Terhi Rannela
| Terhi Rannela | |
|---|---|
 Suomalainen kirjailija Terhi Rannela |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1980 Outokumpu |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | Kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Esikoisteos | Puhdas valkoinen (2004) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Terhi Rannela (s. 10. toukokuuta 1980 Outokumpu)[1] on suomalainen kirjailija, toimittaja ja sanataideohjaaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu historiallisia romaaneja, luovan kirjoittamisen oppaita, matkakertomuksia ja nuortenkirjoja.
Rannela on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.[2]
Rannela tunnetaan kantaa ottavista, yhteiskunnallisista nuortenromaaneistaan, jotka eivät kaihda vakavia aiheita. Hänen luetuimpia nuortenkirjojaan ovat kouluväkivallasta kertova Taivaan tuuliin sekä suomalaista alkoholikulttuuria tutkiva kertomuskokoelma Yhden promillen juttuja. Rannela on kirjoittanut myös Kuparisaari-fantasiatrilogian yhdessä Anneli Kannon kanssa. Hän vierailee aktiivisesti kouluissa ja kirjastoissa.[3]
Punaisten kyynelten talo (2013) on historiallinen romaani, joka kertoo äidin ja tyttären tarinan punakhmerien hallitsemassa Demokraattisessa Kamputseassa. Vuonna 2016 ilmestyi Rannelan Reinhard Heydrichin vaimosta Lina Heydrichistä kertova kirja Frau [4] ja sähkökirjana teoksen työpäiväkirja. Jatkosodan ajan Tampereelle sijoittuva Kiivaat ilmestyi 2019.
Rannela on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuosina 2009, 2014, 2016 ja 2019.[1] Hänen teoksensa Goa, Ganesha ja minä oli Topelius-palkintoehdokkaana vuonna 2010 ja Jäämeri, jäähyväiset ja minä vuonna 2011.
Rannela asuu Tampereella.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historialliset romaanit aikuisille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punaisten kyynelten talo, Karisto 2013
- Frau, Karisto 2016
- Kiivaat, Karisto 2019
- Niin kuin muutkin herrat. Hämeenlinna: Karisto, 2023. ISBN 978-951-1-46220-0.
Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjoita nuorille! Luovan kirjoittamisen opas, BTJ 2010
- Frau-romaanin työpäiväkirja, e-kirja, Karisto 2016
- Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matkapäiväkirjani sivuilta, Karisto 2018
- Miksi en kirjoittaisi? Yhdessä Päivi Haanpään kanssa. Avain 2019
- Äiti - Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen. Karisto 2020.
- Kirjeiden lumo. Karisto 2021.
Nuortenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhdas valkoinen, WSOY 2004
- Korkealle ja kovaa, WSOY 2005
- Taivaan tuuliin, Otava 2007 (Seven-pokkari 2012)
- Amsterdam, Anne F. ja minä, Otava 2008 (Otavan tähtikirjaston pokkari 2011)
- Goa, Ganesha ja minä, Otava 2009
- Jäämeri, jäähyväiset ja minä, Otava 2010
- Scarlettin puvussa, Otava 2011
- Yhden promillen juttuja, Otava 2012
- Läpi yön, Otava 2014
- Yöuinti ja muita novelleja, Otava 2022
- Vaarallinen keli. Novellikokoelma. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-46983-4.
- Kuparisaari-trilogia
- Tähystäjäneito, yhdessä Anneli Kannon kanssa, Karisto 2011
- Korkea puoliso, yhdessä Anneli Kannon kanssa, Karisto 2012
- Kapinallinen, yhdessä Anneli Kannon kanssa, Karisto 2013
Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Apua! Mitä mä sanon? Sanoja hankaliin tilanteisiin. Yhdessä Elina Kujalan kanssa, Minerva 2006
Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blown Away, Kosmos 2011 (Laura Hirven saksannos teoksesta Taivaan tuuliin)
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden nuori freelance-journalisti 2008
- Topelius-palkintoehdokkuus 2010 (Goa, Ganesha ja minä), 2011 (Jäämeri, jäähyväiset ja minä) ja 2023 (Yöuinti ja muita novelleja)
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2009 (Goa, Ganesha ja minä), 2014 (Läpi yön), 2016 (Frau) ja 2019 (Kiivaat)
- Helmet-kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2019 (Frau)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rannela, Terhi Kirjasampo.fi. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Terhi Rannela Otava. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Lukufiiliksen toimituskunta ja yhteystiedot Lukukeskus. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Julman natsiupseerin leskestä tuli Mauno Mannisen vaimo Yle.fi, uutiset. 17.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
