Highway to Hell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee albumia. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Highway to Hell
AC/DC
Studioalbumin Highway to Hell kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  maaliskuu – huhtikuu 1979, Roundhouse Studios, Lontoo
 Julkaistu 3. elokuuta 1979
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) Robert John ”Mutt” Lange
 Tyylilaji hard rock, blues rock
 Kesto 41.42[1]
 Levy-yhtiö Albert, Atlantic
Muut kannet
Highwaytohell back.jpg
takakansi
ACDC Highway To Hell AUS.jpg
Australian painos
Listasijoitukset

Flag of the United Kingdom.svg Britannia: 8.
Australian lippu Australia: 13.
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat: 17.

Kts. lisää listasijoituksia

AC/DC:n muut julkaisut
If You Want Blood You've Got It
1978
Highway to Hell
1979
Back in Black
1980

Highway to Hell on australialaisen AC/DC-yhtyeen kuudes Australiassa ja viides kansainvälisesti julkaistu studioalbumi. Se ilmestyi 3. elokuuta 1979. Levy on yhtyeen suosituimpia julkaisuja ja sen nimiraita on AC/DC:n tunnetuimpia kappaleita. Albumi on yhtyeen viimeinen, jossa laulajana toimii helmikuussa 1980 menehtynyt Bon Scott.

AC/DC:n uusi tuottaja Robert John ”Mutt” Lange muutti yhtyeen energisen soundin hieman radioystävällisempään suuntaan. Albumi olikin siihen asti menestyinen AC/DC-levy nousten Britanniassa sijalle kahdeksan ja Yhdysvalloissa sijalle seitsemäntoista. Levyä on myyty noin seitsemän miljoonaa kappaletta.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopulla AC/DC:n suosio kasvoi jatkuvasti, ja yhtyeen levyt myivät hyvin Australiassa ja Britanniassa. Esimerkiksi vuonna 1978 julkaistut yhtyeen edellislevyt Powerage ja If You Want Blood You’ve Got It ylsivät Britanniassa sijoille 26 ja 13.[2] Nyt levy-yhtiö Atlantic Records vaati kuitenkin läpimurtoa Yhdysvalloissa.[3]

Albumin työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantic Records halusi, että albumin tuottaisi muun muassa Jimi Hendrixin, Rolling Stonesin ja Kissin tuottajana toiminut Eddie Kramer. Tämä aiheutti vastustusta yhtyeen sisällä, sillä AC/DC joutui luopumaan yhteistyöstä George Youngin ja Harry Vandan kanssa, jotka olivat tuottaneet yhtyeen levyjä jo puolen vuosikymmenen ajan. Lisäksi Angus ja Malcolm Young joutuivat luopumaan veljestään työtoverina. Toisaalta George Young oli itsekin sitä mieltä, että yhtye tarvitsi tuoreutta.[3][4]

Kun yhtye saapui Miamin Criteria Studiosiin, työskentelyssä uuden tuottajan kanssa paljastui ongelmia. Kramer joutui esimerkiksi Youngin veljesten alkuhämmennyksestä johtuvien hyökkäysten kohteeksi. Hän myös halusi jämptisti, että äänityssessiot alkavat aina puolelta päivin, ja yhtye olisi valmiina kappaleidensa kanssa kun he saapuvat studioon. Tämä ei ollut AC/DC:lle tavanomaista. Kramer ei myöskään pitänyt solisti Bon Scottin alkoholinkäytöstä, minkä lisäksi hän halusi levylle kosketinsoittimia. Kolmessa viikossa yhtye ei ollut saanut studiossa mitään aikaan. Malcolm Young soitti AC/DC:n managerille Michael Browningille New Yorkiin ilmoittaen yhtyeen suuresta tyytymättömyydestä uuteen tuottajaan. Niinpä Kramer erotettiin virastaan vain kolmen viikon työn jälkeen.[3][4] Kramer on kuitenkin kertonut myöhemmin, että Bon Scott oli ”aivan pirun mahtava” ja AC/DC ”todellinen rock and roll -bändi”.[5]

Browning ehdotti uudeksi tuottajaksi 30-vuotiasta Robert John ”Mutt” Langea. Hän ei ollut vielä saavuttanut suurempia meriittejä ja oli työskennellyt muun muassa Graham Parker & the Rumourin, XTC:lle ja The Boomtown Ratsin kanssa.[3] AC/DC perui Japanin-kiertueensa ja matkusti Lontooseen, missä se harjoitteli materiaaliaan ennen nauhoituksia Roundhouse Studiosissa. Jäsenet antoivat periksi Langen vaatimuksille tehden tehden muutaman viikon pitkiä, säännöllisiä työpäiviä. Poikkeuksena oli huhtikuun 14. päivä, jolloin Malcolm Young meni naimisiin Westminsterin maistraatissa.Jälkeenpäin yhtyeen jäsenet eivät valittaneet Langen tiukasta kurista, vaan esimerkiksi Angus Young kertoi sen olleen hyvä opetus kaikille. Hän oli myös avustanut laulaja Bon Scottille uudenlaisen hengitystekniikan ja löytämään laululleen pohjan alempaa vatsasta.[4]

AC/DC hylkäsi kaiken materiaalin, joka oli saatu aikaan Miamissa, ja levy äänitettiin Lontoon Roundhouse Studiosissa.[5] Miksaus suoritettiin samassa kaupungissa, Basing Street Studiosissa, Tony Plattin ja Kevin Dallimoren toimesta.[6]

Atlantic ehdotti AC/DC:lle, että se vaihtaisi Highway to Hellin nimen raamattuvyöhykkeen markkinoiden vuoksi. Yhtye kuitenkin vastusti ajatusta.[5]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilla kuuluu tuottaja Robert John ”Mutt” Langen vaikutus. Yhdessä studioteknikkojensa Mark Dearnleyn ja Tony Plattin kanssa Lange muutti AC/DC:n perinteisen energian radioystävällisempään muotoon, joka oli puuttunut yhtyeen aiemmilta albumeilta.[3] Esimerkiksi kappaleissa ”Highway to Hell” ja ”Girls Got Rhythm” käytettiin taustaluluja antamaan kappaleisiin lisäpotkua. Aiemmin yhtye ei aina saanut työstettyä ideoita valmiiksi, sillä se jäi odottamaan mitä silloinen tuottaja George Young sanoisi. Langen kanssa AC/DC:llä piti olla kaikki valmiina ja kappaleet sovitettuina.[4]

»Mutt huolehti kaupallisesta puolesta ja me taas riffeistä, ja jotenkin onnistuimme kohtaamaan puolivälissä ilman tunnetta siitä, että olisimme joutuneet tekemään kompromisseja.»
(Malcolm Young, kitaristi[4])

Kappalemateriaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avausraita ”Highway to Hell” on AC/DC:n klassikoihin luettu kappale. Yhtye itse on kertonut, että sanoitus syntyi Angus Youngin heitosta, että ”vuosien roikkuminen kiertuebussissa laulajan haisevat jalat naaman edessä on kuin ajelisi valtatietä helvettiin.” Toinen teoria on, että kappaleen taustalla on Bon Scottin suosikkipub The Raffles lähellä Australian Fremantlea. Sinne päästäkseen piti ajaa Canningin valtatietä, joka pubia lähestyettäessä johtaa jyrkkään ja vaaralliseen alamäkeen. Väitteen mukaan monet ovat kuolleet risteyksessä lähellä laaksonpohjaa, joten alamäki sai lempinimekseen ”Valtatie Helvettiin”.[3]

”Girls Got Rhythm” pilkkaa tietoisesti Bon Scottin omaa inspiraationlähdettä; naisia, rock and rollia ja alkoholia.[3]

Kappaleesta ”Touch Too Much” on sanottu, ettei se kuulosta aiemmalta AC/DC:ltä, sillä se on yhtyeelle poikkeuksellisen melodinen esitys.[3] Kappale kertoo liiallisuuden vaaroista.[7]

”Shot Down in Flames” hipoo itsesatiiria kohteenaan yhtyeen macho-elkeet.[3] Kappale kertoo miehestä, joka lähtee kaupungin yöhön iskemään naisia – epäonnistuen joka kerta.[8]

”Get It Hot” on Chuck Berry -tyylinen kappale, jonka sanoituksessa laulaja ajaa autolla tyttö vierellään.[3] Sitä seuraa ”If You Want Blood (You’ve Got It)”, jonka sanoituksessa Bon Scott kertoo kuinka pahoin rock and roll -elämä saa hänet voimaan: It’s animal / Living in a human zoo / Animal / The shit that they toss to you.[4] ”Love Hungry Manissa” Scott puolestaan puhuu rakkaudenvietistään.[9] Albumin päättää yli kuusiminuuttinen ”Night Prowler”, joka on hidas blues. Kappale sai 1980-luvun puolivälissä kyseenalaista julkisuutta, kun Richard Ramirez -niminen sarjamurhaaja väitti ”Night Prowlerin” yllyttäneen häntä murtautumaan koteihin ja ampumaan tai puukottamaan ihmiset. Todellisuudessa kappale kertoo himokkaasta miehestä, joka ”hiippailee” yöllä entisen tyttöystävänsä makuuhuoneeseen.[3][10]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Highway to Hell – 03:32
  2. Girls Got Rhythm – 03:27
  3. Walk All Over You – 05:13
  4. Touch Too Much – 04:30
  5. Beating Around the Bush – 04:00

B-puoli

  1. Shot Down in Flames – 03:26
  2. Get It Hot – 02:38
  3. If You Want Blood (You've Got It) – 04:40
  4. Love Hungry Man – 04:20
  5. Night Prowler – 06:16

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Highway to Hell ilmestyi 3. elokuuta 1979 vinyylinä, C-kasettina sekä 8-raitana.[1][11] Albumin kansinvälisen version julkaisi Atlantic Records, mutta yhtyeen kotimaassa Australiassa sen julkaisi Albert Productions, ja levyn Jim Houghtonin ottama kansikuva eroaa hieman kansainvälisestä painoksesta. Kuvaan on lisätty helvetinliekkejä sekä kitarankaula, jossa on levyn nimi.[11][5] Levyn kappalemateriaali ei kuitenkaan eronnut kansainvälisestä painoksesta.[11] Länsi-Saksan eräässä versiossa vinyyli oli väriltään sinapinkeltainen.[12] Itä-Saksassa julkaistiin vuonna 1981 painos, jossa oli vain yhtyeen logo ja albumin nimi.[13]

Levy myi Yhdysvalloissa seitsenkertaista ja Kanadassa kaksinkertaista platinaa. Britanniassa se ylsi kultalevyyn. Albumia on myyty kansainvälisesti noin seitsemän miljoonaa kappaletta. Highway to Hell onkin yhtyeen suosituimpia julkaisuja.[11]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1979 ja 1980:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 7. 1979 [14]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 8. 36 18.8.1979 [15]
Ranskan lippu Ranska 8. 69 1979 [16]
Australian lippu Australia 13. [5]
Alankomaiden lippu Alankomaat 14. 7 18.8.1979 [17]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 17. 1979 [18]
Ruotsin lippu Ruotsi 24. 4 24.8.1979 [19]
Norjan lippu Norja 37. 3 viikko 8/1980 [20]

Myöhemmät ajankohdat:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Ranskan lippu Ranska 2. 27 14.3.2003 [16]
Australian lippu Australia 27. 2 14.9.2008 [21]
Suomen lippu Suomi 37. 1 viikko 26/2009 [22]
Itävalta 38. 2 5.6.2009 [23]
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti 46. 7 8.11.1981 [24]
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 57. 3 29.6.2003 [25]
Espanjan lippu Espanja 67. 7 18.3.2007 [26]
Ranskan lippu Ranska 156. 8 21.5.2011 [27]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • All Music Guide -lehden arvostelu: 5 stars.svg
  • Q -lehden arvostelu: 5 stars.svg

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1979 Highway to Hell
  • 1979 Girls Got Rhythm
  • 1980 Touch Too Much

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b AC/DC Music: Highway to Hell – The Official AC/DC Site ACDC.com. Viitattu 27.2.2014. (englanniksi)
  2. ChartArchive - AC/DC Chartarchive.org. Viitattu 22.2.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k Bonomo: 110–111
  4. a b c d e f Sutcliffe: s. 82–83
  5. a b c d e Sutcliffe: s. 206
  6. AC/DC: Highway to Hell -CD:n kansilehti, s. 14 (Epic EPC 510764 2)
  7. Touch Too Much by AC/DC Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  8. Shot Down In Flames by AC/DC Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  9. Love Hungry Man by AC/DC Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  10. Sutcliffe: s. 136
  11. a b c d AC/DC - Highway To Hell (Vinyl, LP. ALbum) at Discogs Discogs.com. Viitattu 27.2.2014. (englanniksi)
  12. AC/DC - Highway To Hell (Vinyl, LP. ALbum) at Discogs (GER) Discogs.com. Viitattu 27.2.2014. (englanniksi)
  13. AC/DC - Highway To Hell (Vinyl, LP. ALbum) at Discogs (DDR) Discogs.com. Viitattu 27.2.2014. (englanniksi)
  14. Album - AC/DC, Highway To Hell Charts.de. Viitattu 3.3.2014. (saksaksi)
  15. ChartArchive - AC/DC - Highway To Hell Charts.de. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  16. a b InfoDisc: Tous les Albums classés par Artiste InfoDisc.fr. Viitattu 3.3.2014. (ranskaksi)
  17. dutchcharts.nl - AC/DC - Highway To Hell Dutchcharts.nl. Viitattu 3.3.2014. (hollanniksi)
  18. Highway To Hell - AC/DC Awards AllMusic Allmusic.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  19. swedishcharts.com - AC/DC - Highway To Hell Swedishcharts.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  20. norwegiancharts.com - AC/DC - Highway To Hell Norwegiancharts.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  21. australian-charts.com - AC/DC - Highway To Hell Australian-charts.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  22. finnishcharts.com - AC/DC - Highway To Hell Finnishcharts.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  23. AC/DC - Highway To Hell - austriancharts.at Austriancharts.at. Viitattu 3.3.2014. (saksaksi)
  24. charts.org - AC/DC - Highway To Hell Charts.org.nz. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  25. AC/DC - Highway To Hell - hitparade.ch Hitparade.ch. Viitattu 3.3.2014. (saksaksi)
  26. spanishcharts.com - AC/DC - Highway To Hell Spanishcharts.com. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  27. lescharts.com - AC/DC - Highway To Hell Lescharts.com. Viitattu 3.3.2014. (ranskaksi)
  28. AC/DC: Highway to Hell -CD-levyn kansilehti (ATCO 7567-92419-2)