Maria Åkerblom

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ida Maria Åkerblom (14. syyskuuta 1898 Snappertuna25. helmikuuta 1981 Helsinki) oli herätysliikkeen johtaja ja unisaarnaaja.

Maria Åkerblom Kammion sairaalassa 1924.

Maria Åkerblom syntyi ruotsinkieliseen mäkitupalaisperheeseen Tammisaaren lähellä, alkoi jo 14-vuotiaana nähdä enneunia ja saarnasi maailmanlopusta. Hän vaikutti 1920-luvulla erityisesti Kokkolan lähistöllä muun muassa Teerijärvellä ja Alavetelissä, mutta hän saarnasi myös Helsingissä. Hän sai epävakaissa oloissa huomattavan seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti. Hänen saarnaamislahjojaan pidettiin poikkeuksellisina, joskin unissasaarnaamista harjoittivat tuohon aikaan monet muutkin. Häntä seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi. Åkerblomilaisuutta sekä korpelalaisuutta pidetään suomalaisina kristillisperäisinä lahkoina, jotka lienevät lähinnä tuhoisaa kristillistä kulttia. [1] Åkerblomin rinnalla liikkeen toisena johtajana toimi metsänhoitaja Eino R. Wartiovaara.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisen liikkeen johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Åkerblomin lapsuudenkoti oli vähävarainen. Hänen isänsä oli vapaa-ajattelija ja äitinsä oli uskonnollinen. Äidin epäillään kärsineen mielenterveysongelmista. Perheellä ei aina ollut mahdollisuutta huolehtia lapsistaan ja Åkerblom oli välillä sijoitettuna varakkaaseen Öhmanin perheeseen. Perheen varakkuus ja elämäntyyli teki Åkerblomiin suuren vaikutuksen. Kasvatusperheen ja Åkerblomin välille puhkesi kuitenkin ristiriitoja ja kasvatusperhe totesi Åkerblomin olevan valheellisin ihminen mitä he ovat koskaan tavanneet. [2]

Åkerblom sairasteli paljon lapsuudessaan ja jo nuorena hänen todetaan halunneen käyttää vaikutusvaltaansa toisiin ihmisiin. Ollessaan palvelijana Snappertunan kestikievarissa hän ei juurikaan tehnyt taloustöitä, vaan herätti huomiota ratsastamalla hevosilla ja lehmillä. [3] Lääketieteen tohtori Frans Geitel tapasi Åkerblomin ja kuvaili häntä sairaaksi tyttörukaksi, joka ei saisi kuvitella olevansa korkeampien voimien välikappale. [4]

Arviolta vuonna 1917 Åkerblom aloitti unissasaarnaamisen. Hänen veljensä piti tätä sairaana piirteenä ja toimitti hänet tutkittavaksi Kammion mielisairaalaan. Sairaala ei kuitenkaan tehnyt veljen toivomaa vaikutusta. Åkerblom alkoi saarnata kirkoissa. Papit avasivat tilaisuudet ja sen jälkeen veisattiin virsi. Åkerblom esiintyi hiukset auki, valkoisissa vaatteissa ja antoi mielikuvan nuoremmasta henkilöstä. Kirkossa esiintyminen antoi Åkerblomille paitsi ilmaisen esiintymispaikan, myös kirkollista arvovaltaa. Parhaimmillaan hän sai tuhansia kuulijoita. [5]

Metsänhoitaja Eino R. Wartiovaara tutustui Åkerblomiin ja Åkerblom sai Wartiovaaran adoptoimaan itsensä. Tuolloin oli laillista adoptoida alle 21- vuotiaita ja Åkerblom oli 20- vuotias. Wartiovaaralla oli jo ennestään kolme tytärtä, joista yksi oli vielä vauva. Åkerblom sai Wartiovaaralta kallita lahjoja kuten angloarabialaisen hevosen. Hän myös vaati päästä nukkumaan samaan huoneeseen Wartiovaaran ja tämän vaimon kanssa. Lopputuloksena oli Wartiovaarojen avioero. Åkerblomilla oli jo kannattajia ja he estivät Wartiovaaran entistä vaimoa tapaamasta lapsiaan. [6]

Helsingistä Åkerblom siirtyi kannattajineen Kokkolan seudulle. Saarnojaan hän piti enää valituille kannattajilleen. Välillä saarnaa ei tullutkaan, sillä Åkerblom kertoi kuulijoiden joukossa olevan epäilijöitä. Åkerblom alkoi väittää, että saa saarnansa suoraan Jumalalta ja kysyi usein, että uskaltaako joku taistella Herran välikappaletta vastaan? Jos vastaväitteitä ilmeni, niin hän manipuloi yleisöään rajuilla kouristuskohtauksilla. [7]

Åkerblom osasi myös manipulointikeinoja kuin sairaskohtausten teeskentelyn. Eräässä joukkokokouksessaan hän osoitti sanansa "nuorelle lasten parissa toimivalle teologian ylioppilaalle". Tuleva lääninrovasti Eugéne Nyman oli hämmästynyt, miten Äkerblom tiesi hänen olevan paikalla. Tilanne oli täydellisesti Åkerblomin hallussa; hän ei olisi menettänyt mitään vaikka paikalla ei olisi ollut kuvaukseen sopivaa henkilöä ja Nymankin tyytyi hämmästelemään asiaa itsekseen. Äkerblomin onnistui manipuloinnillaan saamaan seuraajansa sitoutumaan itseensä poikkeuksellisen tiiviisti. He olivat valmiita valehtelemaan ja tekemään rikoksia johtajansa puolesta. Moni myös luopui kaikesta omaisuudestaan ja kieltäytyneen tapaamasta perhettään ja sukulaisiaan, koska Åkerblom oli käskenyt tekemään näin. Åkerblomin kerrottiin eläneen moraalitonta elämää täysin avoimesti. Kun hänen tuli todistaa sukupuolinen siveellisyytensä, hän määräsi erään nuoren naispuolisen kannattajansa menemään lääkärintarkastukseen puolestaan. Petos meni läpi ja Åkerblomin neitsyys tuli todistettua. [8]

Liikkeen sisällä uskottiin että maailmanloppu oli lähellä. Åkerblomia pidettiin Jumalan välikappaleena ja profeettana, joka tulkitsi Raamattua tavallista syvällisemmin ja myös sai ilmoituksia asioista joista Raamattu ei kerro. Oman todistuksensa mukaan Åkerblom oli Jeesuksen jälkeen suurin profeetta, jolla oli kyky ihmeellisiin voimatekoihin. Hän lupasi eräälle häntä kannattaneelle miehelle parantavansa tämän vaimon, mutta vaimo menehtyi. [9]

Ensiksi Åkerblomia syytettiin kirkkolain rikkomisesta. Hän sai allekirjoituksen 574 kannattajaltaan, että noudattaa luterilaisen kirkon oppia. Tämän jälkeen oikeuteen tuli juttu, että Åkerblom olisi ampunut kohti erästä maanviljelijää. Taas Åkerblomin seuraajat tulivat todistamaan profeettansa puolesta ja heidän mielestään ampuja olikin maanviljelijä. Nyt Åkerblomin toimet alkoivat kiinnostaa myös Kokkolan poliisiviranomaisia. Hänen toimiaan tutkivat erityisesti nimismies Venelius ja tuomari Pulkkis. [10]

Saarnoissaan Åkerblom julisti, että Venelius pitää tappaa. Hänen seuraajansa keräsivät rahaa, jotta lahkon ulkonpuolinen henkilö myrkyttäisi Veneliuksen. Tehtävään palkattu kuitenkin katosi rahojen kanssa. Tämän jälkeen Venelius yritettiin räjäyttää, mutta tämäkin epäonnistui. Kolmannella kerralla Åkerblomin seuraajat ampuivat Veneliusta, joka jäi eloon. Ampujat vangittiin. Epäillään, että åkerblomilaiset onnistuivat myrkyttämään tuomari Pulkkiksen, mutta koska ruumiinavausta ei tehty, asialle ei ole saatu selvitystä. Näiden tapahtumien jälkeen Åkerblom ilmoitti Jumalan hävittävän Kokkolan ja että hän siirtyy seuraajineen Palestiinaan. He muuttivat kuitenkin takaisin Helsinkiin. [11]

Helsinkiin päädyttiin vuonna 1923. Tuolloin Kokkolan seudulla myytiin kymmeniä maatiloja ja niistä saadut rahat päätyivät Åkerblomille. Rahoja tarvittiin asunnon ostamiseen. Helsingissä Åkerblom jäi kiinni myymälävarkauksista. Hänet toimitettiin ensiksi lääninvankilaan, missä hänen mielentilansa tutkittiin. Tutkimusten perusteella hänet siirrettiin Kammion mielisairaalaan.[12]

Tammikuussa 1927 vangittiin myös metsänhoitaja Wartiovaara syytettynä väärästä valasta ja murhayrityksestä. Åkerblom oli ollut samoista asioista jo oikeudessa ja ehtinyt karata Kammion mielisairaalasta. Karkausyritys päättyi kiinnijäämiseen. Kun Åkerblomia oltiin kuljettamassa junalla Kokkolaan oikeuteen, hän pyysi päästä naistenhuoneeseen. Pyyntöön suostuttiin ja Åkerblom hyppäsi junasta lumihankeen ilman päällysvaatteita. Tämäkin pakoyritys epäonnistui. [13]

Åkerblom tuomittiin lopulta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen murhayrityksestä ja väärään valaan yllyttämisestä. Tuomion suorituspaikka oli Hämeenlinnan naisvankila, josta Åkerblomin onnistui kerran karata. Karkuyritys jäi lyhyeksi. Vankilasta hän vapautui vuonna 1933. Lahkoaan hän johti vankilasta käsin kirjeitse. Nyt hän menetteli kuten kaikki huijarit ovat tehneet kaikkina aikoina; vankeustuomiot, vainot ja kärsimys olivat vankka todiste siitä, että Jeesuksen seuraajia vainotaan. Vankeustuomion jälkeen Äkerblomin uskonnollinen toiminta ei ollut entisen laajuista. [14] [15]

Myöhemmät paot olivat paremmin suunniteltuja ja Åkerblom oli palkannut itselleen autonkuljettajia ja muita avustajia. Muuan pakoyrityksistä päättyi siihen, että poliisi löysi hänet kotoaan aamulla kello kuusi. [16]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomionsa jälkeen Åkerblom asettui asumaan rauhallisesti Helsinkiin. Hän alkoi esiintyä varakkaana perijättärenä, koirien kasvattajana ja toimi parkettialalla. Moraalisesti kestävämmäksi hänen elämänsä ei muuttunut. Åkerblom sai Jumalan tahtoon vedoten liikemies F. Linqvistin ostamaan itselleen maatilan Siuntiosta. Åkerblomilla oli yhä nuoria kannattajia ja he joutuivat nyt pakkotyöläisen asemassa tekemään maatilalla rakennustöitä. [17]

Vanhemmiten Åkerblom alkoi alkoholisoitua. Hän ei itse ostanut alkoholia, sillä ei voinut sitä "pyhänä Mariana" itse tehdä. Sen tähden hän odotti nuorten seuraajiensa täysi-ikäistymistä, jotta he kävisivät hänen puolestaan ostoksilla. F. Lindqvistin kuoltua Åkerblom menetti merkittävän taloudellisen tukijan. Åkerblom yritti johtaa yritystä, joka pääsi uusimaan jopa presidentinlinnan parkettilattiat. Taloudellista menestystä ei kuitenkaan tullut ja liike lopetettiin kannattamattomana vuonna 1978. [18]

Åkerblom piti vanhemmiten suuria juhlia ja eli loisteliaasti. Hän piti huoneessaan lukkojen takana jääkaappia, johon vain hänellä oli pääsy. Emännän eläessä loisteliaasti ja juhliessa suureellisesti, hänen palvelijoillaan ei ollut rahaa eikä ruokaa. Eräs nainen oli myynyt perimänsä maatilan ja antanut rahat Åkerblomille ja muuttanut tämän luokse asumaan. Åkerblom kuitenkin ilmoitti, että asuminen hänen luonaan ei ole ilmaista. [19]

Åkerblom asui Meilahdessa suuressa Villa Toivolan huvilassa, joka hänen kuolemansa jälkeen muutettiin asuinhuoneistoja sisältäväksi pienkerrostaloksi.[20]

Maria Åkerblom kuoli Töölössä ja on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Uskollisille seuraajilleen hän ei jättänyt testamentissaan mitään, vaan jätti heidät taloudellisiin vaikeuksiin. [21]

Lahkon jäsenillä havaittiin Åkerblomin kuoleman jälkeen dissosiatiivisia oireita.He eivät ole halunneet kertoa ajastaan lahkon jäseninä mitään. Nimettömästi he ovat kertoneet että "se aukaisisi liian monta haavaa" ja "Kukaan joka itse ei ole ollut mukana ei voi ymmärtää millaisia voimia hänellä oli hallinnassaan". [22] [23]

Maria Åkerblom fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wasa Teaterissa sai vuonna 2005 ensi-iltansa Åkerblom-aiheinen näytelmä.[24] Maria Åkerblomin elämästä on kirjoitettu useita muitakin näytelmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.33
  2. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  3. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  4. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.26
  5. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.27
  6. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.27
  7. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.27
  8. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s. 28, 29, 31, 40
  9. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, 29,31
  10. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.29,30
  11. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.29-30
  12. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  13. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  14. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.30-31
  15. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  16. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  17. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s. 32
  18. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, s.32
  19. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, 32
  20. Villa Toivola Ark-byroo, viittaus 4.2.2012
  21. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, 33
  22. Miettinen, Pelli: Harhaanjohtajat, 2017, 33
  23. http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotisetuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/html.
  24. Pia Ingström: En gammal skandal, men inte glömd. Hufvudstadsbladet, 15.2.2011, s. 16.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustav Björkstrand, Maria Åkerblom : elämän ja kuoleman lähettiläs, suom. Mirja Hovila Helsinki : Schildts, 2011
  • Snickars, Peter, Under liten himmel : historien om Maria Åkerblom, Labbet, 2010
  • Gustav Björkstrand, Åkerblom-rörelsen : en finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall, 2. muuttamaton painos. Åbo akademis förlag (Tidningsbokhandeln, jakelija), 1990. (väitöskirja)
  • Lindqvist, Ulla: Maria Åkerbloms sekreterare (Sahlgrens, 1991)
  • Miettinen, Terho, Pelli, Raija: Harhaanjohtajat. Vahvassa uskossa. Docendo Oy, Jyväskylä, 2017, ISBN 978-952-291-348-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]