Suomalaissosialistinen Työväen Puolue
| Suomalaissosialistinen Työväen Puolue | |
|---|---|
| Perustettu | 1934 |
| Lopetti | 1944 |
| Ideologia | kansallissosialismi |
Suomalaissosialistinen Työväen Puolue (SSTP) oli 1930-luvulla toiminut suomalainen kansallissosialistinen puolue, jota johti insinööri Ensio Uoti.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen uuden puolueen perustamista Uoti oli vuosina 1932–1934 aktiivinen Suomalaisen Työn Puolueessa, Suomen Kansallissosialistisessa Liitossa, Isänmaallisessa kansanliikkeessä ja Suomen Kansan Järjestössä. Uoti oli SKSL:n hallituksen puheenjohtaja, kunnes hän riitautui Yrjö Ruudun kanssa ja erotettiin puolueesta elokuussa 1933.[1] Uoti edusti SKSL:n saksalaistyylistä suuntausta, josta Ruutu pyrki erottautumaan.[2] Tämän jälkeen Uoti ehti toimia puolisen vuotta IKL:ssä, josta hän tuli myös erotetuksi. SKJ:ssä Uoti politikoi keväästä syksyyn vuonna 1934, kunnes joutui konfliktiin johtaja Arvi Kalstan kanssa. SSTP perustettiin marraskuussa 1934.[1]
Puolueohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjelmassaan puolue ilmoitti ydinpäämääräkseen rakentaa Suomi uudelleen ”suomalaisessa hengessä todella vapaaksi kansanvaltioksi”.[3] Suomalaissosialismin keskeinen ajatus oli, että valtion tuli ottaa vahva rooli pankkitoiminnassa ja luotonannossa, mutta muuten sen ei pitänyt liiemmin puuttua talouteen.[1]
Puolue otti tiukan rotupoliittisen kannan vaatimalla kaikkien ei-suomalaisten poistamista vastuullisista tehtävistä. Kansalaisoikeudet tuli puolueen mielestä varata vain suomalaisille. Erityisesti SSTP vastusti juutalaisia[3], mutta myös suomenruotsalaisia.[1] Uoti vertasi suomenruotsalaisia Saksan juutalaisiin esimerkiksi vaalipuheessaan 1933 (SKSL:n ehdokkaana).[2] Vihamielisyys ruotsinkielisiä kohtaan erotti SSTP:n kaksikielisestä[4] SKJ:stä.
Lisäksi SSTP vaati muun muassa Suomen kansan arvoja loukkaavien julkaisujen sensurointia sekä valtionhallinnon keskittämistä ylimpään johtoon.[3] Ohjelma otti vaikutteita Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ohjelmasta.[1] Uotilla oli yhteyksiä saksalaisiin ja hän teki matkoja Saksaan tavaten natsijohtoa.[1] Saksalaisille hän esitti itsensä uskollisimpana suomalaisena kansallissosialistina.[5] SSTP:n logossa oli sininen hakaristi ja teksti S-S.T.P.[1]
Puolue julkaisi Uodin teokset Kansan Työ (Suomalaissosialistisia julkaisuja 1) ja Kansan Valta (2) vuonna 1935.[6]
Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SSTP osallistui vuoden 1936 eduskuntavaaleihin Uudenmaan vaalipiirissä. Puolueen listan otsikossa oli iskulause "parempi palkka työstä". Vaalikampanjassa hyökättiin niin marxilaisia kuin IKL:ää vastaan. Helsingissä kiersi puolueen vaalimainoksilla varustettu auto, joka herätti huomiota suuren hakaristilippunsa ansiosta. Puolueen lista sai korkeintaan muutamia satoja ääniä.[1][7]
Nimen yksikäsitteisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoluetta ei pidä sekoittaa Yrjö Ruudun johtamiin suomalaissosialisteihin. Ruudun Suomalaissosialistinen puolue (aiemmin Suomen Kansallissosialistinen Liitto) ei saanut uutta nimeään rekisteröityä, koska SSTP oli ehtinyt yhdistysrekisteriin ennen SKSL:n ilmoitusta. SKSL:n paikallisjärjestöjä oli tosin nimetty suomalaissosialistisiksi jo keväällä 1934. SKSL vaati SSTP:n rekisteröinnin kumoamista oikeusteitse, mutta Helsingin raastuvanoikeus ratkaisi asian SSTP:n eduksi keväällä 1935.[8]
Lakkautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SSTP lakkautettiin jatkosodan jälkeen (23. syyskuuta 1944 voimaan tulleen) välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla 12. lokakuuta 1944.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Ekberg 1991, s. 95–99.
- ↑ a b Ekberg 1991, s. 57.
- ↑ a b c Puolueohjelma 1935 (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
- ↑ Ekberg 1991, s. 63–94.
- ↑ Ekberg 1991, s. 89–90.
- ↑ Fennica – Suomen kansallisbibliografia[vanhentunut linkki] (Kansalliskirjasto)
- ↑ Virallisissa tilastoissa ei erotella eduskunnan ulkopuolelle jääneiden listojen kannatuksia. Nämä listat saivat Uudellamaalla yhteensä 534 ääntä.
- ↑ Ekberg 1991, s. 59.
- ↑ Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 262–271. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolueohjelma (1935) (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)