmäksi naisen ilmiasua.[1]

Feminisoivana hormonihoitona käytetään estrogeenia. Sen lisäksi käytetään antiandrogeenista valmistetta testosteronitason laskemiseksi ja estrogeenin vaikutuksen vahvistamiseksi.[7] Hormonihoidon vaikutuksesta iho ohenee ja heleytyy, kasvonpiirteet pyöristyvät, rasva jakautuu kehossa uudelleen kohti lantiota ja reisiä, rintarauhasten kasvu käynnistyy, karvankasvu ja lihasvoima vähenevät. Hoitojen myötä myös libido voi heikentyä.[1][6][7] Puheääni ei kuitenkaan muutu hormonien vaikutuksesta, vaan äänen feminisointi voidaan saavuttaa puheterapeutin avustuksella tai äänihuulileikkauksella.[1]

Sukupuolielinkirurgiassa penis ja kivekset poistetaan ja lantioon muovataan emätintä vastaava rakenne, kivespusseista muotoillaan häpyhuulet ja terskan tyvestä häpykieli eli klitoris. Kohtua ja munasarjoja ei pystytä kuitenkaan rakentamaan, minkä vuoksi transnaisilla ei ole kuukautisia eivätkä he voi tulla raskaaksi.[1]

Jotkut transnaiset haluavat suun ympärykseen karvanpoistokäsittelyn tai aataminomenan pienennysleikkauksen.[1]

Urheilussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Transtaustainen kilpauimari Lia Thomas heinäkuussa 2022.

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) vaati vuodesta 2015 alkaen transnaisia alentamaan testosteronitasonsa miehen normaalin tason alle eli 10 nanomooliin litralta veriseerumissa 12 kuukauden ajaksi ennen kilpailusuoritusta, jotta heillä olisi oikeus osallistua naisten urheiluun. Samalla KOK lakkasi vaatimasta transnaisilta korjausleikkauksia, hormonihoitoja tai laillisen sukupuolen vaihdosta.[8][9] KOK:n marraskuussa 2021 julkaisemiin uusiin ohjeisiin ei enää kuulu testosteronirajaa. Osallistumisoikeuden rajaamisen pitää perustua tutkimustietoon, joka todistaa "johdonmukaisen, epäreilun ja suhteettoman kilpailuedun". Vastuun osallistumisoikeuden määrittämisessä KOK antoi lajiliitoille.[10]

Transtaustainen kilpauimari Lia Thomas voitti keväällä 2022 naisten 500 metrin vapaauinnissa Yhdysvaltojen naisten yliopistouinnin mestaruuden ensimmäisenä transsukupuolisena urheilijana. Kilpauinnin sääntöjä muutettiin seuraavana kesän siten, etteivät miehisen puberteetin läpikäyneet ihmiset voi enää kilpailla naisten sarjassa.[11]

Myös Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi seuraavana vuonna niiden transnaisten osallistumisen naisten yleisurheiluun, jotka ovat käyneet läpi miehen murrosiän .[12]

Osa transaktivisteista ei ole hyväksynyt transnaisten rajaamista naisurheilun ulkopuolelle. Aktivistit järjestivät esimerkiksi vuonna 2023 mielenosoituksen San Franciscon valtionyliopiston tiloissa, joissa kilpauimari Riley Gainesin oli tarkoitus osallistua urheilun tasa-arvosta käytyyn julkiseen keskusteluun. Mielenosoittajat kävivät kuitenkin Gainesiin käsiksi, estivät häntä puhumasta ja pitivät häntä panttivankina neljän tunnin ajan ilmoittean, että vapauttaisivat hänet ainoastaan lunnaita vastaan. Gaines vapautettiin lopulta Kalifornian kaupunkipoliisin toimesta.[13]

Syrjintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transnaiset kohtaavat arjessa syrjintää naisina ja transsukupuolisina, ja tästä syrjinnän muodosta käytetään nimitystä transmisogynia. Useat transnaiset ovat joutuneet brutaalien viharikosten uhreiksi.[14]

Seksityö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti seksityö on usein ollut yksi ainoista vaihtoehdoista, joilla työmarkkinoilla syrjityt transnaiset ovat voineet elättää itsensä.[15][16] Kansainvälisissä tutkimuksissa transnaiset raportoivat tekevänsä seksityötä elinkeinonaan 24–75 prosentin välillä.tarvitaan parempi lähde San Franciscossa 42 % nuorista transnaisista kertoi tekevänsä seksityötä. Syitä seksityön tekemiseen ovat korkea tuntipalkka suhteessa muihin töihin sekä se että ei poikkeavan sukupuolensa vuoksi saa töitä, tai hänelle ei anneta palkkatyötä.[17] Latinalaisessa Amerikassa 80–95 % transnaisista työskentelee prostituutioalalla. Esimerkiksi siivoustyöhön ja kampaajan töihin verrattuna se on paremmin palkattua.[18]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 Teemu Kärnä: Transsukupuolisuus Lääkärikirja Duodecim. 5.1.2021. Viitattu 20.2.2022.
  2. ↑ Transsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. 17.4.2023. Viitattu 30.6.2025.
  3. ↑ Sukupuolen moninaisuus - lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Lääkärilehti.fi. Viitattu 15.2.2022.
  4. ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta LUONNOS 18.2.2022 lausuntokierrokselle (s. 31) 18.2.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 19.2.2022. Viitattu 20.2.2022.
  5. ↑ Kristin Johnson: Wonky Wednesday: Trans People and Sexual Orientation National LGBTQ Task Force. 5.6.2013. Viitattu 30.6.2025. (englanniksi)
  6. 1 2 3 Witcomb, G. L. & Bouman, W. P. & Arcelus, J.: The Transgender Handbook: A Guide for Transgender People, Their Families, and Professionals. Chapter 10: Sexuality and Relationships of Transgender People. s. 120. International Journal of Transgenderism, 2017. ISBN 9781536118438
  7. 1 2 Helena Tinkanen & Pia Das: Transsukupuolisten hormonihoidot Duodecim Terveysportti. 2015. Viitattu 20.2.2022.
  8. ↑ María José Martínez-Patiño, Eric Vilain, Nereida Bueno-Guerra: The unfinished race: 30 years of gender verification in sport The Lancet. 4.8.2016. ScienceDirect. Viitattu 7.4.2017.
  9. ↑ Tuija Helander Rion kuumasta puheenaiheesta: ”Miehiset voimat jylläsivät niin sanotusti tavalliset naiset” Ilta-Sanomat. 29.8.2016. Viitattu 7.4.2017.
  10. ↑ Tennisliitto pohtii transnaisen oikeutta osallistua naisten kilpailuihin – toimitusjohtaja: Tässä ollaan uuden edessä Yle. 18.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
  11. ↑ Sean Ingle: Transgender swimmer Lia Thomas out of Olympics after losing legal battle The Guardian. 12.6.2024. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Jan Vilén: Transnaiset eivät pääse naisten yleis­urheilu­kisoihin Helsingin Sanomat. 23.3.2023. Viitattu 25.4.2023.
  13. ↑ California Versus Free Speech: Mobsters Who Attacked Riley Gaines Get Off Scot-Free: News Article Independent Institute. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Discrimination against transgender persons must no longer be tolerated - Commissioner for Human Rights - www.coe.int Commissioner for Human Rights. Viitattu 5.4.2024.
  15. ↑ Gill-Peterson, Jules: A Short History of Trans Misogyny. Verso Books, 2024. ISBN 9781804291566
  16. ↑ Juliet Jacques: 'No wonder many transsexual people end up in sex work' The Guardian. 25.8.2010. Viitattu 30.6.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Fisher, Marla Renee ym.: Through a Different Lens: Occupational Health of Sex-Working Young Trans Women PubMed Central. 2023. National Center for Biotechnology Information. Viitattu 27.11.2024.
  18. ↑ Natalia, a migrant trans sex worker Prostitutes Collective. 9.10.2020. English Collective of Prostitutes. Viitattu 27.11.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Transnainen&oldid=23535308”