Jani Saxell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jani Saxell
Henkilötiedot
Syntynyt 1972
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Tyylilajit arkirealismi, science fiction, fantasia, poliittinen satiiri, matkakirjallisuus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jani Saxell (s. 1972 Helsinki)[1] on suomalainen kirjailija, toimittaja ja Helsingin työväenopiston luovan kirjoittamisen opettaja. Hän on työskennellyt WSOY:n kustannustoimittajana ja Kulttuurivihkot-lehden toimitussihteerinä. Saxell on toimittanut Suomen Kirjailijaliiton Kirjailija-lehteä yhdessä Terhi Rannelan kanssa.[2]

Vapaana toimittajana Saxell on avustanut yli 50 lehteä (muun muassa City, Parnasso, Vihreä Lanka, Voima, Kansan Uutiset, Kirkko ja kaupunki ja Yliopisto),[3] kirjoittanut eri artikkelikokoelmiin ja tehnyt journalistisia matkoja Venäjälle, Valko-Venäjälle, Israeliin ja Palestiinaan sekä Latinalaiseen Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin.

Saxell valmistui filosofian maisteriksi kesällä 2006. Hänen gradunsa aiheena oli Timo Pusan tuotanto. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, folkloristiikkaa, uskontotiedettä, taide- ja yhteiskuntahistoriaa, viestintää ja Latinalaisen Amerikan ja Venäjän tutkimusta.[3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Saxell voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun.[1]

Saxellin novellikokoelma Ensilumi (2002) liikkuu vuosituhannen vaihteen suomalaisessa todellisuudessa. Novellien henkilögalleriaan kuuluu pikkurikollisia, taiteilijanalkuja, sopeutumattomia ja skinheadeja, radanvarsikaupunkien ja vanhana syntyneiden, surumielisesti Kehä III:n suuntaan hymyilevien lähiöiden kasvatteja.

Romaani Minä, Lotta ja Päivikki (2003) sijoittuu 2000-luvun alkuun helsinkiläisiin opiskelijapiireihin, mediatalojen liepeille ja globalisaatiokriittiseen aktivismiin kytkeytyvä kolmiodraama ja aikalaisromaani. Juhana Rossi kritisoi Ylioppilaslehdessä Saxellin tapaa käyttää tunnistettavasti oikeita henkilöitä fiktiivisen tarinansa hahmoina.[4]

Huomispäivän vartijoiden (2007) pitkien novellien aihepiiri liikkuu Itä-Helsingistä science fictioniin, fantasiaan ja lähiötason maagiseen realismiin. Tapahtumapaikkoja ovat myös 1950-luvun Pariisi, 2010-luvun Yhdysvallat ja 2030-luvun Pietari.

Saxellin matka- ja reportaasikirja Vaihtoehtoinen USA (2009) on katsaus Yhdysvaltain kansalaisjärjestökenttään, Vietnamin ja Irakin veteraanien, naisten, mustien, latinoiden ja intiaanien näkemyksiin maansa nykytilasta. Siinä tutustutaan New Orleansin kivuliaaseen jälleenrakennukseen hurrikaani Katrinan jäljiltä, New Yorkin Brooklynin monikulttuurisuuteen, Seattlen musiikkipiireihin, San Franciscon lahteen turistikulissien takana ja Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle kohoavaan, laittoman siirtolaisuuden vastaiseen muuriin. Kirja käsittelee myös amerikkalaista nykykulttuuria, erityisesti amerikkalaista nykykirjallisuutta haastattelujen muodossa.

Romaanit Unenpäästäjä Florian (2010), Sotilasrajan unet (2014) ja Tuomiopäivän karavaani (2017) ovat kolme ensimmäistä osaa Saxellin suunnittelemasta Eurooppa-tetralogiasta. Kirjat punovat yhteen Euroopan maagis-realistisesti sävyttynyttä lähimenneisyyttä ja dystooppista lähitulevaisuutta, erityisesti keski- ja itäeurooppalaisesta ja slaavimelankolisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Unenpäästäjä Florian kytkeytyy romanien kohtaloihin Nicolae Ceaușescun Romaniassa ja toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä 2010-luvun äärioikeiston nousuun. Sotilasrajan unet ja Tuomiopäivän karavaani fokusoivat Bosnian sotaan ja ex-Jugoslavian ihmisten kokemaan loputtomaan "post-war" -jälkitilaan, Eurooppa vuonna nolla -tunnelmiin.

Eurooppa-tetralogian maailmassa paranormaalit kyvyt ovat verrattain yleisiä, mutta samalla ne ovat johtaneet monenlaisiin ennakkoluuloihin ja vainoihin. Sarjan päähenkilö, Romanian romani Florian Tímar, ja hänen avopuolisonsa Ann-Stine kokoavat omaa mutanttijoukkoaan entiseen kansakoulurakennukseen fiktiivisen Räksylänjärven rannalle Uudellemaalle. Samaan aikaan Sarajevon piirityksen kauhut kokenut psionisti Flavius hyödyntää Jugoslavian hajoamissotien jälkeistä tyytymättömyyttä, osattomuutta ja taloudellista hädänalaisuutta. Hänen Osattomien armeijansa, psionististen tai kyberneettisesti muokattujen poikkeusyksilöiden joukkonsa käy omalle ristiretkelleen "lännen pankkiireja, kodinkonekauppiaita ja laajentumiskomisaareja" ja "idän tiedustelupalveluja, ase- ja ihmiskauppiaita" vastaan.

Tuomiopäivän karavaani voitti toukokuussa 2019 Tähtivaeltaja-palkinnon. Jukka Mallinen totesi Kansan Uutisissa Saxellin seuraavan yhtäältä venäläisen kirjallisuuden eeppistä perintöä Fjodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin hengessä, toisaalta taas ammentavan Blade Runner -elokuvasta ja kyberpunk-scifistä.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saxell, Jani (vastaava päätoimittaja): Uhmaa ja unelmia. Kirjailijaryhmä Kiilan antologia. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-661-5.
  • Vaihtoehtoinen USA. Reportaasi. Helsinki: Avain, 2009. ISBN 978-952-5524-79-6.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saxell, Jani Kirjasampo.fi. Viitattu 8.1.2015.
  2. Kirjailija-lehden mediakortti 2014 kirjailijaliitto.fi. Viitattu 8.1.2015. [vanhentunut linkki]
  3. a b Elämä Jani Saxellin kotisivut. Viitattu 8.1.2015.
  4. Rossi, Juhana: Veljiensä vartija. Ylioppilaslehti, 2003, nro 9. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]