Juho Henrik Uoti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juho Uoti Helsingin Senaatintorilla Nikolainkirkon valtauksen yhteydessä.

Juho Henrik (Johannes Heikki) Uoti (14. tammikuuta 1862 Nakkila4. lokakuuta 1920 Helsinki[1]) oli suomalainen pappi ja luontaishoitomenetelmien kehittäjä, jota on kutsuttu myös anarkistiksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus- ja opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakkilan Tattaran kylässä syntyneen Uotin vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Juhonpoika Tattara Uoti(la) ja Mariana Esaiantytär. Hänen isänsä menetti maatilansa 1860–luvun lopun katovuosien aikana ja kuoli pian tämän jälkeen. Uoti kasvoi aluksi sijaisperheessä ja muutti myöhemmin sisarensa luokse Poriin, jossa hän työskenteli savenvalajana ja puuseppänä, käyden samalla koulua iltaisin. Ylioppilaaksi Uoti pääsi vuonna 1888 Porin yksityislyseosta ja aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa, aluksi lääketieteellisessä ja sen jälkeen matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Vapaa-aikoinaan hän toimi Kansanvalistusseurassa ja kuului myös fennomaaneihin. Filosofian kandidaatiksi Uoti valmistui 1893.[2]

Opiskeluvuosiensa jälkeen Uoti piti aluksi jonkin aikaa terva- ja tärpättitehdasta Säkylässä, josta hän siirtyi kirjankustannusalalle ja perusti vuonna 1897 liikekumppaninsa kanssa Poriin Uoti & Grönroos -nimisen kustantamon. Myöhemmin Uoti hankki yrityksen kokonaan omiin nimiinsä ja siirsi sen toiminnan Helsinkiin. Vuonna 1899 kustantamo siirtyi Tampereelle ja sen nimeksi vaihtui Kustannus ja Kirjapaino osakeyhtiö Sampo. Uoti luopui yhtiön osakkuudesta 1901 ja hankki maatilan Raisiosta.[2]

Pappisvihkimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen vuoden kuluttua Uoti myi maatilan ja muutti perheineen Piikkiöön. Hän oli hieman aikaisemmin aloittanut teologian opinnot Helsingin yliopistossa, jossa Uoti vuonna 1905 suoritti teologian erotutkinnon. Papiksi hänet vihittiin 1906. Tämän jälkeen Uoti toimi kirkkoherran apulaisena sekä virkaatekevänä kappalaisena ja kirkkoherrana Koivulahdella (1906), Ilmajoella (1906–1908),[3] Ahlaisissa (1908)[4] ja Askaisissa (1909). Vuonna 1910 hänet olisi siirretty papiksi syrjäiseen Velkuan saaristoseurakuntaan, vaikka hän itse anoi siirtoa Porvooseen. Siihen ei kuitenkaan suostuttu ja Uoti päätti erota papin virasta. Eroon vaikutti myös se, että viransijaisuuksista saadut tulot olivat riittämättömät hänen kasvavalle perheelleen.[2]

Luontaishoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1911 Uoti muutti perheineen jälleen Helsinkiin ja ryhtyi luontaishoidon neuvojaksi. Hän oli kiinnostunut luontaishoidosta sairastuttuaan Raisiossa asuessaan malariaan, jolloin Uoti oli alkanut kehittämään hoitomenetelmiä tautiaan varten. Pappina toimiessaan Uoti antoi samalla seurakuntalaisille terveydenhoidollista neuvontaa sekä ohjeita sairauksien parantamiseen. Hän kokosi ohjeet lopulta yhteen ja julkaisi ne vuonna 1912 Kotiopas terveydenhoidossa -nimisenä kirjana, jossa esitettiin Uotin kehittämän vesihoitojärjestelmän perusteet. Hän oli ennen kirjan julkaisemista tehnyt Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin suuntautuneen opintomatkan, minkä aikana Uoti oli tutustunut paikallisiin luontaishoitomenetelmiin. 1910-luvulla hän piti Helsingissä puolisonsa kanssa kolmen kuukauden mittaisia luontaisen terveydenhoidon kursseja, joilla luontaishoitajille opetettiin Uotin kehittämiä hoitomenetelmiä. Vuonna 1914 hän perusti Luontainen Terveyskunta -nimisen luontaishoitoalan yhdistyksen, joka järjesti luontaishoitajien tapaamisia sekä julkaisi Luonnonapu ja Pohjan Soihtu -nimisiä lehtiä. Niiden lisäksi Uoti kirjoitti lukuisia luontaishoitoalaan liittyviä pamfletteja.[2]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnalliseen toimintaan Uoti ryhtyi vuonna 1916, kun hän julkaisi poliittisen ohjelman Herran Kansan Tasavallan Perusteet. Siinä Uoti esitti kuinka suomalainen yhteiskunta voitaisiin uudistaa kristillisten periaatteiden mukaan toimivaksi teokratiaksi.[2] Häntä on pidetty myös kristillisenä anarkistina. Kesäkuussa 1917 Uoti osallistui Jean Boldtin johtamien anarkistien tekemään Nikolainkirkon valtaukseen, jonka oli tarkoitus aloittaa vallankumous.[5] Hän oli yksi vallatussa Nikolainkirkossa eli nykyisessä Helsingin tuomiokirkossa pidetyn niin sanotun "Boldtin kongeressin" puhujista.[6] Helsingin Sanomat kutsui tapausta kirkon häpäisyksi[7] ja myös sosiaalidemokraattinen Työmies tuomitsi anarkistien tempauksen.[8] Ainoa välikohtauksesta säilynyt valokuva esittää Juho Uotia poistumassa Nikolainkirkosta valtauksen jälkeen.[5]

Kuolema ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Uoti kuoli tapaturmaisesti lokakuussa 1920 jäätyään junan alle Helsingin Pukinmäessä. 1920-luvulla hänen leskensä Augusta Uoti perusti useita Uotin kehittämia vesihoitomenetelmiä käyttäneitä hoitoloita muun muassa Helsinkiin, Viipuriin, Turkuun, Kotkaan ja Haminaan. Vuonna 1926 Augusta Uoti perusti Lempäälään Uotin parantolan, joka toimii edelleen Lempäälän Luontaiskylpylän nimellä.[2]

Uoti oli vuodesta 1897 lähtien naimisissa Säkylässä tapaamansa kansakoulunopettaja Matilda Augusta Laurilan (1863–1936) kanssa. He saivat seitsemän poikaa, joista kolme kuoli jo nuorina. Vanhin poika Ensio Uoti (1897–1964) oli koulutukseltaan insinööri, joka perusti 1930-luvulla kansallissosialismia ajaneen Suomalaissosialistisen Työväen Puolueen. Kauko Uoti (1898–1980) puolestaan valmistui Yhdysvalloissa naturopatian tohtoriksi ja johti Uotin parantolaa Lempäälässä. Jalo Aarre Uoti (s. 1901) oli keuhkolääkäri ja Arvo Insar Uoti (s. 1907) lastenlääkäri.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uuden liiton Herran, voidellun Jeesuksen Pyhä historia: Herran tahdon mukaan, omakustanne, Tampere, 1908.
  • Kotiopas terveydenhoidossa, omakustanne, Helsinki, 1912.
  • Mitä Luontainen terveyskunta tahtoo?, Luontainen terveyskunta, Helsinki, 1914.
  • Luontaishoitajakunnan toimintaperiaatteet ja ohjelma, 1916.
  • Herran Kansan Tasavallan Perusteet, 1916.
  • Lyhennelmä kotioppaasta, Uotin parantola, Lempäälä, 1987.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. UOTI Juho Heikki (Johannes Henrikki) Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Viitattu 5.11.2012.
  2. a b c d e f g Bright, Lea: "UOTI Juho Heikki (1862-1920) as author" 5.10.2008. Viitattu 5.11.2012.
  3. Pappisluettelo - Ilmajoki Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 5.11.2012.
  4. Pappisluettelo - Ahalinen Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 5.11.2012.
  5. a b Uutuusnäytelmä kertoo unohdetun tarinan vallankumouksesta Helsingissä vuonna 1917 Helsingin Sanomat. 4.10.2014. Viitattu 8.5.2015.
  6. ""Boldtilaiset" toimeenpanneet mellakoita." Työmies. 18.6.1917, s. 3. Viitattu 10.5.2015.
  7. Näin HS uutisoi Helsingin vallankumouksen vuonna 1917 Helsingin Sanomat. 4.10.2014. Viitattu 8.5.2015.
  8. "Helsingin työväelle. Varokaa mustia voimia." Työmies. 18.6.1917, s. 3. Viitattu 10.5.2015.